Kirjoitukset avainsanalla pori

Vielä on Suomi Areenaa ja Jazzeja jäljellä ja voihan sitä Poriin matkata vielä niiden jälkeenkin, joten tässä muutamia tärppejä Karhukaupunkiin saapuville. Aiemman Pori vinkki -postauksen löydät TÄÄLTÄ!

"Kun tuut Porriin, sut pannaan pärekorriin ja veretään pitkin Porin torrii." Tervetuloa Karhukaupunkiin!

 

Shoppaile

 

Katoko 

Porin parhaat korvakoruapajat löytyvät Katokosta. Valikoimissa paljon kotimaisia korumerkkejä kuten La Kiva, Design by Kieto, Viaminnet, Butoni Design ja Jatuli.

Itäpuistossa Eetunaukion laidalla sijaitsevasta designliikkeestä löydät korujen ja asusteiden lisäksi mielenkiintoisen kattauksen niin vaatteita kuin sisustustuotteitakin. 

 

Ratsula

Jos haluat vaateostoksilla tulla loistavasti palvelluksi, on Ratsula oikea osoite. Myymälän neljästä kerroksesta löydät vaatteet ja asusteet niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Merkkejä Ratsulasta löytyy moneen makuun: Marimekko, Joseph Ribkoff, Longchamp, Masai, STI, Samsoe & Samsoe ihan vain muutamia omia suosikkeja mainitakseni. Pluskokoisille tarjolla mm. Samoon.

Alimman kerroksen alusvaateosasto on loistava paikka mennä tekemään rintaliiviostoksia rauhassa asiantuntevien myyjien avulla. Valikoimissa mm. Prima Donnaa ja Marlies Dekkersiä.

 

SPR Kontti

Paanakedonkadulla sijaitseva Kontti on suosikki kirppiseni Porissa. Suuri hyvin jäsennelty myymälä on täynnä second hand aarteita astioista ja huoneklauista vaatteisiin ja harrastusvälineisiin. Täältä on moni oma huonekaluni kotoisin!

 

Suomi Areena / Jazz -viikolla tsekkaa myös

 

Viaminnet

Näyttäviä nahkakoruja valmistavan Viaminnetin pop up -liikkeen löytää Suomi Areenan ajan Porin torilta. Saatavilla perusmalliston lisäksi myös spesiaali punavalkoinen Suomi Areena -mallisto. 

 

The Lumous Story

Lumous Storyn kauniit käsintehdyt kivikorut tulivat minulle tutuksi viime vuonna kuvattuani heidän tuotteita verkkokauppaa varten. Itselläni on ahkerassa käytössä Lumouksen ihanat rannekorut. Korujen suunnittelija ja valmistaja Katja on kävelykadulla myymässä ihanuuksiaan tämän viikon lauantaihin saakka. Kojun löydät Isokarhun Sokoksen puoleisen päädyn kohdalta. 


Jazzpuiston putiikit 

Kirjurinluodossa sijaitseva Jazzpuisto tarjoilee musiikin ja ruoan sekä juoman lisäksi myös shoppailtavaa.

Jos näyttävä hippamekko tai herkkä kesäleninki jäi pakkauskiireessa kotiin, niin kannattaa tsekata Ivana Helsingin myyntikoju. Rohkeasti vaan sisään myös kaltaiseni pluskoon mimmit, valikoimissa mäkyi mekkoja ainakin kokoon 50/52 saakka. Itse sovittelen kuvassa koon 46/48 leninkiä.

Kaltaiseni korvisfriikit löytävät ostettavaa ainakin merkeiltä Virta ja Tyypit. 

 

Näe ja koe

Kuvajournalismi 2018-näyttely

Kuvajournalismikilpailun vuoden parhaimmisto nähtävillä nyt Porissa. Tälle näyttelylle suuri suositus! Voittajakuvat ja muuta kilpailun satoa ovat esillä Satakunnan Ammattikorkeakoulun SAMK-Kampuksella 4.8. saakka.

 

Porin taidemuseo

Upealla paikalla Etelärannassa sijaitseva Porin Taidemuseo ei häviä isompien kaupunkien taidepalatseille. Näyttelyt ovat kerta toisensa jälkeen ajankohtaisia ja mielenkiintoisia. Juuri nyt meneillään useiden taiteilijoiden teoksista koostuva Arto Jurttilan kokoelmista koottu Keräilijän katse -sarjan näyttely nimeltä Mielen silmin. Itse tykkäsin näyttelystä kovasti!

Kuva: Porin Taidemuseo

Ruokaa ja juomaa

 

Ravintole Päre 

Kaupungin maistuvimman lounaan tarjoilee aivan torin reunalta löytyvä Ravintola Päre. Päreen ruokalistalla näkyvät vahvasti sesongin kasvikset ja lähiruoka. Lounaspöydän ainoa ”vika” on se, että kaikki on niin hyvää, että mitään ei voi jättää ottamatta!

 

Porin Paahtimo - Cafe Solo

En itse kahvia juo, mutta muiden olen kuullut kehuvan Porin Paahtimon kahveja. Itselle Puuvillan sisäpihalla sijaitseva Cafe Solo on työpäivien vakkaripaikka, josta napataan mukaan niin lounassalaatteja kuin täytettyjä leipiäkin.

Keskustassa Porin Paahtimon kahvila löytyy Kauppahallista.

Ravintola Borg

Upea ravintolamiljöö ihan keskeisimmällä paikalla Poria. Poikkea skumpalla, valitse pientä syötävää baarimenusta tai istahda alas pidemmäksi aikaa ja syö useamman ruokalajin menu a la carte -listalta. Baarimenusta suositukset Lohtuleivälle!

Turo's Heavy Kebab

Gallen-Kallelankadulta löytyvä Turo's Heavy kebab on ainoa oikea paikka kun mieli tekee kebabia. Tai pitaa, tai falafelia, tai bataattiranuja... Siis mitä tahansa ns. mättöä. Monia annoksia saatavilla myös vegaanisena. Varaudu jonoihin etenkin viikonloppuisin. 

Beer Hunters

Karhukaupungin monipuolisin olutvalikoima löytyy torin laidalta. Maista ehdottomasti panimon omia tuotteita! Juuri nyt hanassa esimerkiksi Mufloni Vattu Sour. Sunnuntai-iltojen parasta viihdykettä tarjoilee ”Hunun” perinteinen bingo!

 

Kommentit (3)

Tipi
2/3 | 

Pori. Rakasta kaupunkia ja sinne on järkyttävä ikävä. Mutta, en voi tulla sinne - se tuo liikaa muistoja.

Heti kun näin sana Ratsula, tulvi siihen liittyviä muistoja mieleen. Yläkerrassa oli lapsuudessani kahvila, josta sai maailman parasta vaniljapehmistä. Siinä oli tietty maku, jota en ole koskaan muualta saanut! Muistan maun vieläkin, vaikka sen kahvilan pehmistä olen syönyt viimeksi... vuosikymmeniä sitten.

Vanhempani ovat Porista eli myös isovanhempani olivat siellä (kävin siellä itse myös syntymässä, kun äiti kävi äitinsä luona vierailulla). Vietin kaupungissa kaikki kesäni teini-ikään asti. Sitten viikonloppuja, koska myös ensimmäinen poikaystäväni oli sieltä. Talo, jossa toinen mummoni asuin (ja jossa oli aina yöt) on edelleen paikallaan (sen tilalla oli mummon puutalo about vuoteen 1967), jopa mummon asunnon sälekaihtimet näyttävät olevan samat. Mutta, siellä ei ole enää mummoja, eikä vaaria. Ukkini on piirtynyt Porin historiaan, mutta ei siitä sen enempää.

Ensimmäinen poikaystäväni kuoli viereeni, kun oli 17-vuotias. Sekin lisää Porin muistoarvoa, vaikka tapauksesta on kymmeniä vuosia.

 Muistan Porin kuin omat taskuni, löydän siellä kaiken ja muistan kaiken paremmin, kuin omassa kotikaupungissani. Riipaisevaa. Tahtoisin kävellä katuja, mutta vain huomatakseni, että pääosa esim. Itsenäisyydenkadun ja sen poikkikatujen puutaloista on purettu. Ei enää kaljatehtaan tuoksua. Kaljatehtaan tieltä puretut jugend-talotkin periaatteessa purettiin turhaan, koska kaljatehdaskin loppui aikoja sitten. 

Olen kyllä muutamia kertoja käynyt Porissa sen jälkeen, kun isovanhemmat ovat siirtyneet Käppärän hautausmaalle, mutta. Se ei ole sama asia. Sinne on ikävä, mutta on niin vaikeata kävellä katuja, kun jotain tärkeää puuttuu. Onneksi muistot, äänet ja tuoksu säilyvät.

Ole onnellinen, että saat asua Porissa - kaupungissa on jotain erityistä, ainakin minulle.

Anteeksi tilitys. Ehkä joskus vielä palaan...

elmeri
3/3 | 

Voi Veera, näin sinut Jazzeilla lauantaina. Menit sentin päästä minusta, ja olin jo pysäyttämässä sinut sanoakseni, kuinka upea ja rohkea nainen olet, mutta en viitsinyt, koska olit työhommissa.
Siksi sanon sen nyt: olet upea ja rohkea nainen.
Näin sinulle haluaa sanoa keski-ikäinen nainen Oulusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö: Lounais-Suomi ja Töihin Tänne -kampanja-

“Käydään tossa alakerrassa ensin yksillä ja mennään sit kävellen”, lausuin kotini eteisessä tehdessämme lähtöä Metallican keikalle. Samalla mietin miten hassulta se kuulosti, että tässä sitä vaan ollaan menossa kattomaan herra Hetfieldiä ja kumppaneita tuohon reilun kilsan päähän ja kipaistaan matkalla omassa tutussa lähibaarissa.

Olen minäkin toki matkannut toisiin kaupunkeihin ja maihin nähdäkseni isoja kansainvälisiä artisteja, mutta vielä useampi heistä on tullut lähes takapihalleni.

Metallica, Iron Maiden, Slayer, Turbo Negro, Danko Jones, Alice in Chains, Lauryn Hill, Macy Gray, Jamiroquai, Alicia Keys, Alanis Morissette, Seal, Elton John.. Siinä vain muutamia ensimmäisenä mieleen tulleita tyyppejä ja orkestereita, jotka nähdäkseni minun ei ole tarvinnut ostaa matkalippuja tai stressata majoituksesta.

Seal Pori Jazzissa 2016. Viime vuosina olen kokenut Jazzit pitkälti kameran takaa työn puolesta, mutta töissä tai vapaalla, niin meininki on aina hyvä!

Pori Jazzit nyt kaikki tietää, mutta tulevalta kesältä odotan itse vielä enemmän elokuun alkuun sijoittuvaa paikallisesta hulluudesta ja sisukkuudesta syntynyttä Porispere-festaria. On nimittäin meikäläisen unelmakekkerit tulossa, kun Lokkilavalle astelevat samana viikonloppuna kaksi ikisuosikkiani, Amorphis ja Kaija Koo. Ja uudemmista lemppareistani vielä Vesta. Se on kuulkaa korkkarit kattoon, tukka pyörimään ja ollaan kuin Fakin rockstarr!

Näin Vestan viimeksi Kehräämöllä joulukuussa. Elokuussa Vestan voi nähdä Porissa jälleen!

Mutta on Porin kulttuuritarjonta paljon muutakin kuin kesäisiä musiikkifestivaaleja. Karhukaupungissa on ilahduttava määrä erilaisia toimijoita niin teatterin, musiikin kuin muidenkin taiteiden saralla, jotka vuodesta toiseen jaksavat tuottaa erilaisia tapahtumia kaupunkilaisten iloksi. 

Porispere on makuuni sopivan kokoinen festari. Alue on sen kokoinen, ettei paikalle edes tavoitella kymmeniätuhansia ihmisiä. Fiilis pysyy rentona ja kotoisana. Ja mikä parasta, Kirvatsista kävelee kotiin muutamassa minuutissa, kun festaritarmo hiipuu. Kuvassa vuonna 2013 festarialueella esiintyneestä Herr Emil's Schock Circuksesta.

Kaikista suomalaisista paikkakunnista sanotaan, että "se on tosi hieno kesäkaupunki!". Mutta kyllä tämä Pori on ihan ympärivuotisesti hieno kaupunki ainakin kulttuurin saralla. Se joka väittää, ettei täällä ikinä tapahdu mitään, on kasvanut tynnyrissä ja kulkee laput silmillä. 

Tässä muutamia vinkkejä Karhukaupungin kulttuuritarjonnasta:

- Lainsuojattomat -teatterifestivaali toukokuussa tuo kaupungin täyteen vapaita teatteriryhmiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Luvassa teatteria niin perinteisillä lavoilla kuin kaduilla, baareissa ja kodeissakin!

- Satakunnan kansainvälisin elävän musiikin klubi Validi Karkia on pyörinyt jo yli seitsemän vuoden ajan. Ympäri vuoden toimivalla klubilla on tuona aikana ehtinyt soittaa jo yli 1400 muusikkoa. Validi Karkiassa kuulijat saavat nauttia ympäri vuoden niin jazz, rock, folk kuin avantgarde-sävelistäkin.

- Mihin tahansa aikaan vuodesta täällä vieraillessa kannattaa ottaa suunnaksi Etelärannassa sijaitseva Porin taidemuseo, joka on tunnettu erityisesti vaikuttavista ja ajan hermolla olevista nykytaiteen näyttelyistään. Tsekkaa myös ihan vieressä sijaitseva Poriginal Galleria, joka esittelee monipuolisesti ajankohtaista suomalaista ja satakuntalaista taidetta. 

- Keikkoja Kehräämöllä ja Yyterissä. Itse aion kevään aikana suunnata ainakin Kalevauvan ja Ellinooran keikoille!

- Kirjurinluoto ja sen suuret musatapahtumat: Pori Jazz, Kirvatsin Jytä ja Porispere. Jos ei festariryysis innosta, niin pakkaa eväät ja suuntaa Kirvatsiin joskus ainakin kesäiselle piknikille ja moikkaamaan alpakoita muita eläimiä. 

Kesällä taidenäyttelyitä putkahtelee kulmalle jos toisellekin erilaisten pop up -gallerioiden ja taideprojektien tiimoilta. Kuvassa vuoden 2015 Porin Maailmannäyttelyn paviljonki.

Musiikki, teatteri, runous, taidenäyttelyt, ihan kaikki mikä liikauttaa sisällä jotakin, ovat ihmiselle hyvästä. Enkä yhtään valehtele, kun sanon, että täällä meidän karhukaupungissa niitä liikauttavia tapahtumia ja hetkiä riittää. Tuu sinäkin niitä kokemaan!

Jos Pori tai muu kaupunki Lounais-Suomessa voisi olla koti sinullekin, kannattaa tutustua Töihin tänne -sivustoon.


 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Ei kannata mennä talvella kadut hvetin huonossa kunnossa lähtee paikat hampaista.

Kaupallinen yhteistyö

"-Kaupallinen yhteistyö Lounais-Suomen ja Töihin tänne -kampanjan kanssa -

"Miksi sä muutit tänne?" "Mikä sai sut jäämään Poriin?" "Koska sä muutat Helsinkiin?" "Ajattelitko nyt eron jälkeen jäädä vai muuttaa johonkin?"

Olen asunut täällä Porissa jo yli 17 vuotta, ja koko sen ajan olen saanut vastailla kysymyksiin siitä mikä minut, Kainuun tytön, tänne Lounais-Suomeen oikein toi ja mikä täällä pitää. Tuota ensimmäistä kysymystä pohdin toki itsekin hetken aikaa silloin 2000-luvun alussa tuoreena opiskelijana, mutta sen jälkeen kaikki utelut aiheesta ovat tuntuneet hölmöiltä. Mihin sitä nyt ihminen kotoaan lähtisi!

Muistan joskus vuosia sitten ajatelleeni, että olisipa ihana jos mun työpaikka olisi joskus tuolla Puuvillassa, kun se on niin ihana rakennus. Tämä haave toteutui, kun pääsin töihin Satakunnan Kansaan.

Sillä sitä tämä paikka minulle vahvasti on. Koti. En puhu vieläkään Porin murretta ja edelleen ärsyynnyn, kun paljasjalkaiset paikalliset kysyvät, että "ketä se oli". (Se on KUKA!, tekee mieleni huutaa. Voit kysyä, että ketä sinä löit, tai ketä sinä rakastat, mutta et, että ketä se oli) Mutta pienistä kieliopillisista ristiriidoista huolimatta saa Pori usein soimaan päässäni Zen Cafen tutun kertosäkeen: tämä on kuitenkin minun kaupunkini.

Voisin nyt kuitenkin vastata noihin vuosien aikana tutuiksi tulleisiin ihmetteleviin kysymyksiin. 

 

Miksi muutin Poriin?

Ei tämä Kainuusta katsottuna kaukainen Suomen nurkka ollut mitenkään ykkösvaihtoehtona mielessäni, kun lukiolaisena jatko-opintoja suunnittelin. Enkä mihinkään kouluun vielä heti ylioppilaaksi tultuani halunnutkaan päästä, mutta hakemus oli täytettävä. SAMK:n viestinnän linjalle ei ollut ennakkotehtäviä ja ajattelin, että paperini eivät sinne riittäisi, joten olisi turvallista ruksia se ykkösvaihtoehdoksi. Että katsellaan sitten vuoden päästä uudelleen mihin hakisin.

No, long story short. Satuinkin pääsemään ja välivuoden pidettyäni en jaksanut enää hakea mihinkään muualle. Niinpä päädyin tänne rannikolle. Kaupunkiin, josta tunsin tasan yhden ihmisen. 

Olen järvimaisemien kasvatti, mutta täällä rannikolla asuessa olen oppinut nauttimaan myös maisemasta, jossa vastarantaa ei näy. Yyterissä on joka kesä vietettävä ainakin yksi rantsupäivä. Mutta useammin minut löytää kesällä Kirjurinluodosta.

 

Mikä sai jäämään Poriin?

Moni opiskelutoveri kävi kaupungissa vain kääntymässä ja suuntasi jo ennen valmistumista tai heti paperit saatuaan taas muualle. Olisi helppoa ajatella, että jäin tänne koska olin opiskeluaikana tavannut Tommin. Että miehen vuoksi jäin. Mutta ei minua pelkkä mies olisi huonossa ja ankeassa paikassa pitänyt. Minulla vaan oli täällä kaikki muukin mitä kaipasin.

Porista on esimerkiksi aina löytynyt minulle töitä. Ja mikä parasta, vielä todella läheltä. Työmatkani ovat vuosien aikana vaihdelleet 30 metristä 2,5 kilometriin. On ollut helppoa valita esimerkiksi autoton elämä, kun arjen siirtymät käyvät pyörällä ja jalkaisinkin ihan hetkessä. 

Vaikka ihan ensimmäisten vuosien aikana satakuntalaiset tuntuivatkin vähän tympeiltä ja epäkohteliailta mölleiltä, niin eihän ne nyt sitten ihan paskoja (tämä siis on suuri kehu porilaisittain) tyyppejä olleetkaan.

Kun opin ymmärtämään esimerkiksi, että jos porilainen vastaa vaikkapa kahvittelukutsuuni" ei sen väliä", niin voin alkaa kyselemään sopivaa kellonaikaa sen sijaan, että hiipisin torjutuksi tulleena takavasemmalle, alkoi ihmisiin tutustuminenkin melkoisesti helpottua. Täältä on siis löytynyt vuosien aikana paljon mahtavia ystäviä, tuttavia ja työtovereita. 

Yksi lempi maisemiani Porissa on tämä näkymä Reposaaren takarannalta tuulimyllyineen. Täällä on tullut melko monet muotokuvaukset tehtyä.

Koska muutan Helsinkiin?

Olen jo vuosien ajan suhannut töiden vuoksi paljon Porin ja Helsingin väliä ja se saa monet pitämään vain ajan kysymyksenä muuttoani pääkaupunkiseudulle. Mutta herran jestas, nykyisen 48 neliöisen keskustakaksioni vuokralla saisin isolta kirkolta ehkä kaninkopin kokoisen huoneen soluasunnosta jos sitäkään! 

Pääkaupunkiseudulla mun pitäisi yksinkertaisesti tehdä näin yrittäjän ihan älyttömästi enemmän töitä tullakseni toimeen. Ja niitä hommia olisi siellä satojen kilpailijoiden keskellä paljon vaikeampi saada kuin täällä. Ei siis millään tavalla järkevä yhtälö. Porissa eläminen on edullista joten se tarkoittaa minulle ihan suoraan enemmän vapaa-aikaa. 

Ja bussit ja junathan kulkee. Parhaimmilla viikoilla olen ehtinyt lounastaa Helsingissä asuvan parhaan ystävän kanssa kaksikin kertaa. Käyn siellä todella mielelläni ja usein, mutta tänne kotiin on aina ihana palata. 

 

Karhukaupunki on minulle kovin rakas, mutta ei elämäni ensimmäinen Pori. Sotkamossa sijaitseva isäni lapsuudenkoti, joka oli minulle pienenä rakas paikka, oli nimittäin myöskin Pori! 

No entäs nyt?

Vaikka eron jälkimainingeissa toki miettii sitäkin, että pitäisikö lähteä johonkin kauas pois, niin ei parisuhteen päättyminen ole syy jättää kaikkea taakseen. Yksi asia on muuttunut, mutta koko muu arki ja elämä pysynyt ennallaan. Kaikki edellä mainitsemani asiat pätevät edelleen. 

Minä en varsinaisesti koskaan valinnut Poria, mutta Pori valitsi minut.

 

Tietoa Lounais-Suomen työ- ja opiskelupaikoista, arjen mahdollisuuksista  sekä monia mielenkiintoisia muuttajatarinoita löydät Töihin tänne -sivustolta.

Kommentit (7)

Marina / Dioriina
1/7 | 

Tuli ihan koti-ikävä <3

Ei se Pori mikään paskempi paikka oo ja vaikka olen Tampereella asunut nyt yhdeksän vuotta niin Porilainen ole vieläkin ja tulen aina olemaan. :D 

P.s. Ketä eikä kuka ;D 

helipaulan
2/7 | 

Niin se vaan on, ei porilaiseksi tulla, vaan Pori valitsee itse kenet tänne haluaa ;) Minä oon ikäni Porissa asunut ja oon ylpeästi porilainen!

Tot kai sitä kysytää, ketä SE oli?!?

Liina
3/7 | 

Siis mikä tää ketä ja kuka juttu oikein on!!! Olen asunu koko elämäni Riihimäellä, ja sanon kanssa ketä. Vasta muutama vuosi sitten sain ihmettelyjä, että miksi sanot "ketä" kun se on"kuka". En ite ikinä ollu huomannut ja olin ihan ihmeissäni! Nähtävästi tämä"ketä" murre ylettyy tänne Etelä-Suomeen asti.😁

Vierailija
4/7 | 

Ni-i pori on vähän sellane paikka mihkä otetaan sellaset kekkä ei oikee muolle kelpaa, elämän kaatopaikka

Chenille
6/7 | 

Ihana oli lukea tätä porilaisena, mutta jo muualle muuttaneena. Ja kova koti-ikävä iski heti! Ja en ole edes koskaan ajatellut tuota, "Läheks kahvilla?" "Ei sen väliä/vaikka", käytän sitä itsekin jatkuvasti, mitähän mahtaa ei-porilaiset ystäväni ajatella!?
Onneksi töissä kuulen paljon Potin murretta, osan kohdalla tunnistan fellow-porikaisen jo yhdestä sanasta.

Riikka
7/7 | 

Veera, I feel you!! 
Itse nyt Porissa 16 vuotta asuneena joudun edelleenkin perustelemaan että miksi Pori. No miksi ei?
En puhu edelleenkään murretta, ja ketä-sanan käyttö särähtää korvaan AINA! Oman perheen kesken kielioppisaarnalta ei vältytä. Enkä myöskään edellekkään pidä mokkaruutuja masaliisana. Mut en mä täältä kyl ihan heti poiskaan lähtisi.

Meillä on tänään vietetty lapsiperhelauantaita, kun saimme rakkaan kummipoikani/siskonpoikani viikonlopuksi kylään. Melkoisen aktiivinen päivä me tästä saatiinkin aikaiseksi.

Hain Hiiripupumarakatin aamulla junalta ja herran ensimmäinen pyyntö oli, että pitäisi saada aamukahvia koneeseen. Ja kauramaidolla. Ei muuta kuin kauramaito-ostoksille ja kotiin keittelemään sumppia. 

Kun saatiin koko konkkaronkan kone käyntiin, otimme ensimmäisenä suunnaksi Viikkarin kyläjuhlat. Saippuakuplien, keinuhyppyvideoiden ja jalkapallon tutkaan potkimisen jälkeen pojat nikkaroivat yhdessätuumin vielä purjelaivan jonka jälkeen palkitsimme itsemme pop up vohvelikahvilassa.

hame ja t-paita - Lindex / farkkutakki - Junarose (saatu) / sandaalit - Crocs / laukku - Rebecca Minkoff / korvikset Aarikka

Kun kerran tätinä olin liikenteessä, niin asuksi sopi loistavasti midimittainen leopardihame. Tämä röyhelöhelmainen mesh-hamonen löytyi eilen Lindexistä ja ihastuin siihen välittömästi. Tästä se sitten alkaa, leopardikuosin leviäminen asusteista vaatteisiin.Varo Riitta Väisänen, saatan pian käydä ryöstöretkellä vaatehuoneessasi!

Mietin just joku päivä, että mulla on aika vähän mitään kivoja hameita. Olen aina tullut hankkineeksi vain mekkoja. Mutta onneksi nämä kissahelmat tulivat vastaan. Nyt mulla on mahtava kesähame!

Tädin oma pikku hiiripupumarakatti! Olen kutsunut tuota otusta sillä nimellä ihan siitä saakka, kun hän oli ihan pieni. 

Hame on sen verran hässäkkä, että yläosaksi sopii mielestäni parhaiten yksinkertainen perusteeppari. Mutta eihän sitä tiedä mihin röyhelöihin ja kuosiyhdistelmiin tässä vielä innostun!

Kyläjuhlien jälkeen käytiin vaihtamassa vähän sporttisempaa päälle ja otettiin suunnaksi Yyteristä löytyvä Seikkailupuisto Huikee. Sain näppärästi iskettyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä tarvitsin Huikeasta kuvia yhtä lehtijuttua varten. Eli töitä ja lapsukaisen viihdykettä samaan aikaan. 

Huikeessa siis kiipeillään, tasapainoillaan ja liututaan radoilla, jotka on rakennettu puiden väliin 2-13 m korkeuteen. Valjaiden ansiosta homma on toki ihan turvallista, mutta kyllä siellä tasapainoillessa ihan jännityksen tunteita silti saa kokea. 

Minä keskityin enimmäkseen kuvaamiseen, mutta kävin sentään yhden radan seikkailemassa itsekin. Hauskaa, mutta omat surkeat käsivoimat oli joissain esteissä vähän koetuksella. Kymmenen vuotiaana Hiiripupu tarvitsi radoille yläilmoihin mukaansa aikuisen ja Tommi saikin huhkia ihan tosissaan, että pysyi mukulan perässä hänen viilettäessään innolla radalta toiselle ilman lepotaukoja. 

Huikee sopii niin lapsille kuin aikuisillekin ja ratoja löytyy eri tasoisia. Helpoimpiin riittää 110 cm pituus ja 6 vuoden ikä, keskivaikeille pääsee jos mittaa on vähintään 130 cm. Puistossa saa monipuolisten ratojen ansiosta helposti kulumaan useamman tunnin, joten kannattaa varata sinne mennessä riittävästi aikaa. Me vietimme Huikeessa reilut kolme tuntia ja lapsukaisellla olisi helposti riittänyt intoa ja virtaa vielä jatkaakin. 

Tässä siis oiva vinkki, jos tiedossa on Pori-visiitti!

Seikkailujen jälkeen kurvattiin Reposaareen Merry Monkiin burgereille (Lue postaukseni gastrobubista täältä) ja saaren kauniita maisemia ihastelemaan. Tuntien kiipeily ei näkynyt jätkässä vielä tippaakaan, vaan energiaa riitti vielä kallioilla pomppimiseen ja leipien heittelyyn. 

Kiva ja monipuolinen päivä siis tädin mielestä ja lapsonenkin vaikutti viihtyvän. Nyt kotisohvalla vielä leffailta Boss Babyn parissa. Onnellinen täti kiittää ja kuittaa.

Kommentit (4)

Anskuuuu
1/4 | 

Moikka, ei nyt liity postauksen aiheeseen mutta voisitko tehdä postauksen omistamistasi olympus objektiiveista? Mua kiinnostaisi uuden objektiivin hankinta kaupunki/maisemakuvaus tarkoitukseen ja kaipaisin vinkkejä. Muutenkin valokuvauspostaukset on aina kivoja :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mulla on just suunniteltuna Olympus-postauksia kokonainen sarja. Ja siellä on tulossa myös objektiiveista juttua!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mmai
2/4 | 

Tätä blogia on tosiaan tullut seurattua tovi jos toinenkin, kun muistan tämän nappisilmä-pojan esiintyneen blogissasi vauvana ja nyt hän on jo kymmenen! Herranen aika sentään, kuinka nämä vuodet juoksee! :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat