Kirjoitukset avainsanalla Työ ja opiskelu

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö: Ellos. Postaus sisältää mainoslinkin-

Onko joku teistä käynyt värianalyysissä? Me aloitettiin viime maanantaina koulussa  käymään läpi väriopin perusteita (aloitin siis tässä kuussa pukeutumisneuvojan opinnot) ja mun täytyy myöntää, että mulla ei ollut kyllä hajuakaan omasta värityypistäni.

Väriasiat sinänsä ovat itselle monella tapaa tuttuja jo lapsuudesta sillä automaalari-isäni ja käsityötaiteilija-äitini vierellä tuli oltua aiheen kanssa tekemisissä jollain tavalla lähes päivittäin. Yksi ensimmäisiä "töitäni" olikin pitää jo pikkulikkana isän automaalivärikartat järjestyksessä. Hommasta tienasi laiva-kolikon, kun järjesti kansiot kuntoon aina uusien väriliuskojen saapuessa.

Minun on siis ollut aina helppo ymmärtää perusasiat kuten lämpimät, kylmät ja murretut sävyt. Automaaleja kesäduunissa gramman kymmenesosien tarkkuudella sekoitellessa oppi hyvin miten minkäkin värin lisääminen vaikutti lopputulokseen. Äidin kanssa taas muistan usein keskustelleeni niin huulipunien kuin vaatteidenkin sävyjen vaikutuksesta. Sitä täydellistä kirkkaanpunaista huulipunaakin "joka ei taita yhtään siniseen" metsästettiin matkoilla useammaltakin kosmetiikkamerkiltä. 

Mutta kaikesta pohjatiedostani ja vaatteiden kanssa puljaamisestani huolimatta, en ole koskaan ottanut sen tarkemmin selvää mikä on oma värityyppini. Olen pukenut pääälleni aina ihan vaan kaikkea mikä on tuntunut itsestä kivalta välittämättä siitä mahtaisinko itse olla luonnollisilta sävyiltäni kylmä vai lämmin, syksy, talvi, kevät vai kesä. Pukeutumiseni ja meikkini väreihin on aikojen kuluessa aina vaikuttanut eniten kunkin hetkinen hiusten sävy.

Vuosikausia paloautonpunaisella tukalla kulkiessani garderobini koostui pitkälti mustasta ja punaisesta. Joskus lämpimän ruskeilla hiuksilla saattoi vaatekaappin hiipiä murrettuja syyssävyjäkin. Mutta sinistä kartoin vuosia ihan kaikissa olomuodoissaan, ihan vain koska se ei tuntunut yhtään omalta. 

Punaisen tukan aikana silmieni vihreys korostui, ruskeampiin sävyihin mennessä myös silmäni tuntuivat tummuvan. Myös vuodenaika, luonnovalon väri ja mieliala ovat usein muokanneet kunkin hetkistä väripalettiani. Mutta kaiken pohjana on aina ollut enemmänkin vain fiilis kuin mikään tarkempi analyysi siitä millaiset sävyt olisivat parhaiten harmoniassa oman ihoni, silmieni ja hiustenvärin kanssa.

farkut - Ellos, koko 46

pusero - Junarose (saatu), koko 44-46

 kengät - Betty London, Spartoo

 korvikset - Viaminnet (saatu)

 

Viime maanantaina sitten koitin opetusmateriaalit edessäni kovasti pohtia ja arvailla omaa värityyppiäni, mutta en vieläkään ole asiasta täysin varma. Silmät ovat lämpimät ja ihon sävy kylmä. Hiusteni sävystä en oikein ota selvää. Asiaan tulee kuitenkin selko huomenna, kun teemme jokaiselle värianalyysin. Olenkohan mä urpo nyt sitten pukeutunut aina ihan just vääriin väreihin? :D

Eipä asialla sinänsä ole väliä, sillä olipa värityyppini mikä hyvänsä, niin samalla fiilispohjalla minä pukeutumiseni värit tulen jatkossakin valitsemaan. Musta ei varsinaisesti imartele monenkaan meidän ihoa, mutta kovasti me suomalaiset siitä väristä kuitenkin tykätään. Ja tiedän kyllä toisten huulipunasävyjen sopivan itselleni paremmin kuin toisten, mutta en silti voisi ajatella jämähtäväni vain muutamaan ns. täydelliseen sävyyn. Eli kiva oppia uutta omastakin värityksestä, mutta fiilis on silti aina tärkein!

Että onko tämä vaaleanharmaa pusero nyt mulle sitten kovinkaan optimaalinen vaiko ei? Nämä kamat päällä minä nyt ainakin koulupäivääni viime maanantaina vietin. 

Nuo Elloksen pillifarkut ovat lähes syrjäyttäneet muut farkkuni, niin mukavat ne ovat päällä. Mutta käytön myötä olen saanut todeta, että olisi voinut ottaa vielä yhtä numeroa pienemmän koon, eli koon 44. Housut olisivat parhaillaan -25% alessa, joten ehkä voisi hankkia ne pienemmätkin. Minulla on joistain muistakin suosikkifarkuista kaapissa kaksi vierekkäistä kokoa, koska silloin on sopivat suosikit päälle puettavaksi olipa sitten turvonneempi tai hoikemman tuntoinen päivä. 

Oman äitini kenkäkokoelmistahan löytyi joskus yhdet ihanat 60-luvun slingback-avokkaat kahdessa eri koossa, puolen numeron välein. Kintut kun saattaa hyvinkin turvota niin, ettei toisinaan normikoko mahdukaan. Se on kuulkaa hyvä ihmisen varautua! :D

Huomenna siis taas koulunpenkille ja katselemaan minkä väriset liinat saavat naamani näyttämään siltä kuin olisi merisairas ja mitkä taas hipiäni hehkumaan kevätauringon lailla. Jännää!

Kommentit (17)

Vierailija

Mä luulen kyllä, että tunnistat oman tyyppisi ihan mieltymyksien ja värisilmän perusteella. Oon ollut joskus pukeutumisneuvonnassa, jossa oli niitä kangaslappupaletteja, ja ei mitenkään yllättävästi siitä kesän alaryhmästä, joka mulle lopulta annettiin, löytyi lähinnä omia lempivärejä. Kaikista väreistähän voi löytyä "sopiva" (kaikista en oo kyllä löytänyt, mutta voi olla kärsivällisyyskysymys).

Sun kuvissa on aina hyviä värivalintoja ja -yhdistelmiä. Harmillisesti ollaan eri tyyppiä niin en voi kopsata!

Lena

Etsin juuri bordeaux-värisiä nilkkureita, ovatko mukavat ja kapea- vai leveälestiset mielestäsi? Ja olet muuten todella upea noissa catwalk-kuvissa!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ovat tosi mukavat. Mulla on sama malli myös leopardikuvioisena. :D
Lesti on normaali. Oma jalkani on ennemmin leveä kuin kapea ja menee mulle vielä just, mutt ei kärsis kyllä yhtään kapeampi olla.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Olen ollut neljä kertaa värianalyysissa ja saanut neljä eri tulosta. Joten päättelen, että melkein mikä vaate vain sopii, itse kyllä sen huomaa jos vaate saa naaman näyttämään vatsatautiselta tai silmänaluset sinipunaisilta nakeilta. Veikkaisin että olet ehkä kesä tai kevät...

Veera
Liittynyt2.9.2015

oliko tää eka sana, jonka opit lukemaan vai miksi se piti täällä toistaa?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

No se on Samsoe & Samsoen leopardikuvioinen mekko. Mitä siitä siis pitäisi kertoa lisää?

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Keisarillinen Talvi

Luulen että olet Talvi suuntaan Syksy.
Joka tapauksessa oma värikartta haalistuu, kun ikää tulee lisää eikä ne kaikkein rämäkimmät värit enää satu eikä muutenkaan tunnu hyviltä. Vaikka värianalyysiä pidetäänkin huuhaana, niin tosiasia on että jotkut värit näyttävät paremmilta kuin toiset. Itse tiedän pysyä erossa oranssista ja beessistä.

Repa

Sekin on hyvä muistaa, että absoluuttista väriä ei ole olemassa. Sama seinä näyttää aivan eri väriseltä talvella kuin kesällä. Ja vaikka kaikille lienee tuttua ruskettumisen vaikutus meikkeihin, niin vasta tänä kesänä tajusin kunnolla, miten kynsilakatkin elää päivetyksen mukaan. Normaalisti hyvät nudet olikin loppukesästä ihan pliisuja, ja ruma hiekansävy oikein mainio 😊

Rhia

Olen käynyt värianalyysissä kerran. Se oli ihan kiinnostavaa mutta aion silti pukeutua just niihin väreihin joista pidän. En oikeastaan hirveästi usko värianalyyseihin vaikka niistä varmasti jonkinlaisen perustan saa jos on epävarma värien käytöstä.
Ihmisen ihonväri voi vaihdella paljonkin eri päivinä (muutenkin kuin ruskettumalla) ja ikääntyessä. Ja hiukset nyt toki voi värjätä mihin tahansa väriin. Sellaiset vaikuttaa analyysin tulokseen.
Vaatekaupassa töissä ollessa olen tullut huomaamaan että joskus värianalyysit voivat myös rajoittaa. Muotivärit kun harvoin tarjoavat yhtäaikaisesti sopivia värejä kaikille värityypeille. Tiettyjä värejä etsiessä voi huomata tehtävän mahdottomaksi. Esim mun värikartasta löytyviä hentoja jäisiä keltaisen, lilan ja vihreän sävyjä on tarjolla äärimmäisen harvoin. Musta siinä mielessä helppo kun on ainoa takuuvarma väri jota löytyy aina ja käy kaiken kanssa.

Itse yritän rohkaista ihmisiä kokeilemaan ja käyttämään monenlaisia värejä mutta ilman värianalyysiäkin monet rajoittavat itsensä hyvin pieneen värivalikoimaan. Musta, valkoinen, harmaa ja kylmä beige tuntuvat olevan ne suosituimmat värit. Sitten tulee kirkas punainen, tummanpunainen, tummansininen ja vaaleansininen. Erityisen vaikeita myydä ovat vihreän, ruskean ja keltaisen sävyt.

Elluriina

En ole koskaan käynyt värianalyysissä, käytän niin kultaa kuin hopeaakin, murrettuja värejä, mustaa ja mitä vaan mikä omaan silmään hyvältä näyttää. Kyllä silmä kertoo. Olen varmaan joku sekamuoto. Toisaalta olisi kyllä kiva tietää, mitä värejä alan ammattilainen suosittelisi testin perusteella.
Kerrothan blogissasi mitä olet saanut selville värianalyysissäsi, mitä väriliinat ja tarkka silmä kertovat. :)

-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä-

Hyvää Yrittäjän Päivää! Muutamassakin FB-ryhmässä on tänään keskusteltu siitä mitä yrittäjyys itse kullekin merkitsee. Minulle oma yrittäjyyteni merkitsee ennenkaikkea vapautta ja yllätyksellisyyttä. Onnekseni se on ainakin tähän mennessä tarkoittanut myös aiempaa parempaa toimeentuloa. 

En ala vannomaan, etten koskaan enää mene vakituisiin palkkatöihin, mutta aika kaukaiselta se ajatus tuntuu. Tai ainakin sen duunin pitäisi olla joku ihan viimeisen päälle unelmahomma ja liksan aika hillitön ennen kuin tämän hetkisen tilanteeni siihen vaihtaisin.

Toki homma on sitten ihan toinen, jos jossain kohti alkaa näyttämään, ettei oma yrittäjyyteni enää elätäkään. Siinä tilanteessa on tietenkin oltava valmis etsimään päivätöitä. Mutta just nyt tämä oma melko sekalaisista palasista koostuva yksityisyrittäjyys tuntuu itselleni juuri sopivalta tavalta saada voita leivälle.

Välillä minusta kyllä tuntuu, että ollakseen yrittäjä pitäisi olla jokin selkeä idea, että mitä sitä oikein meinaa puuhata ja sitten tavoitteellisesti mennä tavoitteita kohti. Omalla kohdallani kuitenkin "liikeidea" tuntuu kuuluvan lähinnä se, että myyn kaikkea ammatillista osaamistani, mitä joku älyää kysellä ja on siitä valmis maksamaan.

En olisi vielä jokunen vuosi sitten esimerkiksi osannut ajatella, että minusta olisi kouluttajaksi. Mutta sittemmin olen muiden aloitteesta päätynyt tekemään aika paljonkin koulutus- ja luennointihommia ja tykännyt siitä suunnattomasti. 

Millaisista töistä mun tulot yrittäjänä sitten oikein koostuu? Tein tuossa juuri laskelman kuluneelta ensimmäiseltä viralliselta yrittäjyysvuodelta ja laskutuksestani n. 40% on tullut valokuvaamalla, toiset n. 40% blogilla ja loput 20% liikevaihdosta koostuu erilaisista koulutus-, luento- ja esiintymishommista.

Näiden omien hommien lisäksi mulla sitten vielä palkkatuloja valokuvaajana, joten kyllä mä kokonaisuutena tienaan yli puolet elannostani kamera kädessä. Että kun aina sitä ammattinimikettä miettii, että mikä sekatyöläinen tässä oikein on, niin kyllä mä kuitenkin edelleen koen etupäässä olevani valokuvaaja. Mutta olen kyllä suunnattoman iloinen, että saan tehdä paljon muutakin eikä mun tarvitse kuvata viis päivää viikossa ympäri vuoden, kuten tein vielä muutama vuosi sitten.

Mikäs tässä yrittäjyydessä on sitten ikävintä? Ehdottomasti se, että olen huono erottamaan työ- ja vapaa-aikaa. Jotain töitä tulee lähes aina puuhailtua vaikka kuinka koittaisi pitää vapaapäivää. To do -lista siis pyörii päässä vähän turhan innokkaasti ja siitä on hankala päästä irti. Ylipäätään töiden aikatauluttaminen, silloin kun se on vain itsestäni kiinni, on asia jossa haluaisin olla parempi ja jämptimpi.

Just puhuttiin yhden yrittäjäkaverin kanssa, että esimerkiksi loman pitäminen ei ole kiinni siitä, etteikö se olisi taloudellisesti mahdollista, vaan siitä, että on vaan hiton huono lyömään lomasuunnitelmia lukkoon ja sitten pitämään päätöksestä kiinni. Kun joku vakkariasiakas tarjoaa isoa keikkaa just sille viikolle, kun oli ajatellut lomailla, on todella vaikea sanoa ei. 

Muita negatiivisia asioita en juurikaan vielä tähän mennessä ole omassa yrittäjyydessäni huomannut kuin tämän itsensä johtamisen vaikeuden. Mua ei mitenkään erityisesti ärsytä paperihommat eikä mulla ole mitään kitistävää verotuksesta. YEL on asia, jota kyllä toisinaan laskeskelee, että sitä pitäisi pystyä maksamaan ihan älyttömiä summia ennen kuin itselleen kummoista eläkettä saisi kerrytettyä. Mutta pitää koittaa pistää munia vähän johonkin toiseenkin koriin.

Nyt ekan vuoden olen maksanut YELiä melko pienen työtulon mukaan, kun en osannut oikein ennustaa tuloja, joten lienee pian aika korottaa sitä vastaamaan paremmin todellisuutta.  

Mutta all in all, oma elämänlaatuni on tätä nykyä monella tapaa parempi kuin vielä vakituisessa palkkatyössä ollessani. Joten huraa yrittäjyydelle! Minkä alan yrittäjiä sieltä ruudun toiselta puolen löytyy?

housut - Lindex / pusero - Ellos / kengät - Bianco (saatu) / korvikset - Aarikka (saatu)

Asukuvat onkin otettu maanantaina toimistolla. Kiva päästä kesän jälkeen taas enemmän tekemään töitä tuollakin! 

Kommenttiboksissa muuten joku haaveili siistien toimistokelpoisten housujen perään, jotka tuntuisivat verkkareilta tai legginsseiltä. Uskaltaisin väittää, että nämä kuvissa näkyvät Lindexin paksusta viskoositrikoosta tehdyt Iris Slim -nimiset housut menevät juurikin tuohon kategoriaan. Lahkeiden pienet käännökset, koristetaskut ja prässi-yksityiskohdat tekevät niistä siistit ja asialliset, mutta joustava materiaali ja korkea vyötärö todella mukavat. Housua löytyy myös viininpunaisena.

Toimistokelpoinen on myös tuo jo kesällä paljon päälläni nähty Elloksen pilkullinen viskoosipusero. Tykkään kuosin lisäksi noista solmimisnauhoista, joiden ansiosta paidan saa istumaan todella kauniisti. Tätä puseromallia saa myös kukkakuosilla ja pirteän punaisena. Itseäni hieman himottais se punainen... :D

 

Kommentit (12)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on 46, eli ovat reilua kokoa

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Myös Nanson Joggerit kannattaa testata, mielettömän mukavat ja silti siistit pöksyt.

Vierailija

Kiitti vinkistä! Tänään ostin mustat ja viininpunaiset Lindexiltä! Aivan upea malli, liekö 1 housut elämässäni, ettei tarvi lyhentää ☺️

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiva, että vinkistä oli iloa! Itsekin harkitsin myös niitä viininpunaisia. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Hannelemaria

Mikä koko paidasta sinulla on? Menee tilaukseen kun vaan osaisi päättää minkä värin, vai tilaisko kaikki! 🤔

Repa

Mulla yleensä valuu/rullautuu "vyöttömät" housut. Näitä Iriksiä harkitsen kyllä tosissani, vaikka vyölenksuja ei taida olla?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo ei ole vyölenksuja. Mut käy ihmeessä kokeilemassa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

 

Tervetuloa kurkistamaan mun työhuoneelle! Olen jokusen kuvan konttoristani jakanut joskus instassa, mutta mitään varsinaista esittelyä en ole tästä viime syksynä vuokraamastani omasta sopesta vielä tehnyt. Nyt kun vihdoin sain häiritsevän kevätauringon myötä mökkiin verhotkin hankittua, niin katsoin mestan olevan siinä kunnossa, että kehtaa muutaman kuvan näyttää.

Weecosista saatu Kati Marikan tissikalenteri ilahduttaa minua kovasti. Maaliskuun boobsit olivat kuin pitkät polvisukat, huhtikuuta koristaa suloiset paistetut kananmunat!

Olen siis alivuokralaisena tuttujeni firman tiloissa. Matkaa kotoa konttorilleni on vain noin kilometrin verran. Oma isoilla ikkunoilla varustettu tilani on kooltaan n. 3x6 m (jos en ihan väärin muista), joten se on toimistoksi varsin tilava. Tämä tila olikin itselleni ihan täydellinen juuri sen vuoksi, että mahdun siellä pienimuotoisesti myös kuvaamaan, vaikkei nyt ihan varsinaisesti studioksi riitäkään.

Blogikuvien lisäksi olen kuvannut ministudiossani esim. yritysten henkilöstokuvia ym. vähän tilaa vievää perus lärvikamaa. En mitään kunnon studiota itselleni edes haaveile, mutta elämääni helpottaa kovasti tämä pieni kuvaustila.

Sen verran on kuvissa huijausta sisustuksen suhteen, että tuo nätti sohvapöytä oli vain hetkellisesti lainassa vuokraemänniltäni. Mallailin sen avulla hieman, että minkä kokoisen pöydän voisin itselleni tuohon nojatuolin kaveriksi hankkia. Joku pieni laskutila kun olisi kiva. 

Pöydällä huikea löytö viime viikolta. Katselin noita Iittalan Ruutu-maljakoita ihaillen jo silloin kun ilmestyivät, mutta en ole koskaan raskinut sellaista ostaa. Nyt kuitenkin Porin Sokoksella oli kaikki jo alennetut kodin tuotteet -50% lisäalessa, joten nappasin tuon normihinnaltaan 130 € maljakon itselleni reilulla neljällä kympillä. Aika suloinen, eikö?

Minulla on itse asiassa täällä toimistolla useammin kukkia kuin kotona! Vanhassa puulaatikossa majailevat kaikenlaiset sekavat "mä vien tän kotiin huomenna" -tavarat ja vaatteet. 

On vihdoin alkanut tuntua kotoisalta, kun työhuoneen nurkkaan on kerääntynyt pikku hiljaa kasa kenkiä. Korkkareiden sijaan toimiston viileillä lattioilla tulee kyllä hiihdeltyä useimmiten mukavasti tossut jalassa.

Senkki kätkee sisäänsä mm. kaikki mun kamerat, linssit ja sekalaisen kuvaussälän. Alkuvuodesta saamani orkidea on kuin ihmeen kaupalla vielä hengissä. Tapan kasvit yleensä muutamassa viikossa.

Bestikseni Anni asuu ihan naapurissa, joten teemme usein treffit toimistolleni. Tässä hän odottaa kärsimättömänä, että mentäis jo kaljalle.

Toimistoni on kahden ison ikkunansa ansiosta ihanan valoisa, mutta minun duuneissani se ei useinkaan ole tavoiteltu tilanne. Talvi meni ihan hyvin, kun harvoin tuli oltua työhuoneella siihen aikaan, kun aurinko hetken aikaa näyttäytyi, mutta tuossa helmikuun lopulla sitten vihdoin kevät yllätti valokuvaajan. Olin siinä talven synkkyydessä ihan ohittanut koko asian ja sitten auringon ryhdyttyä kunnolla paistamaan, tulikin kiire hommata pimennysverhot, jotta pystyy tekemään kuvankäsittelyä.

En todellakaan ollut ajatellut mitään kuosikangasta, mutta jostain syystä sitten kuitenkin päädyin kukkien ja harmaiden verhojen yhdistelmään. Mutta tykkään! Ja on parempi tykätäkin, kun niihin meni monta sataa euroa rahaa. Ei todellakaan riitä kärsivällisyys ommella mitään itse, joten menin Eurokankaaseen mittojen kanssa ja tilasin kaiken valmiiksi tehtynä. Taitavasti möivät samaan syssyyn vielä pari tyynyäkin.

Töissä ollessa ei jaksa olla tuntitolkulla kengät jalassa eikä viileä kivilattia ole oikein kiva sukkasillaan tai avojaloin, niin virallisiksi toimistojalkineiksi ovat viime aikoina muodostuneet nämä Sleppsin kepeät nahkatossut (saatu). 

Kaltaistani Chelsea-nilkkureiden rakastajaa ilahduttaa kovasti niiltä tyylinsä lainaavien Sleppsien ulkonäkö. Päältä nahkaa ja sisältä lampaanvillaa olevat sisäjalkineet ovat yhtä aikaa ohuet ja lähes sukkamaiset, mutta todella lämpimät. Tykkään siitä, että tossut ovat sirot eivätkä isot ja klohmot kuten todella monet muut aiemmin omistamani turkistossut tai muut kotijalkineet. 

Saattaa kyllä olla, että villasisuksiensa vuoksi nämä joutuvat lämpimimmillä kesäilmoilla ehkä hetkeksi "karanteeniin", mutta talvella ovat kyllä olleet ihan ehdottomat paleleville varpaille.

Jos sinunkin varpaasi ovat aina kylmissään, niin lämmikettä saa tilattua täältä.

Ja niin iloisena ja rennosti hän siinä selaa muistikirjaansa. Harvoin kyllä itse tulee nojatuolissani hengailtua, kyllä ne työt pitää koneen ääressä. Mutta sanoinkin ystävälleni Annille, että ostin tuon tuolin toimistolle häntä varten. :D

Nyt äkkiä pakkeloimaan nassua, Blog Awardsit odottaa. Ihanaa viikonloppua kaikille"

Kommentit (3)

Kun vielä opiskelin ja olin silloin todella epävarma tulevaisuuden ja työllistymisen suhteen, olisin hirmuisesti halunnut kuulla muiden kokemuksia ja tarinoita siitä millainen heidän urapolkunsa on ollut. Sitä kun kuvitteli, että kaikilla muilla oli jo valmistumisen aikoihin ihan hurja CV täynnä oman alan työkokemusta. Olisi ollut rauhoittavaa kuulla, että ei se niinkään ole.

Olisi ollut lohdullista kuulla myös, että ei todellakaan kaikki muut ole silloin 25 vuotiaana ole tienneet mitä heistä tulee ja päässeet heti huipputyöpaikkoihin hyvällä palkalla. Sitä kun jotenkin kuvitteli, että jos ei sen ikäisenä jo ole ihan super osaava ammattilainen, niin peli on menetetty. Onneksi vuodet ovat osoittaneet pelkoni vääriksi monella tavoin. Sillä tilannehan on se, etten mä vieläkään tiedä mitä haluan "isona" tehdä. Sehän tässä on parasta, kun ei koskaan tiedä mihin tie vie.

Ajattelin kuitenkin jakaa oman työhistoriani ja bloggaajakollega Iineksen innoittamana kertoa samalla myös palkkakehityksestä. Sillä palkoista ja rahasta ylipäätään olisi hyvä puhua avoimemmin. On nimittäin todella vaikeaa esimerkiksi miettiä palkkatoiveita työhakemuksiin tai perustella palkankorotuspyyntöjä, jos kaikkien palkat on aina ihan pelkkää salaisuutta. Muutenkin rahasta puhuminen on mielestäni meillä Suomessa vähän turhaan jonkinmoinen tabu. 

Kun teiniaikojen lyhyitä leiriohjaajapestejä ja isän autopeltikorjaamolla työskentelyä kesäisin ei lasketa, niin ensimmäinen oikea työpaikkani oli lastenhoitajan pesti eräässä peheessä viettäessäni välivuotta lukion jälkeen.

Vastuullani oli kolme pojanviikaria ja työaika jotakuinkin 35 h viikossa. Työ sisälsi lapsista huolehtimisen lisäksi lounaan valmistamisen ja imuroinnin kerran viikossa. Palkkani oli 3000 mk/kk. Satunnaisista iltakeikoista ja yön yli kestävistä vahtihommista maksettiin sitten erikseen. 

Kuvassa neiti lastenhoitaja lähdössä viihteelle. Palkasta riitti rahaa millä mällätä. :D

Kolme tonnia markoissa kuulostaa nyt todella vähältä, mutta tuolloin vuosina 2000-2001 se oli kotona asuvalle 19 vuotiaalle varsin ruhtinaallien raha. Ja mitä itse duuniin tulee, niin tuo yli 9 kk kestänyt pesti oli mitä loistavin koulu moneenkin asiaan. Kriisinhallinta, neuvottelutaidot, pinnan venytys.. kyllä te kaikki lasten kanssa eläneet tiedätte. :D

Aloitin opiskelut Porissa syksyllä 2001. Aluksi ei töiden etsintä ollut mielessäkään, vaan keskityin opiskeluihin opintotuen ja -lainan sekä vanhempien avustusten turvin. Kesäksi 2002 palasin kotiin Sotkamoon, mutta en hakemisesta huolimatta onnistunut saamaan kesätöitä. Mutta hommia riitti onneksi taas isän autopeltikorjaamolla.

Kesäksi 2003 sainkin sitten työpaikan Porin Rajala Camerasta. Ja siellä viihdyinkin vielä neljä seuraavaakin kesää. Lisäksi tein yhden äitiysloman sijaisuuden ja tein vuoroja muina aikoina aina tarvittaessa. Työni sisälsi kaikkia fotoliikkeen hommia kuvien valmistamisesta (ja sen pirun kuvakoneen epätoivoisista korjaushommista) laitemyyntiin. Kuukausipalkkani tuossa työssä vuosina 2003-2007 liikkui n. 1350-1450 € välillä, jos en ihan väärin muista. 

Tämä oli vielä aikaa, kun kiireisimpinä päivinä sai kehittää jopa yli 100 rullaa filmiä!

2005-2008 työskentelin Rajalan lisäksi myös tarjoilijana paikallisessa ravintolassa. Syksyllä ja talvella opintojen ohella tein pari-kolme iltavuoroa viikossa ja kesällä sitten enemmänkin. Kesällä tosiaan oli myös se kokopäivätyö Rajalassa ja sen päälle sitten vielä illat tarjoilemassa.

Kyse ei ollut siinä, ettenkö olisi pärjännyt rahallisesti yhdellä työllä, mutta satuin vain tykkäämään molemmista hommista ja silloin tuntui jaksamistakin riittävän. Tarkkaan en muista, mutta tarjoilijana tuntipalkka pyöri jossain kympin tienoilla. Lisä ilona oli sitten melko hyvät tipit, joista osa-aikaisestikin työskentelemällä kertyi helposti muutama satanen kuussa. 

Opintojen viimeisen vuoden aikana (2007) en siis enää nostanut opintotukea, koska palkkatuloja oli sen verran hyvin. Muistan kuinka heinäkuun lopussa tuijotin epäuskoisena pankkitiliäni, kun palkkaa kilahti tilille (kahta työtä tekemällä) nettona jopa pari tonnia (Pori Jazz-viikko teetätti pitkää påäivää). En ikinä ennen ollut saanut kerralla niin paljon rahaa. 

Työharjoittelussa Moskito televisionilla vuonna 2004 olin mukana tekemässä SUBille ohjelmaan nimeltä Suoraa huutoa

Opiskelujen aikana tuli tietenkin tehtyä myös pari oman alan työharjoittelua, mutta niissä tienestit jäivät muutamaan sataan euroon kuussa. Tv-tuotantoyhtiössä en saanut palkkaa, mutta sentään lounas- ja puhelinedun.

Mainostoimistoharjoitteluni 300 € kk-liksa olikin sitten jo ihan todellinen onnenpotku. Noista harjoitteluista kun ei ainakaan tuolloin ollut tapana maksaa. En tiedä onko tilanne sittemmin yhtään parantunut.

Opintoihin kuuluvat työharjoittelut olivat kuitenkin sikäli ihan loistavia, että vaikkei niiden aikana ehkä selvinnyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, niin selvisi silti monta asiaa mitä en halunnut. 

Kun valmistuin AMK:sta medianomiksi joulukuussa 2007, oli mulla ihan hirveä paniikki etten koskaan tule löytämään töitä. Ajattelin ettei mulla ole yhtään mitään taitoja tai kokemusta joiden avulla voisin työpaikan löytää. Ratkaisu löytyi tuolloin kuitenkin ajatuksestani, että haluaisin opiskella oppisopimuksella valokuvaajaksi.

Portfolion kasaamista ammattitutkinnon näyttöön

Siemenet tähän suuntautumiseen oli tietenkin kylvetty työskennellessäni Rajalassa missä olin jo useamman vuoden ajan tehnyt mm. kuvankäsittelyä ja studiokuvauksienkin pariin olin ehtinyt viimeisinä kesinä jo hieman perehtyä.

Oppisopimuspaikka löytyi loppujen lopuksi yllättävänkin helposti paikallisesta valokuvaamosta ja aloitin työt ja opinnot alkuvuodesta 2008. Työllistymiseen auttoi työkkärin lupaama palkkatuki, joten olin työnantajalla eika edullinen työntekijä. Etenkin, kun ensimmäisten kuukausien ajan palkkani oli joku onneton harjoittelijan summa, muistaakseni 1100 €/kk.

Sitten loppuajaksi tuosta parin vuoden määräaikaisesta pestistä liksani nousi 1450 € kuussa. Ihan onnettoman vähän kyllä näin jälkikäteen kun miettii. Vastuuta kuitenkin oli melkoisesti siitäkin huolimatta, että olin vain ns. opiskelija. Mutta hinku alalle oli niin kova, ettei palkalla ollut juuri väliä. Kunhan pääsi tekemään ja oppimaan. 

Vuoden 2010 alusta syksyyn 2013 työskentelin toisessa  valokuvaamossa, missä samassa firmassa oli myös mainostoimisto. Tuossa työpaikassa sain kuukausipalkkani noiden vuosien aikana hilattua alun 1500 eurosta 1900 euroon. Hoidin firman valokuvaamopuolta melko itsenäisesti, joten tuossa työpaikassa sain hyvän pohjan tulevaa itsenityöllistämistä ajatellen, kun sain rutiinia hinnoitteluun, laskuttamiseen ym. yrityksen pyörittämisen kannalta tärkeisiin asioihin.

Sain tuossa työpaikassa ollessani loppuun kuvallisen ilmaisun perustutkintoni ja aloitin Valokuvaajan ammattitutkintoa, jonka sitten tein loppuun vihdoin vuonna 2015.

2010 alusta lähtien päivätyön tulojen lisäksi alkoi kuitenkin bloggaaminenkin tuoda hieman lisätuloja. Ei ekoina vuosina muutamaa satasta enempää per kuukausi, mutta tervetullutta rahaa sekin. Samoihin aikoihin tein myös reilun vuoden ajan radio-ohjelmaa paikalliskanavalle, mutta se oli enempi kokemusta ja harrastus kuin tienestejä.

EVEK oli yksi hauskimmista duuneista ikinä!

Vuonna 2013, lähes 6 vuotta AMK:sta valmistumiseni jälkeen, en siis ollut vielä koskaan nähnyt kakkosella alkavaa kuukausipalkkaa yhdessäkään työpaikassa. Siksipä tuijotinkin ihan silmät suurina seuraavana keväänä työsopimustani, jonka tein Satakunnan Kansan kanssa.

Lehtikuvaajana tuntipalkkani oli tuolloin vajaat 17 € ja kesän kk-palkkaisessa pestissä liksa oli yli 2600 € ja vielä omasta näkökulmastani katsottuna ihan hurjan hyvät lisät päälle. En ollut ikinä osannut edes haaveilla tuollaisesta palkasta. Sittemmin palkka on noussut kuukausitasolla n. parin sadan euron verran.

Viimeisin vakiduunini loppui siis syksyllä 2013. Sen jälkeen olen ollut  freelancer ja työskennellyt lisäksi pätkittäin Satakunnan Kansassa. Nyt syksyllä 2017 perustin vihdoin oman toiminimen laskutettuani muutaman vuoden ajan Ukko.fi-palvelun kautta.

Mun työhuone

Tuloni koostuvat tällä hetkellä valokuvaamisesta ja bloggaamisesta ja milloin mistäkin. Kouluttamista, puhujakeikkoja, messuedustamista, mallikeikkoja esimerkiksi. EVEK-oli menneiden vuosien yksi iso projekti myös. Satakunnan Kansasta saan palkkaa verokortilla, kaiken muun tekemäni laskutan toiminimelläni.

SK-työvuorojen määrä vaihtelee kuukausittain. Joskus voi olla vaan parikymmentä tuntia ja joskus taas parinkin viikon verran. Kesällä menen taas tekemään 2,5 kuukauden mittaisen kokopäiväisen pätkän. 

Mitään varsinaista kuukausituloa on nykyään vaikea sanoa, kun tulot aaltoilevat melkoisestikin, mutta muutaman viimeisen vuoden ajan verotettava vuosiansioni on pyörinyt n. 40 000 € tietämillä. Toisena vuonna vähän ali, toisena hieman yli. Eli keskimäärin bruttotuloni vaihtelee kuukaudessa 3000-3500 € välillä. 

Mallinakin saan välillä pyöriä

Vaikka en nyt suurituloisten joukkoon omalla liksallani pääsekään, niin omalla mittapuullani pidän tulojani varsin hyvinä. Etenkin, kun elämäni on nyt aika paljon vapaampaa kuin vielä jokunen vuosi sitten, kun tein kokopäiväduunia toisen leivissä alle parilla tuhannella kuussa. 

Nyt arvioisin tekeväni töitä kaikenkaikkiaan keskimäärin 4 päivää viikossa. Itselleni tämä freelancerius/yrittäjyys on siis ollut ainakin tähän mennessä enemmän kuin hyvä juttu, vaikka se kovasti ajatuksena pelottikin silloin, kun vielä olin palkkatöissä. Se on ollut parannus niin taloudellisesti kuin elämänlaadullisestikin. 

Freelancerina teen lehtikuvausten lisäksi mm. erilaisia yrityskuvauksia

Tällainen oli siis minun uratarinani sieltä ylioppilaslakista tänne 36 ikävuoteen saakka. Mitään suurta suunnitelmallisuutta tähän ei ole mahtunut sitä lukuunottamatta, että AMKin jälkeistä valokuvausoppisopimuspaikkaa hain ihan tietoisesti ja tavoitteellisesti. Muuten olen moniin hommiin enemmänkin ajautunut tai päätynyt jonkun pyytämänä. 

Vieläkään en ihan tiedä mikä musta tulee "isona", vielähän tässä ehtii vaikka mitä!

Kommenttiboksi on avoinna uratarinoille ja palkkakeskustelulle! 

 

 

Kommentit (37)

KLS

Kiitos tästä! Se onkin outo juttu, miten tabu raha ja etenkin palkka on. Oma peruspalkka on n.2300e/kk, valmistuin viime keväänä teologian maisteriksi, mutta en tee vielä niitä töitä, mitä haluaisin, mutta seurakunnassa kuitenkin. Kesätöissä tällä alalla palkka ollut 1100-1800e/kk välillä, vasta 1800e kesänä tajusin miten surkeeta palkkaa edellinen paikka oli maksanut. :D ei osaa opiskelijana vaatia.

Kiinnostava tietää urapolustasi enemmän, en olekaan tähän asti ajatellut, mitä reittiä valokuvaajaksi voi mennä :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu noinhan se usein menee, että ei varsinkaan nuorena ja opiskeluaikana ollenkaan ole kärryllä siitä millainen palkka on surkea ja mikä hyvä, kun silloin sen opintotuen jälkeen mitkä tahansa roposet tuntuu suurelta lahjalta. :D

Kyllä se alle 1500 € silloin aikanaan tuntui ihan ok:lta ja kun onneksi asuttiin tuolloin todella edullisesti, niin tuli toimeenkin. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ylityöllistetty

Mä tienaan bruttona 2400, vakityö it-alalla, täysipäiväinen työ, samassa firmassa kohta 10v, edellinen palkankorotus 7 vuotta sitten. Ei pääse rikastumaan.. Vaihtaisin kiljuen parempipalkkaiseen työhön (olen ylityöllistetty ja alipalkattu työn vaativuuteen nähden), mutta eipä vakkarityöstä uskalla lähteä, kun on asuntolaina maksettavana. En ikinä pääse samoihin tuloihin, olen 45v. Eläkellee ei ole varaa jäädä ikinä.

Nauti tuloistasi!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu kyllä mä olen tästä nykytilanteesta muistanut kovasti iloitakin. Etenkin kun ei tiedä kauanko näin hyvä tilanne kestää. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

It-alan proikkari

It-ala on kyllä sellainen taikasana, joka saa usein ihmiset kuvittelemaan, että rahaa sataa tilille älyttömiä määriä, mutta ei se ihan näinkään mene... Ja alan palkkakehitys on selvitysten mukaan ollut jo pitkän aikaa jäissä.

Työskentelen myös it-alalla, 12. vuosi alkamassa. Projektipäällikkönä bruttopalkka tällä hetkellä ~4200€/kk, ja olen kollegoihini nähden alipalkattu (koska raha ei ole ollut mulle se liikuttava voima, enkä näin ole ymmärtänyt vaatia korkeampaa palkkaa). Vastuuta on paljon, työ on vaativaa ja päivät pitkiä (ylemmän toimihenkilön on turha haaveilla ylityökorvauksista), mutta tykkään työstäni, enkä todellakaan voi valittaa palkastani. Jossain vaiheessa uraa palkkatulot noussevat 5000-6500€:oon, vähän tietysti maantieteellisestä sijainnista riippuen...

Saya.

Kiinnostava postaus! Mietin, että monellakohan alalla mahtaa olla noita (lähes) palkattomia harjoitteluita. Onneksi biologianopiskelijana en ole niitä juuri nähnyt, tai sitten niitä ei ilmoiteta samoissa kanavissa palkallisten kanssa. Itse olen vielä opintojen alkutaipaleella, ja 2. vuoden opiskelijana aloitellut kokeeksi hakemaan kesälle harjoittelupaikkaa. Suurin osa menee kyllä niille, jotka ovat opinnoissaan pidemmällä, mutta aina voi kokeilla :D näyttäisi kuukausipalkka pyörivän noissa 1200-1500 kieppeillä. Tosin monessa paikassa vaaditaan yliopiston harjoittelutuki, eli esim. yo maksaa 1 kk palkan ja harjoittelupaikka 2kk. Itse olen kyllä siinä vaiheessa, ettei ole varaa nyrpistellä millekään palkalle/lyhyelle työsopimukselle vaan jos minkäänlaista oman alan duunia on tarjolla niin se on tyytyväisenä otettava vastaan :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Yliopistoilla tosiaan taitaa olla noita harjoittelutukia käytössä, mutta en ole sellaisista kuullut AMKin puolella. Omista opiskeluajoista toki nyt jo se yli 10 vuotta, niin en tiedä nykytilanteesta.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

trade2009

Valmistuin AMK:sta 2009, palkaton työharjoittelu oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. En tiedä kenenkään saaneen palkkaa harjoittelusta. Itse olin harjoittelussa valtionhallinnossa ja sain sieltä harjoittelun jälkeen palkallisen työn puoleksi vuodeksi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, taitaa tosiaan olla ihan vaan suunnatonta munkkia, jos onnistuu saamaan AMK-harjoittelupaikan niin että sais palkkaa. Tai no, insinööripuolella se lienee jo melkoisesti helpompaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ropi Kotler

Hyvä juttu, kiitos tästä! Rahasta puhuminen on vaikeaa mulle, jopa niin vaikeaa etten oikeestaan edes tarkkaan tiedä mitä mun aviomies tienaa ja tällä hetkellä eletään ihan kokonaan hänen palkallaan kun olen hoitovapaalla. (mä saan kotihoidontukea joka on jotain 250e/kk käteen ja se raha menee kyllä ihan henkilökohtaisiin menoihin joten yhteistä taloustiliä en kartuta tällä hetkellä). Kun palaan toukokuussa töihin niin palkka on jotain 2898e/kk ja siinä on kaksi pientä ikälisää, en muista prosentteja. Oon "kunnallisella puolella" It-alan hommissa. Työ on kevyttä ja vuodessa on 30 lomapäivää joihin ei lasketa lauantaita, eli oon ihan tyytyväinen possu, kun hommat on sellaisia että koulutettu apinakin pystyisi niihin. Mies on samassa työpaikassa toisissa tehtävissä ja joku karvan verran alle/yli 4000e/kk palkkaa kai. Pärjäillään, taloudessa kaksi lasta. Asutaan kyllä vuokralla, mutta on laiskahkosti säästetty omaan asuntoon. 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ah, palkallinen pitkä loma on kyllä luksusta! Mä en ole sellaisista montaa kertaa ehtinyt nauttimaan.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ropi Kotler

Joo, loma on kyllä kiva. Ensi vuonna tulee 15 vuotta työuraa täyteen, jolloin lomapäivät pompsahtaa 37:n sitten seuraavalla lomakaudella. Vähän ikäkriisiä kyllä pukkaa, kun samaan aikaan tulee mittariin myös 35v.. :D 

Jkl

Hei. Voisinko laittaa sinulle viestiä ja kysyä esim. opinnoistasi ja työstäsi nykyään? Itsellä on ammatinvaihdon suunnitelmia ja olen ajatellut noita samoja opintoja.

Kukkis

Sosiaalialan töissä olen ollut valmistumisestaan saakka, tänä vuonna tulee 17 vuotta täyteen. Aluksi tuntitöissä, sitten sijaisuuksia ja vakiduuneja. Olikohan reilu vuosi sitten kun ensimmäisen kerran bruttopalkka alkoi kolmosella, vaikka olin aiemmin välissä tehnyt esimiestyötäkin! Eikä se kolmen tonnin ylitys vieläkään ole montaa kymppiä, mutta onpa kuitenkin. Onneksi työ on mitä ihaninta joskin psyykkinen kuormittavuus on melkoinen. Kollegojen (joilla suurimmalla osalla palkka on vielä minuakin huonompi), kanssa on naurettu, että tämä on vain nimellinen korvaus menetetystä vapaa-ajasta.

Kukkis

Ja tämä palkka pitä siis sisällään täydet ikälisät sekä korkeat ”henkilökotaiset pisteet”, peruspalkka ilman lisiä olisi monta sataa vähemmän. Toki mulla on myös pitkät palkalliset lomat siihen päälle.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No joo, sosiaaliala on kyllä varmasti niitä aloja joissa todellakin psyykkinen kuormittavuus olisi syy maksaa parempaa liksaa! 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

neito

Itse olen koulutukseltani automaatiotekniikan insinööri ja valmistuin 2005. Ensimmäinen palkkani oli 2400 €/kk:ssa, olin reilun kymmenen vuotta tuossa ekassa paikassa töissä ja palkka nousi sinä aikana 3500 €/kk:ssa. Hommat olivat suunnittelu-hommia. Vaihdoin työpaikkaa jokin aikaa sitten palkka edelleen tuo 3500 €/kk, mut vaihdoin hieman erityyppiseeen suunnittelu hommaan kuin aiemmin ja se näkyy palkassa, muutos olikin enemmän urakehitystä ajatellen kuin palkkaa ajatellen. Mikäli olisin vaihtanut samantyyppiseen hommaan kuin aiempi, niin luultavasti 3800 €/kk olisi ollut ihan realistinen. Mutta sitten, kun olen saanut tästä uudesta kokemusta enemmän, niin sitten on aika taas neuvotella asiasta. Tekniikan suunnitteluhommissa kokeneen suunnittelijan palkka menee n. 4500 €/kk:ssa. Mutta siihen mulla on vielä matkaa, kun pitää kerryttää tuota kokemusta ja taitoja.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mutta tuokin on jo hyvä, jos edes tietää, että palkan on mahdollista tulevaisuudessa nousta kokemuksen yhä karttuessa!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Itse satun kuulumaan tähän hyvällä onnella varustettuun joukkoon, sillä sain jo ennen valmistumistani vakituisen työpaikan 3000 euron kuukausipalkalla, jota valmistumiseni nosti vielä 200 euroa. Mielestäni 26-vuotiaalle vuosi sitten yliopisto valmistuneelle oikein hyvä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No on kyllä todellakin hienoa, että heti valmistuessaan saa napattua työn tuollaisella palkalla. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu arvelin, että kun itseäkin kiinnostaa kuulla näistä asioista muilta, niin ehkäpä muitakin kiinnostaisi. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

S

Olen miesvaltaisella alalla töissä, työpaikka tarjosi mahdollisuutta oppisopimuksella opiskella uusi ammatti. Tässä firmassa olen ollut 8v ja vastikään siis sain uuden "ammatin" eli palkankorotusten pitäisi käydä vaatimassa työnkuvan laajennettua. Viime vuoden bruttoansiot n 40k.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tuo on aina loistavaa, jos työnantaja tukee kouluttautumista!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Fantin urapolku

Tosi mielenkiintoinen postaus! Minä tein opintojen ohessa kesätöitä kolmena kesänä paikallisessa k-marketissa jossa kk-palkka oli noin 1000 €/kk, riippuen tuntimääristä. Ensimmäinen oman alan kesätyö toi 1600€/kk. Tämän jälkeen aloin tehdä välkkäriä, josta sain alkuun 1600€/kk ja loppuvaiheessa 2500€/kk. Kun valmistuin tohtoriksi, niin jouduin olemaan 9kk työttömänä js elelin ansiosidonnaisella työttömyystuella. Varsinaiseen työelämään pääsin vuonna 2012 kun työllistyin lääkealannyritykseen asiantuntijatehtäviin. Palkka oli 3300€/kk. Puolentoista vuoden jälkeen sain ylennyksen pomoni ÄL-sijaiseksi, mukaan työtehtäviin tuli esimiestyö ja palkka nousi 4000€/kk. Vuonna 2014 paikkani vakinaistui ja palkka on noussut muutamien palkankorotusten myötä nykyiseen 4750€/kk. Myös bonuksia on tullut milloin mistäkin saavutuksesta, keskimäärin kerran vuodessa. Olen tyytyväinen sekä työhöni että siitä saamaani korvaukseen

Veera
Liittynyt2.9.2015

Oo, sulla on ollut hyvä nousuputki tuloissa. Ja se on tietysti parasta, että on tyytyväinen myös itse työhön. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

VP

Todella hyvä ja mielenkiintoinen postaus! Oikeassa olet siinä, että hankala se on palkkatoiveita laittaa, kun ei tiedä ihmisten palkoista mitään.
Itse olen koulutukseltani BBA, mitään ihan koulutusta vastaavaa työpaikkaa en saanut, vaikka hain. Tein sitten vuoroesimiestöitä varastoalalla, palkka n. 2100€/kk. Sieltä lähdin logistiikkafirmaan päällikkötehtäviin, palkka alkuun 2500€ ja nousi siitä 2650€ ekojen kuukausien jälkeen, YT:n myötä vaihdoin toimipistettä samanlaiseen duuniin, palkka 3000€. Pikku nosto tuohon tullut päälle, että palkka aikalailla 3150€/kk. Ennen näitä sitten satunnaisia kaupan alan hommia, kaikkihan voi niiden taulukot kurkata netistä. :D Seuraavaksi muutosten myötä pääsen näillä näkymin vähentämään työtunnit n. 120h/kk, johon saadaankin palkka tuon 3150€/kk tuntihinnalla, eli ihan varmaan joku 2400€/kk tulee sitten tiliä. Vielä tämäkin kuvio on tosin auki.

Niin, ja palkattomia harjoitteluja ne firmat edelleenkin tarjoaa, etenkin kaupan alalla ja mediapuolella. Kuka sitä nyt palkkaa tehdystä työstä maksaisi. :P

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo näistä olis kyllä hyvä puhua ihan yleisesti avoimemmin. Ehkä sitä myötä myös sukupuolten väliset palkkaerot pikku hiljaa kapenisi, kun palkat eivät olisi suuria salaisuuksia.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Hienoa, että puhut avoimesti ansioista. Se on ollut tabu jokaisella työpaikallani. Kerran juteltiin veroprosenteista tauolla, ja miehiltä meinasi tulla kahvit nenästä, kun kuulivat veroprosenttini: 18. "Ei voi olla, miten se on noin pieni, mulla on melkein 40", ihmeteltiin. Samassa kun tajusivat, että mulla on niin pieni palkka, menivät ihan hiljaisiksi. En tiedä miksi, mutta jostain syystä minua itseäni hävetti eniten.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Apua mikä tilanne! Eipä ehkä ihme, että palkoista oltu ihan hyshys, jos työpaikan sisällä on todella suuria eroja. Mut avoimuutta lisäämällä eroja ehkä saataisiin kavennettua!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Elli

Ihan tämän postauksen innoittamana kaivoin tilinauhat viime vuodelta ja laskeskelin viime vuoden bruttotuloiksi vähän päälle 3800e/kk, hajontaa kuukausien välillä on tosi paljon. Olen siis ammatiltani sh, vakityö, ei ikä- tai henkilökohtaisia lisiä. Ihan ok tyytyväinen olen palkkaani, vaikka toki peruspalkka on aivan pers*****. Teen siis vuorotyötä ja jonkin verran ylitöitäkin saa tehdä tuohon 3800e/kk meidän alalla.. ☺️

Emppuli

Erittäin hyvä aihe nostaa esille ja mielenkiintoinen myöskin.
Itse muistan ensimmäisen kesätyöni tuntipalkan olleen 27 mk/tunti ja se on ollut puutarhatöistä, vuosi ollut 1999. Tekniikkaa opiskelleena oli kohtalaisen helppoa löytää kesätöitä sekä harjoittelupaikka joista sai sekä rahaa että työharjoittelukokemusta. Tuntipalkoilla olen ollut ja siellä 1600 euron hujakoilla oli kuukausitienestit paitsi niinä kesinä kun olin kolmivuorotyössä. Silloin kuukausitienestit kasvoivat vielä kivasti muutamalla sadalla.
Valmistumisen jälkeen tein tuotantotyötä tuntipalkalla vuoden verran, palkan tasosta ei ole muistikuvaa. Nyt olen samassa firmassa ollut insinöörin töissä kymmenen vuotta (tosin kahden äitiysloman kera) ja aloituspalkka oli vuonna 2008 oli 2300 €/kk ja siitä se on noussut nykyiseen noin 3100 euroon. Lisää tekisi mieli pyytää mutta pyytämisen tueksi olisi kiva tietää muiden tulotasoja. Tuntuu vaan olevan niin tabu aihe ettei niitä työkavereilta kovin helposti selville saa. Sen kuitenkin tiedän että samaa työtä itseni kanssa tekevä mieshenkilö tienaa täysin saman kuin minä ja siitä olen oikein iloinen!
Ja muuten postausta lukiessani tajusin että sinä oot tainnut ottaa meidän kuopuksen 1v kuvan sekä samalla meidän perhekuvan! Ainakin täsmäis tuo valokuvaamo jossa mainostoimisto samassa. Täytyy varmaan kurkistaa kuvista näkyykö niissä kuvaajan nimi!

Vierailija

Urapolut ja palkat ovat kyllä kiinnostava aihe, kun tuntuu että yleisistä tilastoista välillä vaikea löytää totuutta. Itse olen opiskellut tuottajaksi(amk) ja sitten lapsi- ja perhetyötä ja nyt opiskelen toista korkeakoulututkintoa sosiaalialalta. Opintojen ohessa kaupanalan töissä palkka vaihteli tietenkin tuntien mukaan, mutta suurin järkytys oli, kun kaupan alalta osa-aikaisesta työsuhteesta vaihdoin varhaiskasvatukseen täydellä työajalla ja palkka ei parantunut juuri lainkaan. Palkka on todella pieni n. 1900€/kk bruttona eikä esim. ylitöitä makseta rahana vaan hyvitetään työaikana. Kummasti motivoi taas opiskelemaan, vaikka ala palkkaa ajatellen varmaan on edelleen "väärä" :D... Nykyisessä työssä kyllä työajat, lomat ja työn sisältö on ihan parhaita, mutta luonto ei anna periksi jäädä tähän kituuttelemaan. Heitän onnesta volttia kun pääsen vaikka siihen 2500€ kuukausipalkkaan :D.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat