Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

Ajattelin vielä hetki sitten, että en todellakaan halua miettiä kulunutta vuotta enää yhtään, enkä tehdä siitä minkäänlaista yhteenvetoa niin kuin on usein ollut tapana. Olin varma, että muistelemalla menneitä kuukausia joutuisin vain läpikäymään kasan paskaa ja surkeita fiiliksiä.

Aloin kuitenkin selaamaan puhelimeni kuvakirjastoa sillä ajatuksella, että löytyisikö vuoden joka kuukaudelta edes yksi hyvä muisto. Kun ei sen kummemmin kirjoita päiväkirjaa, on luuri se paikka minne niistä kivoista hetkistä yleensä jotain todistetta tallentuu.

Tammikuussa tehtiin äidin ja siskojen kanssa yhteinen Helsingin reissu. Käytiin katsomassa Ooperan kummitus, syötiin ja juotiin hyvin ja hieman shoppailtiinkin. Reissulta tarttui mukaan mm. tuo Arelan mekko, joka oli yksi vuoden parhaista hankinnoista.

Tämä hieman pelonsekaisin tuntein suorittamani arkistojen kaivuu päätyikin yllättämään minut positiivisesti. Niin raskaalta kuin tämä vuosi onkaan kokonaisuutena tuntunut ja kuinka mustaa mielialani on ollut, niin siitä huolimatta sain huomata seassa olleen myös monta kivaa hetkeä ja onnistumisen tunteita herättäneitä suorituksia.

Noiden hyvien välähdysten ansiosta uskaltauduin miettimään mennyttä vuotta myös näiden vuosia blogeissa kiertäneiden kysymysten kautta. Kuvituksena niitä joka kuukaudelta kaivelemiani kivoja muistoja.

 

Helmikuun kivointa antia oli Satakunnan Kansan kieltolaki -teemaiset "pikkujoulut". Tein noihin kemuihin vuoden onnistuineimman silmämeikin!

 

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Ammuin haulikolla. Tää oli oikeasti eka asia, joka mulle tuli mieleen ihan uutena kokemuksena. Ja ostin elämäni ekan foliovappupallon. Se oli kuulkaa merkittävä ja tunteikas hetki pienen ihmisen elämässä. :D Työn saralla tein ekat stailausnäytökseni ja se oli tosi kivaa ja olisi siistiä tehdä sellaisia lisääkin.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutena vuotena tekemäsi lupaukset?

En muista teinkö mitään lupauksia. Luulen, että niissä vuoden takaisissa katastrofitunnelmissa ei ollut kummoisetkaan lupaukset mielessä. Lupasin korkeintaan yrittää pysyä hengissä ja sen lupauksen lunastin.

Maaliskuussa kuvattiin Me Naisten kansijuttua. Tykkään tosi paljon tällaisista kunnon kuvauspäivistä joissa saan itse olla ihan vaan kameran edessä ilman, että pitää tehdä sata muutakin asiaa. On ihanaa olla meikattavana ja nähdä lopuksi itsestään jonkun muun ottamia upeita kuvia. Kuvaparissa behind the scenes -otos ja Liisa Valosen kuvaama lopputulos.

 

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Pariin sellaiseen tyyppiin tutustuin, jotka voin laskea nyt ystävikseni. Pääpiirteittäin olen ollut sosiaalisen kanssakäymisen ja etenkin uusien ihmisten suhteen melko melko torjuvissa tunnelmissa. Tai siis, en varsinaisesti ole mitään torjunut, mutta olen pysytellyt enimmäkseen itsekseni ja poissa tilanteista joissa tapaisin ihmisiä.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Kukaan ei kuollut. Mutta eräs tärkeä ihminen ghostasi minut julmasti ja hävisi näin ollen maailmastani.

 

Mää ja mun ihana kissepallo vappuaattona!

5. Missä matkustit?

Kotimaan rajojen ulkopuolella en käynyt kuin kesällä päiväreissulla Kostamuksessa ja marraskuussa muutaman päivän pyrähdyksellä Kööpenhaminassa. 

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?

Tulevalle vuodelle toivoisin ripauksen läheisyyttä. 

 

Toukokuusta mieleen jäi monet mielenkiintoisiin paikkoihin vieneet duunikeikat. Kävin kuvaamassa mm. lihavuusleikkausta ja tulevaa ydinjätteen loppusijoitusluolaa. Lehtikuvaushommat on vaan niin parasta.

 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Suuri Käsityö -lehdelle suunnittelemani minimallisto oli kyllä tämän vuoden yksi siisteimmistä ja eniten onnistumisen tunteita tuoneista jutuista. Projektin myötä opin myös paljon uusia asioita, kun sain työskennellä yhdessä alan ammattilaisten kanssa. Sain homman myötä myös pitkästä aikaa päähäni haaveita. Ihan hölmöjä, mutta haaveita kuitenkin. Sellaisista on ollut viime vuosina masennuksen syövereissä pulaa.

8. Mikä oli suurin pettymyksesi?

No kyllä tässä on nyt edelleen pureskeltu näitä isoja ihmissuhdepettymyksiä.

 

Kesäkuussa vietettiin Iinan kanssa ihana ilta Clarionissa. Vuoden parhaita hetkiä muistellessa Iina oli osana niistä hyvin monessa. Käytiin Köpiksessä ja Jyväskylässä, vietettiin juhlia ja leffailtoja ja lounastettiin yhdessä aina kun mahdollista. 

 

9. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Olin fyysisesti ihan ilahduttavan terve. En muista sairastaneeni koko vuonna edes flunssaa. (Vai olikohan ihan tammikuun alussa joku parin päivän kuumetauti..) Nyt ihan loppumetreillä on sitten ollut hieman vaivaa sekä olkapäässä että ruokatorvessa, mutta ei mitään kauhean vakavaa niissäkään. Vuoden isoin loukkaantuminen sattui lokakuussa kaatuessani pahasti rappusissa.

10. Mikä oli paras ostoksesi?

Vaatteissa parhaita hankintoja oli Arelan pinkki kashmirmekko, Haltin ulkoiluhousut ja pitkän himoitsemisen jälkeen Longchampin 3D-laukku. Muita loistavia ja kovasti ilahduttaneita hankintoja olivat hyvillä alennuksilla bongatut Olympuksen 17mm ja 25 mm 1:1.2 objektiivit. 

 

Heinäkuussa oli yksi koko vuoden ihanimmista päivistä, kun käytiin kavereiden kanssa Corgien rantapäivässä ihailemassa ja rapsuttelemassa pehmeitä ja pörheitä matalia otuksia. Kestäminen oli aika lailla äärirajoilla, kun tyyppejä tunki syliin oikealta ja vasemmalta, kun vaan istui rantahietikolle. 

 

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Olen ollut syömisten suhteen ihan hunningolla menetettyäni henkilökohtaisen kokkini. Monimutkaisinta ruoanlaittoa on edustanut pussiaineksista tehty pasta bolognese ja erilaiset salaatit. Joten arjessa rahaa on palanut ihan helvetisti ulkona syömiseen ja take awayhin. Enkä voi väittää vaatteisiin käyttämääni summaa tänäkään vuonna pieneksi. 

Heinäkuun kivoihin muistoihin kuuluu myös yöpyminen Finndome Campingin kuplateltassa.

 

12. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Jo edellä mainittu Suuri Käsityön vaatesuunniteluprojekti ja toinenkin samaan aiheeseen liittyvä homma saivat ilon ja innostuksen kipinät lentelemään moneen otteeseen.

13. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Ei toivottavasti yhtään mikään.

Elokuussa Porispere helli mua tuomalla samana iltana päälavalle molemmat suursuosikkini, Kaija Koon ja Amorphiksen! 

 

15. Viime kauteen verrattuna, oletko:

i. onnellisempi vai onnettomampi:

 No en mä enää itke niin helvetisti kuin vuosi sitten. En mä mistään onnellisuudesta tiedä, mutta en nyt ihan niin raato ole enää.

ii. laihempi vai lihavampi:

Samoissa vaatteissa kuljen, joten ei liene suurta heilahtelua tapahtunut.

iii. Rikkaampi vai köyhempi:

Velkaa on vähemmän kuin vuosi sitten, mutta niin on toisaalta säästöjäkin hieman vähemmän. Eli taitaa kokonaistilanne olla aika sama kuin vuosi sitten.

 

Elokuussa pääsin vihdoin eka kertaa sovittamaan minimallistoni vaatteita. Tässä vaiheessa siis tehtiin vielä korjauksia kaavoihin.

 

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Jotkut työhommat ovat jääneet rempalleen, niihin olisin toivonut pystyväni paneutumaan paremmin. Mutta nyt on toiveissa hiljainen tammikuu, jonka aikana pistetään rästihommia kuntoon.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Meinasin sanoa, että itkenyt, mutta luulen että kaikki se itkeminen on ollut tarpeellista. Somessa olisi voinut jumittaa vähän vähemmän. Siihen helposti jumiutuu, etenkin silloin kun pitäisi tehdä jotain tarpeellista, mutta tylsää, kuten siivota.

 

Syyskuussa ilahdutti suunnattomasti Tampereen Työväen Teatterin Poikabändi-musikaali. Voit lukea musikaalista lisää täältä.  Musikaali pyörii Tampereella vielä koko kevään, suosittelen lämpimästi kaikille ysärinuorille.

 

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun vietin vanhempien kanssa kotikotona ja muita pyhiä muun perheen ja suvun kanssa. Juhannuksesta en muista yhtään mitään. Juhannukselta ei myöskään ole ainuttakaan valokuvaa, joten tarkoittanee sitä, että olen ollut yksin kotona.

Lokakuussa juhlittiin Einon kirjan julkkareita ja pääsin vihdoin käyttämään kaapissa jo hetken aikaa odotellutta Asoksen paljettiunelmaa.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Hah, no en todellakaan.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Alkuvuoden koukuttavin oli Nashville, jonka katsomiseen pakenin itkemistä. Loppuvuonna tuli tuijotettua Sorjosen kaikki kaudet. 

22. Vihaatko mitään tai ketään, jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?

En muista koskaan vihanneeni oikeasti ketään. On mulla negatiivisia tunteita, joita ei ollut vielä vuosi sitten, mutta ei vihaa.

Marraskuun, ja koko syksyn, ehdottomasti mieleenpainuvin kokemus oli Naisten jahtiviikonloppu, missä pääsin tutustumaan metsästyksen saloihin osallistumalla mm. peura- ja hirvijahtiin. Viikonlopusta voi lukea lisää täältä.

 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin tänä vuonna häpeällisen vähän, vaikka aikomukset olivatkin ihan muut. Monta kirjaa on kesken, mutta loppuun saatetuista yksikään ei ole jäänyt erityisesti mieleen. Tämän lukuhomman aion kyllä ottaa tulevana vuonna taas haltuun. Tavoitteena 50 kirjaa vuodessa.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Ei mitään tajunnantäjäyttäviä löytöjä tainnut tulla tehtyä, mutta esim Jinjer ja Opeth tarjoilivat positiivisia ylläreitä.

Joulukuun parasta antia oli kotona vietetyn joululoman lisäksi mun synttäriviikonloppu. Työkeikka Linnassa oli jälleen hieno ja ikimuistoinen ja viikonlopun kruunasi seuraavan päivän Amorhis-keikka. Loistavat synttärit siis. Mun Linnanjuhla-asun näet kokonaisuudessaan täältä.

25. Mitä halusit ja sait?

Nyt on pakko heittää jotain materiaa, koska isommat halutut asiat jäivät kyllä saamatta. Halusin pitkään Longchampin 3D -laukkua ja tänä vuonnasen vihdoin edullisesti 2nd handina löysin.

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Tästä mä en halua puhua.

Vuoden kivoihin muistoihin kuuluu myös kaikki mallikeikat.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Once upon a time in Hollywood oli kyllä varsin jees.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

38 vuotissyntäreitä tuli vietettyä töiden merkeissä pressan linnassa kuten edellisvuonnakin. Töiden jälkeen nostettiin maljat vielä Kämpin jatkoilla. 

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?

Liian suuri kysymys. Tää vuosi oli kriisin vuosi, mikään pieni yksittäinen asia ei olisi muuttanut juuri mitään. En voi tietää mikä olisi se yksi perhosen siiven isku, joka olisi pitänyt osua eri tavoin, että elämän dominoefekti olisi mennyt toisin ja onnellisesti.

Mun viihtyisä koti oli yksi vuoden tärkeistä ja positiivisimmista asioista.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?

Laiskuus ja mukavuus. En jaksanut juurikaan panostaa pukeutumiseen, joten paljon on tullut hiihdeltyä tylsästi farkuissa, trikoopuseroissa ja neuleissa. Ostin jopa collegepuseron, jota olenkin kuluttanut loppuvuonna ahkerasti.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Ei musta oikein tunnu, että mikään olisi pitänyt. Tai no, kai sitten piti, kun tässä nyt edelleen porskutellaan eikä enää tee mieli kuolla. Tästä tahtoisin kiittää mm. mielialalääkkeitäni, terapiakäyntejä, omaa resilienssiäni, internetin ehtymätöntä eläinvideovarastoa ja lohdullista pehmeyttä tarjonneita untuvapeitteitäni.

 

Myös uusi työhuone kuului vuoden hyviin muutoksiin. Siellä on paljon hyvää miljöötä mm. asukuville.

32. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?

Kyllä tämä uusi naisvaltainen hallitus ja etenkin Sanna Marinin nousu pääministeriksi ilahdutti suuresti.

33. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Yksinäisyyden kokemus tuli hieman yllätyksenä. Olin valheellisesti kuvitellut olevani todella itsenäinen ja pärjäävä enkä ollut koskaan osannut kuvitella että yksinäisyys eron jälkeen iskisi niin lujaa.

Kuntotestin tulokset paranivat huimasti jo pienellä liikunnan lisäämisellä. Mutta nyt tulevana vuonna pitää kyllä laittaa rauta nousemaan entistä useammin ja paremmin.

 

34. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.

1. Lisätä liikuntaa entisestään. Syksyn aikana sain jo jonkin verran irrotettua persettäni sohvasta salille, mutta nyt hommasta pitää saada vielä aktiivisempaa.

2. Se jo aiemmin mainitsemani 50 kirjaa.

3. Palauttaa blogi jälleen yhtä aktiiviseksi kuin se oli ennen tätä elämän sysipaskaa jaksoa.

4. Tehdä edes yksi sellainen ulkomaanmatka, jossa voisin vain haahuilla ympäriinsä kameran kanssa kuvaten ihan vaan huvin vuoksi.

5. Alan panostamaan ruoanlaittoon.

 

Melko sekavin fiiliksin tässä siirrytään edelleen seuraavaankin vuoteen. Olen monin tavoin toimintakykyisempi kuin vuosi sitten ja masennuksen oireet ovat helpottanet huomattavasti. Mutta kyllä sisällä jatkuu melkoinen myllerrys. Käsittelyssä on elämän isoja teemoja ja menetyksen jos toisenkin prosessointia.

Rantaa ei vielä näy, mutta tuntuu, että nyt lastuni ajelehtii hitaasti pienillä laineilla selvittyään ihan helvetillisestä myrskystä. Enää ei tarvitse ihan koko aikaa pelätä putoavansa kyydistä, mutta vielä ei siltikään oikein tiedä mihin ollaan menossa.

Sellaisilla tunnelmilla siis sanotaan hei hei menneelle vuodelle ja suunnataan kohti uutta vuosikymmentä.

 

 

Kommentit (13)

Maaru
1/13 | 

Olet kyllä tosi upeen näköinen tuossa ensimmäisessä isossa kuvassa (=helmikuun juhlameikissä)! No, kyllä muissa kuvissakin :)

Vierailija
3/13 | 

Seurailen blogiasi ja tämä viimeisin postauksesi on todella hyvä ja mielenkiintoinen.

Olet vielä nuori ja elämä voi sinut yllättää juuri niin positiivisesti kuin toivotkin. Hyviä hetkiä vuodelle 2020!

Vierailija
4/13 | 

Hei Veera, olen seurannut blogiasi jo kauan ja arvostan etenkin sitä, että puhut asioista rehellisesti eikä blogisi ole vain sitä "ruusuilla tanssimista", vaan osaat kertoa myös niistä elämän nurjemmistakin puolista. Toivon sinulle oikein hyvää, kaunista ja onnellusta vuotta 2020 💖

Vierailija
5/13 | 

Toiseksi viimeinen kappale sai kyyneleet silmiini. Itselläni takana elämäni vaikein vuosi, onneksi kohta vuosi vaihtuu. Tämä on niin elämänmakuinen ja mielenkiintoinen blogi. Olet upea!

Vierailija
7/13 | 

Parempaa uutta vuotta! :) Paskasta vuodesta voi nousta vain ylöspäin. Uskotaan siihen.
Kiva jos jaksat blogata tiheämmin. Ja hei se mallisto käsityölehdessä oli ihan mahtava!

Vierailija
9/13 | 

Sinä oot niin aidon oloinen ihminen, on kiva päästä kurkkaamaan sun arkeen ja juhlaan. Moneen asiaan myös vahvasti samaistun.
Hyvää vuotta 2020. Tuokoon se kaiken sen, mitä tarvitset ja myös sitä, mitä tahdot.

AP
10/13 | 

Joka päivä kurkkaan mitä utta on tullut "tyylia-metsastamassa" blogissasi. Hyviä vinkkejä olen saanut pukeutumiseen. Kroppasi kun on samaa kaliberia kuin minulla, eli joskus vähän haasteellistakin on ollut;) 

Jatkoa odotellessa, toivottelen Mahtavan Hyvää Vuotta 2020 !

Severiina
12/13 | 

Olet voimaannuttava tyyppi💕. Toivottavasti ystäväpiirissäsi on ihania ihmisiä, joilta sinä saat voimaa. Tää kaikki mitä sä teksteilläsi ja kuvillasi meille annat, vaatii tymäkän vastapainon maailmalta. 💕 Muuten ei o yhtään reiluu.

Kesä
13/13 | 

Elämässä on monenlaisia haasteita, mutta me ihmiset olemme sen verran outoja, että ajan saatossa me ain selviämme ❤️

Hyvää alkanutta uutta vuotta ja vieköön uusi vuosi mennessään edellisen vuoden tuskan ja tuokoon se elämään niitä asioita mitä eniten halajat 😍

Kirjoituksesi nosti muistoja omasta elämästä, kun nuorena aikuisena yritti selvitä elämän pahoista kuopista, syvistä vesistä yksin, kun ei tiennyt miten matkaa pitää kulkea ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Elämä on kuitenkin lahja ja nykyisenkin elämän haasteiden keskellä olen oppinut nauttimaan jokaisesta hetkestä, tekemään arjesta juhlaa kaikilla pienilläkin jutuilla.

Kirjoituksesi myötä mieleni tekisi sinua halata ja jollain ihmeellisellä tavalla se toi hyvin läheisen fiiliksen kanssasi, vaikka en ole ikinä sinua nähnyt enkä aiemmin blogiasi lukenut.

Toki sosiaalisessa mediassa olen eräissä ryhmissä kirjoituksiasi seurannut.

Kaikkea hyvää ja olisipa mahtavaa joskus sinut vielä livenä tavata!

Ehkä joskus törmäämme keskisen suomen kaupungissa, Jyväskylässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuvien pusero saatu, STI.

Mun viime viikko oli taas vaihteeksi aika musta. Siis sellainen, kun se masennuksen musta tahmea massa taas koitti kovasti peittää alleen ja ainoa pakokeino oli jälleen uni. En tiennyt miksi olla hereillä. Siispä lähinnä nukuin, jos en tehnyt töitä. 

Itkua on pitänyt nieleskellä tänäänkin moneen otteeseen. Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, päätin listata 10 asiaa, jotka saavat mut nyt iloiseksi tai ovat muuten vaan hyvin. 

1. Edessä kolme kivaa päivää Kööpenhaminassa. Ensin hieman Olympus-juttuja isolla porukalla ja sitten ihan vaan lomaillaan yhdessä Iinan kanssa.

2. Marraskuun alussa työkalenteri näytti taas kerran huolestuttavan tyhjältä. Mutta kas kummaa, vain muutama päivä sen jälkeen, kun olin ääneen huolestani puhunut, ilmestyi jostain taas keikkaa. Pelottavan hiljainen marraskuu kääntyikin rahallisesti varsin hyväksi, mikä taas poistaa painetta joulukuulta.

3. Päätin siis edelliseen viitaten ihan suosiolla lomailla muutaman viikon joulun ja vuodenvaihteen tienoilla. Hiljaisempaa siinä kohti yleensä olisi joka tapauksessa, mutta on tärkeää tehdä selkeä päätös, että antaa itselleen luvan olla stressaamatta siitä, että muutamaan viikkoon ei tee mitään laskutettavaa.

4. Lomalla pääsee käymään kotikotona. Ihana nähdä perhettä ja sukua. Aion silitellä mummin ryppyisiä käsiä, pötköttää sunnuntaipäikkäreillä isän ja äidin välissä, saunoa ystävän luona, hihittää serkun kanssa, nauraa suvun pienimpien jutuille ja halata kaikkia ihania ja tärkeitä.

5. Lähden tänäkin vuonna itsenäisyyspäivänä linnaan kuvaamaan. Vaikka se onkin hikinen, kiireinen ja hieman stressaavakin duunikeikka, niin silti tosi kiva päästä sinne uudelleen. Eka kerta meni vähän harjoitellessa, joten jospa nyt olisi hieman sujuvampi suoritus.

6. Kun itsenäisyyspäivän työrutistuksesta selviää, niin seuraavana päivänä pääsee taas pitkästä aikaa Amorphiksen keikalle. Eli monin tavoin huikea synttäriviikonloppu luvassa.

7. Jo vähäinen salitreeni (1x/vko, joskus 2x) syksyn aikana on vienyt pieniä askelia eteenpäin. Erityisesti iloitsen niistä päivistä, kun olen onnistunut raahaamaan itseni liikkumaan vaikka olo on ollut todella surkea. 

Pusero - S.T.I. (saatu) / Farkut -Ellos / Kengät - Betty London / Korvikset - Aarikka

Nämä seitsemän keksi helposti, mutta sitten alkoi lyödä tyhjää. Mutta en luovuta ennen kuin 10 positiivista juttua on kasassa!

En vaikka pitäisi jo todellakin alkaa nukkumaan, sillä herätys on aamulla viideltä (eli viiden ja puolen tunnin päästä), jotta ehditään hieman seitsemän jälkeen lähtevälle lennolle.

8. Olen saanut paljon kivaa palautetta Suuri Käsityö -lehteen suunnittelemieni vaatteiden tiimoilta ja ilokseni saan työskennellä projektin parissa vielä hetken. 

9. Mua ei just nyt satu. Mulla on kuukausi sitten sattuneen betonirappustapaturman (kaaduin oikein huolella) jälkeen ollut vähän jos jonkinlaista kremppaa. Sain osumaa sen verran moneen kohtaan kehoa, että moni paikka on kipuillut vuoronperään. Ja viime viikolla iski pitkästä aikaa taas hirmuinen tensiopäänsärkykin. Mutta just nyt ei satu yhtään ja se on ilahduttava asia nukkumaan käydessä. Tekee nukahtamisesta kovin paljon helpompaa.

10. Ja viimeisenä: Paljosta mustasta huolimatta, kykenen kuitenkin kokemaan myös iloa ja onnistumisen tunteita! Tämä, jos mikä on tärkeää ja tästä asiasta terapeutinkin kanssa viimeksi puhuttiin.

Vaikka mielialassa on paljon toivomisen varaa, enkä tunne oloani useinkaan kovin toiveikkaaksi tai tulevaisuuteen luottavaiseksi, niin kyllä siellä pinnan alla aina välillä kuplii jotain pientä positiivista. Ja se on hyvä merkki se.

Nyt unille! Herätykseen aikaa 5 tuntia. Instastoryssa @vieruska pääsee seurailemaan Köpisreissun fiiliksiä reaaliajassa.

 

Kommentit (11)

Mamma1
1/11 | 

Hei Veera, en juuri koskaan kommentoi, mutta jokaisen juttusi luen. Piirsin jo kaavat suunnittelemaasi mekkoon, joten täältä yksi iso peukku tuolle yhteistyölle.
Jospa mustan jakson jälkeen tulisi harmaata ja vähitellen myös vaaleita ja heleitä sävyjä elämääsi. Sitä niin kovasti sulle toivon.

Jp
2/11 | 

Samanlainen postaus oli kolmistaan Karoliinalla. Taitaa olla muotia luetella 10 hyvää asiaa elämästään.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Oo, kahdella bloggaajalla sattui olemaan samantyyppiset postaukset, shocking! :o

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

ailie
3/11 | 

Ei pöllömpi muoti, itse kukin voisi välillä miettiä asioita, mitkä ovat hyvin. Yllättävän paljon saattaa löytyä : )

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jep, kannustan kaikkia tekemään välillä samanlaisia listoja.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
4/11 | 

En jaksanut lukea. Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa niin tuollaisen otsikon jälkeen tulee ihan vitun pitkä litania kuin nälkävuosi itsesäälirutinakitinäsynkkääkinsynkempää maratooni ja sitten taas sankaritarinaan semiselviytymisestä ja uhasta joka aina ja alati väijyy synkkänä pilvenä loputonta jatko-osaansa odottaen jne

Veera
Liittynyt2.9.2015

Et jaksanut lukea, mutta jaksoit kuitenkin tehdä oletuksia ja kirjoittaa kommentin. Olisit nyt senkin ajan jotenkin paremmin käyttänyt. Miettinyt vaikka omia positiivisia juttujasi.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
5/11 | 

Vaikka (vai juuri siksi) puhut paljon masennuksestasi, sinusta ja teksteistäsi välittyy jotain suurta voimaa ja karismaa. Kiitos, että pidät tätä blogia ❤

Majjjjjjjj
6/11 | 

Ooh, arvasin, että pääset linnaan uudestaan! Arvatenkin kiinnostaa, että mitä laitat päälle? Viime vuonna olit upea, ja jotenkin en usko tyylin meneen vuodessa ainakaan alamäkeen. :)

Vierailija
7/11 | 

Välillä on vaikeaa (eri syyt kun sulla, esim. yksinäisyys) mutta kiva lukea sun kuulumisia ja että iloakin mukana. Tsemppiä 💙💙

-Kuvien kengät saatu, Pavement-

Mihin tämä lokakuu oikein katosi? Aivan kuin minulla ei olisi näistä viimeisistä pimeistä viikoista mitään muistikuvaa. Ihan hetki sitten ihailin kauniita ruskan sävyjä ja mietin syksyn olevan vasta aluillaan, mutta nyt on jo saanut kuulla ensimmäiset "mitä suunnitelmia sulla on jouluksi" -kysymykset. Apua!!

Näin kuunvaihteen kynnyksellä on hyvä hetki hieman virkistää muistia, että millaisissa merkeissä se lokakuu oikein ohi hurahti. Tässä varsin sekalaisia asioita, joita muistan kuluneelta kuukaudelta.

Lokakuussa...

- Ilmestyi Suuri Käsityö -lehdessä ensimmäiset vaatteet mun suunnittelemasta minimallistosta! Kirjoitan tästä pian lisää.

- Kävin Helsingissä juhlimassa ystäväni Einon esikoiskirjan julkkareita.

- Säikähdin hurjasti kaaduttuani pahasti airbnb-kämpän betonirappusissa suihkusta tullessa. 

- Parantelin kaatumisessa loukkaamiani paikkoja monta päivää kipulääkkeiden ja lihasrelaksanttien avulla.

- Kävin Ellinooran keikalla ja nautin siitä ihan suunnattomasti.

- Sotkin koko kylpyhuoneeni käyneellä mustikkasmoothiella. Se räjähdys oli melkoinen!

- Pukeuduin yli puolet kuukaudesta tähän kuvien H&M kashmirneuleeseen vaihdellen vain alaosia (mustat farkut tai legginssit).

- Vastapainona villapaitamuhimiselle käytin kaksi kertaa uskomattoman ihanaa paljettimekkoa. 

- Aloitin tuikkukynttiläkauden. 

- Vietin todella paljon aikaa yksin kotisohvalla

- Vihasin metelöiviä naapureitani

- Koin kauhunhetkiä kadotettuani yhden duunikeikan kuvat. Ja sitten vielä suurempaa helpotusta kun kuvat löytyivät kortilta rescue-ohjelman avulla. Huh.

- Ikävöin ihmisiä, jotka kuuluisi vain unohtaa.

- Koin laajan sähkökatkon vuoksi eka kertaa ikinä täysin pimeän kaupungin. Oli tosi outoa!

Farkut - Ellos / Kashmirneule - H&M / Kengät - Pavement (saatu) / Korvikset - La Kiva (saatu)

 

- Siivosin kaapeista ison läjän vaatteita kirppiskasaan. (Vielä pitäisi saada ne eteenpäin)

- Ostin uudet huippuhyvät treenikengät ja urheiluliivit, joista en vielä ole osannut muodostaa mielipidettä. (Esittelen molemmat jossain kohtaa täällä!)

- Löysin näin myöhäisherännäisenä Sorjosen ja tuijotin sen kahden kauden jaksot kolmessa illassa.

- Nakkasin vihdoin vuoden jälkeen toisen peiton sängystä kaappiin. Yksi ihminen tarvitsee vain yhden peiton. 

- Ilahduin saadessani kutsun Köpiksen reissulle, jonne tulee mukaan rakkain Iina.

Pienensin mielialalääkeannostani

 

Sellainen pienien ja sekalaisten asioiden lokakuu. Tervetuloa marraskuu!

Kommentit (4)

Vierailija
3/4 | 

Hei! Minkä kokoinen tuo sinun villapaitasi on? Sitä saa vain netistä eli sovittaminen ei onnistu, siksi kyselen...

Vierailija
4/4 | 

Kiitos tiedosta! Olen samoja kokoja kanssasi, joten tieto oli tärkeä. Nyt voin siirtyä tilaamaan tämän paidan.

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö Ellos (mainoslinkkejä) ja kengät saatu Vamsko-

Mun viikonloppu on ollut aika surkea ja yksinäinen. Mietin eilen, että mitä tapahtui, koska minusta tuli tällainen? Tällainen kotiin peiton alla jumittava tyyppi, joka samaan aikaan tuntee ahdistusta siitä yksinäisyydestä, muttei osaa enää tehdä mitään asian eteen. Kaipaan seuraa, mutta en kuitenkaan halua lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Haluaisin tulla kuulluksi ja nähdyksi, mutta en osaa pyytää ketään luokseni. 

En vielä muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan tällaista tilannetta, jossa koen olevani ahdistavalla tavalla yksin. Nyt minuun on kuitenkin hiipinyt kuristava pelko siitä, että tämä olotila on pysyvä. Tuntuu, että eronneet ihmiset useimmiten lähinnä toitottaa sitä kuinka vapauttavaa ja ihanaa on nyt kun saa olla itsekseen ja itsenäinen ja tehdä mitä haluaa. Kuuluisan erohehkunkin se monelle pukkaa päälle.

Sellainen voimaantuminen tuntuu kuuluvan oikein sujuvaan erosta toipumiseen. Sinkun kuuluu sanoa miten loistavasti tässä menee kaikin puolin itsekseenkin. Ja mä en löydä tuota ajatusta itsestäni ollenkaan ja se saa miettimään olenko huono, heikko ja epäonnistunut.

Siis totta kai sitä pärjää. Kun on pakko. Kyllä tässä henki kulkee ja päivät kuluvat. Aina tulee uusi aamu vaikkei aina tahtoiskaan. Teen työt, suoriudun arjesta. Nukahdan useimmiten helposti ja itkemättä. Herään vaikeammin ja hymyilemättä. Kotioven avatessa on kuitenkin mielessä aina sama kysymys: entä jos mua ei koskaan enää kukaan siellä odota? Se on ihan hurjan lohduton ajatus.

Mutta tuntuu, että on jotenkin noloa tuntea niin. Kuuluisi olla vahva ja itsenäinen tyyppi, joka ei tarvitse ketään. Ei ainakaan mitään parisuhdetta. Sellaista toivotaan vasta sitten kun "elämä on ihan tosi mahtavaa näinkin". Mitä jos tää ei ikinä ala tuntumaan musta ihan tosi mahtavalta? Jos mä en opi nauttimaan siitä, että saan ilta toisensa jälkeen olla olla yksin näiden seinien sisällä? Mitä jos tämä olotila on pysyvä? Sitä mä pelkään. 

Pusero - Ellos, Joelle, koko 48  / Farkut - Ellos, koko 46 / Kengät - Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvikset - Aarikka (saatu)

Samaan aikaan kuitenkin, kun tunnen itseni ihan superheikoksi, olen muistanut välillä kehua itseäni myös siitä miten vahva olen. Muistutan itseäni millaisista hetkistä olen elämässäni selvinnyt. Miten monta epätoivon hetkeä jo ohittanut. Millaisia pelkoja jo selättänyt. Taaksepäin katsoessa näen tyypin, joka on aina noussut uudestaan entistä vahvempana ja uusia selviytymiskeinoja oppineena. 

Miten sen mielikuvan vahvasta minusta saisi siirrettyä myös niihin ajatuksiin, joissa katson eteenpäin? Siihen mulla ei ole vielä vastausta. Nyt mä jumitan tässä pelon liisterissä ja yritän hyväksyä sen, että elämässä ei ole mitään takuuta siitä, että "kaikki menee vielä hyvin". Tämä on hengenvetojen mittainen matka, jonka lopputulos on kaikilla sama huolimatta siitä tuntuiko matkalla hyvältä vai pahalta. 

Pukeutumisessakin on ollut nähtävillä jumitusta. Jalkaan on lähes joka päivä eksyneet nuo hurjan mukavat Elloksen Thea-pillifarkut ja Vamskolta saamani valkoiset maiharit. Molemmat luovat hieman reippaamman olon. Yläosina ovat vaihdelleet lähinnä tuo kepeä kukkapusero tai lämpöä, lohtua ja mukavuutta kaivatessa jokin pehmoinen neule. Juuri nyt on fiilis, että tarvitsen vaatteiltani nimenomaan lämpöä, lohtua ja hitusen reippauden illuusiota.

Seuraavaksi yritän kaivaa sisältäni sen verran reippautta, että kiskon trikoot jalkaan ja lähden salille. Sillä jotenkin se on tämäkin sunnuntai kulutettava.

 

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 | 

Kiitos tästä. Puit sanoiksi sen, mitä juuri nyt koen. Mielen on vallannut paniikki ja pelko siitä, etten enää koskaan koe romanttista rakkautta. Ulospäin olen pärjäävä ja itsenäinen vahva nainen, ja olenkin. Välillä vain niin kovin heikko. Tsempit meille kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Tinttarella_Tiina
2/12 | 

Jos itse osaisin kirjoittaa fiilikset paperille, tarinani olisi yksi yhteen sun tarinas kanssa. Kiitos tästä Veera! Jotenkin helpottaa, kun tietää, ettei ole näiden tunteiden kanssa yksin (vaikka onkin yksin).

KatiR
3/12 | 

Mäkään en usko siiheb että asiat automaattisesti menis jotenkin parhain päin, miksi menisivät? Ainakin omassa elämässä huonot ja vielä huonommat (hehheh) kaudet vaihtelevat. Olen itsekin kokenut tuota ihmiaahdistuksen ja yksinäisyyden välistä ristiriitaa jo useamman vuoden. En tiedä onko poikkeuksellista, etten edes ihastu kehenkään. Harmi että nyky - yhteiskunnassa parisuhde arvotetaan niin korkealle, että aikuinen yksinelävä jää helposti monen asian ja keskustelun ulkopuolelle. Haluaisin sanoa jotain kannustavaa aiheeseen liittyen, mutten keksi :D mutta olet upea ja taitava tyyppi!

Vierailija
4/12 | 

Sulle ja teille yllä kommentoineille koetan välittää toivoa... Tuo olotila ei ole pysyvä. Oon itte eronnu muutamankin kerran elämäni aikana. Aina on tullu nimenomaan tuo kamala ahdistus ja epätoivo, pelko siitä, että eikö tämä koskaan muutu. Olenko iana yksin.

Ja Veera, sun erosta on tosi lyhyt aika. Ei kia vuottakaan? Ahdistus kuuluu myös tuohon aikaan. Ei pitkästä ihmissuhteesta selviä vuodessa tai kahdessakaan. Eikä kannata rynnätä uuteen vielä pitkään aikaan -- oikeastaan vasta sitten kun on aidosti tyytyväinen itsekseen oloon, on hyvä katsella ympärilleen sillä silmällä.

Surkea olo kuuluu asiaan. Sitä ei kannata lykätä tai turruttaa millään konstilla, päinvastoin. Suru olisi hyvä surra läpi, apuna voi olla hyvä terapeutti.

Toivottavasti en loukkaa saman vanhan virren toistolla, mutta sanon silti: surkea olo ei ole pysyvää, se menee ohi -- ja parempaa on tulossa <3

Vierailija
5/12 | 

Jos on mahdollisuus, niin lähde ulos metsään liikkumaan. Hengitä raikasta syysilmaa keuhkot täyteen ja nauti väreistä. Jos on rahkeita, niin lähde vaikka jonnekin luonnonsuojelualueen tienoolle viikonloppureissulle YKSIn ja varltele poluilla ja nautiskele hiljaisuudesta (ja nuotiomakkarasta). Sitten seuraavaksi voisit vaikka mennä elokuviin yksin jne. 

Tee jotain yllättävää, mitä et ole ennen tehnyt (sen ei tarvi olla mitään suurta, mutta ennakkoluulotonta).

Kun tekee yksin asioita, mitä yleensä on tehnyt kaksin tai porukassa, alkaa tuntea itseään paremmin ja varsinkin metsän hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa voi olla itselleenkin armollinen.

Vierailija
6/12 | 

Puit omat ajatukseni sanoiksi. Omasta erosta selviytymiseen meni 2,5 vuotta. Ei kiinnostanut sillä aikaa tippaakaan muut miehet. Tinderiäkin yritin väkisin koittaa.. Nyt erosta on kohta 3 vuotta ja pari kk on tuntunut mukavalta. Nyt elämääni on astunut uusi tuttavuuskin, aika näyttää syveneekö ystävyys suhteeksi. Ihminen löytää uuden kumppanin, kun on siihen valmis. Itse olen tyytyväinen, että olin tämän 3 vuotta yksin ja opettelin tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Ystäviä kannattaa silti tavata ja koittaa olla sosiaalinenkin, koska ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Mutta tosiaan ihmisen pitää oppia olemaan itsensä kanssa onnellinen ja rakastaa itseään, silloin sitä rakkautta voi antaa muillekkin.

Arja
7/12 | 

Isoja asioita. Ja aina uudelleen. Ääk.

Onhan myös niin, että tuollainen jumitus on asia, jota et voi itse hallita ja selvittää. Usein huomaan itse meneväni siihen lankaan, että ajattelen, että tämä on minusta kiinni, miksi minä olen tällainen ja toimin näin. Kun pitäisi ymmärtää, että tämä ahdistus on sellaista, mitä ei voi omin toimin selvittää. Ei olemalla reipas (että mä vihaan sitä) tai taistelemalla. Se on. Pakko hyväksyä. Ja se voi olla jollain tavalla myös tie eteenpäin. Lopettaa hillitön rimpuilu. Mutta ei tarkoita, että luovuttaisi.

Toinen, jolla surkea vkl
8/12 | 

Olet rohkea kun pystyt tuosta yksinäisyydestä kirjoittamaan, vaikka se on kipeä asia. Itse olen jo pitkään ollut yksinäinen ja juuri nyt on ollut erityisen surkea viikinloppu. Ahdistus on iskenyt päälle. Loputtomasti ei vaan jaksa yksin olla "reipas" ja tehdä kaikkea aina yksin, suorittaa ja selviytyä. Välillä romahtaa sinne peiton alle. En ymmärrä niitä kliseitä, että ensin pitäisi voida yksin hyvin. Siis varmaan jollain tasolla joo, mutta onhan se nyt ihmisen normaali perustarve kaivata kumppania. Eikä loputtomasti voi yksinään kehittyä ja kasvaa henkisesti, kun siihen kasvuun tarvitaan niitä peilejä ympärille. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä eikä niin, että molempien pitäisi jo valmiiksi olla jotain täydellisyyksiä. Tämmöstä ajatusvirtaa nyt vaan lähti tulemaan.

Ystävän ystävä
10/12 | 

Hyvä Veera, että kirjoitat rehellisesti tuntemuksistasi tänne jokaisen luettavaksi. Monelle jo sekin, että ei yksin paini samojen ajatusten kanssa, on helpottavaa. Ystäväpiirissäni on useita leskiä esim., jotka kaipaavat "sitä joka on taivaassa",  ja siksi ymmärrän kyllä totisesti heidän kaipaustaan. Pidän yhtetyttä eri tavoin ja menemme yhdessä milloin minnekin tapahtumiin yms.. Suosittelen, että kaikki me yhdessä kannatellaan toisiamme, etenkin näin syksyn pimeinä aikoina ! Pirtsakka pusakka on kuvassa tällä kertaa !

Erityisherkkä vierailija
11/12 | 

Hei Veera! Rohkea kirjoitus, arvostan.
Vastasit tavallaan jo itse omaan kysymykseesi, vaikka kirjoitit, että sinulla ei ole siihen vielä vastausta.
Sinussa on se vastaus jo. Sinussa on nyt ja tulevaisuudessa se sama vahvuus, ja enemmänkin, mitä on ennenkin ollut. Olet aiemminkin selvinnyt vaikka ja mistä. Selviät jatkossakin. Se vaatii vain rohkeutta luottaa itseesi. Rohkeutta sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta. Rohkeutta luottaa, että tästäkin nouset ja elämä kantaa ja kaikki muuttuu paremmaksi. Pientä itsepsyykkausta ja itsellesi muistuttamista, että se vahvuus löytyy kyllä edelleen sieltä sinusta. <3

Elinaelina
12/12 | 

Mitä jos hyväksyttäisiin se, ettei ole oikeaa tapaa elää eron läpi?

Joku voi oikeasti tarvita yksinäisyyttä ja itsensä etsimistä.

Itse tein sen "virheen" että heittäydyin seuraavaan suhteeseen. Hetken oli vaikeaa uskaltaa panostaa tähän, mutta onnellisia ollaan enkä kadu mitään. Entinen puoliso on onnellinen puolesta. Vähän tässä elää matalalla profiililla, kun ihmisillä on niin vahvat mielipiteet siitä, että on oltava ainakin vuosi yksin.

En nauti yksinäisyydestä ja vihaan ajatusta seksistä tuntemattomien kanssa. Miksi ei saisi nauttia siitä, mitä elämä tuo vastaan?

Ja kyllä mä nyt ihan todella vahvasti tiedän kuka olen ja mitä haluan, eikä väkisin sinkkuilu muuta sitä mihinkään suuntaan.

vanillamandy
13/12 | 

I would say that you have just provided great touch and opportunity to learn new fashion trends and some times even great ideas about trendy topics. As a content writer at https://www.nursingessays.co.uk/assignment-writing have been regular visitor to this site for so many years and had great inspiration to learn about new women style trends to help them flaunting their gorgeous curves in and out .

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram