Kirjoitukset avainsanalla Kuulumisia

-Kaupallinen yhteistyö Asos ja Ellos. Postaus sisältää mainoslinkkejä -

Olin tänään kolarissa. Tai siis perus peräänajo hiljaisessa vauhdissa, ei onneksi mitään sen dramaattisempaa. Mutta kyllä mä tässä nyt viikonlopun ajan niskaani ja päätäni saan hieman tarkkailla, sen verran tuntui kuitenkin se tömähdys. Olinkin tässä jo muutaman päivän sairasloma päällä käden vuoksi, joten lisää vaan kipua ja jumia! Jospa siitä ei kuitenkaan sen enempi nyt niska alkaisi vihoittelemaan. 

Kädessäkään ei mitään sen vakavampaa kuin aina silloin tällöin uusiva rasitusvamma. Epikondyliitti, eli tenniskyynärpää, ja ranteessa jännetuppitulehdus oireilee. Sellasia peruskipuja näin kuvaajana. Vuosia sitten, kun kuvasin kaikki omatkin työt painavalla peilijärkkärikalustolla, kärsin ranne-, kyynerpää- ja olkapääkivuista todella usein. Vähintään pari kertaa vuodessa tilanne äityi aina todella pahaksi ja sain juosta lääkärissä piikitettävänä. Sittemmin kevyempään Olympus-kalustoon vaihdettuani on oireilu vähentynyt todella paljon. En muista käsien vaivanneen ainakaan viimeiseen pariin vuoteen juuri lainkaan.

Jos mulla valokuvaajana ne on kädet, jotka on kovilla ja toisinaan kipuilee, niin mitä paikkaa kropassa sun työt erityisesti rassaa?

Nyt kun olisi enää vajaa viikko pitänyt kestää ennen yli parin viikon taukoa kuvaamisesta, niin tuli näköjään räpylällä jo tältä vuodelta raja vastaan. Mutta tämä nyt on vuoden paras aika saada rasitusvamma, kun tosiaan joulun ja uudenvuoden vuoksi kuvaamiseen tulee ihan selkeä tauko. Hyvä mun vasen ranne, melkein ajoitit täydellisesti väsähdyksesi!

Sellaista sairaskertomusta siis perjantai-illan ratoksi. Mielenterveydestä en edes aloita. :D

Mut hei, vähän harmaasta viikosta huolimatta muistin ja ehdin yks päivä ottaa asukuvia. Ihan älyttömän hyvän värinen tuo Junarosen samettibomber, mutta mietin pitäiskö napata tuostakin alaresorin kuminauha kokonaan veks, niin tulisi käytettyä enemmän. Olen useammastakin tuon tyyppisestä takista ottanut sen kumpparin pois, kun tykkään helmasta enemmän sellaisena suorana kuin kuminauharesorin rypyttämänä. Ehkäpä kaivan sakset esille..

Paitsi että tajusin just, että saksethan ne olikin mikä multa täältä kämpästä edelleen puuttuu. (Toinen ostoslistalla oleva asia on patakinnas!) Ja onhan mulla äidiltä joskus lahjaksi saadut viinirypälesakset, kai ne käsityöt ja purkuhommat niilläkin onnistuu. :D

Pusero ja samettibomber - Junarose (koko M) (saatu) 

Farkut - Ellos (koko 46)

Kengät - AGL

Korvikset - Anette Ahokas Design (Saatu)

Junarosen samettinen vetskaritakki on jo jotain mennyttsä mallistoa, mutta Asoksesta sitä löytyy vielä hyvällä alella! 

 

Kommentit (3)

Vierailija

Hoitajan ammatissa koko kroppa on välillä kovilla, mutta eniten selkä. 🤐

Nina

Seisomatyö jossa kannetaan ja nostetaan tavaroita koko ajan, kyllä pahiten kärsii hartiat. Tenniskyynärpääkin on tuttu.

Aba

Hoitsuna kans juurikin ranteet,kyynärpäät ja olkapäät kovilla kun potilaita nostelee ja siirtelee ja kannattelee ja sitä myötä sitten niska/hartia seutu jumittelee. Jotain muuta pitäs alkaa miettiin,sen verta romuna jo näin pikkusen päälle +40 veenä,ei kiva.
Hyvää joulunaikaa sullen ja kaikkea hyvää !!

Missä mä olen ollut? En oikein tiedä itsekään. Tai siis, fyysisesti olen ollut lähinnä töissä ja edelleen muuttolaatikoiden seassa. Ajatuksen tasolla olen ollut lähinnä hukassa. Jossain välitilassa. 

Uusi koti tuntuu ihan viihtyisältä, mutta sellaisella tavalla kuin olisin vierailulla jossain Airbnb-asunnossa. Ei se minun kodilta tunnu. Käyn siellä vierailuilla. Aivan kuten olen vielä käynyt tavaroita pakkaillessa vierailuilla vanhassakin kodissa. Siinä mikä on nyt riisuttu versio entisestä. Missä asuu se tuttu ja rakas tyyppi ja vaatekaapeissa pyörii vielä mun riepuja. Mutta ei sekään enää kodilta tunnu. Mun koti ei oo täällä, eikä siellä. Olen matkalla jonnekin, mutten tiedä minne.

Mutta just nyt tänään mä olen Tampereella. Heräsin aamulla Helsingistä ja menen nukkumaan täällä Mansessa. Dream Hotellin pienessä, mutta viihtyisässä huoneessa. Tuntuu helpommalta olla näin oikeasti jossain matkalla kuin kodilta tuntumattomassa kodissa. Hotellin lakanoissa on luonnollista tuntea olevansa irrallaan, etäällä omasta arjesta. Omassa virallisessa osoitteessa se tuntuu vain ahdistavalta.

Eilen aamulla Porin katuja koristi ensilumi. Ilma tuntui vihdoin riittävän talviselta, jotta saatoin ottaa käyttöön tuon Ril'sin ihanan takin. 

Yövyimme täällä Dream Hostel & Hotelissa reilu kuukausi sitten bloggaajien tykypäivillä ja tykästyin paikkaan. Niin tähän majoituspuoleen kuin myös samassa yhteydessä toimivan Tullin Saunan palveluihin. 

Nyt palasinkin sitten Olympus-koulutusta pitämään samaan mestaan. Kiva löytää uusia paikkoja missä palvelu pelaa ja fiilis on kohdallaan. Tiedän, että tänne on helppo palata, kun taas tulee koulutustilan tai majoituksen tarve Tampereella. Ja sinne ihanaan saunaankin olisi kyllä ollut kiva tänään ehtiä, mutta piti tehdä töitä! 

Jos on ollut ämmä vähän välitilassa niin niin on ollut kuulkaa garderobikin. Osa vaatteistani on edelleen Tommin luona, sillä minulla on vaatekaappi vasta tilauksessa. Ei ole mitään järkeä viedä kaapissa siististi roikkuvia vaatteita lojumaan mun kämpän lattialle. Ne vaattet, jotka ovat mukanani jo muuttaneet, ovat puolestaan osittain vielä kasseissa ja muuttolaatikoissa. Alusvaateosasto sentään on täydellisessä järjestyksessä lipaston laatikoissa! Kuinkahan kauan sitä järjestystä kestää? 

Uuteen kotiin muuttaessa vallitsee jossain kohti vähän aikaa sama järjestyksen illuusio kuin uuden tietokoneen kanssakin. Aivan ohikiitävän hetken ajan kuvittelet tästä lähtien viikkaavasi kaikki alushousut nätisti niille kuuluvaan laatikkoon ja pitäväsi tiedostokansiot ja kuva-arkistot selkeinä. Tämä optimistinen kuvitelma kuitenkin romahtaa pilvilinnojen lailla ensimmäisen pyykkihelvetin tai kiireisen ja sekavan työviikon myötä. 

Sitä helposti kuvittelee koko elämästä samalla tavalla. Että nyt on uusi alku, nyt pistän kaiken ojennukseen. Alan naiseksi joka syö aamuisin hyvän aamiaisen ja petaa petiinsä kauniin päiväpeiton. Todellisuudessa uudessa elämässä aamiaistarpeet homehtuvat jääkaappiin ja aamulla lähtiessä makuuhuoneeseen jää toisistaan erilleen liukuneet patjat lattialle. (Sänkyrunkokin on tilauksessa!)

Että sekavaa on. Jossain takaraivossa kolkuttelee pieni ääni, joka koittaa vakuuttaa, että kyllä elämä vielä jossain kohti antaa onnentunteita. Mutta isompi ääni huutaa, että en jaksaisi odottaa.

Työkiireet tuntuvat tässä kohtaa tervetulleilta. On pakko pysyä liikkeessä. Aika kuluu kuin huomaamatta. Jos oikein kiireisenä pysyn, niin ehkä ihan kohta saankin huomata ruohon jo vihertävän. Ehkä ensi vuosi, seuraava kesä ja joku kiva asia elämässä ovatkin jo ihan nurkan takana. Mutta jos sitä jää sohvan pohjalle hetkeksikään epätoivoisena odottamaan, käy aika pitkäksi ja olo epätoivoiseksi.

Mutta siis, ennen kuin harhauduin tuohon pääni sisäiseen dadaan, niin piti jotain vaatteista sanoa. Että ne on tosiaan vähän sikin sokin ja mullin mallin ja siellä sun täällä, joten pukeutumishommatkaan ei ole ollut ihan ykkösenä mielenpäällä. Olen minä siis joka päivä jotain loimea päälle laittanut, mutta lähinnä sitä mitä on käteen jostain laatikosta osunut. Tänään oli kuitenkin ilo ottaa pitkästä aikaa asukuvia!

Mekko/tunika - S.T.I. (XL)

legginssit - Lindex (L)

neuletakki - J.Lindeberg (L)

kengät - Wonders (Saatu Ziosta)

korvikset - Aarikka (saatu)

 

Kommentit (10)

FruG

Juuri sellaista on muuttaminen toisen seurasta ihan omaan kotiin , ainakin minun kokemukseni mukaan. Ehkä siinä menee 3-6 kuukautta, mutta vähitellen oma energiasi tekee siitä kodin. Aluksi tuntuu feikiltä, mutta sitten se on koti.Olet tosi hyvän näköinen kuvissa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tää tuntuu jo ihan kodikkaalta, mutta on vaan sellainen outo olo kuin se en olisi kuitenkaan minä jonka koti tämä on. Mutta eipä ole kotia missään muuallakaan, joten tänne on sopeuduttava.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Majjjjj

<3
Hang in there. Hengittäminen helpottuu ja tästä päivästä tulee eilinen.
Oot super!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Tää on ihanan lohdullinen ajatus!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tintsu

Muista että toi on täysin normaalia, varmasti kaikki pitkästä parisuhteesta eronneet ja yksin muuttaneet ovat jossain määrin hukassa aluksi (ellei nyt suhde ole ollut täyttä paskaa, silloin on varmaankin lähinnä helpottunut😅) Itse kun erosin ja muutin rupuiseen yksilön niin olin aivan hukassa vuoden verran, kävin töissä ja iltaisin mietin kotona että mitä mä nyt teen, kuka mä oon, mitä haluan elämältä, mitä järkeä tässä on jne.jne.jne. Tänä päivänä kuitenkin toi on mennyttä aikaa, mutta toimii mulle muistutuksena siitä miten onnellinen nykyään olen, ja miten toisin asiat on kun oli silloin! Tässä on ollut monta elämänmuutosta, muutto toiselle paikkakunnalle, uuden alan opiskelu, koira😍, uusi mies (vaikkei se enää niin uusi olekaan) Kaikki on tapahtunut vähän niinkuin vaivihkaa.. Mutta anyway, et todellakaan ole yksin noiden ajatusten kanssa, ja täällä ruudun takana on meitä monta jotka toivoo sulle kaikkea hyvää ja on hengessä mukana👍

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä mietin just noita asioita myös. Että mitä helvettiä mä tällä elämällä teen? Mitä järkeä on elää yksin ja vaan tehdä töitä? Ja että mitä jos mä olen yksin aina? Se on ihan kamala ajatus. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Onkohan tämä blogi loppumassa? Päivityksiä niin harvoin, että joutaakin loppua.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Harmiksesi joudun toteamaan, että ei tämä blogi ole loppumassa vaikka niin soisitkin tapahtuvan. Sitä vaan kuule joskus saattaa elämässä olla sellaisia aikoja, että ei ihan ekana tai toisenakaan ole blogin päivittäminen to do -listalla. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Käyttäjä27633
Liittynyt3.12.2018

Kiitos mahtavasta ja aidosta blogistasi. Oon lukenu sinun blogia alusta saakka. En tietenkään tunne sinua yhtään, mutta tuntuu silti siltä että eläisin sinun rinnalla tuota eroa. Parempi päivä tulee vielä, ihan varmasti!!

Ehkä saamme vielä nähdä itsenäisyyspäivän asun täällä? :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, tulee linnan asu tännekin!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

 

En ole ollut viime aikoina normaalia laiskempi blogin päivittäjä siksi, että olisin luopumassa blogista tai, ettei minulla olisi mielessä montakin asiaa josta haluaisin kirjoittaa. Mutta päässä on pyörinyt Elämä. Todellakin isolla kirjaimella.

Kun iso pyörä oikein huolella pyörii, on hankala keskittyä mihinkään muuhun kuin aivan pakolliseen. Sitä aivan pakollista on ollut viime kuukausina ne työt, jotka tuovat pääasiassa leivän pöytään. 

Aika on mennyt viime kuukausina siis lähinnä töihin ja sen ulkopuolella oman sisuksen kaiveluun. Niin herkullisia aiheita kuin tuolta pääkopan perältä irtoaisikin, niin niistä asioista kirjoittamiselle on kuitenkin oma aikansa vasta myöhemmin. Kun se aika tulee, niin mulla on sata asiaa joista haluan täällä blogissa taas kirjoittaa. 

Mutta life is good. Olo on hurjan paljon paremmin kuin kesällä, kun tuli uitua pelottavan syvissä ja mustissa vesissä. 

farkut - Ellos / kashmirneule - H&M / nilkkurit - Vagabond / takki - kirppislöytö

Kuvissa yhden todella myrksyisän (siis ihan säätilasta puhun, en pääni sisällöstä :D) työpäivän ankean värinen asu. Elloksen pillifarkut ja Zadaasta edullisesti löydetyt Vagabondin kiiltonahkanilkkurit ovat olleet tämän syksyn parhaita hankintoja ainakin jos käyttöajalla mittaa. Ne etsiytyvät päälle niinä päivinä, kun pukeutumista ei jaksa juurikaan miettiä. Eli kiireisinä ja aikaisin alkavina työpäivinä siis todella usein. 

Tän postauksen ydin oli siis sanoa, että pysykää edelleen kyydissä vaikka blogin konduktööri on ollut vähän hiljainen. Olen palaamassa melko pian. 

Uutta postausta luvassa itse asiassa jo huomenna, kun pistän pystyyn arvonnan, jossa jaetaan lippuja tulevan viikonlopun I Love Me -messuille. Pysy siis kuulolla, jos liput syksyn kivoimmille messuille kiinnostaa!

Kommentit (4)

Vierailija

Kiva kuulla, että jatkat blogin pitämistä. Siinä on ollut kauniita kuvia ja kirjoitat kivasti.

Tsemppiä syksyysi!

Terkkusin Satu 

Vierailija

Olet ollut tähän saakka hirmu tuottoisa bloggaaja, ja olen hämmästellyt kuinka usein olet postannut, kun ottaa huomioon että tekstisi on aina huoliteltua, virheetöntä ja kuvatkin itsesi ottamia (ja editoimia?). Ei siis huolta aiempaa väljemmästä postaustahdista, se riittää mainiosti! Kunhan et kokonaan lopeta, koska olet niin hyvä tässä mitä teet; arvostan huikean paljon kaunista rehellisyyttäsi. Ikävätkään asiat ei ole rumia tai "piiloteltavia", kun niistä kertoo avoimen rehellisesti ja kuitenkin jotenkin aina sitten jollain tavalla positiivisen kautta. Ihan jo sekin, että jaksoit kesällä kirjoitella, oli huikeaa! Kiitos blogista, olen oppinut tätä lukiessa paljon itsestä ja itseni hyväksymisestä. Ja hei, myös se kevyempi vaatteisiin keskittyminen on tosi jees, olen löytänyt hyviä vinkkejä sun avulla :) nyt focus sinne arjen kiireeseen ja sit paremmalla ajalla tänne!

Alina

Ihan oikeasti. Piti sitten jättää kommentti, millä et saavuta mitään, mikä aiheuttaa ainakin mulle lukijana vain mielipahaa. Mä todella toivon ja uskon et Veera on tälläisten kommenttien yläpuolella, etteivät kaltaistesi aivopierukommentit vaikuta niin yhtään mihinkään.

(Kuvan kanat eivät liity postaukseen millään tavalla)

Mitä mulle kuuluu? Ihan itseänikin varten ajattelin tällaisen kysymyksen tänään esittää. On sellainen olo kuin pitäisi tässä kesän vedellessä viimeisiään hieman kerätä mietteitään, että kuka, mitä, häh?

Töiden suhteen tilanne on se, että tuleva viikko on viimeinen kesäduuniviikko Satakunnan Kansassa. Ja sekin jo repaleinen sellainen, sillä blogihommat vievät mua Helsinkiin parinakin päivänä. 

Tämän kesäpestin jälkeen olisi toki mukava vetää vaikka edes viikko happea ennen kuin hyökkää taas täysiaikaisesti sekalaiseen yrittäjäelämäänsä, mutta ei tule tapahtumaan. Syyskuun pari eka viikkoa on jo buukattu kivalle projektille, jonka myötä saan kierrellä pitkin Suomea. Turku, Helsinki, Lahti, Kuopio, Oulu, Tampere -rundi luvassa. Kerron myöhemmin lisää mitä luvassa, ehkä näen teitä lukijoitakin!

Muuten työrintamalla ei ole kalenteri vielä ihan hirveän pitkälle täynnä, mutta toisin kuin aiempina kesinä mulla ei tällä kertaa ole asiasta lainkaan huolta. Kyllä niitä keikkoja taas alkaa putoilemaan. Tarjouksia on sisällä ja lisää pitäisi kirjoittaa. Eikä pieni lomailukaan tosiaan olisi pahitteeksi.

Kuukauden päästä tulee ensimmäinen vuosi oikeana yrittäjänä täyteen ja olen saanut ilokseni huomata sen menneen huomattavasti paremmin kuin uskalsin aluksi ennustaa. Toteutunut liikevaihtoni on yli 40 % enemmän kuin alkuperäiset arvioni. Hyvä minä!

Entäs masennushommat? Jos parin kuukauden takaiseen oloon verrataan, niin ero on huima. Lääkeannoksen nosto teki tehtävänsä ja pahin musta pyörre sekä itsetuhoiset ajatukset alkoivat onneksi helpottaa jo muutamassa viikossa.

Nyt tilanne on se, että koen perus toimintakyvyn olevan ihan ok, joten pystyn tekemään töitä ja pitämään yllä arjen rutiineja suht hyvin. Terapiassa käynti jatkuu ja myllään mielessäni sitä painavia asioita ja yritän päästä kärrylle mitä elämältäni toivoisin. Eli tässä kohtaa lääkitykselle iso kiitos. Sen avulla pysyn arjessa kiinni.

Eikös syksyyn kuulu aina jonkin uuden alku? Harrastus, koulu, elämäntaparemontti, luottamustehtävä tai mitä vaan. Minä valitsin opiskelut ja mulla alkaa viikon päästä maanantaina Raumalla pukeutumisneuvojan opinnot!

Vähän oli nyt sellianen yllättävä siirto itsellenikin, siitäkin huolimatta, että olin jo aiemminkin noita koulutuksia googletellut. Nyt kuitenkin täytin vähän ohimennen hakemuksen ihan vasta jokunen viikko sitten ja kutsu opintoihin tulikin sitten jo ihan muutamassa päivässä. Maanantait pitäisi siis seuraavan lukuvuoden ajan pyhittää Rauman reissuille. 

Uskoisin, että opiskelut tarjoavat aiheita myös tänne blogiin. Joten niistä varmasti lisää jahka saan homman käyntiin!

Tällä hetkellä päällimmäisenä ajatuksena on vaan, että nyt pitäisi jotenkin vaan selviytyä seuraavat todella kiireiset kolme viikkoa. Ehkä sen jälkeen voisi varovasti miettiä jotain harrastushommia tai vaikka sosiaalista elämää. Mut nyt vaan raivoselviytymismoodi päälle ja töitä öitä myöden, niin kyllä tää taas tästä. 

Mitäs teidän syksyyn?

Kommentit (4)

Alissa

Ooo, kuulostaa hienolta!! Se homma passaa sulle varmasti ihan nappiin! Olispa kiva päästä sun stailaamaksi :) Tsemppiä opintoihin :)

Vierailija

Hieno juttu! Kun olet opiskellut niin voit alkaa kiertää porissa nudistirantaa  ja neuvoa niitä pukeutumaan.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram