Kirjoitukset avainsanalla Pulmat

Viime viikolla jäi sporttihommat ihan harmillisen vähälle, kun yhdistelmä normityöt + vapaapäivien freekeikat + kemujen järjestely, juhlinta ja jälkityöt pusersivat kalenterin jo ihan piukkaan. Sen verran kuitenkin sain väänneltyä aikatauluja ja psyykattua itseäni kaiken väsymyksen keskellä, että suuntasin elämäni toiselle tankotanssitunnille.

Osallistuin Studio Moven Pole Start -tunnille, jossa harjoitellaan perusjuttuja kuten pyörähdyksia ja esimerkiksi tangolla seisomista ja istumista. Alkeistasosta huolimatta homma oli itselleni todella haastavaa, mutta eka kerta parisen viikkoa sitten jätti todella positiiviset fiilikset ja intoilin, että "tätä lisää jee!". Toisella tunnilla ei tunnelmat sitten ollutkaan enää yhtä korkealla, ei edes puolitangossa.

Kerroin joskus viime vuonna Rapakunnossa-blogin puolella, miten painonnostotreeneissä pyrki ilmoille hirmuinen itkukohtaus, kun iski epätoivo, häpeä ja paniikki. Nyt puolestani pääsen kertomaan miten kyyneleet valuivat poskilleni tangon ollessa tällä kertaa pystysuunnassa.

Kun ei vaan onnistunut. Ei mikään. Olin ihan nolla. Mun kädet hikoaa niin hemmetisti, että pidosta ei ollut tietoakaan käsien ja tangon toistuvasta kuivaamisesta huolimatta. Yhdistelmä onnettomat käsivoimat, litimärät tassut ja yli 90 kiloo lihaa kannateltavana ei varsinaisesti tee pyörähdysten opettelemista helppoa. Ämmä putoo tankoa pitkin alas kuin säkki sementtiä. Ja kun riittävän pitkään katselin miten muut saivat itsensä pyörimään kepeästi tangon ympärillä pääsemättä itse edes alkuun, lähti se tuttu häpeän ja ahdistuksen sekainen sporttipaniikki hiipimään vatsan pohjasta ja pian sainkin nolona pyyhiskellä kyyneliä treenitoppini helmaan.

Se tunne, kun ei pääse edes pieneen alkuun asiassa jota todella kovasti haluaisit oppia, on ihan hirvittävä. Olen saattanut aiemminkin kertoa, mutta minulle ei ikinä ole ollut tärkeää olla missään asiassa paras, mutta jos tunnen itseni kaikista huonoimmaksi, menen ihan palasiksi ja tuntuu, että kuolen häpeästä. Tää on pätenyt niin kouluun, työhön kuin liikuntaankin. Mulle toiseksi viimeiseksi jääminen koulun hiihtokisoissa oli aina ihan voitto ja valokuvaajan duunissa mä koen hirveää helpotusta, kun näen lehdissä sen tasoista matskua jota en itse ikinä luovuttaisi asiakkaalle.

Kerroin näistä tankotanssi-iktuista heti samointein Instagramissa ja sain kommentin, jossa kehotettiin keskittymään sellaiseen liikuntaan, joka on itselle luontaista ja sujuu. Eli kuten candylander_ sen hyvin ilmaisi niin "Eli tanko poikittain ja akka sen ylle tai päälle ja romua kyytiin ja sit ylös ja alas.". :D Ja täytyy kyllä myöntää, että tällä hetkellä se taitaa olla ainoa liikuntamuoto, jossa koen edes toisinaan onnistumisia ja niiden onnistumisien avulla mä sitten kestän ne treenien nöyryyttävämmätkin hetket. Mutta, kun asiassa on sellainen puoli, että toi tankotanssi kiinnostais mua ihan hirvittävästi. Ja just siitä syystähän se itkukin tuli. Se tulee, kun en osaa vaikka kovasti haluaisin.

Mutta mä en haluais antaa tälle häpeälle ja ahdistukselle valtaa, joten aion mennä tunnille vielä kolmannenkin kerran. Ohjaaja neuvoi, että aivan kuten tangon ollessa poikittainkin, niin myös pystytangon kanssa voi otetta parantamaan käyttää esimerkiksi nestemäistä mankkaa. Siispä meinaan kokeilla pääsenkö hommassa yhtään eteenpäin, jos saan hikitassuprobleemaan hieman apua. Sitten on seuraavana kompastuskivenä olemattomat voimani, mutta nehän lisääntyy, kun treenaa. Joten perkele, menen vielä uudelleen.

Pahoitteluni kaikille niille, jotka odottivat tältä postaukselta jotain mielenkiintoista raporttia siitä mitä tankotanssitunnilla tapahtuu. Nyt ei ollu muuta kerrottavaa kuin ahdistusta ja pillitystä. Mut ehkä sit ensi kerralla jotain muutakin!

Kommentit (13)

I feel you. Voi kin on tutun kuuloista tekstiä. Käyn Crossfitissä, jossa aina välillä tehdään asioita, joita en vaa osaa enkä pysty. Ei vaikka kuinka yrittää. Se on joku häpeän ja avuttomuuden ja alkukantaisen vihan yhdistelmä mikä saa itkemään. Mutta toisaalta se puskee mua eteenpäin. Joskus mä vielä pystyn ja osaan. Tsemppiä tankotanssikurssille!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ihanaa tietää, et en oo yksin itkuineni. Tää on vaan siksi jotenkin hämmentävää, että itken keskimäärin kolmesti vuodessa ja sit se tapahtuu jossain punttisalilla tai tanssitunnilla.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ellenelle

Mä nostan sulle hattua!

Mulla on moni kiinnostava harrastus tyssänny alkuunsa kun en ole päässyt sen ahdistusnoloushäpeän yli, en sitten millään. Ja vielä kaupan päälle alkanut kuvittelemaan kuinka muutkin muka huomasi jne. ja häpeä jatkunut vielä viikkokausia (kamalaa bullshittiä, tiedän sen itsekin. Sitä vaan ei aina tunne niin vaikka älyäisikin).

Mä toivoisin löytäväni samanlaisen otteen liikuntaan kun sulla on, uskallusta kokeilla uutta ja kans sitä perkele, minä menen uudelleen fiilistä silloin kun ei joku homma heti pelitä. Juu-u, sä kyllä olet aikalailla meikäläisen esikuva: sulla on upea tyyli, loistava suhtautuminen itseesi ja, pardon my French, sulla on sopivasti munaa :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Itsestä kyllä tuntuu, et sitä munaa ei just oo, kun en helvetti saa itseeni liikkeelle riittävän usein. Ihan liian helposti jää treenit väliin jos ei päivä oo ihan täydellinen. Mut hienoo, jos oon silti ees vähän inspiroinu!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tiia A.

Mene ihmeessä kolmannenkin kerran! Olen itse harrastanut tankotanssia 70 kiloisena ja olemattomilla käsivoimilla alku oli todella haastavaa ja itkukiukut tuli multakin, kun en vaan edistynyt samoin kuin muut kurssilla :D Haastavaahan se on mitä enemmän on kannateltavana, mutta siinä kehittyy kyllä, jos vaan on sisua ja innostusta. Tsemppiä hirmuisesti!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jes, on muitakin itkukiukkuajia kuin mä! Helpottavaa. :D kyllä mä vielä meinaan mennä, uus tunti jo varattuna.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Satu

Älä missään nimessä luovuta vielä! Olen nyt puolisen vuotta harrastunut tankotanssia ja alussa muistan miten kädet hikosi niin, että koko ajan sai olla pyyhkeellä kuivaamassa. Varsinkin, kun tehtiin jotain täysin uutta liikettä. Mutta sitä mukaa kun liikeet alkoivat tulla tutummiksi, ei kädetkään hikoilleet ihan samalla tavalla. Ja ne voimat todellakin kasvaa ja paljonhan tankotanssissa on kyse myös tekniikasta. :) Valtavasti tsemppiä jatkoon!

Veera
Liittynyt2.9.2015

En mä ihan vielä luovuta, uus tunti jo varattuna!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Milenna

Isot tsempitykset täältäkin! Vaikkei onnistuiskaan niin eipähän voi sanoa ettet olis yrittänyt, yrittänyt ihan tosissaan, kaikilla voimillasi.

Veera
Liittynyt2.9.2015

kiitti! Kyllä mä tosiaan vielä käyn koittamassa. Kasvattaa luonnetta. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Fantti

Oot kyllä ihan mahtava!! Uudestaan vain kunnes onnistuu :) Tiedän tuon treenikiukun ja häpeän tunteen, sitä kuvittelee että kaikki katsoo ja haluaisi vajota maan alle. Mut tosiasiassahan kukaan tuskin ehtii keskittyä toisen suoritukseen, kyllä tuo tankotanssi on varmasti vaikeaa muillekin noviiseille.

Veera
Liittynyt2.9.2015

ei mulla oo välttämättä edes sitä, et mua ahdistais se et muut kattoo, tää on enemmänkin sellasta itseensä pettymistä. Mut joo, uudelleen vaan hepan selkään, tai siis kiinni tankoon, pitää se nyt vielä muutama kerta ainakin koittaa ennen kuin teen lopullisen tuomion.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Olenko mä maailman ainoa ihminen, jota ahistaa tissit urheillessa ihan sikana? Juoksemisen epämiellyttävyydestä olen vinkunut jo aiemminkin, mutta kun vastaan tulee koko ajan uusia juttuja joissa nämä säkit on tiellä ja tympäisevät. Ja joo, aina on vaan kaikilla vastaus, että "kunnon urheiluliivit plaplaaplaa". No voi nyt helvetti, kyllä on kunnollisia liivejä käytössä ja vaikka minkämoisia litistyksiä, mutta ei ne perkele hävitä näitä pään kokoisia rasvakasoja tuosta etumuksesta.

Esimerkiksi kahvakuulaillessa swing aka heilautus (tsekkaa TÄÄLTÄ mistä liikkeestä kyse, jos ei ennestään tuttu) osoittautui kahdella kädellä enemmän kuin epämiellyttäväksi. Joka kerta liikkeen ala-asennossa käsivarret litistää rintoja kivuliaasti ja tissit tuntuu olevan olkavarsien tiellä.

Tänään puolestaan tehtiin keinuntaliikettä vatsallaan ja se oli taas ihan tappoliike tissejä ajatellen. Juu, saattoi olla, että hinkit olivat tänään jotenkin normaalia herkemmällä ja kivuliaammalla tuulella, mutta todella inhottavalta se kyllä tuntui, kun eteenpäin keinuessa kannut litistyvät lattiaa vasten.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

kuva viime keväiseltä urheilurintsikoiden sovitusreissulta

Tuo kahvakuulailun swingin epämukavuus on onneksi mahdollista välttää tekemällä liike vaihtaen kättä aina liikkeen yläasennossa, jolloin kuulaa pitelevä käden on alastuodessa mahdollista ohittaa rinta viemällä se vartalon sivulle. Kahvakuulan kanssa touhutessa oli kyllä muutamia muitakin tilanteita joissa olisin toivonut muutamaa aakkosta pienemmät ryntäät vaivoikseni. Jotenkin niitä vaan joutui tympeästi väistelemään.

Nyt siis mietinkin, että onko mun rintavarustus nyt jotenkin erityisen herkkis, kun nuo asiat tuntuu oikeasti todella ikäviltä, vai kokeeko muutkin isorintaiset tällaisia TTT (tissit taas tiellä) -fiiliksiä urheillessaan? Mulla on vielä se tilanne, ettei mulla ole syömistäni pillereistä johtuen lainkaan kuukautisia, eli en pysty yhdistämään tissikipuja mihinkään tiettyyn aikaan kuukaudesta, vaan ovat arat "ihan koko ajan, välillä ja joskus ei ollenkaan, nyt ei satu" (Lainaus siskonpoikani suusta, kun hän pienenä selitti lääkärille käsikipuaan.. :D ).

Että onko mulla nyt oikeesti joku näissä mätisäkeissä vikana? Vai onks se ihan normaalia, että rintoihin sattuu niiden litistyessä vartalon ja olkavarren väliin, kun käsissä on reilut 10 kiloa rautaa? Tottuuko tähän? Onko ok vältellä tissiepäystävällisiä liikkeitä? Oonko mä ainoo jota tää asia korpeaa ihan älyttömästi????

Ärrinmurrin.

Kommentit (12)

käyttäjä-10124
Liittynyt7.1.2015

Ihan normaalia tuo on. Itse yritän pahimmat liikkeet varioida jotenkin. Tukevat rintsikat + "liivillinen" urheilutoppi + urheilutoppi yhdistelmällä mennään.
Kahvakuulaillessa myös kuulalla on väliä. Toisissa on leveämmät kahvat ja näin ongelma on pienempi.

Ainakin ton identtiset kaksoset kuvan perusteella käytössä on aika leveäkahvaiset kuulat. Missään en oo nähny spartan gearin kuulia leveämpää kahvaa. Noilla on kuula on aina saman kokoinen 4kg ylöspäin( toki niillä on pienikokoisetkin versiot olemassa), kun muilla merkeillä kevyet kuulat on pieniä ja kasvavat kokoa painon mukana.

Joten en usko että siltä suunnalta apua löytyy.

Emmi

Ootko koskaan tutustunu/kuullu Anita merkin urheiluliiveistä? Mulla on muutamat Anitat ja Shock Absorderit ja täytyy sanoa omasta kokemuksesta että Anitat on tukevammat ja mukavammat :) korista pelatessa pitää tukea kyllä löytyä. Tsemii urheiluihin!

olen muistaakseni niitäkin joskus jossain sovittanut. Näissä mun tämän hetkisissä lajeissa ei nyt ole se tuen riittämättömyys ongelma, vaan tissit yleensä kuten tässä kirjoitin.

riina

Itsekin porilaisena crossfitharrastajana ja kahvakuulailusta kiinnostuneena löysin tuon lastaamon, ja mietin siellä aloittamista. Kertoisitko vähän millainen paikka ja ootko tykännyt? :)

oon tykännyt! Tunneilla onkiva ilmapiiri ja sli on kompakti ja viihtyisä. Aattelinkin nyt starttikurssin loputtua ottaa marraskuuksi kuukausikortin sinne ja mennä kahvakuulailemaan ja kenties crosstrainingiin. Siellä saa mun mielestä käydä tutustumiskäynnillä jollain tunnilla veloituksetta, eli käy ihmeessä kattoo viihtyisitkö!

Kaisa

Onpas sulla rento ote blogissa! :D Reippaus varmasti auttaa kuntoillessa, että sisulla mennään ja sitten on helppo ylittää itsensä ja kehittyä.

Mulla ei aiemmin tissit kestäny juoksemista, joten lähinnä kävelin pitkiä lenkkejä kunnes hoikistuin. Ylämäkiä kävellen saa yhtä rankkaa treeniä kuin juoksemalla. :)

joo, mulla kans on juokseminen ihan nounou ja sen lisäksi kaikki hyppimishommat ja nyt on tosiaan eteen tullut monta sellaista liikettä, jossa hinkit on vaan yksinkertaisesti tiellä! Koskaan ennen ei oo nää pallukat ärsyttänyt yhtä paljon kuin nyt sportatessa. :P

virpi

On ongelma, mm. joogassa  kun tekee jotain liikkeitä, niin kädet ei yksinkertaisesti yllä sinne minne pitäisi kun tissit on edessä, tulee sellainen olo että kun  saisi ne nostettua edes olalle siksi aikaa, mutta (onneksi) sekään ei onnistu. ( ja oma riemunsa on myö siitä että maha vie vielä tuplat siitä tilasta.. Rentoudu siinä sitten "kiviasennossa" ..kakat..)

Siinä vaiheessa, kun ihminen googlailee lähes päivittäin erilaisista suolisto-ongelmista ja runoilee hakusanoiksi mm. riimin "sipuli ripuli", niin tietää, ettei oo kaikki ihan kunnossa. Mun vatsa on alkanut taas oireilemaan enenevissä määrin enkä oikein tiedä mitä kautta tätä taas lähtis selvittämään missä syy luuraa ja mikä ruoka-aine ei kenties sovikaan.


Oireiden sitten pitkän sairastamisen jälkeen pikku hiljaa hiivuttua purettiin lääkitys ja olen saanut olla monta vuotta melkoisen rauhassa kyseisten vaivojen suhteen. Toki joka ikinen kerta, kun peukaloniveleni kipeytyy, pelästyn, että taasko se kaikki alkaa, mutta joskus viitisen vuotta sitten mun hoitosuhteet sairaalan poliklinikoille lopetettiin, kun todettiin mun olevan kaikin puolin taas ok. (olin yhtä aikaa hoidettavana sisätautien-, reumatautien, suu- ja leukatautien ja naistentautien poleilla.. )

Nyt on kuitenkin taas viime kuukausina alkanut sisälmykset osoittaa merkkejä siitä, ettei kaikki ole kunnossa. En mä nyt halua sen enempää kakkajuttuja kirjoittaa, mutta sanotaanko, että ikinä ei voi tietää koska ja missä mun vatsa päättää, että nyt hei helvetillinen kipu päälle ja se ei sitten helpota ennen kuin on paskonut itsensä tyhjäksi lähes päästä saakka. Kipu on todellakin kova ja siihen liittyy usein pahoinvoinnin tunne ja kamala kylmähiki. Kylpyhuoneen lattialla on tullut heijattua itseäni sikiöasennossa ilta jos toinenkin.

Kuvankaappaus 2014-6-23 kello 20.19.39

Kohtaukset olivat pitkään niin harvoja ja satunnaisia, että en niistä pahemmin huolestunut, mutta nyt oireilun selkeästi tihennyttyä olen koittanut alkaa pistämään syömisiäni ja oireilujani ylös. Pitkän aikaa meni niin, että mitään yhteistä nimittäjää en syömistäni asioista keksinyt, mutta pari viikkoa sitten thaikkuravintolakeikan jälkeen kivusta ilmoittaessani mieheni esitti kysymyksen: "voisko se johtua sipulista?"

Niin, voisko se johtua sipulista? Tommi heti samalla kysymystä esittäessään googletteli asiaa ja löysi jostain infoa, että pujoallergiaan voi toisinaan liittyä ristiallergiana yliherkkyys myös mm. sipulille. Mä en ollut tällaisesta koskaan ennen kuullutkaan. Vastaan tuli myös prebiootti nimeltä inuliini, jota esiintyy luonnostaan mm. juurikin sipulissa, valkosipulissa ja parsassa ja voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja. (Niin no, ihan mikä vaan voi aiheuttaa joillakin ihmisillä vatsavaivoja.. ) Ja ainakin nyt viimeiset kerrat kun kohtaus on iskenyt, on ruokani hetkeä aiemmin sisältänyt sipulia.

Kuvankaappaus 2014-6-23 kello 20.19.25

Mä olenkin tässä nyt viime päivinä miettinyt, että millaisella ruokavaliolla sitä oikein alkaisi tätä asiaa tutkimaan ja kokeilemaan. Jättämällä nyt vaan kaikki sipulihommat pois (miten voi ihminen laittaa ruokaa ilman sipulia? Mä rakastan sitä!!) vai aloittaa ihan jollain super yksinkertaisella syömisellä ja lisätä aineksia sitten pikku hiljaa oloa kuulostellen?

Mikäli tämä nyt tuntuu tästä kovinkin vielä pahenevan, niin lääkärikeikkaahaan se sitten pukkaa, mutta ajattelin, että voisin nyt ensin koittaa vähän tutkiskella tätä asiaa ruokapäiväkirjan avulla. Olisi sitten lekurillekin lisää tietoa mikäli ei oireilu vähene ja vastaanotolle päädyn.

Paula Heinosen Vihdoinkin hyvä olo - Suolisto kuntoon ruokavalion avulla kirja tuli googletteluissani aika usein vastaan.. se kuulostaisi vallan meikäläselle sopivalta opukselta. Pitänee suunnata huomenna kirjastoon.

Tää on nyt vähän tällaista ääneen pohtimista, ja keskustelun herättelyä mikäli teistä kellään olisi kokemuksia samanlaisesta oireilusta tai siitä millaisella ns. koeruokavaliolla on sellaisen aiheuttajaa mahdollisesti lähdetty haarukoimaan.

Kommentit (15)

Mä olin vuosi sitten ihan samassa tilanteessa! Mulla on aina ollut vähän temppuileva vatsa, mutta 25 ikävuoden korvilla asiat alkoi mennä koko ajan pahemmaksi ja pahemmaksi kunnes lopulta viime vuonna alkoi tuntua siltä, että ihan mitä tahansa suuhunsa laittaa suolisto pistää vastaan. Kamalaa turvotusta, vatsakipuja, ummetusta ja ripulia. Kylppärin lattialla siköasennossa kyhjöttäminen ei ole kivaa, eikä myöskään se, että näyttää raskaana olevalta, vaikka ei ole :(

Aloin aika tarkkaan tasan vuosi sitten epäillä ibs:ää, eli ärtyneen suolen oireyhtymää oireiden syyksi. Keliakiaa minulla ei ole ja laktoosi-intoleranssikaan ei selittänyt kaikkia vaivoja. Viime syksynä sain epäilyilleni vahvistuksen työpaikka lääkäriltä. Eli minulla on sekamuotoinen ibs, jonka dominantein oire on turvotus, mutta myös muita toiminnallisia suolistovaivoja on.

Mä sain avun vatsaongelmiin fodmap-ruokavaliosta. Tosi nopeasti siihen siirtymisen jälkeen alkoi tuntua siltä kuin joku olisi vaihtanut mun suoliston uuteen! Turvotus hävisi heti eikä ripulista tai vatsakivuista ollut tietoakaan. Fodmap-ruokavaliossa eliminoidaan lautaselta mahdollisimman paljon paksusuolessa fermentoituvia fodmap-hiilihydraatteja, jotka tödennäköisesti on suurimmalla osalla ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivillä se pahin triggeri. Esim. pavut, kaalit, gluteeniviljat ja paljon fruktoosia sisältävät hedelmät sisältää paljon fodmap-hiilareita.

Olet marraskuusta asti noudattanut fodmap-ruokavaliota ja hämmennyksekseni olen saanut huomata, että vatsani sietää nykyisin sitä kamalan hirveää laktoosiakin aikaisempaa paremmin. Olen tämän kahdeksan kuukauden aikana toki muutaman kerran ”lipsahtanut” fodmapista, eli syönyt pari pizzaa, pari vehnäsämpylään tehtyä burgeria ja yhden subinkin. Vatsani ei toki edelleenkään pidä noista herkuista, mutta kun fodmap-kuorma on kokonaisuudessaan huomattavasti keveämpi kuin aikaisemmin oireet ovat laskelmoituna riskinä siedettäviä. Joskus on vaan pakko saada pizzaa ;) Sienet ovat ainoa ruoka-aine, joka on totaalisessa pannassa. Sienet nimittäin saavat minut juoksemaan vessaan alta aikayksikön.

Toivottavasti löydä avun ongelmiisi!

Tässä muutama linkki, jotka itse koin hyödylliseksi. Terveystalon artikkelissa mm. on tosi hyvä lista ruoka-aineista joita kannattaa välttää ja niistä mitä voi syödä huoletta.

http://www.pronutritionist.net/mika-on-artyvan-suolen-oireyhtyma/
http://www.terveystalo.com/References/ClubTerveys/Artikkelit/Vaivaako-va...
http://artyneensuolenruokaa.blogspot.fi/2012/09/fodmap-ruokaa.html

Sipuliasiaa kommentoidakseni vielä :) Mä käytän edelleen ruoanlaitossa sipulia ja valkosipulia. Pieninä määrinä ne ei tuota ongelmia, etenkään jos on kunnolla kypsennetty. Fodmapia aloittaessa kannattaa kuitenkin aluksi noudattaa ruokavaliota aika orjallisesti ja kun vatsa on rauhoittunut, eli vaikka kuukauden jälkeen testailla voisiko ruokavalioon lisätä jotain. Sipulin lisäksi olen tehnyt itselleni myönnytyksen punajuuren ja ruisleivän kanssa. Punajuuri ei aiheuta minulle minkäänlaisia oireita ja ruisleipää syön palan-kaksi himon iskiessä, eli muutamia kertoja kuukaudessa, ei kuitenkaan päivittäin.

Mulla oli krooninen ripuli 1,5 vuotta. Mulla on aina ollut vatsavaivoja, mutta noin pahoja ei. Ravasin lääkärissä, keliakiaa ei löytynyt vaikka sitä on tosi paljon suvussa. Ei myöskään laktoosi-intoleranssia ym juttuja verikokeista. Paskanäytteestä löytyi sit ameeba, se hoidettiin pois ja hetkeksi oireilu hellitti. Jonkin ajan päästä se alko uudelleen. Olin tässä vaiheessa kokeillut gluteenittomat, laktoosittomat, luontaisesti gluteenittomat yms ruokavaliot läpi. Niistä saattoi aluksi olla apua (ehkä päivän) mutta sit oireilu taas jatkui. Apu löytyi kuitenkin yhdellä puhelinsoitolla; lääkäri käski ostaa apteekista kuituvalmistetta, Vi-Sibliniä. Saan mielestäni tarpeeksi kuituja, mutta kun aloin tota heittää nassuun 1-2krt/pvä, ripuliongelma oli historiaa. Toki joskus vielä maha menee sekaisin, mutta ei ole enää koko aikaa löysällä. Toki turvotusta jne on, mutta pääasia että ripuli on poissa. Rajotti elämää niin törkeenä. Mulla on siis luultavasti ärtynyt suoli. Ehdin pelätä syövät ja kaikki, mutta nyt elämä hymyilee taas :) tsemppiä sulle ongelman kanssa, toivottavasti apu löytyy pian!!!

elaine

Mulla keväällä samansuuntaista. Yleensä kesti 3-5 viisi tuntia, kylmänhikinen ylä-/keskivatsakipu ja öklötys. Lähes kaikesta saattoi aiheutua oireita, kahvista, leivästä, banaanista, salaatista yms. Lopulta tajusin jättää joka aamuisen luonnonjogurtin sekä iltapalani rahkan pois. Ja se auttoi!

Jotenkin happamat maitotuotteet ärsyttivät suolistoa noin rajusti, ettei mikään rauhoittanut... Harmi, koska sain alkukeväästä pt:ltä ruokavaliosuunnitelman jonka mukaan myös tykkäsin syödä. Vatsaongelmat sekoittivat kaiken, ja ruokavalio luisui taas epäterveelliseksi.

Mi

Mites sappikivet? Täsmäisikö oireet niihin? Mulla oli samantyyppisiä oireita kuin elainella.

Mulla oli 7 vuotta sitten epämääräistä kipuilua ja oireet täsmäsivät sappikiviin. Sappirakko poistettiin ja oireet helpottivat sillä. Operaation jälkeen lääkäri totesi että oireet eivät välttämättä johtuneetkaan sappirakosta, mutta koska olo on ollut operaation jälkeen hyvä en ole asiaa sen kummemmin miettinyt :)

Neila

Mulla on n. 5 vuotta ollut samanlaista. Vessaan on tullut kiire milloin missäkin. Yhteen väliin en uskaltanut lähteä kotoa pois, jotta saan olla vessan vieressä hädän iskiessä. Lääkärissä tutkittiin kaikki, mitään ei löytynyt, joten syynä ibs. Fodmap-ruokavalio on todellakin auttanut. Sen lisäksi päivittäiset maitohappobakteerit, psyllium-kuitu ja chia-siemenet ovat auttaneet siihen, että ripulia ei enää ole, vaikka vähän lipsuisinkin fodmapista. Itsellä pahimmat oireiden aiheuttajat on vehnä, laktoosi, hiilihappojuomat ja karkit.

Tsemppiä! Ruoka-aineiden läpikäyminen voi olla rasittavaa. Itsellä auttoi se, kun myönsin kyseessä olevan ibs ja aloin kiltisti noudattaa fodmapia.

Neila

Ja tietysti Imodiumia kannattaa pitää aina varmuuden vuoksi mukana. Se antaa mielenrauhaa ja sitten kun oppii lukemaan vatsaansa, niin sen ehtii ottaa ajoissa ja estää nolot tilanteet. Itse jännitän vatsalla, joten otan aina varmuuden vuoksi Imodiumia ennen jännittäviä tilanteita. Sitten ei tarvi pelätä, että mitä jos vatsa pettääkin.

Teija_P

Tuollaiset oireet tuntuu olevan tosi yleisiä - tiedän tuttavapiiristäkin monta ja olen itse läpikäynyt niin keliakia- kuin laktoosi-intolerenssitestit sekä vatsalaukun tähystyksen (yöks). Yksi ystäväni ei voi syödä sipulia eikä paprikaa yms. ilman todella pahoja oireita, toisella paljastui paha maitoallergia, yhdellä b-vitamiinin puutteellinen imeytyminen (ja jokin allergia) vatsaoireiden syyksi... Olen nyt asunut 3kk ulkomailla ja olen kohtalaisen vapaa oireista - ainakin niin kauan kun en syö vehnää ym. viljatuotteita. Pari vuotta sitten (Suomessa ollessani) vatsa saattoi turvota niin ettei aamulla jalkaan laitettuja housuja enää saanut illalla kiinni - näytin aivan raskaana olevalta ja oli ikävä selitellä tilannetta vain turvotukseksi ;) Yllättävän helposti totuin vehnättömään ruokavalioon, jota noudatin tarkemmin Suomessa kuin täällä. Ja vaikka minulla on laktoosi-intoleranssi ja käytän pääasiassa soija/riiisituotteita, voin silti syödä täällä maitojugurttia ja jätskiä jos niitä silloin tällöin haluan. Luulin pitkään (n. kolmikympiseksi asti), että minulla ei käytännössä ole ollenkaan vyötäröä vaan että olen tasapaksu mutta sekin oli jatkuvaa turvotusta.
Tästäpäs tulikin sitten taas pidempi kommentti :)

Helen

Toi sappi kantsis kyllä tutkia. Mulle sappioireet pukkasivat ihan yhtäkkiä ja koostuivat just mainitsemastasi ripulista ja hirveästä närästyksestä. Kipu oli onneksi maltillista jomotusta tossa oikean rinnan kulmilla, tuntui siltä että joku pistää piikkiä läpi. Tiesin sukurasitteesta, osasin itse ehdottaa sappea ja pääsinkin leikkaukseen aika pian, jonka jälkeen vaivat helpottivat huomattavasti. Toi sipuli oli yksi eniten oireita aiheuttaneista, samoin kuin kaikki rasvainen ruoka, jopa paistettu jauheliha ja lohi. Ennen leikkausta vedinkin pääosin kanaa ja riisiä :) Jos vedän rasvaöverit, nykyäänkin tulee ongelmia, ja joitakin entisiä herkkujani kuten kaalia ja papuja en voi syödä lainkaan. Leikkauksen jälkeen mulla on ollut ajanjaksoja, jolloin maha sekoilee ihan muuten vaan eli saattaa olla sekaisin pitempään jos olen syönyt huonosti. Tarkkana siis saa olla. Mullakin muuten on kilpparin vajaatoiminta, muistan lukeneeni että se voi edistää sappiongelmia.

SV

Vehnän totaalinen lopettaminen paransi multa migreenin, epämääräisen nokkosihottuman, KAIKKI vatsavaivat sekä oletetun laktoosi-intoleranssin. Ja kyseessä on nimenomaan yliherkkyys vehnän hiilihydrastille, ei keliakia tai mikään muu. Tämä tarkoittaa siis, että kaikki vehnää sisältävä on pannassa. Glukoosisiirappi on useimmiten tehty vehnästä ja vaikka se onkin yleensä gluteenitonta ja sekään ei sovi minulle. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan vehnättömyyttä.

Sananas

Minulla oli 3-4 vuotta sitten samat oireet, pitkään kärvisteltyäni ja eri ruokavalioita kokeiltuani viimein uskaltauduin lekuriin. Jotenkin vaan kieltäydyin uskomasta olevani sairas!! Olin siinä vaiheessa jo laihtunut 12 kiloa (en uskaltanut enää juuri syödä kun kaikki tuli "läpi", eikäpä paljon ollut ruokahaluakaan). Tähyssä löytyi paha krooninen paksusuolentulehdus. Pari vuotta meni siitäkin ennenkuin sain oikeanlaista hoitoa ja tauti saatiin remissioon. Kortisonia ensin (enkä enää suostu syömään kortisonia ellei henki olis välittömässä uhassa), auttoi hetken mutta kohta kuurin jälkeen palasi oireet. Tällä hetkellä syön solunsalpaajia, joilla vihdoin maha rauhoittui, ja nyt vointi on loistava. Painoa on harmillisesti tullut takaisin 10 kiloa... Syöminen on ihanaa.
Olin tässä 1 1/2 vuotta kokonaan maidottomalla kuurilla, maitoproteiini ei tehnyt suolelleni hyvää kun sen pinta oli tulehduksesta auki. Nyt kun tilanne on rauhoittunut olen jonkun verran maistellut taas juustoa ja jäätelöä. Eivät aiheuta enää vatsanväänteitä, mutta muuten tunnen ettei maitotuotteet vaan enää ole mun juttu :) Jää paha hapan maku suuhun ja aiheuttavat vain raskasta, tunkkaista oloa.
Eli suosittelisin lääkärille hakeutumista, sitä kautta kinua paksusuolentähystykseen, tai pyydä lekurilta calpro-ulostenäyte tutkimus. Siitä näkyy onko tulehdusta. Mutta ei kannata vitkutella ja kokeilla ruokavalioilla... Sitä varten meillä on terveydenhuoltolaitos ettei itse tarvitse itseään diagnosoida.

lispet
Liittynyt21.5.2015

no voi paska. kirjaimellisesti. Ihan samat ongelmat on ollut mullakin (ja just tälläkin hetkellä) ja mää niin rakastan sipulia!!!!! Ei kerta kaikkiaan ole käynyt mielessäkään että se voisi jotain oireita aiheuttaa, mutta pitänee alkaa testaamaan, josko se auttais. Vaikka meinaa ihan itkettää tämä asia...

Tiuku

Pakko kommentoida, että vastaavista oireista on täälläkin kärsitty ja vähän kaikkea lääkärissäkin tutkittu. Oikea diagnoosi löytyi vuosien kärvistelyn ja loppuvaiheessa lähes vuodepotilaana paastoten vietetyn kesäloman jälkeen: ohutsuoli oli vähitellen ahtautunut endometrioosin takia ja sitten loppuviimein kuroutui niin, että tuli suolitukos. Kyllä siinä vaiheessa itsekin tiesin, mikä oli vialla, kun viimeisen kerran piti tilata ambulanssi. Maha leikattiin, suolta pätkäistiin ja nyt on ollut rauha vatsassa jo useamman vuoden. Mitä nyt silloin tällöin, vähän muistin virkistämiseksi kouristaa ihan pikkuisen.
Tähystyksessä ei aikoinaan näkynyt, kun oli sen verran ylhäällä ahtautunut kohta.
Aaltomainen, kouristava kipu oli keskeinen oire, yleensä alkoi pari tuntia syömisen jälkeen ja huipentui kylmänhikiseen ns. täystyhjennykseen. Aluksi pari kertaa vuodessa, sitten vähitellen yhä useammin.
Paska kommentti, mutta kirjoitin silti.

Tiuku

Jatkan vielä sen verran, että ruokavaliolla yritin vaivoja liennyttää minäkin. Vähitellen huomasin, mitkä ruoka-aineet olivat ihan no-no. Sitten leikkauksen jälkeen valkeni, että kyseiset ruuat olivat pitkälti samoja, joita pitää välttää, jos suolistossa on ahtaumia tai alttiutta tukoksille...eli esim. popcorn, viinirypäleet(niiden kuoret) tuore kurkku (kuorineen)tomaatti, tai ylipäätään kasvikset, joissa on sulamataonta tai vaikeasti sulavaa kuitua jne.

TS

Itselläni sipuli on sellainen että vähäinenkin määrä - niin noin 15-30min myöhemmin alkaa peräpää pöristä - ja jos ei "pöräyttele" niin sitten alkaa maha polttamaan. Siksi välttelen sipulia koska se tuntuu olevan useimmin se nimittäjä.

Ketju on lukittu.

Lupailen blogin kuvauksessa, että täällä ei raportoida kilojen ja senttien muutoksia ja pysyn lupauksessani, vaikka nyt hieman painotilanteestani kirjoitankin. Ei nimittäin ole tapahtunut mitään muutoksia! Tässä tilanteessa, kun arki ei ole läheskään yhtä aktiivista kuin työssä käydessä, olisi suuri vaara ja mahdollisuus siihen, että paino lähtisi hiipimään salakavalasti ylöspäin. Ja omassa, jo reippaasti ylipainoisessa tilanteessani se ei todellakaan olisi toivottua. Siksi olenkin iloinen siitä, että tunnun vihdoin pysäyttäneen viime vuosien painonnousu"kierteen". (mikä kierre se on, jos suunta on täyttä höyryä ylöspäin??")

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.31.38

Viime vuoden kesän ja syksyn aikana suli kuin huomaamatta joku kuutisen kiloa ja siihen oli yhtenä syynä vamaan kilpirauhaslääkityksen asettuminen uomiinsa. Mitään oma-aloitteista laihduttamista, kun en ole "harrastanut". Nyt olen sitten pysytellyt joulukuusta saakka samassa painossa. Ja sitä taustaa vasten, että perusaktiivisuuteni taso on työssäkäymisen ajasta huomattavasti tippunut, niin en voi olla muuta kuin iloinen asiasta.

Olen sanonut, etteivät kilot minua juurikaan kiinnosta, mutta en minä nyt tietenkään lisääkään laardia ympärilleni toivo. Aina toitotetaan, että "ei kukaan lihava voi oikeasti olla itseensä tyytyväinen", mutta en mä ole koskaan jaksanut itseäni kovinkaan soimata kiloistani. Kroppa on muuttunut elämäntilanteiden myötä ilman, että olen hirveästi jaksanut olla huolissani ulkomuodostani. Niinä aikoina, kun painonnousu oli pahinta, oli minulla todellakin suurempia murheita mietittävänäni kuin paino. Ja samoin se on nyt. Jos minun pitäisi valita, että haluaisinko mieluummin muutoksia kehooni vai pääni sisältöön, niin vastaus olisi jälkimmäinen.

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.31.13

Vaikka pääni sisältö kiinnostaakin minua vartaloani enemmän, niin osaan silti olla iloinen tuosta painonnousukiidon katkeamisesta. Se tarkoittaa, että olen tehnyt jotain oikein. Vaikka syömiseni ovatkin edelleen melko rempallaan ja huomaan edelleenkin sortuvani tunnesyömiseen, niin en mä ehkä ihan hunningolla sentään ole. Jos olisin, niin paino olisi kyllä jatkanut nousuaan.

Mutta kyllä mulla on mielessä paljon parannuksia, jotka voisin ruokavaliooni ja ruokarytmiini tehdä. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu, että ihan ensin olisi kiva, jos vaikka löytäisi rytmin ihan elämään ylipäätään. On hankala opetella aamiaisen syömistä, jos nukkuu kahteen. :D Olen kuitenkin yrittänyt muuttaa ajattelutapaani siten, että miettisin ennemmin niitä asioita, joissa olen jo onnistunut kuin soimaisin itseäni niistä jotka eivät tunnu vielä onnistuvan.

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.22.58

 

Niinpä iloitsen nyt siitä, että olen onnistunut jo jonkin verran ujuttamaan liikuntaa elämääni. En ehkä vielä liiku kuin pari, kolme kertaa viikossa, mutta teen sen suht mielelläni. Iloitsen myös siitä, että olen kiinnostunut ruoanlaitosta aiempaa enemmän. Se on edelleen mieheni, joka meillä suurimman osan kokkailusta hoitaa, mutta musta on tullut jo melko innokas apukokki. Vaikka en laskekaan kaloreita tai muuten tarkkaile syömisiäni laihtuminen mielessäni, niin huomaan, että olemme alkaneet entistä enemmän kokkaamaan itse aivan alusta alkaen puolivalmisteiden käytön sijaan. Ja se on tietenkin iloinen asia, joka samalla vie syömisiä parempaan suuntaan.

 

 

Kuvankaappaus 2014-3-21 kello 22.23.09

kuvituksena sekalaisia ruokakuvia Instagramistani

Ei siis mitään kovin kummoisia tässä rapakuntoisessa mätisäkissä, mutta muutama pieni ja oikeaan suuntaan vievä kuitenkin. Saako näistä iloita?

Kommentit (13)

On hienoa että jaksat olla positiivinen asian suhteen, mieluummin pysyy paikallaan kuin jatkaa nousukiitoa :) Itselläni käy niin, että jos olen esim. 2 viikkoa kunnolla hikiliikuntaa tekemättä tuntuu siltä että turvottaa ja on erittäin huono yleisfiilis. Tällöin en itselleni mielellään herkkuja suo. Kun taas liikun aktiivisesti ja käyn töissä siihen päälle, en soimaa itseäni jos syön vaikka iltapäivällä ruoan jälkeen kahvin kanssa jotain hyvää – kunhan se jää siihen yhteen-kahteen keksiin / pullaan, eikä kuvaan astu pussillista karkkia. Niille on päivät ihan erikseen.

Olisi mukava kuulla sun ajatuksia siitä, miten löysit ilon liikuntaan. Oon sun Tyyliä metsästämässä-blogia lukenut jo iäisyyden ja muistelet että olet joskus pelannut lentopalloa ja ollut hyvinkin aktiivinen liikkuja. Olisi mukava kuulla miten se innostus hiipui ja miten sen löysit nyt uudelleen – oliko motivoijana ajan määrä vai mikä :)

hannamaria
http://www.hannamariav.com

no ei sitä innostusta ole vielä niin kunnolla löydetty, että siitä sen kummemmin kannattais kirjoittaa. Tässä blogissa sitä tulee koko ajan pieninä paloina käsiteltyä.
Urheiluinto hiipui aikoinaan sairastumisiin.

Sevivas

Ei minuakaan painonnousu muuten niin haittaisi, mutta vaatevalikoiman kutistuminen lisäkilojen myötä kyllä sapettaa. Paras motiivini kuntoilulle ja suht terveelliselle ruokavaliolle onkin nykyään se, että budjetti ei kestä vaatekaapin uusimista enää vuoden parin välein. Kiinnostaisi tietää, että miten sinä suhtaudut tähän meitä monia naisia kohdanneeseen ongelmaan, kun "tavoitefarkkuja" onkin yhtäkkiä kaapissa yhden parin sijasta useammat?

Ja itsellä muuten tuohon liikunnan ilon löytämiseen meni reippaasti yli vuosi, mutta löytyihän se sieltä, kun jaksoi punnertaa ja pikkuhiljaa herätellä mielihyvähormonituotantoa. Että kyllä se sieltä vielä löytyy!

no, mä olen aina ollut sen verran vaatehamsteri, että ei mua ole uusien vaatteiden hankkiminen koskaan haitannut. Enkä mä hirveästi ole niitä tavoitefarkkuja siellä kaapissa säilönyt, vaan pistänyt sitä mukaa kirppikselle, kun on selkeesti jäänyt pieneksi. Ei tää vaateasia siis ole itselle ongelma ollut.

Lausku

Saa iloita! :) Hieno juttu! Mäkin vasta opettelen ruuan laittoa ja järkevää syömistä, liikunnan ilon löysin taas 1,5v sitten, kun palasin lapsuudesta ja nuoruudesta tutun lajin (tanssi) pariin. Nyt oon uskaltautunut menemään hieman mukavuusalueen ulkopuolellekin, ja oon käynyt pari kertaa salilla ja hölkätäkin taas pitkästä aikaa pitäisi. Mun ongelma on suklaan mussuttaminen (ja kaiken makean) ja normaalin ruuan vähäinen syönti. Helposti korvaan ateriat leivällä ja jugurtilla. Siihen haen nyt muutosta pikku hiljaa. Oon syöny 30v leipää ja suklaata, joten muutos ei tapahdu ihan heti. Vettäkin yritän muistaa juoda useammin.

joo, toi veden juonti! Alkuvuodesta onnistuin hetken aikaa juomistani parantamaan, mut taas se tuntuu hiipuneen vanhoihin huonoihin tapoihin. :P

Saa ja kannattaa iloita:) Se on aina positiivista jos saa painon pysymään edes samassa! Mä en uskaltanut käydä vuoteen vaa'assa kun kuvittelin lihoneeni mut nyt oli pakko katsoa lukema askelmittarin asetuksia varten pitkin hampain ja se näytti suunnilleen samaa kanssa...

pullahiirulainen

Kirjoituksesi aihe on niin herkullinen, että on pakko kommentoida :)

Olen itse yrittänyt jonkun aikaa pudottaa painoa ihan pinnallisista syistä, mutta yritykset on aina kaatunut siihen hyvältä tuoksuvaan pullaan työpaikan kahvihuoneessa tai siihen huonon työpäivän lohdutukseksi ostettuun suklaalevyyn. Silloin olen kokenut epäonnistuneeni ja koko yritys on kaatunut siihen.
Vuosi sitten luin ensin Andreas Eenfeldtin Ruokavallankumous ja sitte Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla kirjat ja jokin muutos tapahtui päässäni. Tervellinen elämäntapa ei tuntunut vaikealta tai mahdottomalta, vaan oikeastaan herkulliselta. Hurahdin myös ravintoasioiden tutkimiseen. Edelleen syön mitä sattuu, mutta se on nykyään tietoista. "Tämä ei tee hyvää minulle, mutta syön sen silti. Tulen siitä iloiseksi." Tai vaihtoehtoisesti lohdutan pahaa mieltäni ruoalla.

Nyt olen taas viime viikkoina tehnyt pienen ryhtiliikkeen ja varonut syömästä ruokia, jotka ei tee hyvää. Vointi on ollut tosi hyvä. Kilojakin lähti viikossa kaksi. (Vaikka söinkin palan sacher-kakkua työkaverin synttäreillä.... koska se teki minut iloiseksi.) Tietty rentous on mielestäni hyvä muistaa elämänlaatua ajatellen.

Minunkin tarinassani siis isoin pointti on se päässä tapahtuva muutos. Sitä ja kevättä odotellessa :)

Kiitos Veera ihanista blogeistasi!

mäkin yritän ajatella siten, että herkkuja voi syödä silloin jos ne tekevät iloiseksi ja päästä eroon siitä, että söisin herkkuja huonoja tunteita tukahduttamaan, koska silloin ne eivät yleensä tee iloiseksi vaan saavat soimaamaan itseä huonosta syömisestä.

Tajusin tässä just, että en ole kertaakaan meidän ystävyyden aikana kuullut sun valittavan sun painosta. Siis meinaan sellasta perinteistä "yhyy mikään vaate ei sovi oon niin läski" yms. paskaa mitä melkein kaikki jauhaa. Ja tunnustettakoon, itse jauhan ihan liikaa, varsinkin päässäni. Voisin oppia sulta aika paljon.

no en mä siitä kauheesti kyllä ylipäätään valitakaan. Siis toki välillä harmittaa kun näytän jossain vaatteissa pystyyn nostetulta hylkeeltä, mut sit vika on vaatteissa. :D

HappyEnd

Hei liikunta pari-kolme kertaa viikossa on jo tosi hyvä juttu! Ei kai sitä ohjattua tai jollakin lailla tavoitteellista liikuntaa tarvii enempää välttämättä ollakaan varsinkin jos (ja varmasti kun) tilanteesi muuttuu niin että olet työelämässä ja liikkumista tulee hyötyliikunnan näkökulmastakin ihan eri lailla. Hyvää kevättä!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram