Kirjoitukset avainsanalla Vierailevat tähdet

Aaawww! Edellisen postauksen lopussa mainitsin, että toivon pääsiäislomani sisältävän koiran rapsuttelua ja kyllä, tämä harras toiveeni toteutui. Vietin iltaa ystäväni P:n luona ja tapasin nyt vihdoin ensimmäistä kertaa heidän lutuisen Ressu-beaglen. 

Koin nimittäin viime kerralla Sotkamossa käydessäni mitä suurimman pettymyksen. Soittelin P:lle junasta Kainuuseen matkatessani ja hän kertoi tuolloin, että heille on tulossa koiranpentu. Mutta olivat menossa hakeamaan haukkua kotiin vasta seuraavana viikonloppuna! Ääääää, mikä kammottava aikataulujen yhteensopimattomuus.

Olin ihan tuohtunut, että miksi ihmeessä hän ei kertonut koiranpennusta minulle aiemmin, olisin sen vuoksi siirtänyt kotiseutuvierailuani viikolla, ihan vaan jotta olisin päässyt paijaamaan pentua. Harmitti tämä pentutapaamisen ohimeno niin paljon, että melkein itketti. :D

Lohdutukseksi sitten kuitenkin onneksi lähettelivät minulle videoita pikku-Ressusta, kun hänet vihdoin kotiin hakivat. Ja tänään sitten vihdoin pääsin rapsuttelemaan Ressua. Eihän se pikku pallero ole vieläkään kuin puolivuotias, mutta ei silti enää vauva. 

Samassa taloudessa asustelee myös Ressua vain muutaman kuukauden vanhempi Oewa-kissa. Hänen kanssaan en kuitenkaan voi oikein läheisiä välejä pitää allergiani vuoksi. Ja taisipa tuo Oewakin mieluummin tarkkailla talon vierasta kiipeilypuunsa lehtereiltä. 

Mulla on kyllä ihan pahimman laatuinen puheenmuodostamisen häiriö tällaisen karvakorvan läheisyydessä. Välittömästi, kun näköpiiriin ilmestyy tällainen ihmisen paras ystävä, suuni suipistuu, äänenkorkeus nousee ja puheestani katoavat r-kirjaimet.

Voe voe titä lässytykten määlää mitä tämä ihana pikku lessu-koilakin joutui taholtani sietämään! Mutta ei tuntunut pistävän pahakseen. Sen minkä mustekalapehmolelunsa, aka octo-pussyn, hässimiseltään ehti, viihtyi Ressu sylissäni lellittävänä pitkiä pätkiä. 

Ja miten ihanalta nuo isot ja pehmoiset korvat tuntuvatkaan! Entäs sitten masu. Ja polkuanturat! 

Ja katsokaa tuota pienen koilan suurta huoliryppyä otsalla. Ressun ilme on koko ajan sellainen hieman huolestunut ja surumielinen, mutta vimmasti heiluva häntä kyllä kertoi todellisen mielialan.

Oewalla on ihan selkeä Batman-maski!

Niin kovasti kuin koirista pidänkin ja miten maanisesti koiranpentuvideoita somesta tuijottelen, niin omasta lemmikistä en tosissani haaveile. Olen koirillekin allerginen, toisille roduille ennemmän kuin toisille. Ja vaikka sellaisiakin rotuja löytyy, joiden kanssa voisin elää, on koira niin iso sitoumus ja arkea määrittelevä tekijä, etten halua sellaista kontolleni ottaa.

En vaikka mietinkin miten suunnattoman ihanaa olisi, kun olisi tuollainen pehmeä ja lämmin karvaturri paijattavana koko ajan. Uskollinen ystävä, joka ilahtuisi aina vilpittömästi minut nähdessään. Mutta elämäni on ainakin tällä hetkellä niin epäsäännöllistä, että siihen ei olisi helppo ujuttaa koiran tarvitsemia rutiineja. Jos tunteella miettisin, niin ottaisin jonkun ihanan pentupalleron vaikka heti! Mutta järki onneksi sanoo, että en pystyisi antamaan lemmikille sellaista arkea mitä se tarvitsee.

Tyydyn siis kyttäämään parvekkeeltamme puistossa ulkoilevia koiria ja käytän aina kaikki vastaantulevat koiranpaijausmahdollisuudet tarkasti hyväkseni. Ja seuraan instassa kymmeniä koiratilejä. Tällä hetkellä on pinnalla erityisesti Ranskanbuldogin pennut ja Corgit. Myös mäyräkoirat tekvät paluuta top-listalleni Husky-innostuksen hieman jo väistyttyä. 

Ihan oli siis onnenpäivä tänään. Toki ihan jo sen takia, että näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni, mutta myös siksi, että sain pitää tätä pehmoista ja ihanaa luppakorvaa kainalossani ja rapsutella mielin määrin. Mitä parhainta stressin lievitystä tällainen vierihoito.

Kommentit (4)

PiP

Että osaakin olla suloiset tyypit! Mulle iskee ihan samanlainen puhehäiriö karvapallojen läheisyydessä :-) Itsekin allergikkona joutuu vaan haaveilemaan karvakasoista.

Vierailija

Ai että ihanat ihmisen parhaat ystävät! Kyllä sen näkee, että ammattilainen on ottanut kuvat, niin tarkkoja.

Aa

Kolmen luppakorvaisen tappijalan asuinkumppanina (koska olisi tosi kornia sanoa olevansa joku koiramamma... vai olisko) olen tullut siihen tulokseen että jaettu ilo on suurempi ilo. Meidän nakkitriosta irroitetaan välillä joku jäsenistöstä mm. naapuriin, kavereille tai kirjastolle. Ihan vaan siksi että mun mielestä kaikkien pitäisi saada koka koiran jakamaton huomio, silittää silkinpehmeitä korvia ja nauraa viuhtovalle hännälle. Ja koirien rakkaus ei käyttämällä kulu, päin vastoin nekin nauttivat laajenevasta ihmisystäväpiiristä jahuomiosta jonka saavat.

Lainakoirat kunniaan, ihana että pääsit pientä kurttuotsaa palluttamaan. <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi, lainakoira olis just ihan parasta. Haaveilen just sellaisesta että jollain ystävällä tai naapurilla olis koira jota voisin lenkittää ja joka voisi välillä vierailla mun luona. 😄

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Blogi on ollut viime päivinä hijainen ihan siitä syystä, että on ollut tärkeämpiä hommia. Olen kuunnellut 97 vuotiaan mummini tarinoita hänen lapsuudestaan, nukkunut päikkäreitä isin vieressä, syönyt mamman valmistamia herkkuja, käynyt parhaan ystävän luona ja leikkinyt piilosta ja pelannut kerta toisensa jälkeen muistipeliä perheen pienimpien pellavapäiden kanssa. Nämä päivät ja hetket perheen kanssa ovat aika harvassa pitkän välimatkan vuoksi, joten niistä on yritettävä ottaa kaikki irti.

legginssit ja t-paita - Marks & Spencer / neuletakki - KappAhl (saatu) / kengät - Betty London / korvikset - Mine Güngör

Nyt kuitenkin istun junassa matkalla takaisin Poriin, joten läppärin ehti kaivaa esiin. Yhdet asukuvat sentään tuli kotireissulla napattua yhteistyössä äidin kanssa, joten tässäpä ne. Huomaan joka kerta kotona käydessäni, että pakkasin taas ihan turhan monet vaatteet mukaan. Mä hiihdän näköjään aina Sotsissa jollain yhdellä ja samalla mukavalla asulla lähes koko reissun. Tällä kertaa yhdistelmä oli legginssit ja pitkä neuletakki ja paita vaan vaihtui.

Sisällä huonossa valossa peiliin katsoessa tämä asu näytti kovin tummalta ja tylsältä, mutta luonnonvalossa tuo samettipuseron väri ja elävä pinta pääsevät oikeuksiinsa. Joten eihän tuo ole lainkaan synkkä asu, vaan jopa värikäs! 

farkut - Lindex / neuletunika - Arela / takki - Claire DK / kengät - Rintamaa

Ikuistin samalla myös omana asukuvaajanani toimineen äitini eilisen asun. Näissä kamppeissa (mulla oli toki vielä ulkotakki) siis kiidettiin yhdessä iltapäivällä hakemaan meidän suvun pienimpiä päiväkodista. Porhallettiin siinä äidin kanssa peräkanaa, niin yksi pikkujätkä varoitti kulkutiellä lumiukkoa pyöritellyttä kaveriaan huudahtamalla, että "Varo, sieltä tulee mummoja!". 

Kyllä, tuo edellä kulkenut on ihan jopa isomummo, mutta minähän olen vielä melkein nuori nainen!!! Heilahti ikäkriisi samointein potenssiin sata. Äiti yritti lohdutella minua sanomalla, että ulkona oli jo tosi hämärää. :D

Mamma on tuunannut villahattunsa ompelemalla siihen strassikoristeen, jonka hän oli alunperin ajatellut kuulema nukkekodin peilinkehyksiksi. Sen sijaan päätyivät kuitenkin piristämään hieman synkältä näyttänytttä hattua.

Me ollaan mun mamman kanssa aika lailla saman kokoisia, joten meillä vaatteet ja kengät seilaa usein ees taas kaappien välillä. Tuon mamman villkangastakinkin ostin joskus itselleni, mutta todettiin se sitten vielä passelimmaksi äidille, joten takki muutti Sotkamoon. Toisinaan taas saatetaan ostaa vaikka jotain neuletta jo kerralla kaksi, kun tiedetään, että toinenkin tykkää tästä varmasti. Yhteinen koko, ja monessa kohtaa makukin, helpottaa myös toistemme luona vierailua tai yhdessä matkustamista, kun aina voi käydä toisen vaatekaapilla ja matkalaukulla.

Tälläkin kotivierailulla lähti taas jotain minulle päin lainaan, kun nappasin mukaani yhden pienen nahkalaukun. Huraa mamman vaatekaappi! 

Kommentit (4)

Vierailija

Ihanan läheisiä olette perheenne kanssa. Vastaavaan ei ole itsellä koskaan ollut mahdollisuutta. Kiinnitti huomiota äitisi romanttiset korvikset, todella kauniit. Tosi tyylikäs isomummo.

Pia

Eikä miten ihanat kengät sun äidillä! Guuglasin tuon Rintamaan, mutta heillä ei ole verkkokauppaa, enkä nähnyt tuollaisia kenkiä heidän sivuilla. Nyyh nyyh. Tyylikkäitä leidejä molemmat olette :)

Muistelen vieläkin ylpeydellä mm. sitä punaista pientä vasaraa, jolla sain jo kolme vuotiaana hakata nauloja autotallissa isän tehdessä vierellä remppahommia. Se tuntui niin hienolta, että minulla oli ihan oma oikea työkalu! Jokunen vuosi myöhemmin isän nikkaroidessa minulle upean vaaleanpunaisen pupusängyn, sain itse olla mukana maalaamassa. Isi otti minua ilokseni mukaan erilaisiin hommiin jo varhain.

Yksi supertärkeäksi lapsena kokemani homma oli aina isän automaalivärikarttojen järjestely. Kun maalifirmasta saapui uusia väriliuskoja, piti niitä sisältävät kansiot järjestellä uusiksi ja se oli minun työni. Muutaman markan liksankin siitä sai. Tarkasti laitoin jokaisen liuskan omaan lokeroonsa laittaen automerkit aakkosjärjestykseen.  Osasin jo viiden vanhana pitkän liudan automerkkejä ulkoa. Erityisen jännältä omaan korvaani kuulosti Wauxhall. 

Lukioikäisenä olinkin sitten jo kesäisin töissä isän autopeltikorjaamolla. Maalaushommiin ei sentään ollut asiaa, mutta värien sekoittaminen, autojen suojaaminen, hiominen ja kaikenlainen purkaminen kuuluivat työtehtäviini. Siinä puretun auton kokoamispuolessa en sitten enää ollutkaan yhtä haka. :D 

Yhtenä kesänä isä puolestaan pisti akkuporakoneen käteeni ja käski minut katolle kiinnittämään sinne edellispäivänä nostetut kattopellit. Siellä se on pysynyt minun kiinnittämä peltikatto paikoillaan jo yli 15 vuotta! 

On minulla isän kanssa yhdessäolosta toki monenlaisia muitakin muistoja. On metsäretket, teatteri- ja elokuvakäynnit ja uimareissut. On jouluaaton kuusenhakuperinne ja sunnuntaiaamujen huvipuistoleikit. Mutta jotenkin todella iso ja tärkeä asia isässä on ehdottomasti ollut se, että olen aina saanut olla mukana tekemässä ns. oikeita töitä. 

Siinä on samalla saatu viettää aikaa yhdessä, mutta samalla on tullut opittua kädentaito jos toinenkin. Tekemisen lomassa minulle on välitetty kannustavaa viestiä, että minä osaan, pystyn ja pärjään. Ja se on kyllä hurjan tärkeä ajatus ja kantanut elämässä pitkälle. Ajoittaisista alhoista huolimatta, on taustalla aina ollut sellainen kotoa saatu perusluottamus itseen ja elämään.

Ja toisinaanhan se itseluottamus toki läikkyy ihan ylitse, kuten tänä aamuna. Onnittelin isääni sanomalla, että "On varmaan hieno, kun oot näin mahtavan lapsen ihan ite tehnyt. Vähemmästäkin sitä varmaan ihminen ylpistyy."

Ihanaa isänpäivän iltaa kaikille!

PS. Hollywood-tähdeltä näyttävä siloposkinen jamppa kuvassa on isäni inttiaikoina vuonna -65. On se ollu kommee. Van onhan se tietysti vieläkin.

 

 

 

 

Kommentit (1)

ellis

Oot kyllä tosi paljon isäs näköinen : ) Nuo muistot yhteisistä askareista on kyllä parhaita...

Jipii, saavuin tänään päivällä kotikotiin Kainuuseen ja edessä on melkein viikon "loma". Lainausmerkit siksi, että muutamia duunijuttujakin joudun kyllä hoitamaan, kuvankäsittelyä, laskutusta sun muuta, mutta saan siis olla ihan yhdessä paikassa ilman aikataulutettuja työpäiviä.

Kuten olen jo joskus aiemminkin maininnut, niin me ollan mun äidin kanssa aika saman kokoisia ja vaatteet kulkee meidän välillä usein vaihtokauppameiningillä. Jos huomaa jonkin ostoksen itselle hudiksi, kysellään ensimmäisenä toisiltamme oisko sillä toiselle käyttöä. Tänäänkin on jo ehditty tehdä vaatevaihtoa, sillä toin mammalle muutama vuosi sitten ostamani kukkapöksyt ja sain häneltä Italiasta pari viikkoa ostamansa t-paidan. Itselleen äiti oli sen siis ostanut, mutta koska lapsi siihen ihastui, niin mamma siitä luopui.

Mutsi kiskaisi minun tuomat kukkapöksyt jalkaan ja minä halusin hänet tietenkin heti ikuistaa, joten tänään asukuvissa mamma!

housut-KjBrand/pellavapaita-Marks & Spencer/kashmirneuletakki-Peter Hahn/kengät-Remonte/kaulakoru Snö of Sweden

Jos näyttää pusero ja neuletakki jotenkin tutuilta, niin itsellänihän on tuo sama M&S:n paita valkoisena ja tuota Peter Hahnin neuletakkiakin olen ehtinyt vuosien aikana omistaa parikin kappaletta. Jos edullinen kashmirneuletakki kiinnostelee, niin kannattaa vilkaista, nyt näyttäis olevan tarjolla kaikkia kesäisiä värejä.

Ihanat korallin väriset pehmeät nahkatossut löytyivät maaliskuussa meidän yhteisellä Tallinnan reissullamme. Samasta Salamanderin liikkeestä missä minun kohtalokseni koituivat nämä nilkkurit. Mamma osasi raportoida, että samoja kenkiä eri väreissä on näkynyt myös Sokoksen valikoimissa.

Äiti on aina ollut suuri korujen ystävä, jolle ilman sormuksia ja korviksia kotoa lähteminen tuntuu siltä kuin lähtisi alasti. On joskus käännytty jopa risteyksestä takas kotia hakemaan mammalle helyjä.

Tänään korvissa, ranteissa ja sormissa kokoelma Italian matkojen hankintoja eri vuosilta ja kaulassa Snö of Swedenin helmet.

Vaikka nyt omasta tiimistä huutelenkin, niin täytyy sanoa, että kohtuullisen sähäkkä ja tyylikäs leidi muutamaa vuotta vajaa seittämänkymppiseksi!

Kommentit (15)

Forkkis

Wow! Ihanaa, että äitisi pukeutuu noin rohkeasti! Ihanan värikästä ja oman tyylistä, koruja myöten. Sieltä se sinunkin kauneudentajusi puskee, geeneistä. 😀

Haituva

Sähäkät pöksyt. Tyyli sopii äidillesi erittäin hyvin. Hänhän aivan loistaa ja sädehtii näissä kuvissa.

Vierailija

Äitisi ei ole "kohtuullisen sähäkkä ja tyylikäs leidi" vaan todella sähäkkä ja tyylikäs. Yritetään perässä!

Tarja

Erittäin tyylikäs ja sähäkkä äiti!! Terveisiä Kainuuseen ja ihanaa viikonloppua!

Veeran mutsi

Minulle mutsi on yksi niistä hellittelynimistä joita lapset, lapsenlapset ja muut läheiset minusta käyttävät.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No, äidille puhuessani hän on aina äiti tai mamma, mutta tällaisessa blogitekstissä jossa ei halua toistaa koko ajan samaa sanaa, niin mutsi mahtuu sekaan oikein hyvin.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

atomi

Oi tyylikäs äiti sinulla, eikä ole omena kauas puusta vierinyt :) Minäkin vaihtelen aikuisten tyttärieni kanssa vaatteita, se on tosi kätevää ja saa testata jotain sellaista, mitä ei itse ostaisi. Winwin kaikille!

Marjukka

Todella tyylikästä, äitisi myös poseeraa hyvin luontevasti. Onpa virkistävää nähdä iäkkäämpiäkin ihmisiä muotipostauksissa.

HannaK

Kuvia katsoessa tulee väkisinkin mieleen, että olisinpa itse tuon ikäisenä noin häikäisevän kaunis ja tyylikäs. Eikä ole vaikea arvata mistä olet saanut ton sun ihanan elämänasenteesi. Äitisi on varmasti huipputyyyppi 😊. Iloista kesää teille molemmille mimmeille!

Jaimes

Siis vau mikä nainen! Tuohan pitää asettaa tavoitteeksi itsellekin tulevaisuuteen. Nuorekas,tyylikäs ja raikas!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat