Kirjoitukset avainsanalla Vierailevat tähdet

Meillä on tänään vietetty lapsiperhelauantaita, kun saimme rakkaan kummipoikani/siskonpoikani viikonlopuksi kylään. Melkoisen aktiivinen päivä me tästä saatiinkin aikaiseksi.

Hain Hiiripupumarakatin aamulla junalta ja herran ensimmäinen pyyntö oli, että pitäisi saada aamukahvia koneeseen. Ja kauramaidolla. Ei muuta kuin kauramaito-ostoksille ja kotiin keittelemään sumppia. 

Kun saatiin koko konkkaronkan kone käyntiin, otimme ensimmäisenä suunnaksi Viikkarin kyläjuhlat. Saippuakuplien, keinuhyppyvideoiden ja jalkapallon tutkaan potkimisen jälkeen pojat nikkaroivat yhdessätuumin vielä purjelaivan jonka jälkeen palkitsimme itsemme pop up vohvelikahvilassa.

hame ja t-paita - Lindex / farkkutakki - Junarose (saatu) / sandaalit - Crocs / laukku - Rebecca Minkoff / korvikset Aarikka

Kun kerran tätinä olin liikenteessä, niin asuksi sopi loistavasti midimittainen leopardihame. Tämä röyhelöhelmainen mesh-hamonen löytyi eilen Lindexistä ja ihastuin siihen välittömästi. Tästä se sitten alkaa, leopardikuosin leviäminen asusteista vaatteisiin.Varo Riitta Väisänen, saatan pian käydä ryöstöretkellä vaatehuoneessasi!

Mietin just joku päivä, että mulla on aika vähän mitään kivoja hameita. Olen aina tullut hankkineeksi vain mekkoja. Mutta onneksi nämä kissahelmat tulivat vastaan. Nyt mulla on mahtava kesähame!

Tädin oma pikku hiiripupumarakatti! Olen kutsunut tuota otusta sillä nimellä ihan siitä saakka, kun hän oli ihan pieni. 

Hame on sen verran hässäkkä, että yläosaksi sopii mielestäni parhaiten yksinkertainen perusteeppari. Mutta eihän sitä tiedä mihin röyhelöihin ja kuosiyhdistelmiin tässä vielä innostun!

Kyläjuhlien jälkeen käytiin vaihtamassa vähän sporttisempaa päälle ja otettiin suunnaksi Yyteristä löytyvä Seikkailupuisto Huikee. Sain näppärästi iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä tarvitsin Huikeasta kuvia yhtä lehtijuttua varten. Eli töitä ja lapsukaisen viihdykettä samaan aikaan. 

Huikeessa siis kiipeillään, tasapainoillaan ja liututaan radoilla, jotka on rakennettu puiden väliin 2-13 m korkeuteen. Valjaiden ansiosta homma on toki ihan turvallista, mutta kyllä siellä tasapainoillessa ihan jännityksen tunteita silti saa kokea. 

Minä keskityin enimmäkseen kuvaamiseen, mutta kävin sentään yhden radan seikkailemassa itsekin. Hauskaa, mutta omat surkeat käsivoimat oli joissain esteissä vähän koetuksella. Kymmenen vuotiaana Hiiripupu tarvitsi radoille yläilmoihin mukaansa aikuisen ja Tommi saikin huhkia ihan tosissaan, että pysyi mukulan perässä hänen viilettäessään innolla radalta toiselle ilman lepotaukoja. 

Huikee sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ja ratoja löytyy eri tasoisia. Helpoimpiin riittää 110 cm pituus ja 6 vuoden ikä, keskivaikeille pääsee jos mittaa on vähintään 130 cm. Puistossa saa monipuolisten ratojen ansiosta helposti kulumaan useamman tunnin, joten kannattaa varata sinne mennessä riittävästi aikaa. Me vietimme Huikeessa reilut kolme tuntia ja lapsukaisellla olisi helposti riittänyt intoa ja virtaa vielä jatkaakin. 

Tässä siis oiva vinkki, jos tiedossa on Pori-visiitti!

Seikkailujen jälkeen kurvattiin Reposaareen Merry Monkiin burgereille (Lue postaukseni gastrobubista täältä) ja saaren kauniita maisemia ihastelemaan. Tuntien kiipeily ei näkynyt jätkässä vielä tippaakaan, vaan energiaa riitti vielä kallioilla pomppimiseen ja leipien heittelyyn. 

Kiva ja monipuolinen päivä siis tädin mielestä ja lapsonenkin vaikutti viihtyvän. Nyt kotisohvalla vielä leffailta Boss Babyn parissa. Onnellinen täti kiittää ja kuittaa.

Kommentit (4)

Anskuuuu

Moikka, ei nyt liity postauksen aiheeseen mutta voisitko tehdä postauksen omistamistasi olympus objektiiveista? Mua kiinnostaisi uuden objektiivin hankinta kaupunki/maisemakuvaus tarkoitukseen ja kaipaisin vinkkejä. Muutenkin valokuvauspostaukset on aina kivoja :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on just suunniteltuna Olympus-postauksia kokonainen sarja. Ja siellä on tulossa myös objektiiveista juttua!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Anskuuuu

Loistavaa! Toivottavasti objektiivipostaus tulee linjoille pika puoliin :)

Mmai

Tätä blogia on tosiaan tullut seurattua tovi jos toinenkin, kun muistan tämän nappisilmä-pojan esiintyneen blogissasi vauvana ja nyt hän on jo kymmenen! Herranen aika sentään, kuinka nämä vuodet juoksee! :)

Muistatteko sen ajan elämästänne, kun ajattelit tietäväsi monesta asiasta itse paremmin kuin äitisi? Muistan kuinka kotoa muuttaessa olin esimerkiksi ihan vankkumattomasti sitä mieltä, että en tarvitse omassa kodissani mm. silitysrautaa ja -lautaa (mä en koskaan silitä mitään) enkä myöskään astiapyyhkeitä.

Vastusteluistani äiti pakkasi muuttokuormaan niin silitysvehkeet kuin kasan pellavaisia astiapyyhkeitäkin. En edelleenkään, 17 vuotta myöhemmin, silitä kuin aivan pakon edessä. Mutta mietin että kuinka ihmeessä kuvittelin eläväni ilman keittiöpyyhkeitä??? Kyllä ne äidit vaan tietää paremmin.

Tässä muutamia muita asioita, joita kuvassa oleva hurjan kaunis ja ihana äitini on tiennyt paremmin ja siirtänyt oppejaan minulle. (Niitä asioita on toki satoja, joten tässä vain muutama poiminta)

Valkosipuli. Kyllä, minä opin syömään valkosipulia ja rakastamaan siitä. Mutta muistan kyllä kovasti vängänneeni lapsena vastaan, kun äidin suosikki valkosipulisalaatinkastikkeelle yökkäillessäni, äiti rauhallisesti lausui, että "yhtenä päivänä sinäkin rakas lapsi vielä opit pitämään valkosipulista".

Laiskan silittäjän niksit. Äitini mielestä silittäminen on ihanaa ja terapeuttista, mutta tuo rakkaus ei tosiaan itselleni siirtynyt. Onneksi mamma neuvoi jo vuosikymmeniä sitten, että vaatteet oikenee näppärästi kylpyhuoneessa kuuman suihkun jälkeen.

Karhupumppu "pesukoneena". Äidin niksipirkkavinkit auttoivat minut myös niiden aikojen yli, kun minulla ei opiskelujen ekoina vuosina vielä ollut omaa pesukonetta. Karhupumpun kanssa vaatteiden pesu vadissa oli huomattavasti tehokkaampaa ja kevyempää kuin käsin veivaaminen.

Shoppailumatematiikka. Alennusmyynneissä ei koskaan lasketa sitä paljonko meni, vaan paljonko säästettiin. Ja vaikka kengät olisivat kalliit, niin jos ne on tosi ihanat ja niitä käyttää paljon, niin eihän siinä tule yhdelle käyttökerralle hintaa paljon mitään. Ja jos joku ostos tuntuu vähän liian kalliilta, niin kun maksaa puolet käteisellä ja puolet kortilla, niin ei tunnu yhtään niin pahalta. Nämä opit, jos mitkä olen omaksunut paremmin kuin hyvin! 

Kuvassa äiti suorittamassa tiukkoja shoppailumatemaattisia yhtälöitä Roomassa

Kyllä kaikki järjestyy. Arkisten käytännön neuvojen lisäksi mamma on toki antanut paljon myös henkistä pääomaa. Yksi äidin ikuisista lohdun lauseista on aina kuulunut, että "kyllä kaikki järjestyy". Ja vaikka kuinka pahassa paikassa on epäilyttänyt, niin aina se äiti on lopulta oikeassa ollut.

Äiti on jaksanut myös jokaisen pettymyksen, nenän edestä kiinni menneen oven ja jostain asiasta luopumisen äärellä vakuuttaa, että "sinua varten on jotain parempaa luvassa".

Olen ihana. Ihan kaikista tärkein oppi, jonka olen äidiltäni (tai siis toki molemmilta vanhemmiltani) saanut, on se, että minä olen ihana, rakas ja riittävä. Vaikka kuinka on elämässä aikoja, kun kaikki meinaa järkkyä, niin on aina ollut lohdullista ja ehdottoman tärkeää muistaa, että minun ei tarvitse täyttää mitään ehtoja ollakseni arvokas ja tärkeä.

 

Että aika hyvin se on mun mamma mielestäni hommansa hoitanut!

Mutta yhdessä asiassa olen kyllä pistänyt kovasti vastaan enkä voi edelleenkään sanoa äidin tienneen paremmin. Hän nimittäin jaksoi vuosikausia hokea minulle, että "kyllä sinä sen ruotsin kielen vielä opit", kun kiroilin kyseisen kielen kamaluutta ja sitä ettei se todellakaan tartu päähäni.

Ainakaan toistaiseksi ei mamma tässä kohtaa pääse sanomaan, että "mitä minä sanoin", sillä kielitaitoini toisella kotimaisella rajoittuu lähinnä tiedusteluun När går nästa bussen till Slussen? 

Mutta eihän ne äiditkään nyt ihan aina voi oikeassa olla.

 

Kommentit (2)

Aaawww! Edellisen postauksen lopussa mainitsin, että toivon pääsiäislomani sisältävän koiran rapsuttelua ja kyllä, tämä harras toiveeni toteutui. Vietin iltaa ystäväni P:n luona ja tapasin nyt vihdoin ensimmäistä kertaa heidän lutuisen Ressu-beaglen. 

Koin nimittäin viime kerralla Sotkamossa käydessäni mitä suurimman pettymyksen. Soittelin P:lle junasta Kainuuseen matkatessani ja hän kertoi tuolloin, että heille on tulossa koiranpentu. Mutta olivat menossa hakeamaan haukkua kotiin vasta seuraavana viikonloppuna! Ääääää, mikä kammottava aikataulujen yhteensopimattomuus.

Olin ihan tuohtunut, että miksi ihmeessä hän ei kertonut koiranpennusta minulle aiemmin, olisin sen vuoksi siirtänyt kotiseutuvierailuani viikolla, ihan vaan jotta olisin päässyt paijaamaan pentua. Harmitti tämä pentutapaamisen ohimeno niin paljon, että melkein itketti. :D

Lohdutukseksi sitten kuitenkin onneksi lähettelivät minulle videoita pikku-Ressusta, kun hänet vihdoin kotiin hakivat. Ja tänään sitten vihdoin pääsin rapsuttelemaan Ressua. Eihän se pikku pallero ole vieläkään kuin puolivuotias, mutta ei silti enää vauva. 

Samassa taloudessa asustelee myös Ressua vain muutaman kuukauden vanhempi Oewa-kissa. Hänen kanssaan en kuitenkaan voi oikein läheisiä välejä pitää allergiani vuoksi. Ja taisipa tuo Oewakin mieluummin tarkkailla talon vierasta kiipeilypuunsa lehtereiltä. 

Mulla on kyllä ihan pahimman laatuinen puheenmuodostamisen häiriö tällaisen karvakorvan läheisyydessä. Välittömästi, kun näköpiiriin ilmestyy tällainen ihmisen paras ystävä, suuni suipistuu, äänenkorkeus nousee ja puheestani katoavat r-kirjaimet.

Voe voe titä lässytykten määlää mitä tämä ihana pikku lessu-koilakin joutui taholtani sietämään! Mutta ei tuntunut pistävän pahakseen. Sen minkä mustekalapehmolelunsa, aka octo-pussyn, hässimiseltään ehti, viihtyi Ressu sylissäni lellittävänä pitkiä pätkiä. 

Ja miten ihanalta nuo isot ja pehmoiset korvat tuntuvatkaan! Entäs sitten masu. Ja polkuanturat! 

Ja katsokaa tuota pienen koilan suurta huoliryppyä otsalla. Ressun ilme on koko ajan sellainen hieman huolestunut ja surumielinen, mutta vimmasti heiluva häntä kyllä kertoi todellisen mielialan.

Oewalla on ihan selkeä Batman-maski!

Niin kovasti kuin koirista pidänkin ja miten maanisesti koiranpentuvideoita somesta tuijottelen, niin omasta lemmikistä en tosissani haaveile. Olen koirillekin allerginen, toisille roduille ennemmän kuin toisille. Ja vaikka sellaisiakin rotuja löytyy, joiden kanssa voisin elää, on koira niin iso sitoumus ja arkea määrittelevä tekijä, etten halua sellaista kontolleni ottaa.

En vaikka mietinkin miten suunnattoman ihanaa olisi, kun olisi tuollainen pehmeä ja lämmin karvaturri paijattavana koko ajan. Uskollinen ystävä, joka ilahtuisi aina vilpittömästi minut nähdessään. Mutta elämäni on ainakin tällä hetkellä niin epäsäännöllistä, että siihen ei olisi helppo ujuttaa koiran tarvitsemia rutiineja. Jos tunteella miettisin, niin ottaisin jonkun ihanan pentupalleron vaikka heti! Mutta järki onneksi sanoo, että en pystyisi antamaan lemmikille sellaista arkea mitä se tarvitsee.

Tyydyn siis kyttäämään parvekkeeltamme puistossa ulkoilevia koiria ja käytän aina kaikki vastaantulevat koiranpaijausmahdollisuudet tarkasti hyväkseni. Ja seuraan instassa kymmeniä koiratilejä. Tällä hetkellä on pinnalla erityisesti Ranskanbuldogin pennut ja Corgit. Myös mäyräkoirat tekvät paluuta top-listalleni Husky-innostuksen hieman jo väistyttyä. 

Ihan oli siis onnenpäivä tänään. Toki ihan jo sen takia, että näin pitkästä aikaa rakasta ystävääni, mutta myös siksi, että sain pitää tätä pehmoista ja ihanaa luppakorvaa kainalossani ja rapsutella mielin määrin. Mitä parhainta stressin lievitystä tällainen vierihoito.

Kommentit (4)

PiP

Että osaakin olla suloiset tyypit! Mulle iskee ihan samanlainen puhehäiriö karvapallojen läheisyydessä :-) Itsekin allergikkona joutuu vaan haaveilemaan karvakasoista.

Vierailija

Ai että ihanat ihmisen parhaat ystävät! Kyllä sen näkee, että ammattilainen on ottanut kuvat, niin tarkkoja.

Aa

Kolmen luppakorvaisen tappijalan asuinkumppanina (koska olisi tosi kornia sanoa olevansa joku koiramamma... vai olisko) olen tullut siihen tulokseen että jaettu ilo on suurempi ilo. Meidän nakkitriosta irroitetaan välillä joku jäsenistöstä mm. naapuriin, kavereille tai kirjastolle. Ihan vaan siksi että mun mielestä kaikkien pitäisi saada koka koiran jakamaton huomio, silittää silkinpehmeitä korvia ja nauraa viuhtovalle hännälle. Ja koirien rakkaus ei käyttämällä kulu, päin vastoin nekin nauttivat laajenevasta ihmisystäväpiiristä jahuomiosta jonka saavat.

Lainakoirat kunniaan, ihana että pääsit pientä kurttuotsaa palluttamaan. <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi, lainakoira olis just ihan parasta. Haaveilen just sellaisesta että jollain ystävällä tai naapurilla olis koira jota voisin lenkittää ja joka voisi välillä vierailla mun luona. 😄

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Blogi on ollut viime päivinä hijainen ihan siitä syystä, että on ollut tärkeämpiä hommia. Olen kuunnellut 97 vuotiaan mummini tarinoita hänen lapsuudestaan, nukkunut päikkäreitä isin vieressä, syönyt mamman valmistamia herkkuja, käynyt parhaan ystävän luona ja leikkinyt piilosta ja pelannut kerta toisensa jälkeen muistipeliä perheen pienimpien pellavapäiden kanssa. Nämä päivät ja hetket perheen kanssa ovat aika harvassa pitkän välimatkan vuoksi, joten niistä on yritettävä ottaa kaikki irti.

legginssit ja t-paita - Marks & Spencer / neuletakki - KappAhl (saatu) / kengät - Betty London / korvikset - Mine Güngör

Nyt kuitenkin istun junassa matkalla takaisin Poriin, joten läppärin ehti kaivaa esiin. Yhdet asukuvat sentään tuli kotireissulla napattua yhteistyössä äidin kanssa, joten tässäpä ne. Huomaan joka kerta kotona käydessäni, että pakkasin taas ihan turhan monet vaatteet mukaan. Mä hiihdän näköjään aina Sotsissa jollain yhdellä ja samalla mukavalla asulla lähes koko reissun. Tällä kertaa yhdistelmä oli legginssit ja pitkä neuletakki ja paita vaan vaihtui.

Sisällä huonossa valossa peiliin katsoessa tämä asu näytti kovin tummalta ja tylsältä, mutta luonnonvalossa tuo samettipuseron väri ja elävä pinta pääsevät oikeuksiinsa. Joten eihän tuo ole lainkaan synkkä asu, vaan jopa värikäs! 

farkut - Lindex / neuletunika - Arela / takki - Claire DK / kengät - Rintamaa

Ikuistin samalla myös omana asukuvaajanani toimineen äitini eilisen asun. Näissä kamppeissa (mulla oli toki vielä ulkotakki) siis kiidettiin yhdessä iltapäivällä hakemaan meidän suvun pienimpiä päiväkodista. Porhallettiin siinä äidin kanssa peräkanaa, niin yksi pikkujätkä varoitti kulkutiellä lumiukkoa pyöritellyttä kaveriaan huudahtamalla, että "Varo, sieltä tulee mummoja!". 

Kyllä, tuo edellä kulkenut on ihan jopa isomummo, mutta minähän olen vielä melkein nuori nainen!!! Heilahti ikäkriisi samointein potenssiin sata. Äiti yritti lohdutella minua sanomalla, että ulkona oli jo tosi hämärää. :D

Mamma on tuunannut villahattunsa ompelemalla siihen strassikoristeen, jonka hän oli alunperin ajatellut kuulema nukkekodin peilinkehyksiksi. Sen sijaan päätyivät kuitenkin piristämään hieman synkältä näyttänytttä hattua.

Me ollaan mun mamman kanssa aika lailla saman kokoisia, joten meillä vaatteet ja kengät seilaa usein ees taas kaappien välillä. Tuon mamman villkangastakinkin ostin joskus itselleni, mutta todettiin se sitten vielä passelimmaksi äidille, joten takki muutti Sotkamoon. Toisinaan taas saatetaan ostaa vaikka jotain neuletta jo kerralla kaksi, kun tiedetään, että toinenkin tykkää tästä varmasti. Yhteinen koko, ja monessa kohtaa makukin, helpottaa myös toistemme luona vierailua tai yhdessä matkustamista, kun aina voi käydä toisen vaatekaapilla ja matkalaukulla.

Tälläkin kotivierailulla lähti taas jotain minulle päin lainaan, kun nappasin mukaani yhden pienen nahkalaukun. Huraa mamman vaatekaappi! 

Kommentit (4)

Vierailija

Ihanan läheisiä olette perheenne kanssa. Vastaavaan ei ole itsellä koskaan ollut mahdollisuutta. Kiinnitti huomiota äitisi romanttiset korvikset, todella kauniit. Tosi tyylikäs isomummo.

Pia

Eikä miten ihanat kengät sun äidillä! Guuglasin tuon Rintamaan, mutta heillä ei ole verkkokauppaa, enkä nähnyt tuollaisia kenkiä heidän sivuilla. Nyyh nyyh. Tyylikkäitä leidejä molemmat olette :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat