Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

Pääsiäinen oli ja meni. Selvisin hengissä enkä edes joutunut töröttämään ihan yksinäni koko viikonloppua. Vain yksi päivä neljästä meni ihan itsekseen peiton alla masistellessa. Muuten tuli tehtyä töitä, käytyä kaverin kanssa leffassa ja treenailtua Tommin kanssa pariin otteeseen tätä uudenlaista ihmissuhdetta nimeltä ystävyys. Että olisiko se mahdollista viettää joskus aikaa toistemme seurassa, vai tuntuuko se vaan oudolta. Kyllähän se ristiriitaisia fiiliksiä herättää, mutta aika näyttäköön millaiseksi välit muodostuvat.

Just nyt koko elämää tuntuu kuvaavan tuo fraasi "aika näyttää". Ihan kuin kiertäisin kehää jossain odotushuoneessa ja venaisin että joku ovi aukeaisi tai että maailmankaikkeus antaisi jonkun merkin joka kertoisi mitä tehdä. Mitä kohti pyrkiä, mistä kaikesta päästää irti. Olisi ihanaa haaveilla ja tehdä suunnitelmia. Juuri nyt en kuitenkaan uskalla enkä osaa. 

Unelmat ja toiveikkuus tuntuvat tällä hetkellä vain vaarallisilta ansoilta. Jos antaa itsensä vähänkään innostua ja ajatella toiveikkaasti, on suuri riski, että syy siihen otetaankin pois. Vaikka en enää ihan palasina olekaan, niin fiilis on sen verran hauras, että pettymystensietokyky ei ole kummoinen. Samaan aikaan olisi halu tuntea vaikka mitä ja olla tuntematta yhtään mitään. 

Se on jännä, että vaikka viimeinen vuosi on ollut helvetillinen ja kivulias, niin jollain tavalla mä olen myös kiitollinen ja onnellinen siitä myrskystä, joka sisällä on myllännyt. Toki vielä hienompaa olisi, jos kaikesta käydystä ajatustyöstä olisi lopputuloksena jotain oloa helpottavia ja suuntaa näyttäviä oivalluksia, mutta ehkä ne ovat tuloillaan. Jospa mä joku päivä valaistun!

Jos sisäisesti olenkin ihan sotkua, niin ulkoisten asioiden suhteen mulla on ollut viime aikoina tosi hyvä fiilis. Olen ylipäätäänkin ihan perustyytyväinen ihminen mitä tulee ulkonäköön, mutta nyt on usein jotenkin normaaliakin positiivisempi olo peiliin katsoessa. Olen varma, että se johtuu tästä ylenpalttisesta vaaleanpunaiseen pukeutumisesta! Aina kun on roosaa päällä ja poskilla hempeää punaa, tulee tosi raikas ja kepeä olo. 

Kirjoittelin jokin aika sitten kiinnostuksestani co-ord -settejä kohtaan ja sen jälkeenhän sellaisia asuja sitten on kaappiini ilmestynyt parikin kappaletta. Lindexin kukkapukuun kuuluu housut ja kimonojakku tämä kuvien Masain pallokuosinen asu puolestaan koostuu housuista ja puserosta. 

Ihastuin Masain palloasuun ihan välittömästi bongattuani sen Ratsulasta. Paita ja culotteshousut ovat ohutta viskoosia, joten asu tuntuu päällä superkepeältä. Osia voi toki yhdistellä helposti muidenkin vaatteiden kanssa, mutta minä tykkään niistä hirmuisesti juurikin näin yhdessä. 

Housut ja pusero - Masai, Ratsula / Rotsi - STI (saatu) / lenkkarit - Nike / Korvikset  - Aarikka (saatu)

Samalla pallokuosilla löytyy Masailta myös pari erilaista mekkoa, hihaton tunika ja hieman eri mallinen t-paita. Porissa Ratsulasta löytyy ainakin osa tuotteista. Minulla on yläosasta suurin koko, eli XXL joka siis vastaa aika hyvin numerokokoa 48-50. Housuista mulla koko XL, mutta niitä saatavilla myös XXL kokoon saakka. 

Asukuvien perusteella alkaa kohta uhkaavasti näyttää siltä kuin en omistaisi enää muita kenkiä kuin nämä Iinalta saadut Niket, mutta kun nää on vaan niiiiin ihanat. Enkä sitä paitsi ole vielä saanut aikaiseksi kaiveilla kevätkenkiäni kaapin perältä käyttöön, vaan eteisessä lojuu edelleen talvikenkiä näiden lenkkareiden rinnalla. Mutta todettakoon, että tämä palloasu toimi loistavasti myös vaaleanpunaisilla korkkareilla! Testattu on.

Mut uskaltaisko joku päivä laittaa ihan jonkun muun väriset kengät kuin vaaleanpunaiset... :D

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

piikkonen
1/7 | 

Hei Veera ! Minusta on niin kiva lukea blogiasi kun kerrot asioista rehellisen avoimesti ja rennosti😍
Mutta mistä hankit jumpsuittejasi ja tä ä keväänäkö oot ostanut noita pallokuosisia Stin vaatteita Ratsulasta ?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Nämä pallokuosiset housut ja paita on tosiaan ratsulasta, Masain tämän kevään mallistosta.

Haalareita mulla on näkynyt kuvissa Klingeliltä ja Cellbesiltä (saatuja)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Ella
2/7 | 

Mä en pysty ystävyyteen exän kanssa :(
Oon yrittäny, mutta ei onnistu. En myöskään pystyny siihen edellisen exän kanssa. Musta ystävyys pitäis olla myös rakkauden pohjana, ja siksi en jotenkin kykene. En halua edes nähdä ihmistä, jota en voi enää rakastaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Saa nyt nähdä itselle miten käy, että onnistuuko ystävyys. :/

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Hyviä neuvoja kaipaileva
3/7 | 

Ihailen ihmisiä, jotka osaavat asennoitua tyyliin "piut paut" ns.negetiivisten ihmisten seurassa  ja siis heidän kanssaan jouduttuaan tekemisiin syystä tai toisesta. Minä voin pahoin ja siksi on minun kohdallani parempi, että en ole tekemisissä mitenkään heidän kanssaan. Tämä koskee esim. sisarsuhdetta yms. valitettavasti:(

Veera
Liittynyt2.9.2015

No ei kai sitä tarviikaan olla sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä enempää kuin on pakko. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mä en itke enää joka päivä. En välttämättä edes joka viikko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että pitkälle on tultu talven synkimmistä erosurun ja toivottomuuden hetkistä. En minä voi mitenkään väittää, että tuntisin itseäni vielä onnelliseksi tai että olisin vielä oppinut pitämään tästä eron jälkeisestä elämästäni. Mutta olen tavallaan alistunut sen edessä, että tällaista elämä nyt on. Aurinko nousee ja laskee joka päivä kaikesta huolimatta.

Valo ei oikein yllä vielä mun sisälle saakka, mutta tiedän jo, että sitä on olemassa. Nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. On vielä ainakin jonkin aikaa siedettävä tätä vähän outoa oloa suunnatonta ajelehtimista. Kyllä ne toisenlaisetkin päivät sieltä joskus taas koittavat. 

Ei niistä surkeista epätoivon hetkistä ole silti vielä täysin päästy. Eilen iski melkoinen itkukohtaus, kun ajatus yksinäisistä pääsiäispyhistä alkoi kuristaa kurkkua. Kaverit ja tutut suunnittelivat ostoslistojaan perheen juhlapäivällisiä varten ja mä mietin vain, että onneksi edes lauantaina pääsee töihin, ettei pääsiäinen tunnu ihan niin pitkältä. 

Eihän se nyt ole mitenkään outoa olla yksin. Itseksenihän mä töllötän ison osan päivistä. Mutta jotenkin nää kaiken maailman ekat kerrat yksin, ilman sitä tyyppiä, jonka kanssa ehti 15 vuotta arkensa ja juhlansa jakaa, silti riipaisevat hieman sydänalasta. Sitä ehtii kuitenkin tuollaisessa ajassa muodostamaan aika paljon rutiineja ja perinteitä joten ilman niitä on vähän hukassa.

Mitä nyt, kun en enää menekään pääsiäisenä hänen vanhemmilleen syömään? Kenen kanssa minä nyt suuntaan vappuna brunssille? Juhannuksen ruokia oli ihana suunnitella yhdessä ja tikkataulukakusta oli jo hyvää vauhtia tulossa meidän yhteinen perinne.

Kuvassa pääsiäiskukat minulta minulle

Tässä on siis monta tilannetta vielä edessä ensimmäistä kertaa itsekseen ja omillaan. Pitää luoda uusia rutiineja, löytää uusia sosiaalisia ympyröitä.  

No, tänään sitten itse asiassa vietettiin hetki aikaa yhdessä exän kanssa. Molempien pitkäperjantai oli yksinäinen, joten suuntasimme yhdessä lounaalle ja ostoksille. Yhteisen kummilapsen synttärilahjan lisäksi shoppailtiin mm. kenkiä hänelle. Oli siinä jotain outoa. Vierellä oli ihminen, joka on monella tavalla niin kovin tuttu, mutta samalla nyt jo vieras.

Ei tästä pääsiäisestä nyt sitten niin yksinäinen tullutkaan kuin eilen itkuissani kuvittelin. Eilen illalla ihmeteltiin sinkkuelämän ihmeellisyyksiä viinilasin äärellä toisen vasta eronneen kanssa. Tänään opeteltiin kaverielämää entisen kumppanin kanssa ja huomisillaksi on alustavasti suunnitteilla leffatreffit ystävän kanssa. Että kyllä tämä tästä. 

Ystävistä puheenollen, yksi heistä lausui ääneen sen yhden todella positiivisen asian, mikä erosta on seurannut. "Me ollaan Veera vietetty ihan hirmu paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen." Näin on käynyt monen ihmisen kanssa. Olen sekä lähentynyt monien ns. hyvän päivän tuttujen kanssa, mutta olen myös löytänyt uudelleen yhteyden usean vanhan ystävän kanssa. 

Moni pelkää, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jos kertoo avoimesti että menee huonosti ja on surullinen. Mun kokemus on ollut ihan päinvastainen. Se, että olen ollut tunteideni ja vointini kanssa todella avoin, on tuonut ihmisiä lähemmäs. Tää on ehkä yhdellä tavalla eka pääsiäinen yksin. Mutta tää on myös eka pääsiäinen yhdessä monen kanssa. 

Olitpa yksin tai yhdessä, niin ihanaa pääsiäistä sulle!

Kommentit (20)

Vierailija
1/20 | 

Mut juuri jätettiin pari päivää sitten. 8 vuoden suhde eikä itsellä käynyt hetkeäkään mielessä miksi ei oltaisi yhdessä aina. Tämän kaiken epätoivon partaalla edes hieman lohduttaa kuulla että kai siitä erostakin selviää,ajan kanssa jos ei muuten. En tiedä mikä siinä on,että aikanaan kun seurustelun aloitin suurinta huojennusta toi se ettei juhlapyhiä enää tarvitse viettää yksin,mikähän niissä eniten ahdistaa?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi ei, todella ikävä kuulla. Ohjeeksi ei voi sanoa muuta kuin että koitat selvitä vaan hetki kerrallaan. Välillä minuutitkin tuntuu tunneilta, mutta on vaan sinniteltävä pahimman yli. Mä en itsekään uskonut siihen vielä pari kuukautta sitten, mutta niin se vaan menee että päivä päivältä helpottaa aina ihan pikkuisen.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
2/20 | 

Jos ystävät eivät itse tajua tai tohdi kutsua sinua pääsiäispöytään, voisiko heille vihjaista, että tunnet olosi yksinäiseksi?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jotenkin sitä kai ajattelee että tällaiset pääsiäiset, joulut sun muut on sellaisia että ihmiset haluaa viettää niitä varmaan petheen kesken (ne joilla sitä on), joten ei halua tuppautua ja tyrkyttää itseään mukaan.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
3/20 | 

Mä aina vaan ihmettelen miksi te erositte kun selvästi sattuu olla yksin ja kuitenkin olette ihan hyvissä väleissä. Oliko kyseessä tämmöinen yhteinen päätös että suhde ei tunnu enää parisuhteelta ja on kasvettu erilleen vai jättikö toinen toisen?

Veera
Liittynyt2.9.2015

En mä ole eron taustoja julkisesti puinut enkä tule sitä tekemään. Eihän se että on hyvät välit tai vaikka ero olisi ollut yhteinen päätös tai ihan mitä vaan, tarkoita etteikö uusi elämäntilanne ja ero pitkä aikaisesta kumppanista sattuisi. Siitäkin huolimatta vaikka ero olisi se paras ratkaisu, on ihan normaalia surra ja tuntea kipua.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraaja
4/20 | 

Täällä eräs blogisi seuraaja innolla jo odottaa sitä, että saadaan lukea uuden (tosi tarkoituksella olevan) ihmissuhteesi ilmestymisestä näille sivuille. Romantiikka kiehtoo ikää katsomaatta aina !

Oikein Leppoisaa Pääsiäistä toivotellen, Mummu Uudeltamaalta !

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä vähän veikkaan, että ei oo valitettavasti kyllä pitkään aikaan mitään sen suuntaista luvassa. 😬

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Lopullinen ero
5/20 | 

Sanotaan, että eka vuosi eron tai kuoleman jälkeen tuntuu pahimmalta! Eka joulu, eka juhannus, ekat synttärit, eka äitienpäivä, isäinpäivä jne. 

Itse olen kokenut menetyksen yllättävän kuoleman kautta ja jäin  vielä pienen lapsen kanssa yksin, hän toi toisaalta lohtua ja  samalla  motivaatiota jatkaa, kun tuli " heikko hetki". 

Näyttämisen halua, että selvitään ja  hyvät  verkostot auttoivat. Mutta  mielellään ei tietysti  muistele enää niitä alkuaikoja.......hukkuu  jotenkin muistojen sumuun...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, kyllä tää eka vuodenkierto varmaan on hankalin. Seuraavana vuonna ehkä jo osaa ajatella muutakin. Toivottavasti.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mermar
6/20 | 

Huonoakin suhdetta voi surra, kokemusta 20 vuodesta. Monta pilallista joulua, juhannusta ja pääsiäistä. Ehkä se on tottumusta, ihminen pelkää luonnostaan kaikkea uutta. Ja kaikkea uutta seuraa erosta. Joskus se voi olla yksinäisyyttä, tai uusperhe arkea tai ihan mitä vaan. Rohkeana uusiin seikkailuihin. Se kannattaa, ennakkoluulot romukoppaan. Hauskaa pääsiäistä ja hyvää kesän alkua.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin, eiköhän se ole ihan normaalia surra ja olla vähän eksyksissä suhteen päätyttyä vaikka ero olisikin ollut paras ratkaisu. Se on kuitenkin iso elämän muutos.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Fani
7/20 | 

Itse erosin kuukausi sitten. Hyvä päätös, ainoa oikea, mutta sattuu silti. Eron syitä meillä puolison kontrollinhalu, mustasukkaisuus jne. Olo on isosti helpottunut, silti suren. Mutta pakko luottaa siihen että aika parantaa.
Tsemppiä Veera <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jospa se aika kuluis meidän molempien kohdalla, niin että kohta ei enää satu. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hei tosi hienoa, että sinä täysin random vieras ihminen esität tällaisia analyysejä tietämättä mistään mitään. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Severiina
9/20 | 

Miten ihana tuo ikoni/ikonimainen taulu kukkiesi taustalla! Kenen tekemä, voiko sellaisen hankkia itselleenkin? Kommentti juhlapyhäilmiöön: havahduin, kun Jani Toivola kirjoitti, että suomalaiset sulkee perheensä juhlapyhiksi, ja niihin on mahdotonta päästä osalliseksi tästä syystä. Jäin miettimään ja tajusin, että se on just näin ja se on ihan hullua. Miksi juhlitaan aina saman kaavan mukaan, jollain samalla "pyhällä" perhepiirillä? Haloo. Aion itse rikkoa tätä pöllöä ja syvälle juurtunutta kaavaa pian!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Taulu on edesmenneen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen työ. Lapsuudenkotini peruja.

Ja totta kyllä tuo, että ahdistavaa ja hölmöähän se on luoda jotain liian tiukkoja ja aina samanlaisena (kunnes sitten tulee ero tms) toistuvia juhlaperinteitä, kun asioita voisi tehdä niin monella muullakin tapaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
10/20 | 

Tuohon lapsettomuusväittämään: Tuleehan tuokin mahdollisuus mieleen, kun blogissa on kerrottu ongelmista "alakerrassa" kuten postauksessa Endometrioosi ja ylimääräinen kohtu.

Vierailija
11/20 | 

Nyt olen vakaasti aviossa, mutta aikanaan erottuani surin sitä menetettyä aikaa, jonka olin viettänyt suhteessa, johon toinen ei ollut sitoutunut. Kun minä lakkasin sitä kannattelemasta, se loppui. Toivon sinulle Veera voimia ja rohkeutta edelleenkin. Elämä on kuitenkin ihanaa kaikin maustein.

 

Tänään ei ole ihan yhtä aurinkoinen tunnelma kuin näissä jokin aika sitten Helsingissä otetuissa kuvissa. Ulkona on tuiskuttanut lunta koko päivän ja minä puolestaan olen ryystänyt Finrexiniä peiton alla Netflixiä tuijottaen. Ääni on jälleen poissa ja aamuyöllä pukkasi kuumetta.

Nyt pidän vaan sormet ristissä ja toivon, että tämä tauti olisi nopeasti ohi, sillä tällä viikolla olisi melkoisesti töitä hoidettavana. Ja torstaina olisi itse näytettävä suht elävältä kuvauksissa. Pitäkää siis peukkuja, että pääsen vähällä!

Netflixistä puheen ollen, suositus kuusiosaiselle ruotsalaissarjalle Quicksand. 18-vuotias Maja saa syytteen murhasta ja sarjassa seurataan sekä tapahtumia ennen ampumisia että oikeusprosessia. Tarina nielaisi minut mukaansa niin, että hotkaisin tänään kaikki kuusi jaksoa. 

Tälleen sairaspäivänä olo on toki ollut vain lähinnä vetelä ja kotisohva on tuntunut mahtavalta paikalta. Mutta noin niin kuin yleisesti mulla on ollut jo hetken aikaa päällä ihan hirmuinen levottomuus. Koko ajan kalvava tunne, että pitäisi tehdä jotain, täytyisi tapahtua jotain. Olisi oltava jotain haaveita, suunnitelmia ja pitkän linjan toimintastrategia.

Tuntuu, että pitäisi suorittaa jotakin. Alkuvuoden suoritin oikein huolella suremista. Nyt tuntuu, että olisi siirryttävä pelin seuraavaan kenttään. Suorittaa tähän elämäntilanteeseen tottumista vähän positiivisemmalla otteella. Olisipa siihen jokin tehtäväkirja ja ohjeistus. 

Onneksi huomenna on taas terapia. Vaikka se on aika tyyristä touhua, niin olen iloinen jokaisesta siihen käyttämästäni eurosta. Vaikka yksinkin voi itkeä ja tilittää voi ystävillekin, niin terapiakäynneillä on kuitenkin ihan oma todella tärkeä roolinsa asioiden prosessoinnissa.

Moni merkittävä oivallus ja ajatusten "nyrjähdys" on viime kuukausina tapahtunut nimenomaan siellä tutulla sohvalla kirkon tornia tuijottaessa. Tai sitten heti kohta terapiakäynnin jälkeen ajatusten myllätessä oikein kunnolla. 

Huomenna voisikin puhua siitä, että miten selättää tämä levottomuus ja hyväksyä se, että on paljon asioita joita en valitettavasti voi hallita ja suunnitella. Että miten oppia vaan olemaan tässä hetkessä ja olemaan niin kovasti pelkäämättä tulevaa.

Jos isossa elämän mittakaavassa jumitus tuntuu tympeältä, niin pukeutumisessa se sen sijaan on ihanaa. Mä jumitan nyt ihan huolella kaikessa vaaleanpunaisessa ja etenkin toi STI:n rotsi päätyy tosi helposti päälle päivästä toiseen. Mutta vaaleanpunainen saa mun olon jotenkin raikkaaksi ja kepeäksi ja sellainen fiilis on enemmän kuin tervetullut!

Farkut - Ellos, 46

T-paita - Kaffe, XXL 

Bikertakki - STI, 46 (saatu)

 Pitkä takki - KappAhl XLNT, XL

 Tennarit - Minna Parikka

Laukku - Rebecca Minkoff

 Korvikset - Aarikka (saatu)

 

Kommentit (2)

Mekkomuija
1/2 | 

Vaaleanpunaisessa on jännää keveyttä. Mä käytän samanmallisia kellomekkoja lähes koko ajan, mutta vaaleanpunainen versio valkoisilla palloilla on se, jossa tulee sellainen kupliva fiilis ja tekee mieli laulaa "I'm pretty and witty and gaaaayyy!" ja usein niin teenkin :D

Anne K
2/2 | 

Mä katoin kans viikonloppuna kaikki jaksot tosta Quicksand-sarjasta. Oli siis kyllä tosi mielenkiintoinen, en malttanut lopettaa ennen kuin olin katsonut kaikki jaksot putkeen :)  Ja aivan ihana asu, mä rakastan myös pinkkiä.

Kuluneen viikon positiivisia ja parhaita asioita on ollut mm:

- Hillittömän hauska karaokekeskiviikko kaverin kanssa. Oltiin mestoilla jo kaksi minsaa aukeamisen jälkeen ja saatiin hoilata ensimmäiset pari tuntia ihan keskenämme. Laulaminen on ihanan rentouttavaa ja saa ajatukset irti arjesta.

Päädyttiin viettämään kuppilassa yli 5 tuntia ja siihen mahtui omalla kohdallani biisejä aina Pretendersistä Kikkaan ja Scandinavian Music Groupista Raptoriin. Frendini Mikon kajauttaessa KISSin I was made for loving youn oli meillä insinööriopiskelijoiden kanssa käynnissä huikea tanssirinki ja meidän Where the wild roses grow duetto sai samaiset haalarityypit heiluttamaan sytkäreitä slovarin tahdissa. Hieno ilta. Aiotaan ottaa tavaksi.

- Ihanat viestit ja puhelut ystäviltä ja läheisiltä. Hymy on hiipinyt kasvoille tällä viikolla monta kertaa puhelimen kilahtaessa. Mulla on mahtavia tyyppejä ympärillä.

- Mun upea kansikuva!! Apua, on tuntunut aika hienolta nähdä oma kuva lehtitelineissä julkkiskansien välissä. Uusimmassa Me naiset -lehdessä siis mun haastattelu, missä kerron eron jälkeisistä tunnelmista kuten yksinäisyyden pelosta. Emmi-Liia Sjöholm kirjoitti tosi hyvän ja aiodn jutun ja Liisa Valonen kuvasi järjettömän hienot kuvat. Tsekkaa siis uusin Me Naiset!

- Paljaat nilkat ekaa kertaa talven jälkeen. Kiskaisin eilen illalla jalkaani H&M vuosia vanhat herrainkengät keinonahkahousujen kaveriksi ja ai että tuli keväinen fiilis. Tästä se lähtee! Juuri soitin exälle ja kysyin saanko tuoda mun talvitakit säilytykseen hänen varastoonsa, kun eivät mahdu mihinkään mun kämpässä. Ihan kohta voi jo heittää nahkarotsin niskaan!

- Lumen karkkipinkki huulipuna herätti paljon huomiota mun instassa ja moni kyseli sävyn perään. Kyseessä on Lumenen Nordic Seduction huulipuna (hopeinen hylsy sävyssä 10 Niittykukkia. (huulipuna saatu)

- Suuri ajatusten loksahdus pääkopassa. Kun vielä muutama viikko sitten rukoilin, että aika kuluisi niin, että pääsisin hyppäämään vauhdilla vaikka edes puoli vuotta eteenpäin, jotta pahin olisi takana, niin tällä viikolla tuli tunne, että nämä hitaat yksi kerrallaan kuluvat päivät ovat just hyvä. Ei sittenkään ole kiire minnekään.

Keinonahkahousut - Ellos / toppi - Ellos / Paljettijakku - Junarose (saatu) / kengät - H&M / Korvikset - Mine Güngör

- Viikon parhaat naurut tarjosi eilen Kalevauva. Naurettiin Annin kanssa ääneen lähes koko keikka vaikka biiseistä suurin osa oli tuttuja jo ennestään. Erityisen paljon riemastutti biisit Panohanskat ja Mieheni kertoi telakoituneensa saunaillassa. Keikan jälkeen käytiin vielä mankumassa yhteiskuva miesten kanssa. Ai että, nauraminen teki niin hyvää!

- Eiliseen mahtui myös tämä viikon kimaltelevin asu. Sain tuon Junarosen paljettijakun itselleni jo viime syksynä mallikappaleista, mutta nyt se on vihdoin tullut myös myyntiin. Junarosen oman nettikaupan lisäksi paljettiunelmaa on saatavilla ainakin Zalandolta. Hae tuotetta nimellä "JRSPARKLY"

 

Nyt äkkiä meikkiä naamaan ja jotain kivaa taas päälle, sillä jatkan tätä positiivisissa tunnelmissa kulunutta viikkoa näkemällä tänäänkin kavereita. Ihanaa lauantaita!

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Olet helkutin hyvännäköinen noissa kuvissa! Tuo tukkakin on tosi räväkkä! Hyvä suunta, bojot sille!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kovasti yritän totutella pitämään tukkaa auki, mut ei se vielä ihan ilman ärsytystä kyllä suju :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat