Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö Ellos (mainoslinkkejä) ja kengät saatu Vamsko-

Mun viikonloppu on ollut aika surkea ja yksinäinen. Mietin eilen, että mitä tapahtui, koska minusta tuli tällainen? Tällainen kotiin peiton alla jumittava tyyppi, joka samaan aikaan tuntee ahdistusta siitä yksinäisyydestä, muttei osaa enää tehdä mitään asian eteen. Kaipaan seuraa, mutta en kuitenkaan halua lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Haluaisin tulla kuulluksi ja nähdyksi, mutta en osaa pyytää ketään luokseni. 

En vielä muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan tällaista tilannetta, jossa koen olevani ahdistavalla tavalla yksin. Nyt minuun on kuitenkin hiipinyt kuristava pelko siitä, että tämä olotila on pysyvä. Tuntuu, että eronneet ihmiset useimmiten lähinnä toitottaa sitä kuinka vapauttavaa ja ihanaa on nyt kun saa olla itsekseen ja itsenäinen ja tehdä mitä haluaa. Kuuluisan erohehkunkin se monelle pukkaa päälle.

Sellainen voimaantuminen tuntuu kuuluvan oikein sujuvaan erosta toipumiseen. Sinkun kuuluu sanoa miten loistavasti tässä menee kaikin puolin itsekseenkin. Ja mä en löydä tuota ajatusta itsestäni ollenkaan ja se saa miettimään olenko huono, heikko ja epäonnistunut.

Siis totta kai sitä pärjää. Kun on pakko. Kyllä tässä henki kulkee ja päivät kuluvat. Aina tulee uusi aamu vaikkei aina tahtoiskaan. Teen työt, suoriudun arjesta. Nukahdan useimmiten helposti ja itkemättä. Herään vaikeammin ja hymyilemättä. Kotioven avatessa on kuitenkin mielessä aina sama kysymys: entä jos mua ei koskaan enää kukaan siellä odota? Se on ihan hurjan lohduton ajatus.

Mutta tuntuu, että on jotenkin noloa tuntea niin. Kuuluisi olla vahva ja itsenäinen tyyppi, joka ei tarvitse ketään. Ei ainakaan mitään parisuhdetta. Sellaista toivotaan vasta sitten kun "elämä on ihan tosi mahtavaa näinkin". Mitä jos tää ei ikinä ala tuntumaan musta ihan tosi mahtavalta? Jos mä en opi nauttimaan siitä, että saan ilta toisensa jälkeen olla olla yksin näiden seinien sisällä? Mitä jos tämä olotila on pysyvä? Sitä mä pelkään. 

Pusero - Ellos, Joelle, koko 48  / Farkut - Ellos, koko 46 / Kengät - Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvikset - Aarikka (saatu)

Samaan aikaan kuitenkin, kun tunnen itseni ihan superheikoksi, olen muistanut välillä kehua itseäni myös siitä miten vahva olen. Muistutan itseäni millaisista hetkistä olen elämässäni selvinnyt. Miten monta epätoivon hetkeä jo ohittanut. Millaisia pelkoja jo selättänyt. Taaksepäin katsoessa näen tyypin, joka on aina noussut uudestaan entistä vahvempana ja uusia selviytymiskeinoja oppineena. 

Miten sen mielikuvan vahvasta minusta saisi siirrettyä myös niihin ajatuksiin, joissa katson eteenpäin? Siihen mulla ei ole vielä vastausta. Nyt mä jumitan tässä pelon liisterissä ja yritän hyväksyä sen, että elämässä ei ole mitään takuuta siitä, että "kaikki menee vielä hyvin". Tämä on hengenvetojen mittainen matka, jonka lopputulos on kaikilla sama huolimatta siitä tuntuiko matkalla hyvältä vai pahalta. 

Pukeutumisessakin on ollut nähtävillä jumitusta. Jalkaan on lähes joka päivä eksyneet nuo hurjan mukavat Elloksen Thea-pillifarkut ja Vamskolta saamani valkoiset maiharit. Molemmat luovat hieman reippaamman olon. Yläosina ovat vaihdelleet lähinnä tuo kepeä kukkapusero tai lämpöä, lohtua ja mukavuutta kaivatessa jokin pehmoinen neule. Juuri nyt on fiilis, että tarvitsen vaatteiltani nimenomaan lämpöä, lohtua ja hitusen reippauden illuusiota.

Seuraavaksi yritän kaivaa sisältäni sen verran reippautta, että kiskon trikoot jalkaan ja lähden salille. Sillä jotenkin se on tämäkin sunnuntai kulutettava.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Kiitos tästä. Puit sanoiksi sen, mitä juuri nyt koen. Mielen on vallannut paniikki ja pelko siitä, etten enää koskaan koe romanttista rakkautta. Ulospäin olen pärjäävä ja itsenäinen vahva nainen, ja olenkin. Välillä vain niin kovin heikko. Tsempit meille kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Tinttarella_Tiina
2/11 | 

Jos itse osaisin kirjoittaa fiilikset paperille, tarinani olisi yksi yhteen sun tarinas kanssa. Kiitos tästä Veera! Jotenkin helpottaa, kun tietää, ettei ole näiden tunteiden kanssa yksin (vaikka onkin yksin).

KatiR
3/11 | 

Mäkään en usko siiheb että asiat automaattisesti menis jotenkin parhain päin, miksi menisivät? Ainakin omassa elämässä huonot ja vielä huonommat (hehheh) kaudet vaihtelevat. Olen itsekin kokenut tuota ihmiaahdistuksen ja yksinäisyyden välistä ristiriitaa jo useamman vuoden. En tiedä onko poikkeuksellista, etten edes ihastu kehenkään. Harmi että nyky - yhteiskunnassa parisuhde arvotetaan niin korkealle, että aikuinen yksinelävä jää helposti monen asian ja keskustelun ulkopuolelle. Haluaisin sanoa jotain kannustavaa aiheeseen liittyen, mutten keksi :D mutta olet upea ja taitava tyyppi!

Vierailija
4/11 | 

Sulle ja teille yllä kommentoineille koetan välittää toivoa... Tuo olotila ei ole pysyvä. Oon itte eronnu muutamankin kerran elämäni aikana. Aina on tullu nimenomaan tuo kamala ahdistus ja epätoivo, pelko siitä, että eikö tämä koskaan muutu. Olenko iana yksin.

Ja Veera, sun erosta on tosi lyhyt aika. Ei kia vuottakaan? Ahdistus kuuluu myös tuohon aikaan. Ei pitkästä ihmissuhteesta selviä vuodessa tai kahdessakaan. Eikä kannata rynnätä uuteen vielä pitkään aikaan -- oikeastaan vasta sitten kun on aidosti tyytyväinen itsekseen oloon, on hyvä katsella ympärilleen sillä silmällä.

Surkea olo kuuluu asiaan. Sitä ei kannata lykätä tai turruttaa millään konstilla, päinvastoin. Suru olisi hyvä surra läpi, apuna voi olla hyvä terapeutti.

Toivottavasti en loukkaa saman vanhan virren toistolla, mutta sanon silti: surkea olo ei ole pysyvää, se menee ohi -- ja parempaa on tulossa <3

Vierailija
5/11 | 

Jos on mahdollisuus, niin lähde ulos metsään liikkumaan. Hengitä raikasta syysilmaa keuhkot täyteen ja nauti väreistä. Jos on rahkeita, niin lähde vaikka jonnekin luonnonsuojelualueen tienoolle viikonloppureissulle YKSIn ja varltele poluilla ja nautiskele hiljaisuudesta (ja nuotiomakkarasta). Sitten seuraavaksi voisit vaikka mennä elokuviin yksin jne. 

Tee jotain yllättävää, mitä et ole ennen tehnyt (sen ei tarvi olla mitään suurta, mutta ennakkoluulotonta).

Kun tekee yksin asioita, mitä yleensä on tehnyt kaksin tai porukassa, alkaa tuntea itseään paremmin ja varsinkin metsän hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa voi olla itselleenkin armollinen.

Vierailija
6/11 | 

Puit omat ajatukseni sanoiksi. Omasta erosta selviytymiseen meni 2,5 vuotta. Ei kiinnostanut sillä aikaa tippaakaan muut miehet. Tinderiäkin yritin väkisin koittaa.. Nyt erosta on kohta 3 vuotta ja pari kk on tuntunut mukavalta. Nyt elämääni on astunut uusi tuttavuuskin, aika näyttää syveneekö ystävyys suhteeksi. Ihminen löytää uuden kumppanin, kun on siihen valmis. Itse olen tyytyväinen, että olin tämän 3 vuotta yksin ja opettelin tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Ystäviä kannattaa silti tavata ja koittaa olla sosiaalinenkin, koska ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Mutta tosiaan ihmisen pitää oppia olemaan itsensä kanssa onnellinen ja rakastaa itseään, silloin sitä rakkautta voi antaa muillekkin.

Arja
7/11 | 

Isoja asioita. Ja aina uudelleen. Ääk.

Onhan myös niin, että tuollainen jumitus on asia, jota et voi itse hallita ja selvittää. Usein huomaan itse meneväni siihen lankaan, että ajattelen, että tämä on minusta kiinni, miksi minä olen tällainen ja toimin näin. Kun pitäisi ymmärtää, että tämä ahdistus on sellaista, mitä ei voi omin toimin selvittää. Ei olemalla reipas (että mä vihaan sitä) tai taistelemalla. Se on. Pakko hyväksyä. Ja se voi olla jollain tavalla myös tie eteenpäin. Lopettaa hillitön rimpuilu. Mutta ei tarkoita, että luovuttaisi.

Toinen, jolla surkea vkl
8/11 | 

Olet rohkea kun pystyt tuosta yksinäisyydestä kirjoittamaan, vaikka se on kipeä asia. Itse olen jo pitkään ollut yksinäinen ja juuri nyt on ollut erityisen surkea viikinloppu. Ahdistus on iskenyt päälle. Loputtomasti ei vaan jaksa yksin olla "reipas" ja tehdä kaikkea aina yksin, suorittaa ja selviytyä. Välillä romahtaa sinne peiton alle. En ymmärrä niitä kliseitä, että ensin pitäisi voida yksin hyvin. Siis varmaan jollain tasolla joo, mutta onhan se nyt ihmisen normaali perustarve kaivata kumppania. Eikä loputtomasti voi yksinään kehittyä ja kasvaa henkisesti, kun siihen kasvuun tarvitaan niitä peilejä ympärille. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä eikä niin, että molempien pitäisi jo valmiiksi olla jotain täydellisyyksiä. Tämmöstä ajatusvirtaa nyt vaan lähti tulemaan.

Ystävän ystävä
10/11 | 

Hyvä Veera, että kirjoitat rehellisesti tuntemuksistasi tänne jokaisen luettavaksi. Monelle jo sekin, että ei yksin paini samojen ajatusten kanssa, on helpottavaa. Ystäväpiirissäni on useita leskiä esim., jotka kaipaavat "sitä joka on taivaassa",  ja siksi ymmärrän kyllä totisesti heidän kaipaustaan. Pidän yhtetyttä eri tavoin ja menemme yhdessä milloin minnekin tapahtumiin yms.. Suosittelen, että kaikki me yhdessä kannatellaan toisiamme, etenkin näin syksyn pimeinä aikoina ! Pirtsakka pusakka on kuvassa tällä kertaa !

Erityisherkkä vierailija
11/11 | 

Hei Veera! Rohkea kirjoitus, arvostan.
Vastasit tavallaan jo itse omaan kysymykseesi, vaikka kirjoitit, että sinulla ei ole siihen vielä vastausta.
Sinussa on se vastaus jo. Sinussa on nyt ja tulevaisuudessa se sama vahvuus, ja enemmänkin, mitä on ennenkin ollut. Olet aiemminkin selvinnyt vaikka ja mistä. Selviät jatkossakin. Se vaatii vain rohkeutta luottaa itseesi. Rohkeutta sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta. Rohkeutta luottaa, että tästäkin nouset ja elämä kantaa ja kaikki muuttuu paremmaksi. Pientä itsepsyykkausta ja itsellesi muistuttamista, että se vahvuus löytyy kyllä edelleen sieltä sinusta. <3

Elinaelina
12/11 | 

Mitä jos hyväksyttäisiin se, ettei ole oikeaa tapaa elää eron läpi?

Joku voi oikeasti tarvita yksinäisyyttä ja itsensä etsimistä.

Itse tein sen "virheen" että heittäydyin seuraavaan suhteeseen. Hetken oli vaikeaa uskaltaa panostaa tähän, mutta onnellisia ollaan enkä kadu mitään. Entinen puoliso on onnellinen puolesta. Vähän tässä elää matalalla profiililla, kun ihmisillä on niin vahvat mielipiteet siitä, että on oltava ainakin vuosi yksin.

En nauti yksinäisyydestä ja vihaan ajatusta seksistä tuntemattomien kanssa. Miksi ei saisi nauttia siitä, mitä elämä tuo vastaan?

Ja kyllä mä nyt ihan todella vahvasti tiedän kuka olen ja mitä haluan, eikä väkisin sinkkuilu muuta sitä mihinkään suuntaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Asukuvien pusero - Junarose, neuletakki - Kaino, kengät - Zign ja korvikset- Aarikka, saatu.

"Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta.." alkoi ystäväni hyräilemään paitani nähdessään. Joten kiitos rakas Anni, nyt on sitten soinut Ressu Redford päässä koko päivän!

Mulla on ollut vähän vielä käynnistymisvaikeuksia tähän syksyn tullen koittaneeseen epämääräiseen arkirytmiin. On tuntunut todella tahmealta tarttua töihin ja aikatauluttaa tekemisiään. Kun siis kesällä ehti taas tottua perus päivätöihin, niin siirtymä vapaampaan itseohjattuun työskentelyyn vie taas hetken. Mut se on ollut ihan sama käynnistymisvaikeus joka vuosi kesäpestin päätyttytä ja rytmin muututtua. 

Tällä viikolla vietetty yrittäjän päivä sai minutkin miettimään omaa yrittäjyyttäni, jota on nyt virallisesti takana pari vuotta. (Sitä ennen työllistin itseni kevytyrittäjänä jo neljän vuoden ajan). Vaikka en ollut todellakaan suunnitellut yrittäjäksi ryhtymistä, oli tähän tilanteeseen päätyminen loppujen lopuksi parasta mitä minulle on työelämässä tähän mennessä tapahtunut. 

Kirjoitinkin fb-seinälleni pari päivää sitten seuraavasti:

Mua ei itketä yrittäjyydessä YELit eikä verot. En koe, että minua pienyrittäjää riistetään ja poljetaan, enkä myöskään allekirjoita ajatusta, että yrittäjä ei voi koskaan lomailla ja muutenkin on aina vaan raskasta ja hankalaa. 
Mulle yrittäjyys on tarkoittanut sitä, että mulla on itselläni valta hinnoitella mun aikani ja muokata mun työaikoja oman jaksamiseni mukaan.

Parasta näissä vuosissa on kuitenkin ollut se, että en ole tehnyt mitään tiukkaa liiketoimintasuunnitelmaa ja rajannut itseäni jonkun tietyn asian tekijäksi, vaan olen sanonut rohkeasti kyllä tai ainakin ehkä mitä erilaisempiin ehdotuksiin.

Minulle yrittäjyys on sitä, että voin myydä kaikkea osaamistani ja eikä yksikään päivä ole siksi samanlainen kuin edellinen. Se on myös sitä, että monena päivänä työt eivät varsinaisesti edes tunnu työltä, vaan saan vaan tehdä mielenkiintoisia juttuja joista minulle maksetaan.

Ainakin toistaiseksi olen siis varsin iloinen ja tyytyväinen yrittäjä. En mä rikastumaan ole päässyt, mutta ei mun ole toistaiseksi tarvinnut olla taloudellisesta tilanteesta huolissaankaan. Suurempia suunnitelmia tai tavoitteita mulla ei vieläkään ole, mutta tää sekalainen suhaaminen sopii mulle.

Että sitä sekalaista suhaamista tässä olis taas edessä. Jännityksellä odotan mitä kaikkea kivaa sitä taas pääsekään tulevina kuukausina tekemään! 


Mun tukka harvoin näkyy kuvissa takaa päin, mutta siitä välillä kysellään, joten tässäpä kerrankin takaraivoa ikuistettuna. Pitkää tukkaa on siis vain pään päällä, kaikki muut on kynitty. Vaikka olen viihtynyt tässä hiusmallissa jo useamman vuoden, en edelleenkään kaipaa mitään muutosta. Mun kamalin painajaiseni olisi, että mulla olisi pidempää tukkaa koko päässä. Apua miten hikistä ja ahdistavaa. :D

Työmietteistä viime päivien työasuun. Planeettakuvioinen sifonkipaitapusero on Junaroselta saamani mallikappale. En ole vielä bongannut tuota kuosia myynnistä, tulee muistaakseni kauppoihin hieman myöhemmin syksyllä. Saman mallista läpikuultavaa puseroa on kyllä ollut jo eri kuoseilla aiemmissakin mallistoissa.

Vaaleanpunaisten planeettojen vuoksi pusero sai kaverikseen Kainon puuvillaisen Rauha-neuletakin ja hattaraista sävymaailmaa jatkavat nahkatennarit. Tässä asussa onkin tullut sitten tassuteltua jo useampi päivä. 

Tuosta neuleesta puheenollen, Kainolta tuli tällä viikolla myyntiin heidän uusi syysmallisto! Jos vaatekaappisi huutaa juurikin vaikka neuletakkia, niin puuvillan lisäksi saatavilla on myös merinovillaisina versioina. Itse mietiskelen, josko tilaisin söpöt Katukissa-legginssit, mutta värin valinta tuottaa päänvaivaa.

Legginssit - Lindex / Pusero - Junarose (saatu) / Neuletakki - Kaino (saatu) / toppi - Marks & Spencer / rintaliivit - Elomi / kengät - Zign, Zalando (saatu) / korvikset - Aarikka (saatu)

Tällä viikolla tän sekayrittäjän työt ovat pitäneet sisällään lähinnä kuvaamista ja kuvankäsittelyä, mutta tulevalla viikolla olisi vuorossa mm. konsultointihommia, sisältösunnittelua, puhujakeikkaa ja blogiyhteistyökuvioiden parissa työskentelyä. Tie vie taas muutamaksi päiväksi Helsinkiin ja menen jälleen pariksi yöksi siihen kivaan airbnb-kämppään, joka näkyi edellisessä postauksessa!

Ps. Pakko nyt kuunnella kerran se Ressun biisi... "Teetkö vielä kaikkesi mun tähden? Saanhan olla hullu niin kuin ennen? Etsitkö mut uudelleen jos lähden? Saanks mä sulta lainaa jos mä tarvitsen?"

Kommentit (8)

Tiina
1/8 | 

Ihana asu ja ihana on Ressun biisikin😎Kiitos, olen poiminut asuistasi muutaman kerran vinkin ja toteuttanutkin👌

Käyttäjä28993
Liittynyt24.1.2019
2/8 | 

Tosi kivat asut, heti kunhan tuo Ressun kuusi kuuta pusero tulee myyntiin, tilaan.
Vaaleanpunainen tekee kyllä kivan säväyksen ja tuo asuun raikkautta.

Tänään on ollut monella tavalla hyvä päivä. Työt pitivät sisällään mahtavat kuvaukset, joissa minun osani oli olla kameran edessä. Minusta oli loihtimassa kaunista juuri toivomani meikkaaja (Heidi Reponen) ja koko paikalla ollut tiimi oli aivan loistava.

Poseeraminen oli jälleen hurjan hauskaa ja ensi vilkaisun perusteella kuvat onnistuivat tosi hyvin. Olisipa ihanaa, jos saisi leikkiä mallia useamminkin. Ja ilokseni sain tänään kuulla, että pääsen tämän saman projektin pariin vielä toistekin. Nyt on innostunut ja iloinen olo.

Odotan ihan hirmuisesti, että pääsen kertomaan teille kunnolla mistä huikeasta jututsta onkaan kyse! Mutta hetki pitää vielä odottaa. Pakko oli kuitenkin nyt jo päästä tämän verran hihkumaan, kun pitkästä aikaa on sellainen oikeasti tosi kiva fiilis. Pitkän pitkän alakulon ja hiljaisten aikojen jälkeen on vaan hienoa edes hetkellisesti sanoa, että nyt hymyilyttää. On onnistunut olo. 

Mielestäni tämä hyvä fiilis näkyy myös näissä illalla ottamissani asukuvissa.

Olen hotelli-ihminen ja niitä on tullut koluttua täällä Helsingissäkin varsin laajalla otannalla. Tälle työreissulle otin kuitenkin vaihteeksi Airbnb -asunnon hotellihintojen huidellessa tympeän korkealla.

En koe houkuttelevana ajatuksena mennä kenenkään vieraan ihmiseen kotiin (en mielellään pyöri myöskään kavereiden nurkissa majailemassa), mutta onneksi Airbnb:stä löytyy myös yritysten tarjoamia asuntoja tai sellaisia yksityisten vuokraamia asuntoja, jotka on riisuttu henkilökohtaisesta omaisuudesta. 

Tällä kertaa löytyi niin viihtyisä ja kiva kämppä loistavalla sijainnilla, että buukkasin tämän saman asunnon itselleni taas parin viikon päähän. 

Olenkin nyt sitten viettänyt pitkän päivän jälkeen ihanaa rauhallista "koti-iltaa" tässä muutaman päivän majapaikassani. Hotellissa asuessa olisin suunnannut syömään johonkin ravintolaan, mutta nyt hain ruokatarvikkeita tänne asunnolle enkä edes yrittänyt kysellä itselleni illallisseuraa.


Housut - Only/Jacqueline de Yong 

Toppi - Weekday

Espadrillot -Macarena

Korvikset - Aarikka

Rintaliivit - Elomi

Loppukesän ihanimpien kenkien tittelin saa elokuun alussa Jyväskylän reissulta ostamani pehmoiset mokka-espadrillot. Olin kaipaillut yksinkertaisia mustia kesäkenkiä jo hetken ja nämä löytyivät Donna-nimisen putiikin alehyllystä. Täydelliset. Nahka on todella pehmoista ja paksut pohjat antavat perustöppösille hieman ilmettä. Kunpa näitä tarkenisi vielä käyttää muutaman viikon!

Päällä oli tänään ihan vain tällainen lämpimän päivän rento matkustusasu, mutta ihan kivan näköinen kokonaisuus tämäkin.

Viimeiset pari viikkoa olivat melkoista haipakkaa, kun päällekkäin pyörivät vielä Satakunnan Kansa kesäduunit ja lisänä omat keikat. Tämä ilta olikin ensimmäinen hetkeen, kun saatoin ihan vaan olla stressaamatta mistään. Mikä ihanan helpotuksen tunne siitäkin. Yritinkin nyt siis hetken aikaa vaan nautiskella tästä pitkästä aikaa kepeästä, iloisesta ja kuplivasta tunteesta. 

Olen siis vaan fiilistellyt tätä kämppää, lojunut sohvalla lueskellut kuvauksista mukaan saamiani lehtiä ja herkutellut mm. tummalla suklaalla ja lempimarjoillani vadelmilla. 

Merkittäköön tämä päivä siis kirjoihin iloisena, kepeänä ja kutkuttavan kuplivana päivänä. Auringon säteenä pitkän pimeän jälkeen. Kivojakin asioita tapahtuu. Ja stressittömiä ja suruttomiakin hetkiäkin on edelleen olemassa.

 

Kommentit (4)

Pikkuserkku ❤️
1/4 | 

Ihana kuulla❣️Itsellä on alakuloa- elämä vaatii juuri nyt liikaa tai ainakin siltä tuntuu... Mutta ehkä tuollainen päivä odottaa jo nurkan takana. 🤩

Vierailija
2/4 | 

Wau, todella upeita kuvia ja  upea asu myös. Kuvista näkyy, että sinulla on hyvä päivä!

Lomaterkut täältä vaarojen välistä! Olen ollut maanantaista saakka vanhempien luona Sotkamossa nähden perhettä ja sukua. Tänään sitten hyppään samaan Helsingin koneeseen kuin serkkuni, joka suuntaa takaisin kotiinsa Bahrainiin.

Ihanaa, että hän saapui sieltä saakka tänne lomailemaan ja, että minulla oli mahdollisuus osuttaa oma reissuni samaan ajankohtaan, ei nimittäin ihan hurjan usein nähdä, kun välillämme on hieman noita maita ja mantereita. Mutta ehkäpä seuraavaksi olisi itsellä vuoro matkustaa sinne autiomaan keskelle!

Aina täällä pitäisi ehtiä oleskelemaan kauemmin kuin on kerralla mahdollista. Mitenkään ei ehdi treffaamaan kaikkia joita haluaisi ja monta mielessä olevaa aktiviteettia jää suorittamatta.

Eilen käytiin serkkuni kanssa tapaamassa meidän juuri 99 vuotta täyttänyttä mummia hoitokodissa. Oli ihana nähdä hänet melko pirteänä. Pitkät pätkät jaksoi meidän kanssa jutustella ja me koitettiin parhaamme mukaan antaa mummille haleja ja hipsutusta, lämpöä ja läheisyyttä.

Vaikka mummin muisti ei enää ihan pelaakaan, niin hauskoja juttuja ja naurua meillä onneksi yhdessä edelleen riittää. Positiivista fiilistä siis onneksi edelleen riittää, vaikka ikä on alkanut jo painaa. Mummi muistaa edelleen toistuvasti lainata hänelle rakkaita Kulkurin ja Joutsenen sanoja:  "Elämä on ihanaa. Kun sen oikein oivaltaa". 

Illalla suuntasin sitten elämäni pitkäaikaisimman ystävän, bestikseni Piian luokse, missä seuraamme liittyi vielä siskontyttöni lapsiensa kanssa. Eli mun tätitettävä ja isotätitettävät! Kyllä oli taas pojat kasvaa hurahtaneet ihan silmissä sitten viime näkemän. Niitä pirpanoita olisi kyllä nähtävä useammin, etteivät noin salakavalasti pääsisi kasvamaan isoiksi. 

Supersankarileikkien ja trampoliinilla heitettyjen hurjien volttien seuraamisen ohessa napattiin ilta-auringossa myös asukuvat, kun lomalaisella sattui kerrankin olemaan jotain ihan siistiä päällä. 

Kesällä on tullut hankittua jo kahdet La Kivan korvakorut. Nämä hurjan kokoiset "himmelit" ovat etenkin olleet ihan lomasuosikkini!

Käykö teillä usein niin, että päädytte tekemään heräteostoksia sen vuoksi, että jokin vaate tai asuste sopii niin hyvin yhteen juuri sillä hetkellä olevien kamppeiden kanssa? Mulle kävi eilen niin. Onlyn Jacqueline de Yong -malliston raitahousut olivat kuin tehty päälläni olleen puseron, sandaalien ja rotsin kavereiksi. Masain pallokuosiset pöksyt saivat väistyä tieltä heti Pajakan kassalla käytyäni ja vaihdoin uudet housut tilalle.

Vajaamittaiset lahkeet ovat niin mun juttu ja vielä on kesää jäljellä, jotta voi kulkea nilkat paljaina. Housujen vaaleanpunaiset raidat olivat lähes yks yhteen Zadaasta löytämieni Marimekon sandaalien kanssa ja Nanson teepparikin sopi loistavasti kokonaisuuteen. Ja enpäs kyllä muistakaan koska mulla olisi viimeiksi ollut raidalliset housut. Varsin kiva löytö siis nämä pöksyt, etenkin kun yhdet culottesit sai juuri pistää menemään käytettyäni ne jo ihan hitusiksi. 

Onlyä myyvistä liikkeistä voi siis noita housuja etsiskellä, jos kiinnostavat. Omani löytyivät tosiaan Sotkamon keskustassa sijatsevasta Moda Pajakka -myymälästä. Ja saatavilla oleva suurin koko XL riitti justiinsa mun n. koon 48 alaosalleni.

Housut - Only/Jacqueline de Yong 

Pusero - Nanso

Rotsi - Saki

Sandaalit - Marimekko (2nd hand)

Laukku - Rebecca Minkoff

Korvikset - La Kiva

 

Jos sitten kävis syömässä vähän äidin mustikkapiirakkaa välipalaksi, jotta jaksaa pakata. Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Kommentit (2)

Janica
1/2 | 

Voi apua, luin että ”Terveiset haarojen välistä” 🙈
Vähän jo jännitti, että mitähän nyt on tulossa 😅
Hyvännäköiset housut muuten!

Piustiina
3/2 | 

Upeat noi La Kivan korvikset, täytyy laittaa joulupukin toivomuslistalle! Kiitos ihanista kuvista, tuli ikävä omia tätitettäviä juttua lukiessa.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat