Kirjoitukset avainsanalla Söin!

Lupailen blogin kuvauksessa, että täällä ei raportoida kilojen ja senttien muutoksia ja pysyn lupauksessani, vaikka nyt hieman painotilanteestani kirjoitankin. Ei nimittäin ole tapahtunut mitään muutoksia! Tässä tilanteessa, kun arki ei ole läheskään yhtä aktiivista kuin työssä käydessä, olisi suuri vaara ja mahdollisuus siihen, että paino lähtisi hiipimään salakavalasti ylöspäin. Ja omassa, jo reippaasti ylipainoisessa tilanteessani se ei todellakaan olisi toivottua. Siksi olenkin iloinen siitä, että tunnun vihdoin pysäyttäneen viime vuosien painonnousu"kierteen". (mikä kierre se on, jos suunta on täyttä höyryä ylöspäin??")

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.31.38

Viime vuoden kesän ja syksyn aikana suli kuin huomaamatta joku kuutisen kiloa ja siihen oli yhtenä syynä vamaan kilpirauhaslääkityksen asettuminen uomiinsa. Mitään oma-aloitteista laihduttamista, kun en ole "harrastanut". Nyt olen sitten pysytellyt joulukuusta saakka samassa painossa. Ja sitä taustaa vasten, että perusaktiivisuuteni taso on työssäkäymisen ajasta huomattavasti tippunut, niin en voi olla muuta kuin iloinen asiasta.

Olen sanonut, etteivät kilot minua juurikaan kiinnosta, mutta en minä nyt tietenkään lisääkään laardia ympärilleni toivo. Aina toitotetaan, että "ei kukaan lihava voi oikeasti olla itseensä tyytyväinen", mutta en mä ole koskaan jaksanut itseäni kovinkaan soimata kiloistani. Kroppa on muuttunut elämäntilanteiden myötä ilman, että olen hirveästi jaksanut olla huolissani ulkomuodostani. Niinä aikoina, kun painonnousu oli pahinta, oli minulla todellakin suurempia murheita mietittävänäni kuin paino. Ja samoin se on nyt. Jos minun pitäisi valita, että haluaisinko mieluummin muutoksia kehooni vai pääni sisältöön, niin vastaus olisi jälkimmäinen.

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.31.13

Vaikka pääni sisältö kiinnostaakin minua vartaloani enemmän, niin osaan silti olla iloinen tuosta painonnousukiidon katkeamisesta. Se tarkoittaa, että olen tehnyt jotain oikein. Vaikka syömiseni ovatkin edelleen melko rempallaan ja huomaan edelleenkin sortuvani tunnesyömiseen, niin en mä ehkä ihan hunningolla sentään ole. Jos olisin, niin paino olisi kyllä jatkanut nousuaan.

Mutta kyllä mulla on mielessä paljon parannuksia, jotka voisin ruokavaliooni ja ruokarytmiini tehdä. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että ihan ensin olisi kiva, jos vaikka löytäisi rytmin ihan elämään ylipäätään. On hankala opetella aamiaisen syömistä, jos nukkuu kahteen. :D Olen kuitenkin yrittänyt muuttaa ajattelutapaani siten, että miettisin ennemmin niitä asioita, joissa olen jo onnistunut kuin soimaisin itseäni niistä jotka eivät tunnu vielä onnistuvan.

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.22.58

 

Niinpä iloitsen nyt siitä, että olen onnistunut jo jonkin verran ujuttamaan liikuntaa elämääni. En ehkä vielä liiku kuin pari, kolme kertaa viikossa, mutta teen sen suht mielelläni. Iloitsen myös siitä, että olen kiinnostunut ruoanlaitosta aiempaa enemmän. Se on edelleen mieheni, joka meillä suurimman osan kokkailusta hoitaa, mutta musta on tullut jo melko innokas apukokki. Vaikka en laskekaan kaloreita tai muuten tarkkaile syömisiäni laihtuminen mielessäni, niin huomaan, että olemme alkaneet entistä enemmän kokkaamaan itse aivan alusta alkaen puolivalmisteiden käytön sijaan. Ja se on tietenkin iloinen asia, joka samalla vie syömisiä parempaan suuntaan.

 

 

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.23.09

kuvituksena sekalaisia ruokakuvia Instagramistani

Ei siis mitään kovin kummoisia tässä rapakuntoisessa mätisäkissä, mutta muutama pieni ja oikeaan suuntaan vievä kuitenkin. Saako näistä iloita?

Kommentit (13)

On hienoa että jaksat olla positiivinen asian suhteen, mieluummin pysyy paikallaan kuin jatkaa nousukiitoa :) Itselläni käy niin, että jos olen esim. 2 viikkoa kunnolla hikiliikuntaa tekemättä tuntuu siltä että turvottaa ja on erittäin huono yleisfiilis. Tällöin en itselleni mielellään herkkuja suo. Kun taas liikun aktiivisesti ja käyn töissä siihen päälle, en soimaa itseäni jos syön vaikka iltapäivällä ruoan jälkeen kahvin kanssa jotain hyvää – kunhan se jää siihen yhteen-kahteen keksiin / pullaan, eikä kuvaan astu pussillista karkkia. Niille on päivät ihan erikseen.

Olisi mukava kuulla sun ajatuksia siitä, miten löysit ilon liikuntaan. Oon sun Tyyliä metsästämässä-blogia lukenut jo iäisyyden ja muistelet että olet joskus pelannut lentopalloa ja ollut hyvinkin aktiivinen liikkuja. Olisi mukava kuulla miten se innostus hiipui ja miten sen löysit nyt uudelleen – oliko motivoijana ajan määrä vai mikä :)

hannamaria
http://www.hannamariav.com

no ei sitä innostusta ole vielä niin kunnolla löydetty, että siitä sen kummemmin kannattais kirjoittaa. Tässä blogissa sitä tulee koko ajan pieninä paloina käsiteltyä.
Urheiluinto hiipui aikoinaan sairastumisiin.

Sevivas

Ei minuakaan painonnousu muuten niin haittaisi, mutta vaatevalikoiman kutistuminen lisäkilojen myötä kyllä sapettaa. Paras motiivini kuntoilulle ja suht terveelliselle ruokavaliolle onkin nykyään se, että budjetti ei kestä vaatekaapin uusimista enää vuoden parin välein. Kiinnostaisi tietää, että miten sinä suhtaudut tähän meitä monia naisia kohdanneeseen ongelmaan, kun "tavoitefarkkuja" onkin yhtäkkiä kaapissa yhden parin sijasta useammat?

Ja itsellä muuten tuohon liikunnan ilon löytämiseen meni reippaasti yli vuosi, mutta löytyihän se sieltä, kun jaksoi punnertaa ja pikkuhiljaa herätellä mielihyvähormonituotantoa. Että kyllä se sieltä vielä löytyy!

no, mä olen aina ollut sen verran vaatehamsteri, että ei mua ole uusien vaatteiden hankkiminen koskaan haitannut. Enkä mä hirveästi ole niitä tavoitefarkkuja siellä kaapissa säilönyt, vaan pistänyt sitä mukaa kirppikselle, kun on selkeesti jäänyt pieneksi. Ei tää vaateasia siis ole itselle ongelma ollut.

Lausku

Saa iloita! :) Hieno juttu! Mäkin vasta opettelen ruuan laittoa ja järkevää syömistä, liikunnan ilon löysin taas 1,5v sitten, kun palasin lapsuudesta ja nuoruudesta tutun lajin (tanssi) pariin. Nyt oon uskaltautunut menemään hieman mukavuusalueen ulkopuolellekin, ja oon käynyt pari kertaa salilla ja hölkätäkin taas pitkästä aikaa pitäisi. Mun ongelma on suklaan mussuttaminen (ja kaiken makean) ja normaalin ruuan vähäinen syönti. Helposti korvaan ateriat leivällä ja jugurtilla. Siihen haen nyt muutosta pikku hiljaa. Oon syöny 30v leipää ja suklaata, joten muutos ei tapahdu ihan heti. Vettäkin yritän muistaa juoda useammin.

joo, toi veden juonti! Alkuvuodesta onnistuin hetken aikaa juomistani parantamaan, mut taas se tuntuu hiipuneen vanhoihin huonoihin tapoihin. :P

Saa ja kannattaa iloita:) Se on aina positiivista jos saa painon pysymään edes samassa! Mä en uskaltanut käydä vuoteen vaa'assa kun kuvittelin lihoneeni mut nyt oli pakko katsoa lukema askelmittarin asetuksia varten pitkin hampain ja se näytti suunnilleen samaa kanssa...

pullahiirulainen

Kirjoituksesi aihe on niin herkullinen, että on pakko kommentoida :)

Olen itse yrittänyt jonkun aikaa pudottaa painoa ihan pinnallisista syistä, mutta yritykset on aina kaatunut siihen hyvältä tuoksuvaan pullaan työpaikan kahvihuoneessa tai siihen huonon työpäivän lohdutukseksi ostettuun suklaalevyyn. Silloin olen kokenut epäonnistuneeni ja koko yritys on kaatunut siihen.
Vuosi sitten luin ensin Andreas Eenfeldtin Ruokavallankumous ja sitte Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla kirjat ja jokin muutos tapahtui päässäni. Tervellinen elämäntapa ei tuntunut vaikealta tai mahdottomalta, vaan oikeastaan herkulliselta. Hurahdin myös ravintoasioiden tutkimiseen. Edelleen syön mitä sattuu, mutta se on nykyään tietoista. "Tämä ei tee hyvää minulle, mutta syön sen silti. Tulen siitä iloiseksi." Tai vaihtoehtoisesti lohdutan pahaa mieltäni ruoalla.

Nyt olen taas viime viikkoina tehnyt pienen ryhtiliikkeen ja varonut syömästä ruokia, jotka ei tee hyvää. Vointi on ollut tosi hyvä. Kilojakin lähti viikossa kaksi. (Vaikka söinkin palan sacher-kakkua työkaverin synttäreillä.... koska se teki minut iloiseksi.) Tietty rentous on mielestäni hyvä muistaa elämänlaatua ajatellen.

Minunkin tarinassani siis isoin pointti on se päässä tapahtuva muutos. Sitä ja kevättä odotellessa :)

Kiitos Veera ihanista blogeistasi!

mäkin yritän ajatella siten, että herkkuja voi syödä silloin jos ne tekevät iloiseksi ja päästä eroon siitä, että söisin herkkuja huonoja tunteita tukahduttamaan, koska silloin ne eivät yleensä tee iloiseksi vaan saavat soimaamaan itseä huonosta syömisestä.

Tajusin tässä just, että en ole kertaakaan meidän ystävyyden aikana kuullut sun valittavan sun painosta. Siis meinaan sellasta perinteistä "yhyy mikään vaate ei sovi oon niin läski" yms. paskaa mitä melkein kaikki jauhaa. Ja tunnustettakoon, itse jauhan ihan liikaa, varsinkin päässäni. Voisin oppia sulta aika paljon.

no en mä siitä kauheesti kyllä ylipäätään valitakaan. Siis toki välillä harmittaa kun näytän jossain vaatteissa pystyyn nostetulta hylkeeltä, mut sit vika on vaatteissa. :D

HappyEnd

Hei liikunta pari-kolme kertaa viikossa on jo tosi hyvä juttu! Ei kai sitä ohjattua tai jollakin lailla tavoitteellista liikuntaa tarvii enempää välttämättä ollakaan varsinkin jos (ja varmasti kun) tilanteesi muuttuu niin että olet työelämässä ja liikkumista tulee hyötyliikunnan näkökulmastakin ihan eri lailla. Hyvää kevättä!

Ottaa päähän! Miks helvetissä mun täytyy olla allerginen niin monille hedelmille???? Asia on harmittanut usein ennenkin ja muistan jopa kerran alkaneeni itkemään hedelmäosastolla, kun olisi tehnyt niin kovasti mieli päärynöitä, mutta olen suurimman osan ajasta silti ihan fine tän rajoitteen kanssa. Nyt kuitenkin rupes taas tää hedelmävamma ottamaan todella pahasti kupoliin. Miten kivaa ja helppoa olis välipalaksi nakella naamaan joku herkullinen ja kevyt hedelmä! Mutta kun vaihtoehdot on aina suurinpiirtein ne saamarin banaani ja mandariini. Multa tulee välillä banaanit ulos korvista, kun tuntuu ettei muita pysty syömään.

Toisinaan sitä kuitenkin ottaa riskejä ja kokeilee onneaan, että mitä jos tällä kertaa jostain syystä säästyisikin oireilta. (Tätä kohtalon uhmaamista tapahtuu lähinnä näin talvisaikaan, kun ei muuten ole paha allergia-aika. Keväällä ja kesällä en uskalla alkaa ylimääräisten allergeenien kanssa urheilemaan, kun muutenkin on jo olo hankala.) Eilen illalla esimerkiksi piti syödä mitä sattui kaapeista löytymään ja niinpä väsäsin itselleni herkullisen hedelmäsalaatti-jugurtti-iltapalan ja lohkoin rohkeasti mukaan yhden pienen omenan.

hedelmasalaattisilma

 

Oli ihan hemmetin hyvää, sen voin heti kertoa. Banaania, mandariinia, omenaa ja valion mango-kerrosjugurttia. Nam! Mutta Seuraavan tunnin ajan ei sitten ollutkaan kauhean nam, kun silmä aloitti perkeleellisen kutinan. Yleensä mulla reagoi hedelmiin suu ja olinkin odotellut tuon omenan aiheuttavan ehkä huulien turvotusta ja suunlimakalvojen kutinaa, mutta se pirulainen päättikin tällä kertaa kiusata silmää ja mun mitta-asteikolla noi silmäoireet on suun kutinaa pahempia. Allergialääke toki aina jonkin verran noihin auttaa ja joskus harvoin vetelenkin esim. suurherkkuani päärynää allergialääkken voimin himojen käytyä liian suuriksi vastustaa. Mutta eihän se nyt järkevää ole sekään.

Eli unohdetaan omena taas hetkeksi tämän jälkeen. Eihän se mitään, jos se oliskin vain yksi tai kaksi hedelmää, jotka tuottaa ongelmia, mutta kun niitä kiusankappaleita on kauheat määrät. Nou-nou-listalle kuuluu mm. persikka, aprikoosi, nektariini, luumu, päärynä ja kiivi. (Viime viikolla tosin sujautin puolikkaan kiivin smoothien sekaan ongelmitta. Erävoitto!) Eli kaikki ihanat!

Ja se miksi tää ärsytyksen nyt tänään sitten nosti päätään, oli se että huomasin tuossa suuni alkavan ikävästi kutista kiskoessani kitusiini smoothieta, joka ei mielestäni sisältänyt mitään vaarallista. Viheraamiaiseni ainekset olivat banaani, mandariini, ananas, tammenlehtisalaatti ja pinaatti. Ja veikkaan nyt syylliseksi ananasta. En oikeesti ala, jos sekin alkaa aiheuttamaan oireita!

Että olisko hyviä vinkkejä itselleni hieman tuntemattomammista hedelmistä, että mitä sitä uskaltaisi testailla? Nuo smoothiet ja hedelmäsalaatit kun olis todella hyvä ja helppo keino saada syötyä noita vitamiinipommeja ja kevyitä herkkuja, mutta kun en tiedä, että mitä sitä suuhunsa voisi pistää.

Help me please!!

PS. Oon nyt koko viikonlopun henkisesti valmistautunut siihen, että meen tänä iltana Sh'Bam-tunnille ja mua ärsyttää toi nimi ihan jäätävästi!!! :D

 

Kommentit (31)

Viivi

Mites jos ottaisit antihistamiinia vaikka puol tuntia ennen hedelmän syömistä? Esim. Histec. Voisko auttaa? Itellä auttaa ainaki silleen et ku oon vähän allerginen koirille niin ennen ku mennään anoppilaan mis on koira ni otan antihistamiinia ja oireet saattaa jäädä kokonaan pois.

joo, kyllähän se auttais, mutta en tiedä kuinka järkevää on syödä lääkkeitä voidakseen syödä jotain minkä tietää aiheuttavan oireita. Se on jees silloin tällöin, mut ei ehkä sellainen päivittäisratkaisu. :D

Joanna

Siedätyshoidon läpikäyneenä, otin aina, koska näin ohjeistettiin, allergeeneja/pistoksia saadessani antihistamiinia, joten tuskin (eikä tämä nyt missään nimessä ole mikään lääketieteellinen arvio, vaan täysin mututuntumaa) aiheuttaa mitään haittaa. Jos tosiaan siedätyksessä ei anneta oireen jyrätä vaan hillitään sitä napilla, niin eiköhän ole ihan ok popsia allergeeneja kotonakin nappien voimalla. Luulisin.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, ei siiyä varmaan mitään haittaa olis. Ja joskushan tosiaan talvella noin teenkin, että syön esim hedelmiä ja sit vaan käytän lääkettä oireisiin. Mut keväällä/kesällä en uskalla, kun on muutenkin niin paljon allergisoicia asioita haitoksi asti.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

janikahaha
Liittynyt28.3.2014

Auttaisiko hedelmien kypsentäminen? Mun miehellä nimittäin on kanssa allergiaa esim. omenaa kohtaan, mutta kun sen kypsentää niin ei haittaa enää. Eli vähän aikaa mikrotat sitä niin että se vähän pehmenee. Joku kuka tietää mikrotuksen haitoista voi sitten kertoa häviääkö omenasta jotain tärkeää tämän seurauksena, mutta ainakin näin saisi omenan maun ja koostumuksen smoothiehin.

Mulla on ananas-allergia niin paha, että henki lähtee jos sitä syön. Mutta kypsennettynä ei mitään oireita siitä. Tosin silloin siitä on hävinnyt ne kaikki hyvät jutut, eli tuskin kandee smoothien sekaan laitettavia hedelmiä eka kypsentää... ;)

Mites marjat? Mustikkaa, vadelmaa? Ja sitten on ne Bonnen soseet:
http://www.bonnejuomat.fi/tuotteet/

Näytti olevan soseena myös hedelmiä...

Myy

Ananas on kyllä tosi ärsyttävä hedelmä. Se on niin hyvää, mutta niin pirun allergisoivaa. Mulla ei oo mitään allergioita todettu, mutta silti tuore ananas (ja harvoin purkista tuleva) saa suun ärtymään, riippuu tietty syödystä määrästä. Sama homma, mutta pahempi, on myös tuolla miehekkeellä.

Ootko muuten kokeillu hedelmiä luomuna?

Ittellä tuli vaan mieleen että oonpa onnekas kun voin syödä kaikkea. Mutta en todellakaan syö kaikkea, valitettavasti. En ehkä lähtis ottaan lääkkeitä ennen hedelmän syöntiä, mutta ottas kyl kupoliin.

Tuo tunti kuulostaa aika jännälle, en ehkä uskaltaisi sinne koska koreografiatunnit ei oo mulle.

joo, en mäkään tota lääkkeiden ottoa + hedelmien syöntiä harrasta kuin ehkä pari kertaa talvessa, kun tulee ihan ohittamaton himo syödä päärynää. :D

martta

Mun aamusmoothie sisältää puolukkaa, avocaadoa, banaani ja erillaisia siemeniä. :P hedelmiäkään ei sais syödä kovin montaa päivässä! :/

no eiköhän niitä hedelmiä saa huoletta syödä päivässä sen verran mitä mä esimerkiksi pystyn. Parhaillaan ehkä 3-4, niin en kyllä mitään haittaa keksi.
Avocadoa pitänee munki testata!

hanko

Onko sillä väliä syökö raakaa vai käsiteltyä hedelmää? Oon kerran tavannut sellaisen ihmisen, joka oli allerginen melkein kaikille hedelmille ja juureksille, mutta ainoastaan raakana. Esimerkiksi pakastetut hedelmäkuutiot ei aiheuttaneet jostain syystä mitään oireita. Muuten tulee mieleen lähinnä marjat, luumu, melonit, tuore mango ja passionhedelmä. Miten granaattiomena tai päärynän lähisukulainen kvitteni?

joo, voin syödä kypsennettynä. Ja joskus toisinaan jotain pakastettujakin, mut ikinä ei voi olla varma. Mangoa en oo muuten aikoihin kokeillut. Pitänee testata. Luumua ja pasionhedelmää en voi syödä. Melonit tuossa just muistinkin, että niitähän mä voin syödä!
Kvittenistä en oo koskaan kuullutkaan, joten pitänee tutustua samoin granaattiomena menee testilistalle.

Susu

Mulle on käynyt niin että lapsena söin kaikkea. sit kahdenkympin hujakoilla tulin allergiseksi tuoreille päärynöille, omenoille, kiiwille, pähkinöille, keväällä porkkanoille (ristiallergia koivun siitepölyn kanssa useimmat), persikka, aprikoosi, mitä näitä nyt on.. että ketutti.

Viitisen vuotta sitten noin aloin syömään paljon säilykehedelmiä (joo ei sais syödä paljon mutta silleen sopivasti): persikkaa, päärynää, ananasta.

Ja nyt. Koivuallergia ei oo enää niin paha. Pystyn syömään porkkanaa vuodenajasta riippumatta, mutta myös omenaa (mikä tahansa lajike käy, ennen söin vaan royal galaa, kun pystyin ja kotimaisia), päärynää (suuri herkku!), persikkaa, ja jopa pähkinöitä! En nyt oikeastaan vetele hasselpähkinöitä nytkään kokonaisina napaan, mutta cashew ja muut maistuu :

Että kokeile eri laijikkeita.
Nyt on hyviä Persimon (tunnetaan myös nimellä kaki tai sharon hedelmä, ihan vaan mistä se on kotoisin. Se on ylikypsänä paras, pehmeä ja hieman "rasvainen" hedelmä. Mä en oo vielä koklannut mitään erikoisia, pitäis varmaan...

Mullakin nää on hieman vaihdellut vuosien aikana. Esim. joinakin kesinä en ole voinut syödä mansikkaa ja toisinaan taas olen. Ja säilykkeinä mäkin sit jonkin verran oon hedelmiä syönyt, mutta kun eihän se oo yhtään sama asia kuin tuoreet. :P

Olen kans pahasti siitepölyallerginen ja sieltähän nää kumpuaa. Porkkanaa onneks pystyn syömään lähes aina, mut tuoreilla herneillä lähtis varmaan henki.

Ida

Sielun sisko ilmottautuu olen itse allerginen mansikalle, ananaksella, kaikille sitrushedelmille, kiiwille, omenalle, tomaatille, puolukalle, ja lista jatkuu.
Mun lohdukkeena toimii se keltainen tähtihedelmä, meloonit, mustikat, banaani, ja viinirypäleet. Näillä ollaan menty pienestä asti ja näillä näkymin jatketaankin. Toivottavasti löydät jotain uusia tuttavuuksia niin voin tulla kurkkaan sun blogista vinkkejä :)

Petra

Granaattiomena sopii mahdottoman hyvin sekä salaatteihin, hedelmäsalatteihin että smoothieihin. Ja melonejakin on yleensä saatavilla erilaisia lajikkeita, onneksi.
Olisi kiva, jos tänne blogiin olisi pysyvä linkki vaikka toisen blogisi sivussa, itse en käytä Bloglovinia enkä muita. En tiedä vaikka näin olisikin jo, olin liian laiska tarkistaan! Mahtavat blogit molemmat :)

Friida

Yksi ruoka-ainevammainen ilmoittautuu! Kokeile smoothieta, johon laitat marjoja/avocadoa/melonia/mangoa (kaupan pakastealtaasta saa kuutioina!)/granaattiomenaa tai vaikka kurkkua. Itse itken aina syksyisin kyyneleitä hedelmäosastolla kun kaikki laarit on täynnä omenoita eikä itse voi edes koskea niihin, saati sitten syödä. Mutta kaikkeen tottuu.

Tosi kiva blogi, ihan kuin olisit saanut muotiblogisi alkuaikojen innon kirjoittaa takaisin! Tsemppiä myös työnhakuprojektiin!

Ansu

Moi! Löysin tämän blogisi muotiblogisi kautta ja jäin jotenkin heti koukkuun. Tunnistan elämäntilanteessasi ja liikunnan herättämistä tunteista paljon myös itseäni. Etenkin ryhmäliikuntatuntien aiheuttamat angstit saivat omankin ihon kananlihalle... Olin aina innolla halunnut kokeilla BodyCombattia ja kerran tunnille sitten uskaltauduinkin. Enpä mennyt toista kertaa, kun ohjaaja tuli viereen kuuntelemaan, että huutaisin kovaan ääneen "HAJAA!" tms jotain liikettä tehdessä. En huutanut ja sain moitteita.

Itse olen kovasti viihtynyt kuntonyrkkeilyn parissa (siis silloin, kun vaan saan raahattua perseeni liikkumaan), tosin herkästi tulehtuvainen olkapääni pistänyt kapuloita rattaisiin. Oletko koskaan kokeillut? Ovat yleensä aika naisvoittoisia kävijämääriltään ja useilla peruskursseilla, joilla olen käynyt, on aina ollut ihan kaiken kuntoista liikkujaa. Toki muutama huono ohjaaja on sattunut vastaan, joten kannattaa mahdollisuuksien mukaan kokeilla muutamaa eri paikkaa.

Mitä tähän smoothie-asiaan tulee, niin itse toissailtana tein seuraavanlaisen sekoituksen: tuore mango (nam!), passionhedelmän siemeniä (1 kpl riitti), maustamatonta jogurttia, appelsiinimehua (voi korvata maidolla hyvin) ja vähän kardemummaa. Taisin joukkoon heittää vähän sokeriakin, mutta parempi tietty ilman... Tuli tosi herkkua!

Enivei, kiitos blogista. :)

Mä olen itse asiassa joskus vuosia vuosia sitten käynyt jonkin aikaa kuntonyrkkeilyssä. Se oli kyllä aika siistiä! Mut toi sun Body Combat kokemus kuulostaa kyllä just kauheelta. En mäkään haluis siellä mitään huutaa. :D

Kiitti smoothie-vinkistä!

Jee! Tein perjantaina suunnitelmieni mukaan sitä linssikeittoa ja siitä tuli ihan mahtavaa! Ansiot eivät kuitenkaan taida mennä juurikaan meikäläiselle, vaan seuraamalleni loistavalle ja simppelille ohjeelle, jonka löysin Halo-blogista.

Punaisia linssejä, tomaattimurskaa, kermaa, sipuli, valkosipulia ja mausteita. Siinäpä ne tarvikkeet talven herkullisinta keittoa varten. Tarkemman ohjeen voit tsekata TÄÄLTÄ.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on nyt sama juttu kuin liikunnan kanssa. On aloitettava pienin askelin ja annettava itselleen niistä kehuja, jotta innostuu jatkamaan eteenpäin. Ja nyt mä siis hurraan itselleni, kun omin pikku kätösin onnistuin keittelemään näin namia ruokaa ja vieläpä tykkäsin siitä kokkailusta. Ilon kautta siis eteenpäin. Tämän illan missio onkin sitten päättää mitä ruokaa mä haluaisin tulevalla viikolla tehdä ja koota kauppalista.

Mutta tätä täyteläistä ja sopivasti tulista linssikeittoa mä suosittelen ehdottomasti ihan kaikille! Onnistuu tumpeloiltakin, mutta maku on kuin paremmankin huippukokin tekosissa.

Kommentit (7)

Nyt löytyi muakin miellyttävä armollinen elämäntaparemonttiblogi, jossa ei treenata verenmaku suussa ja lasketa joka suupalaa:) Oon sun toisenkin blogin uskollinen lukija ja tykkään tyylistäsi, saan siitä itsellekin vinkkejä vaikka oonkin vähän vaille viisikymppinen...

saattaa kyllä tänään ekalla ryhmäliikuntatunnilla olla verenmaku suussa. :D
Mut joo, yleisesti rennolla linjalla mennään. Kiva että tykkäät! :)

Aikomisesta ja meinaamisesta sekä ryhmäliikuntatunneista:

Itselläni liikakiloja noin 25kg. Olisin tyytyväinen jo 15kg pudotukseen. Koko viime vuodenkin mietin, että pitäisi ja pitäisi ja kunpa jaksaisi ja ehtisi ynnä muuta. Olen ollut todella arka puhumaan kenellekään laihduttamisesta tai edes elämäntapojen muutoksesta, mutta lopulta sen ymmärsin: En saa tehtyä tätä yksin. Ja kun lopulta rohkaistuin pyytämään ystävältä apua (teki mulle kahvakuulatreeniohjelman), alkoi motivaatiokin löytyä. Nyt kelkassa on joku muukin, joku joka välittää kehoni terveydestä. Pyysin pikaista ohjetta, sainkin henkilökohtaisen valmentajan ja tsempparin. Kuinka hyvältä se tuntuikaan ja tuntuu yhä! :)

Pohjustuksen jälkeen asiaan: Tee liikunta itsellesi helpoksi. Minulle se tarkoitti sitä, että voin nyt treenata kotona kahvakuulalla yksin. En kuitenkaan saa iltaisin lasten nukkumaansaamisen jälkeen lähdettyä enää salille tai jumppaan, enkä myöskään raaski käydä niissä töiden jälkeen, kun lapsen on hereillä vain muutaman tunnin silloin. Joten pyysin ja sain ystävältäni 20-25min kahvakuulatreeniohjelman, jonka ehtii veivata kotona vaikka hömppäsarjaa katsoessa. Siihen loppui ehtimisen tekosyyni. Lisäksi tunnen nyt olevani tilivelvollinen ystävälleni, joka kehotti tekemään sarjan 3krt/vko. En voi luistaa lupauksestani, se motivoi minua näköjään. En tätä tiennyt itsestäni aiemmin, mutta toimii kohdallani paremmin kuin "vain" itselle tehdyt lupaukset.

Itse kyllä myös tykkään käydä ohjatuilla tunneilla. Olen aiemmin tykännyt zumbasta ja muusta tanssillisesta, mutta nyt olen joutunut toteamaan, että en yksinkertaisesti enää tämän kokoisena pysy tunneilla perässä. En ole riittävän ketterä enää. Sen sijaan hitaammat (mutta epämuodikkaamman kuuloiset) muokkaus- ja kiinteytystunnit sopivat hitaalle ja isollekin köntykselle. Samoin steppi, ja varsinkin tuo kahvakuula. Kannattaa ehdottomasti kokeilla ja myös eri ohjaajien tunteja. On todella olemassa ohjaajia, jotka A) eivät ole niin hiton ärsyttäviä ylipirteydessään, ja B) eivät todellakaan latista läskinkään fiilistä vaan kannustavat aidosti.

Olen käynyt kahdella salilla jumpassa, molemmat ei ketjujen vetämiä joten eivät ole täynnä pelkästään pintaliitotimmejä vaan ihan meitä tavallisia ihmisiä, läskeinemme ja ryppyinemme sekä ilmankin. Siellä viihtyy! Lisäksi, kaikki ovat varmasti eniten kiinnostuneita omasta itsestään ryhmätunneilla, niin ne vimpan päälle laittautuneet (onks mun tucca hyvin, näkyyks vaatteiden merkit) kuin kaikki muutkin (lääh puuh, pysynkö itse perässä, kuinka saisin tehtyä tämän paremmin). ;)

Tein itselleni karun tehohoidon viime vuonna: Pakottauduin jumpassa aina toiseen riviin, en sallinut itselleni takarivin "suojaa". Tuolloin käymässäni paikassa oli jumppasalissa myös peilit kolmella seinällä eli näit itsesi joka puolelta koko ajan. Oli e-rit-täin karaisevaa nähdä ne omat läskit hyllymässä, mutta samalla itselleni terapeuttista: Tuon kokoinen minä todellakin olen. En enää vain pullea vaan todellakin rehellisesti lihava. Kotipeilin edessä on helppo huijata, tuolla ei. Tämän tehokuurin jälkeen todella päätin päästä tästä eroon ja pyysin ystävältäni tuota kahvakuula-apua.

Nyt käyn eri jumpassa (aikataulusyistä, muuten en olisi halunnut vaihtaa), jossa ei enää peilejä ole. Silti tiedän nyt paremmin miltä näytän. Olen myös laittanut kovemman haasteen: Jos mahdollista, menen eturiviin. Menen sinne, koska A) en vain ole niin taitava ja hyvä, että voisin nuhjata takana. Minun täytyy nähdä liikkeet kunnolla. Lisäksi B) voin olla esimerkkinä muille. Voin olla joko varoittava esimerkki (tuon kokoiseksi en ainakaan halua tulla, täytyypä jumpata ahkerasti) tai kannustava esimerkki (jos tuokin jaksaa, minäkin jaksan tai jos tuokin uskaltaa, minäkin uskallan). Jos joku ajattelee jumpassa ilkeästi minusta tai koostani, oma häpeänsä. Se ei ole minulta pois. ;)

Puh, tulipas pitkä kommentti. Ehkäpä joskus toiste lisää. :)

Kuten jo blogin ekasa postauksessa kerroin, niin tässä blogissa ei ole kyse laihduttamisesta ja kaloreiden laskemisesta. Mutta ruoka tulee silti olemaan yksi blogin teemoja, sillä siinä missä yritän herätellä innostusta liikuntaan, on minulla sama tavoite myös ruoanlaiton kanssa. Olen sillä tavalla onnellisessa asemassa oleva nainen, että mun mies tykkää puuhastella hellan äärellä ja hän laittaakin 90% tämän talouden ruoista. Minä olen kuitenkin huomannut pikku hiljaa kiinnostuvani enemmän ja enmmän siitä mitä keittiössä oikein tapahtuu ja miehen siirtyessä keittiöön tuppaudunkin yleensä apukokiksi pilkkomaan ja hämmentämään ohjeiden mukaisesti sillä opin siinä samalla itsekin kaikkea.

En minä siis mikään uusavuton täystumpelo ole. Kyllä multa kaikenlaiset perusruoat keitoista lihapulliin syntyy ja ohjeen mukaan edeten saisin aikaiseksi paljon muutakin, mutta homma on vaan kymmenen vuoden yhdessäolon aikana muotoutunut niin, että saan useimmiten astua valmiiseen pöytään ja sen vuoksi en ole itse kovinkaan kokenut kokki. Mutta kuten sanoin, viime aikoina ruokaa on laitettu enenevissä määrin yhdessä murun kanssa, joten minäkin alan innostua ja sehän johtaa siihen, että tekee mieli alkaa itsekin kokeilemaan.

Kuvankaappaus 2014-1-9 kello 21.00.29

Syömiseen pätee mulla sama asia kuin liikuntaankin. Mielen ollessa matalana turvautuu helppoihin ja nopeisiin ratkaisuihin, eikä jaksa nähdä vaivaa. Ja siinä missä ajattelin etsiä hyvää oloa liikunnasta haluan hakea sitä myös ruoasta. Laihdutus- ja sporttiblogien kymmenet ja kymmenet kuvat maustamattomasta kananfileestä ja pakastevihanneksista saavat minulta karvat pystyyn. Ajattelen, että jos opin tykkäämään ruoanlaitosta, tulee minun väkisinkin tehtyä parempia valintoja kuin aiemmin. Eikä siihen parempaan oloon tarvita kalorien laskemista tai keittiövaakaa raejuuston punnitsemiseksi.  Tällä rennolla meiningillä ja ilon kautta siis aion lähestyä ruokaakin täällä Rapakunnossa.

Tänään syötiin illalliseksi valmiita tortellineja kaupan hyllystä ja niille keiteltiin tomaattisoosi Henri Alenin "kohu-Mutti" -ohjetta mukaellen. Muutama edellinen päivä pupellettiin minun alkuviikosta tekemääni marokkolaishenkistä jauhelihataginea, koska väänsin sitä kunnon suurpeheannoksen. Ja viime viikonloppuna nappasin yöllä baarista tullessa juustoaterian, ihan ilman minkäänmoista huonoa omaatuntoa.

Kuvankaappaus 2014-1-9 kello 21.00.46

 

Olen huono syömään herättyäni, mutta heti kun alkaa alas mennä, niin syön esimerkiksi All Bran -muroja banaanin ja maidon kanssa, tai nappaan pikaisen jugurtin tai banaanin. Leipää syön lähinnä iltapalaksi. Siinä pientä esimerkkiä syömisistä. Suurimmaksi ongelmaksi on osoittautunut huonosti hallussa oleva ruokarytmi ja siihenkin olisi mukava saada jotain tolkkua, mutta en ota siitä vielä stressiä ennen kuin on se vedenjuonti hanskassa.

 

Alemmassa kuvassa muutamia aineksia huomisen ruokaa varten. Määräsin ihan itse itseni ruoanlaittovuoroon ja päätin tehdä linssikeittoa! Voin sitten raportoida miten onnistui vai menikö metsikköön.

Toivottavasti teitä kiinnostaa myös ruokahöpinät!

 

Kommentit (2)

Susi

Ruokapostaukset kuuluu tavalla tai toisella ehdottomasti elämäntapa/liikuntablogiin!

Omasta kokemuksesta puhun, enkä sano et juuri se on oikea tapa vaan jokainenhan räätälöi omat juttunsa. Niin että itse yritän syödä juurikin aamupalaksi ja lounaan yhteydessä( töissä) leipää. Ruista suosin ja näkkileipiä. Illalla yritän sitten syödä jogurtteja ja hedelmiä. Ruokarytmi on paikallaan. Ainakin mulla illalla syöty leipä turvottaa ja saa aikaan mössöolon. Syön töissä ison lounaan ja hieman välipalaa, joten illalla ei useinkaan tule syötyä enää ollenkaan päivällistä.

Pitäis varmaan kertoa hieman taustani, mutta jätän sen toiseen kertaan...

Mulla on päivärytmikin tällä hetkellä niin iltapainotteinen, että syömisetkin painottuu enemmän sinne. Olis ihan mahtavaa päästä sellaiseen tilanteeseen, että olis sekä päivärytmi, että ruokarytmi suht kunnossa. :P

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram