Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

 

Tämä kesä on ollut pitkälti ihan paska. Upeat säät eivät ole saaneet minua riemusta kiljuen suuntaamaan uimarannoille, piknikeille taikka terasseille. Oman mielialan kanssa taistellessa töistä vapaat hetket ovat kuluneet pitkälti yksin kodin seinien sisäpuolella.

Ei tarvittu kuitenkaan kuin yksi ilta kotiseudun maisemissa, jotta minunkin kesääni 2018 saatiin aimo annos suvitunnelmaa . Saunailta ikiaikaisen bestiksen luona sisälsi kaikki ihanan kesäillan ainekset: hyvää seuraa, kuuman puusaunan, kylmää juomaa, pulahduksen järveen, makkaranpaistoa ja kauniita maisemia.

Ollaan oltu P:n kanssa ystäviä ikuisuus. Ihan nappulasta saakka. Meitä on yhdistänyt oman ystävyytemme lisäksi myös yhteiset sukulaiset, joten ollaan aina oltu läheisiä monestakin syystä. 600 kilometrin välimatkan vuoksi ei nähdä kun muutaman kerran vuodessa, mutta viikot, kuukaudet ja kilometrit eivät ole koskaan vaikuttaneet väleihin mitenkään. Toinen tuntuu aina yhtä tutulta. En muista, että olisimme koskaan tämän 36 vuoden aikana riidelleet, emme edes teini-iässä. Toivottavasti me joskus eläkeläisinä sitten vaikka matkustellaan yhdessä ja lipitellään valkkaria jossain aurinkorannoilla!

P oli mainostanut, että uimavesi on heidän rannassaan ihan uskomattoman lämmintä. Luku 26 oli esitetty. Mutta kuinka ollakaan, kun minä pääsin perukkaan oli asteita enää 19. Mutta kyllä silti pulahdin. On sitä nyt edes kerran kesässä käytävä luonnonvesissä.

Onneksi rakas ystävä ymmärtää kala-/vesikammoani ja tietää säännöt. Toisen on mentävä veteen ennen minua (häätämään kalat) ja minua ei saa jättää veteen viimeiseksi. Mulle iskee välittömästi hätä, jos toinen nousee laiturille ennen minua ja jään veteen yksin. :D

Olen jäänyt ihan koukkuun erilaisiin kangasnaamioihin. Vein saunareissulle mukanani tulomatkalla Kuopion Matkuksesta ostamani It's Skinin maskit joihin ihastui myös ensimmäistä kertaa kangasaamiota kokeillut P. Naamio on iholla ihanan viileä ja raikastava. Seerumi oli ainakin itse käyttämässäni ruusunaamiossa miellyttävän ohutta ja imeytyi naamion käytön jälkeen helposti ihoon. iho tuntui heti naamion käytön jälkeen ihanan kosteutetulta ja kimmoisalta. Ihan varmasti nuorennuttiin ja kaunistuttiin ihan kertaheitolla molemmat!

Molemmat maskit, sekä ruusu että mustikka, saavat pisteitä herkullisista tuoksuistaan, mutta naamio ei ollut ihan paras istuvuudeltaan, joten ainakin itselläni se meinasi hieman valua kasvoilta. Siitä siis pieni miinuspiste muuten ihanaan tuotteeseen. Mutta tulee varmasti ostettua toistekin. Pari näitä taitaa nytkin löytyä kaapista, Bambu- ja granaattiomenanaamiot, jos oikein muistan. 

Saunareissun jälkeen laavun nuotiopaikalle sytytettiin tuli ja jatkettiin iltaa makkaranpaiston merkeissä. Vaikka kaupat ovat pullollaan mitä erikoisempia ja lihaisampia makkaroita, niin nuotiolla kesäillassa paistettavaksi sopii kyllä parhaiten nostalgianhuuruinen ja jauhoinen Hiillos-makkara. Se jos mikä maistuu niin rippileiriltä, kesäteatterin väliajalta kuin hiihtokisoiltakin. Kärähtänyt päältä, haalea sisältä. Parasta. Juomana kuuluisi autenttisen aikamatkan takaamiseksi olla kaupan halvinta punaista sekamehua.

Viikkokausien helteiden jälkeen viime viikonloppu tarjosi parikin unohtunutta tunnetta. Perjantain ja lauantain välinen yö ilmastoidussa hotellihuoneessa oli ensimmäinen yö viikkoihin, jonka nukuin hikoilematta tippaakaan. Kesäillan viileydessä jalkaan puetut P:n upeat villasukat puolestaan herättelivät muistikuvan Suomen helteitä yleisemmästä ilmanalasta. 

Ihana ja voimauttava ilta kaikin puolin. Julistin P:lle tulevani ensi kesänä heille tuonne perukan paratiisiin viikon mittaiselle retriittilomalle. Nukun aitassa tai laavulla, teen mindfulnessharjoituksia laiturilla, uin, hoidan puutarhaa, rapsuttelen Ressu-koiraa ja käyn terapeuttisia keskusteluita talon emännän kanssa. Taivaallinen suunnitelma!

Olihan tämä sittenkin ihan täydellinen kesä. Ainakin yhden illan mittainen.

Kommentit (9)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Viime vuoden H&M+ mallistoa. Aika samanlainen ollut myynnissä myös tänä kesänä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Koko kesä voi tiivistyä yhteenkin päivään tai iltaan. Kokemusta on. Niistä hetkistä saa voimia pitkälle tulevaan.

Vierailija

Taas niin ihana kirjoitus, tunsin ihan olleeni mukana täydellisessä kesäillassa. Ja olet niin positiivinen ja hymyileväinen kuvassa

Vierailija

Hei!
Täällä uskollinen lukijasi, päivittäin käyn kurkkaamassa, josko olisi uusia kirjoituksia.
Olen hengessä mukana elänyt kesäfiiliksiäsi ( itsekin välillä masennuksen kourissa kamppaillut),
ja nyt rohkenen kysyä mieltäni arkarruttavaa asiaa. Olet kirjoittanut, että yksin kotona punkan pohjassa vapaa-aika menee, mutta miten sinun puolisosi? Hänestä et ole maininnut pitkään aikaan!
Toivottavasti saat häneltä tukea ja ymmärrystä! Oikein hyvää jatkoa sinulle ja uusia kirjoituksia odotellen...

Veera
Liittynyt2.9.2015

No en mä ole halunnut että hänenkin pitäisi kotona nysvätä, jos minä en tahdo sieltä poistua, joten olen tosiaan ollut paljon ihan itsekseni. Se on ihan oma valintani. Meillä ei myöskään ole juurikaan mitkään harvat vapaat kesällä osuneet samaan aikaan. Mutta kyllä hän ymmärtää, tämä kun ei ole ensimmäinen masennusjaksoni, ollaan tavattukin mun ollessa aika huonona.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

elengiems

Todellakin täydellinen suunnitelma! Itsekin olin ystävien mökillä ja siellä mieli oikeasti lepäsi. Mikään ei stressannut eikä ahdistanut. Kesäinen mökkiretriitti kuulostaa suunnitelmalta!

Onni on horisontissa piirtyvä tuttu maisema, joka kertoo, että pian olet perillä. Onni on yksi päivä, jolloin monen perheenjäsenen polut ympäri maailmaa risteävät hetkeksi samassa paikassa. Siihen hetkeen mahtuu paljon halauksia, naurua ja muistoja.

Sain viikonlopun jatkeeksi yhden ylimääräisen vapaapäivän, joten ajelin 600 kilometriä tänne Sotkamoon alkukotiini. Vaikka pitkien ajomatkojen takia aikaa ei jäänyt paljoa täällä oleskeluun, halusin ehdottomasti päästä paikalle samaan aikaan tätieni ja serkkujeni kanssa, jotta pääsimme porukalla juhlimaan mummini 98-vuotissyntymäpäivää. Mummi sai paikalle kerralla kaikki lapsensa ja meistä lapsenlapsistakin kolme. Minä saavuin Porista, serkut Oslosta ja Bahrainista saakka. 

Siinä kakkua syödessä katselimme sukumme vanhempia polvia ja heidän piirteitään ja mietimme miten itse tulisimme ikääntymään. Noihin kristallipalloihin tuijottamalla veikkaisin tukkani pysyvän tuuheana, mutta harmaantuvan täysin. Kulmakarvoilleni ennustan vuosikymmenien myötä Brezhnevimäistä tuuhentumista. 

Kakkukestien jälkeen suunnattiin serkkukolmikon kesken ihailemaan maisemia paikkaan, jonne on pakko päästä aina kun Sotkamossa käy. Vuokatin vaaralta avautuu oma sielunmaisema. Sinisten järvien ja vihreän havumetsän kaunis liitto, joka näyttää omiin silmiin kauniimmalta ja rakkaammalta kuin mikään muu maisema maailmassa. Vaikka olen asunut muualla jo 17 vuotta, niin täällä Kainuun maaperässä ovat minun juureni edelleen tiukasti.

Koen toki olevani tätä nykyä jo porilainen, mutta muistan aina kotipaikasta puhuttaessa kertoa mistä olen oikeasti kotoisin. Täältä seitsemän sinisen juurelta minä olen ponnistanut ja saanut hyvät eväät elämään.

Sitä äityy vähän väkisinkin sentimentaaliseksi näissä maisemissa ja suvun seurassa. Kotimaisemissa kun tulee käytyä harvoin ja kaukana asuvien sukulaisten kanssa nähtyä vielä harvemmin. Sitten, kun tilaisuus näihin tulee, meinaa väkisin pukata onnen ja nostalgian pientä kyyneltä linssiin. Eli ihana päivä takana.

Huomenna lupasin vielä piipahtaa toisen serkun kanssa aamulla kylpylässä lillumassa ennen kuin starttaan pikkuisen Punton kotimatkalle. Matka on pitkä ja pikkuruisella kopperolla raskas ajaa, mutta tämä päivä oli ehdottomasti kaikkien niiden kilometrien arvoinen.

Niin ylen taitavia kuin me serkuskatras olemmekin, niin kukkaseppeleen sitojaa ei joukostamme kyllä löytynyt. Mutta yritys hyvä! :D

hame - Lindex / toppi ja sandaalit - H&M / laukku - Liebeskind Berlin / korvikset - Suzywan Deluxe, Katoko

Lämpimän juhlapäivän asuna toimi tämä pilkullisen hameen ja pliseeratun topin yhdistelmä. Hame on samaa mallia kuin päälläni aiemmin nähty leopardikuosinen. Röyhelöhelma ja ohut meshmateriaali ovat niin mieleeni, että nappasin heti Lindexistä tuon pilkullisenkin version, kun sen perjantaina näin. Löytyy siis myymälöistä parhaillaan!

Kommentit (8)

Heidi

Hieno kirjoitus, samanlaiset ajatukset itselläkin kotiseudusta. Vaikka koti on muualla, niin Sotkamo pysyy aina sydämmessä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, aina se on yhtä lämmin tunne, kun sinne pääsee käymään. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sininen enkeli

Ihana kirjoitus... En ole koskaan käynyt Sotkamossa mutta luettuani juttusi haluaisin joskus sinne. olen pian kuusikymppinen neljän lapsen äiti ja neljän lapsenlapsen mummi. Pidän postauksistasi. Ne on niin suoria ja aitoja ja pirteitä

Veera
Liittynyt2.9.2015

Se on kyllä loistava paikka lomailulle! Etenkin syksyn ruska on hienoa aikaa ulkoilla vaaroilla.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Seppeleen boheemi ulkoasu jaksoi meitä kovasti naurattaa. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

En haluaisi olla kyyninen, mutta aika alamäkeä tuo elämä näyttäisi olevan; lapista fiiatilla poriin. Noh, kai se  on tärkeintä että  terve sekä henkisesti ja fyysisesti. Ehkä tuollainen saa lopulta nauttimaan elämän pienistä iloista kuten Brezhneviläisistä kulmakarvoista.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, onhan se toki ihan hirveää alamäkeä, kun elämässä on rakkaita ihmisiä joita haluaa niin kovasti päästä näkemään ja kamalaa, että on koti johon sillä Fiatilla palata. Minusta paljon surullisempaa on, että jonkun yleissivistys on niin huonolla tolalla, että ei edes tiedä mistä Lappi vasta alkaa. Mut nautitaan molemmat niistä elämän pienistä iloista! 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Asioita, joita sitä aina talven pimeyden vallitessa ympärillä, kuvittelee tekevänsä ja kokevansa, kun kesä viimein koittaa:

- Piknikit puistossa lämpiminä kesäiltoina ystävien kanssa

- Parvekkeelle katetut aamiaiset auringossa

- Yöllinen uimareissu pimenevässä loppukesän illassa

- Laiska päivä uimarannalla kepeää romaania lueskellen

- Ihana päivä festareilla loistavista keikoista nauttien

- Voi kun pääsis veneilemään!

- Koko illan kestävä terassikierros hyvällä porukalla

- Jäätelöä ja vielä lisää jäätelöä

- Joku kesäreissu. Jos ei töiltä kauemmas ehdi, niin edes Tallinnaan.

- Mökkielämää edes yhden yön verran ja löylyt kunnon saunassa

kuvia aurinkoisemmilta kesiltä

Arvatkaa olenko tehnyt mitään noista? Yhden irtojäätelöpallon olen syönyt. Siinäpä se.

Suunnitelmissa oli tälle viikonlopulle reissu Amorphista katsomaan Lohjalle, mutta peruin senkin. Ahdisti liikaa ajatus ihmispaljoudesta. Ajatus lempibändin näkemisestäkään ei jaksanut yhtään ilahduttaa ja innostaa, joten tuntui turvallisemmalta jäädä kotiin. Siitäkin huolimatta, että tiedän miten tärkeää mielialan kannalta olisi kaikesta huolimatta koittaa tehdä asioita ja nähdä ihmisiä.

Että tällaista tää elämä just nyt on, nukkumista, lukemista ja pakollisten hommien vastahakoista hoitamista. Oman raskaan pään kanssa lähes tauottoman keskustelun käymistä. Eilen siskon perheen vierailu pisti sen verran liikkeelle, että käytiin herkullisella brunssilla ja kiertämässä muutama asuntomessukohde. Illan Alias-pelailut pisti jopa hieman naurattamaan ja Tirppa-koiran silittely tuntui rauhoittavalta. Monella mittapuulla siis aika hyvä päivä.

Mä yritän päästä nyt yli siitäkin mieltä kalvavasta ajatuksesta, että bloggaajana mun pitäisi pystyä koko ajan tuottamaan vain iloista ja inspiroivaa sisältöä kanaviini. Koitan ajatella tämän niin päin, että on vaan hyvä puhua tästäkin todellisuudesta. Masentuneen todellisuudesta. Jospa siitä on jollekin lohtua. Tai jospa se omalta osaltaan olisi lisäämässä ymmärrystä siihen, että tää on todella yleistä ja ns. tavallista. 

Mut kyllä sekin kesä taas tulee, kun toteutan edellä olevan listan!

Kommentit (30)

Vierailija

Iso kiitos ❤❤! Tästä todella oli lohtua ❤kuulosti todella tutulle ....yritetään jaksaa !

JenniN

On hienoa, että kerrot asioista siten kuin ne ovat, etkä vain sitä, mitä olisi kiva kirjoittaa. Sitä on media pullollaan ja paljon mieluummin luen sinun tekstejäsi. Itselläni myös työstressi laukaisi kesäkuun alussa jälleen huonomman kauden ahdistuneisuushäiriöön ja tuntuu, että kesärientoihin lähteminen on vaikeaa. Vaikeina hetkinä tuntee, ettei oikein ole siihen oikeutettukaan (vaikka järjellä tiedänkin tämän pelkäksi pääni suoltamaksi höpöhöpöksi). Tämän monta kertaa kokeneena tiedän jo, että tämäkin menee ajan kanssa ohi ja on asioita, joita voin sen eteen sitä odotellessa tehdä. Ja että maailma ei kaadu ja aurinko sammu siitä, että minä en ole rannalla pötköttelemässä. Kesä on ulkona ihan yhtälailla, vaikka minä katselisinkin sitä ikkunasta. Ja koen riittäväksi sen, että jaksan nauttia kesästä istuen parvekkeella, lukien kirjaa. Se oikeasti riittää. Itseään ei pidä pakottaa jatkuvasti ylittämään itseään. Välillä pitää vaan sanoa, että riittää näinkin, jaksamista on myöhemmin sitten enemmän. Toivon, että aika tekee meidän molempien kohdalla pian tehtävänsä ja alkaa jälleen parempi aika. Koska kyllä se aina ennenkin sieltä on jossain vaiheessa kotiin mönkinyt. :) Jaksamisia!

Smin

Tämän lukeminen itketti, sellaisia hyviä kyyneleitä, koska aivan samanlainen kesä täällä. Omia raskaita ajatuksi, nukkumista ja pakollista hoitamista, joten näitä postauksia todella tarvitaan ❤️

Marjoja

Tsemppiä ja voimia. Ei kesää tarvitse suorittaa. Ole vain ja tee sitä mikä hyvältä (tai vähiten pahalta) tuntuu, jaksamisen mukaan.

Alissa

Kiitos kun kirjoitat tästäkin <3 Meidän kaikkien elämässä on myös mustaa. Toivottavasti synkkyys helpottaa kohtuullisessa ajassa <3

KaMaSa

Hyvä, että kirjoitat elävästä elämästä, etkä mistään kiiltokuvasta!
Itselläni diagnosoitiin keskivaikea masennus viikko sitten ja tänään olen aloittanut lääkityksen. Joten täälläkään ei kesä mene ihan niin kuin sen oli suunnitellut.

Mekkomuija

Tietenkin olisi ihanaa, jos sullakin olisi vaan hyvää kerrottavaa aina, mutta ahdistuneena ihmisenä tiedän, että näin ei vaan aina ole. Eilen mulla oli ihanaa aikaa mekkokaupassa ja tänään ahdistavat pakkoajatukset, mutta minkäs teet. Voimia sulle ❤

Vierailija

Sinun blogisi on yksi suosikkiblogeistani juuri siksi, että kaikki ei ole aina vain vaaleanpunaista hattaraa ja hymyjä. Itse ainakin arvostan paljon sitä, että kirjoitat välillä myös elämän tummemmista sävyistä. 

Minulla on myös tuo toistuvan masennuksen diagnoosi ja myös itselleni tämä kesä on ollut aika vaikea. Tänäänkin olin iltakahdeksaan asti yöpaidassa ja loppujen lopuksi en koko päivänä tehnyt oikein mitään muuta hyödyllistä kuin tiskasin. Mutta niin se menee, voimavarojen mukaan.

Toivottavasti tähän kesään tulisi sinulle vielä lempeämpiä päiviä, mutta niin kuin kirjoitit, jos ei tänä kesänä, niin tulee niitä seuraavia. 

Olet upea :)

Mm

Kiitos kun jaksat, ja uskallat, kertoa myös tästä puolesta. Itseäni kirjoituksesi lohduttaa. Olen itse vaiheessa jossa päivittäin yritän sanoa itselleni ettei tarvitse jaksaa jos ja kun ei pysty. Riittää, että tekee jotain pientä. Kirjan lukeminen riittää jo paljoksi. Se on vaikea yhtälö itselle kun on tottunut tekemään ja menemään valtavasti ja kaikki ympärillä ovat sellaisia.

tyttö

Kiitos Veera! Arvostan suuresti, että olet avoin ja rehellinen blogissasi. Minäkin alkukeväästä lähtien masennuksen voimistuessa olen vetäytynyt ja välttelevä. Hellepäivät kuluvat sälekaihtimien takana. Yritetään jaksaa!

Vierailija

Itse olen myös yrittänyt taistella ajatusta vastaan, että ”pitäisi tehdä”. Vaikka en ole masennukseen taipuvainen ja pidän (tietyssä määrin) sosiaalisista tilanteista ja ihmispaljoudesta, niin kaipaan paljon myös ns. omaa aikaa (lapset toki aina kuvioissa mukana mutta osaan nauttia vaikka siitä kahvikupposesta, minkä saan rauhassa juoda). Jotenkin on kiva nauttia myös niistä pikkuasioista :) ihanaa kesää sinne <3

Lukija123

Ei todellakaan tarvitse kirjoittaa vain kiiltokuvaa, siksihän blogiasi jaksaa lukea, kun se on totta ja samaistuttava. Jaksamista Veera.

N

Hei ❤️ Bongasin otsikon ja tulin blogiisi eka kertaa. Kertoo nimittäin otsikko omastakesästänikin. Vaikka olen tehnyt tosi paljon kivoja asioita, ne eivät ole TUNTUNEET siltä, kun niiden ”piti”. Ja ne asiat on tekemättä, joita todella tarvitsen ja haluan... tämä kirjoitus tuntui tavallaan vertaistuelta ja rauhoittavalta.

Toivon, että osaat antaa asioiden olla ja mennä, miten ne menevätkin tänä kesänä ja ettet ainakaan syyllistä itseäsi mistään. Ensinnäkin kesää on vielä paljon jäljellä ja muitakin kesiä taas tulossa. ❤️❤️❤️

Elma

Olet kyllä huipputyyppi Veera! Jos maailmassa olisi enemmän sinunlaisiasi ihmisiä, olisi täällä kaikkien paljon helpompi elää. Aitous tässä feikkimaailmassa on niin arvokasta!

- Elma -

Vierailija

Mulla meni selkä (jo toistamiseen muutaman vuoden sisällä) ja sitten onkin tekemiset vähissä. Olen nyt neljä viikkoa viettänyt aikaani tässä sohvalla läppäri ja telkkari (+ tuuletin) seuranani. Ekstrovertille tämä tilanne olisi ollut kauhistus. Nyt kuitenkin, kun selkä on jo paranemaan päin niin huomaan vieläkin viihtyväni tässä sohvapesässä.

Mulle on tämä itsekseen oleminen ihan parasta enkä tykkää yhtään ns. ihmistenilmoista. Toki sielläkin on käytävä joskus. Kaupassa hakemassa ruokaa ja kirjastossa. Mikä onni kaltaiselleni erakolle, että lähikirjasto muuttui omatoimikirjastoksi ja siellä voi käydä näkemättä ristin sielua. Kirjastokortilla pääsee ovesta joka päivä klo 7 - 21. Ihanaa hiippailla siellä yksin etsimässä luettavaa.

Vierailija

Tällaistakin elämä on, välillä. Mutta kun tuntuu, ettei saisi olla. Siksi helpotti lukea tekstisi ja kommentit.
Itselläni ei ole ehkä masennusta vaan surua ja elämänsuunta hukassa. Pitäisi tehdä vaikeita tunteita herättäviä käytännön hommia, mutta jaksan vain ihan pikkuhiljaa. Ystäväni huolehtii, että ainutkertainen elämä jää elämättä. Mutta tämäkin on elämää. Ei asiat väkisin ala tuntua mukavilta.

Toivon sinulle silti mahdollisimman hyviä päiviä Veera.

Roso

Älä ota paineita vain iloisen sisällön tuottamisesta, se ei ole realistista! Uskon, että kaikki lukevat mieluummin vähän elämänmakuista ja todellista, kuin väritettyä ja feikattua blogia. Surut ja huonommat jaksot kuuluvat elämään, ja niistä on ihan yhtä lailla tärkeä kertoa, kuin positiivisistakin asioista. Tämä on myös hyvää vertaistukea niille, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa! 

Tsemppiä!

Vierailija

Kiitos, että jaat myös elämän rosoisempaa puolta. Lohduttaa, että muillakin samaa, kun itselle vielä kaikki kovin uutta. Moni suunnitelma mennyt uusiksi, kun ei oikein mitään jaksa. Mutta toisaalta, enpä ole koskaan ennen malttanut viipyä sohvalla niin kauaa, että olisin tullut seuranneeksi omenoiden pyöristymistä pihapuussa tai oravaemoa kaitsemassa poikasiaan. Toisenlaisia kesämuistoja siis tältä kesältä.
Aurinkoa ja myötäisiä tuulia sinulle, Veera❤

-Sanna-

Heidi

Kiitos Veera tästä tekstistä, minäkin uskon että minäkin vielä teen joku kesä mun listan kaikki asiat. Niin säkin ❤️

Tuija

Hienoa, että kirjoitat näistä asioista. Niistä on lohtua ja vertaistukea, mutta samalla ne myös murtavat mielenterveysasioihin liittyvää stigmaa. Kiitos! ❤️

:(

Kiitos tästä! Tiedän, etten ole yksin ajatusteni kanssa, vaan täältä löytyy yllättävän monta saman mörön kanssa painivia.

J

Luin jostain, että masennuksesta kärsiville kesä on usein pahinta aikaa. Kesä ja aurinko luo paineita tehdä kaikkea kesäistä ulkona ja sitten kun ei jaksakaan, se vaan ahdistaa lisää.
Tsemppiä ja jaksamista sinne! Toivottavasti loppukesä tai ensi kesä ovat valoisampia!

Jos juhannuksen löysäilyn jälkeen pelkkä rintaliivien pukeminen sai olon tuntumaan ryhdikkääksi ja pukeutuneeksi, niin tänään saman kohottavan fiiliksen toi huulipuna.

Lähes pari viikkoa on mennyt iltavuoroja tehden, joten ei ole tullut pukeuduttua juuri muuhun kuin käytännöllisiin duunivaatteisiin ja huulipunat ovat pysyneet kaapissa. Niinpä tämän päiväinen asu korkosandaaleineen ja punaisine huulineen tuntui lähes juhlavalta!

farkut - H&M / pusero - Joelle, Ellos / sandaalit - Wonders / laukku - Rebecca Minkoff / korvikset - Pramea (saatu)

Mutta olihan se ihan juhlan paikka, kun eräs ihana ystävä ajeli Poriin mua moikkaamaan. Listalla oli työasioita, mutta ehdittiin pitkän lounaan äärellä keskustella monta muutakin asiaa, ja se jos mikä teki hyvää. Ihan suht hyvän mielen päivä siis tänään. Ja se on viime aikojen valossa (haha, oisko pimeydessä paremminkin..) kuulkaa paljon se.

Lääkäri kirjasi tiistaina paperiin koodin f 33.9. (määrittämätön toistuva masennus.) Tästä lisää ehkä, jos tulee sopiva kirjoitusfiilis.

Jos pusero näyttää jonkun silmään tutulta, niin se on samaa sarjaa kuin juhannuksen toiveasussa nähty mekko. Rento pilkullinen pusero on viileää viskoosia ja malliltaan ihanan naisellinen. Tykästyin kovasti.

Meidän telkkari on ollut sillä tavalla rikki viime aikoina, ettei sieltä ole tullut viime aikoina muuta kuin jalkapalloa. Mutta tänään sieltä tulee Criminal Minds! Johtunee ehkä siitä, että talouden toinen tyyppi älysi lähteä baariin sitä potkupalloa tuijottamaan.

Minäkin jaksan kiinnostua katsomaan pelejä sitten, kun on enää muutama paras joukkue jäljellä, mutta tää parin viikon putki alkulohkoja pari peliä /ilta -tahdilla on kyllä vähän tympinyt.  Mut hei, kerran neljässä vuodessa vaan! 

Kommentit (12)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Koko 50, mut oli kyllä liioittelua, olisin voinut ottaa pienemmän sillä toi on tosi rento malliltaan. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Täällä toinen samalla diagnoosilla.😉 Mut nyt kun lääkitys kohillaan niin viimeksi ollut saikulla masennuksen takia alkuvuodesta. Monet naureskelevat et "sulla mitään masista ole kun oot aina niin iloinen". Totta on et olen usein iloinen ja nauravainen mut näkisivät välillä mun pään sisään!😬 Toiset syö sydänlääkkeitä, mä mielialalääkkeitä. Piste.
Tsemppiä ja kiitos et oot olemassa! 👍🙌

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niinpä, eihän masennus tarkoita aina sitä, etteikö onnistuisi vetämään hymyä naamalle tarvittaessa. Suu voi hymyillä vaikka sisällä on mustaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mkj

Jos vaivaan on lääke, sitä kannattaa syödä. Edellisen vierailijan kommenttin kompaten. Itsellä ahdistusta joka ei suostu lähtemään vaikka alkusyy on ollu ja menny. Joten, näillä mennään! Välillä masentaa, välillä ahistaa, välillä on hyvä kausi joka antaa voimaa! Tsemppiä ja virtuaalista vertaistukia sinneppäin!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, nyt onkin annosta taas nostettu. Olis pitänyt älytä tehdä se jo aiemmin. Toivotaan, et tää lähtis nyt auttamaan.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Choux

Tsemppiä ja virtuaalivertaistukea myös täältä. Samalla diagnoosilla mennään myös täällä ja minkäs teet. Mä syön mieluummin lääkkeitä kuin makaan toimintakyvyttömänä sängyn pohjalla. Se on kaikista kamalinta mitä tiedän. Samalla tiedän, että juuri sen takia syön lääkkeitä, että pelkään niin paljon, että mitä tapahtuu, jos en syö niitä, vaikkakin mulla on jo pidempään ollut sellainen olo, että ei ne lääkkeet auta yhtään mihinkään. Mutta kun ei tiedä mitä elämä ilman niitä olisi. Mä olen masennustaipaleeni aikana oppinut, että on tärkeää pitää kiinni perusasioista eli nukkua hyvin ja riittävästi, syödä sekä urheilla säännöllisesti ja välttää liikaa alkoholin käyttöä. Sä olet Veera IHANA. Hyvää kesää kaikesta huolimatta. <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

No mä ainakin nukun riittävästi. :D

Mut pitäis saada kyllä noi syömiset ja liikkumiset jotenkin järkeväksi. Nyt mennyt syöminen ihan surkeeksi viime viikkoina. :/ 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mermar

Hei, kiitos sinun kolttukuviesi, uskaltauduin tilaamaan netistä mekon. En ole yli kymmeneen vuoteen pistänyt hametta päälleni, koska kaupoista en ole löytänyt sopivaa
Nyt löytyi, vieläpä netistä Junarosen musta-puna-valkoinen kietaisumallinen kukkamekko rimspsuilla, koko 44. Täydellinen.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jee, kiva kuulla, että olet saanut täältä vinkkiä. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Vähän siitä tuntuu hankalalta puhua silloin kun on tilanne päällä, mutta yritän.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat