Kirjoitukset avainsanalla Penkkiurheilu

Penkkiurheilu. Siinä on laji, jota mä en itse niinkään aktiivisesti harrasta, mutta kuten tupakointikin, niin penkkiurheilun uhriksi voi joutua myös passiivisena vierestä katselijana.

Mun mies on aika lailla pahimman luokan penkkisporttaaja. Aina just kun ehdin huokaisemaan helpotuksesta joidenkin elämän aikatauluja rytmittäneiden kisojen päättyttyä, niin jo puskee seuraavaa lajia. Formula, jääkiekko, jalkapallo, mäkihyppy, pujottelu, yleisurheilu jne jne. Muistan yhden lauantain jokunen vuosi sitten, kun tulin olohuoneeseen, niin televisiossa oli ruutu jaettu kahtia, toiselta puolen tuli mäkihyppyä, toisella laidalla teksti-tv sylki jääpallotuloksia. Samaan aikaan radiossa pauhasi Ässien peli, ukko luki netistä jatkoaikaa ja vahtasi toisessa välilehdessä muiden liigapelien tapahtumia. Äijä siis oli kerralla vallannut kaikki medialaitteet taloudestamme urheilun seuraamiseen! Paraskin multitaskaaja.

Olympialaiset, MM-kisat sun muut sujuvat kuitenkin nykyään sillä tavoin rauhallisissa merkeissä, että mies on jo ajat sittet tajunnut, että rauha säilyy talossa parhaiten, kun hän poistuu takavasemmalle ja tuijottaa pelit jossain lähikuppilassa. Näin minä vältyn kuuntelemasta Mertarantaa, Kunnasta, Suomista ja kumppaneita. Don't get me wrong, kyllä minäkin toisinaan seuraan urheilua töllöstä, mutta mun hermo ei kestä vaikkapa tätä jalkapallon MM-kisojen aikaista 3-4 matsia päivässä tahtia.

Olen kuitenkin sillä tavalla kiva tyttöystävä, että olen aina yrittänyt jossain määrin olla kiinnostunut myös muruni kiinnostuksenkohteista sillä hänkin jaksaa minun lukemattomat juttuni bloggailusta ja kengistä. Siksipä kuuntelenkin kiltisti, kun herra menestyksestä riippuen kiroillen tai intoillen kertoo Liigapörssi-jokkueensa päivän pistesaldosta tai näyttää netistä videon päivän huikeimmasta maalista. Näihin meneillään oleviin jalkapallon MM-kisoihinkin löysin oman lähestymistapani ja sen myötä suosikkijoukkueeni.

Se on melkoistä pitkäjänteisyyttä vaativa tehtävä käydä Fifan sivuilta kaikkien kisoissa mukana olevien joukkueiden lärvikuvat läpi, mutta muutaman todellisen helmen löytäminen kyllä palkitsee.

mm1

Ensimmäisellä, viime viikolla tekemälläni kierroksella, sivuilta puuttui vielä joidenkin joukkueiden kuvat, joten ehdin jo huolestua tarjonnasta. Jokusen tunteisiini (hormoneihini) vetoavan taitavan yksilön kuitenkin onnistuin bongaamaan ja suosikkipelaajieni listalle nousivat nuo neljä yllä näkyvää karvanaamaa. Yhtään selkeästi muita 'taitavampaa' joukkuetta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt. (kuvakaappauksista puuttuu nimet, mutta kuka niillä mitään tekiskään...)

Lauantaina sitten vihdoin oli valokuvat ajantasalla ja.... tattadadaa.. mä löysin itselleni suosikkijoukkueen!

 

uruguay

 

Heti alkoi Uruguay-Costa Rica matsi kiinnostaa ihan eri tavalla ja seurailinkin sitä sivusilmällä ollessamme appiukon luona. Mieheni ja muut paikalla olijat ystävällisesti aina kertoivat, jos joku aviomiesehdokkaistani oli kentällä. Iloni olikin ylimmillään, kun yksi oman tähtikentälliseni pelaajista täräytti maalin.

Mutta, kun valitsee itselleen suosikkijoukkueen, ei voi välttyä myöskään pettymyksen tunteilta joilta olisi näppärästi turvassa olemalla kiinnostumatta koko kisoista. Mun suosikit menivät ja hävisivät katkerasti 3-1! En kestä! Juuri, kun minä vihdoin löysin kiinnostuksen näitä potkupallokisoja kohtaan, joudun heti nuolemaan haavojani häviön jälkeen. Byhyy. Mä en kestä jos nää komistukset putoo jatkosta!!

Ai niin, olin väärässä, tarvitseehan sitä nimeäkin toki..jotta voi tuumailla mikä sukunimi itselle passais parhaiten. Veera Cavani? Veera Caceres? Veera Lavezzi?

Mites on, kiinnostaako kisat?

Kommentit (2)

Sirpale

Hahaa! Sulla on just oikea asenne noihin kisoihin.
Meillä tilanne on vähän toisinpäin: minä seuraan lätkän (tosin vain isoimmat arvokisat ja pääsääntöisesti vain Suomen matsit) ja olympialaiset (lätkän, ratsastuslajit, satunnaisesti jotain muuta), mies juo kaljat. Seuraisin mielelläni myös formulaa, mutta kun sitä ei tule miltään järkeviltä kanavilta ja minä olen 15 vuodessa pudonnut pahasti kelkasta, niin että antaa olla.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram