Kirjoitukset avainsanalla Häähommia

Kuten monet kesälauantait, vietin myös viime lauantain häissä kamera kädessä. Kesäsesonki 2013 pn vasta aluillaan, mutta uskallan jo nyt veikata, että tämänkertaisen parin morsian on mun henkilökohtaisen upein morsian -listan kärjessä tänä vuonna, niin kovasti kolisi omaan makuuni hänen yksinkertainen ja graafinen asunsa ja lyhyeeen mustaan tukkaan loihdittu ihan järjettömän upea kampaus.

Sain tuoreelta vaimolta luvan julkaista pari yksityiskohtaa hänen lookistaan.

poola_kataryna

Henkäisin ihastuksesta heti pariskunnan noustessa autosta kuvauspaikalla. Yksi kertaisen olkaimettoman puvun seuraksi morsian oli valinnut huikean näyttävän Poola Katarynan nahkaisen Ink blot -nimeä kantavan kaulakorun.

Mä en pysty edes sanoin kuvailemaan kuinka paljon tuosta korusta tykkäsin ja kuinka mahtavalta se persoonallisen kaunottaren yllä näytti. Morsianten koruvalinnat harvoin iskee omaan makuuni, mutta tämä löi lekalla.

Tuota samaa korua näyttäisi muuten saavan myös kullan värisenä!

kengat
Persoonallisen morsiamen kengät olivat myös täydellisesti kokonaisuuteen sopivat. Minna Parikan kengät ovat viime vuosina nousseet vahvasti mukaan hääkenkämuotiin ja etenkin noita sydännauhoilla varustettuja Raquel-korkkareita näkee paljon, mutta väri on useimmiten valkoinen.

Näiden häiden mustavalkoiseen teemaan passasivat kuitenkin parhaiten mustat kiiltonahkaiset versiot, jotka yhdessä korun ja mustan tukan kanssa loivat hienoa kontrastia selkeälinjaiselle puvulle.

Minä, tunnettu hääangstaaja siis olin harvinaislaatuisen haltioitunut niin hääparin tyylistä kuin juhlien hillityn tyylikkäästä ilmeestä muutenkin. Ja täytyy myöntää, että isien puheet saivat jopa minulle vähän tipan linssiin. Yleensä onnistun työkeikoilla sivuuttamaan tällaiset tunteilut, mutta nyt en ihan pystynyt.

Lauantain keikalta odottaakin työkoneella sitten toistatuhatta ruutua läpikäymistään kunhan tästä tervehdyn ja pääsen takaisin paiskimaan hommia. Saan siis vielä jokusen hetken viettää näiden hienojen häiden tunnelmissa. :D

Kommentit (4)

Pellavasydämen Mervi

Näyttää tosi tyylikkäältä! Ne hiukset olisin halunnut kans nähdä!

Sanna

Samaa mietin kun edellinenkin kommentoija, ne hiukset. Itsellä kun lyhyt tumma kuontalo, niin aina miettii miten sen saisi eri tavalla laitettua.

Heidi

Upea oli morsian ja aivan mielettömän tyylikkäät ja laadukkaat häät! Ilo oli saada olla mukana! -Heidi-

No niin... sinne meni teksti taivaan tuuliin jonkun errorin takia, joten aloitanpa naputtelemaan tämän koko postauksen uudelleen. Ei toki ärsytä yhtään...

Mutta, tässä siis muutamia poimintoja sunnuntaisilla häämessuilla silmiin sattuneista asioista. Itsehän olin paikalla siis töissä, mutta ehdin nopeasti kiertää myös muut näytteilleasettajat. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen häämessujen tarjonta ei kyllä pääasiassa oikein kiinnosta eikä kosketa mua. Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa. :D Mutta tässä siis muutamia kuvia mitä sunnuntaina tarttui kortille.

20130127-205300.jpg

That's what I call a päähärpäke! Tuo Cruella de Villemäinen tylliviritelmä on jo niin överi, että kelpais mullekin. Mä haluun bileet joihin voin väsätä tollasen.

20130127-205337.jpg

Toinen ihana päähine löytyi naapuriosastollamme vierailleelta pikkuvauvalta. Miten suloinen pingviinineiti!

20130127-205352.jpg

Paljettikorsetti ei tietenkään voinut olla kiinnittämättä minun huomiotani. Jaa miksei? No koska siinä on paljetteja! Mutta nuo helmasta roikkuvat kammotukset kyllä leikkaisin pois. Oon muuten usein sanonut, että mulle sais myytyä vaikka pilkkihaalarin, jos se ois kuorrutettu paljeteilla. :D

20130127-205404.jpg

Ystävälläni on hääsuunnittelupalveluja tarjoava yritys nimeltä Lumihopea. Hänen osastollaan oli myynnissä kauniita Design Domin vartavasten Lumihopealle suunnittelemia vintage-henkisiä koruja. Vaikken omaan kaulaan tuollaista herkkää ja tyttömäistä pitsiä osaisikaan kuvitella, niin kauniita olivat silti. Jos muuten häähommat kiinnostaa, niin Lumihopean Tanja kirjoittaa myös hääblogia nimeltä Black.bling.White.

20130127-205449.jpg

Porin seudun yksi upeimmista, tai oikeastaan upein jos minulta kysytään, juhlatiloista on upea vanha kartano nimeltä Villa Grankulla.

Olin viime kesänä kuvaamassa siellä yhdet häät ja ihastelin jo silloin heidän upeita, runsaita ja kauniita kattauksiaan jotka sopivat kristalleineen ja hopeineen täydellisesti menneitä aikoja henkivään ympäristöönsä. Myös ruoka oli ensiluokkaista ja voittikin kirkkaasti "kesän parhaat hääpöperöt"-tittelin. Minä kun tosiaan ehdin niitä ihan muutamat joka kesä maistelemaan. :D

Saattaakin olla, että pääsen tässä kevään aikana vielä toteuttamaan jotain kivaa kuvausprojektia tuonne Villa Grankullaan. Kauniissa miljöössä on aina ilo kuvata.

20130127-205520.jpg

Vaikka ovatkin omaan mieleeni vähän turhan romanttisia söpöyksiä, niin silti messujen upeimmat kakut löytyivät ehdottomasti Marjon Herkkukakun -osastolta. Mun päähän ei vaan mahdu, miten joku osaa piiperrellä tuollaisia pikkutarkkuuksia.

Sitten ihastusta herättäneistä asioista tyhmiin ja rumiin.

20130127-205421.jpg

Ainakin mun asu oli kiireestä ja pinkistä teepparista johtuen ihan kamala. Mutta kyllä mä nyt kaks kertaa vuodessa voin töiden vuoksi pinkkiä käyttää vaikken siinä viihdykään. Ehkä pinkkiä paitaa kamalampaakin oli nimittäin hirveä lahje-/kenkämokani.

Tajusin vasta hississä nilkkureiden vetoketjuja kiinni kiskoessani, että nyt ei kengät ja housut passannut lainkaan yhteen, mutta en ehtinyt vaihtamaan. Minähän en nimittäin ikinä ikinä koskaan milloinkaan pukeudu noin, että kengät ja housut on yhtä ja samaa tylsää mössöä. Mun periaate kun on, että kengät kuuluu näkyä.

Nyt kuitenkin sattui noin, että kivasti kahta matskua yhdistelevät nilkkurit yksityiskohtineen jäävät lahkeiden alle piiloon ja näyttävät vain maailman tylsimmiltä talvikengiltä nahan ja kumikärkien sulautuessa iloisesti vahapintaisten farkkujen pintaan. Yäk! Ahdisti ihan oikeasti.

En tiedä huomaako tuota kenkäasiaa kukaan muu ikinä, mutta mulle se on käsittämättömän tärkeää, kuten ehkä avautumisesta voi huomata.

20130127-205433.jpg

Ja sitten se yksi ihmettelyn aihe. Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita? Ja mitä miesten juhlatyyliin tulee, niin ainakin häämessujen tarjontaa katsellessa hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että miesten liivejä, plastroneita sun muita tarjotaan kaikissa mahdollisissa kamalissa väreissä mitä ihmiset keksivät häidensaä teemaväriksi valita. Mä en käsitä.

Tuosta kuvasta voisi tönkköjen pukujen ja tönkköjen kampausten perusteella kuvitella, että se on otettu vaikkapa vuonna 2002 eikä suinkaan yli 10 vuotta myöhemmin. Että tämmöinen on juhlavista juhlavin ja upein tyyli, mitä Satakunnassa on tarjolla ja mitä täällä ilmeisesti sitten ostetaan. En vaan tajua.

Omien töiden puolesta oli ihan jees-messut. Hääkuvausvarauksiakin alkoi ropisemaan heti tänään. Eli ei se monen tunnin höpöttäminen hukkaan vissiin mennyt. Ensi kesänä pääsee siis taas maistelemaan hääkakun jos toisenkin ja ikuistamaan parit häävalssit ja kimppujen viskomiset.

Edit: tää niin kiteyttää mun ajatukset.. :D http://porvarillaonvaraa.blogspot.fi/2011/03/unelmahaat.html?m=0

Kommentit (48)

Muistan kans miten viime vuonna oikein turhauduin Porin häämessuilla (muille en vahingosta viisastuneena sitten mennytkään). Kaikki oli törkeän rumaa, häävärikartan mukaan ainut sallittu vihreä oli haalea lime (kun meidän teemaväri uskomattoman aherruksen jälkeen oli ja pysyi kirkkaanvihreänä!), ja kaikella törkeän rumallakin oli järkyttävä häälisä hinnoissa.

Loppujen lopuksi häiden järkkääminen oli ihan kivaa, mut on se hienoa kun se on ohi =D

Joo, jospa minäkin taas jossain vaiheessa

Uskaltaudun miettimään koko hääasiaa. Mutta jotenkin mä vaan olen noilla häämessuilla ja häissä kulkiessa (molemmissa töiden puolesta) onnistunut kehittämään todella hirveän vastareaktion koko touhua kohtaan. :D

"Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita?" - EI. Ei voi olla!

Mulla on juuri samanlainen reaktio kaikkiin hääjuttuihin kuin sulla :D Olisin mieluusti jättänyt häät pitämäti, mutta kyllä niistä sitkeällä yrittämisellä itsensä näköiset saa :)

Mä otiin nyt suosiolla hääasiaa kohtaan sellasen, "en väännä ennen kuin tulee idea" -asenteen. Eli jospa meilläkin joskus 15 vuoden päästä sitten on joku pieni ja intiimi juhla jossain kivenkolossa. :D

Niin, sitä sitkeyttä vaaditaan lähinnä siinä että pitää sen oman päänsä ja ignoraa taidokkaasti ne kaikki kulmien kohottelut "ai teillä ei ole pappia" "ai ette kutsu sukulaisia" "ai sulla on lyhyt mekko" :D Voihan sitä katkeruudeksikin kutsua!

siis mitä

Oletpa katkeroitunut. "Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa." KUKAAN nainen ei ajattele noin.

Todennäköisesti näyttäisit itse karsealta tuollaisessa hienossa juhlamekossa.

Kyllä osaa julkinen bloggaaja kirjoitella tyhmiä...

Maddaleena

Kyllä moni nainen ajattelee aivan samoin.

Maku- ja tyyliasioitahan nämä ovat. Olen ollut mukana monssa häissä vieraana ja järjestänytkin muutamat omieni lisäksi. Parhaita ovat tilaisuudet, jotka on valmisteltu rennosti hääparin näköisiksi. Miksi ihmeessä puvun pitäisi olla joku valkoinen "pitsiunelma" tai kilpatanssipuvun kaltainen "juhla/iltapuku" ?

Häät ovat yksi merkittävimmistä juhlista elämässä ja ei omiin juhliinsa tarvitse pynttäytyä kampeisiin jotka tuntuvat vierailta ja/tai naurettavilta. Todellista tyyliä osoittaa se, että ei kahliudu yleisiin olettamuksiin, vaan toteuttaa juhlan joka valmisteluineen tuottaa melihyvää ja nautintoa raastavan stressin sijaan.

Minna

Jos se pitsiunelma on sitä, mitä morsian haluaa? Eivätkö häät ole silloin parin näköiset, jos niissä on kaikkea mitä muissakin häissä, mutta pari nimenomaan niitä on halunnut häihinsä ja pitää häitään täydellisinä?

tarkoittaako

bloggaaja nyt sitä että yleensä HÄÄparit ovat rumia, HÄÄmatkat ovat rumia, HÄÄyöt ovat rumia. Näin minäkin ymmärsin tuosta hää-etuliikkeestä. Totta kai jokainen järjestää omanlaisensa hääjuhlat ja puvut, miksi kukaan haluaisi jäljitellä toisia jos ei itse pitäisi perinteistä?? Täytyy kyllä sanoa että ihme tekstiä.

Kyllä, oi sinä loistava ylitulkitsija. Tietenkin minä tarkoitan sitä, että ihmisten rakkaudentäyteiset hääyöt on rumia ja häämatkat Mauritiukselle kamalia. sillä kärjistäminen on asia jota ei tokikaan ikinä käytetä mielipiteitä esittäessä. Sen vuoksi sana "kaikki" on aina ihan vedenpitävä totuus.

Elina

No huhhuh... Täällä toinen nainen joka ajattelee lähes samoin kuin Veera.

Mikä mielipiteessä "asia x on mielestäni ruma", on katkeraa?

Mulla on tissit ja toosa ja sotun loppuosakin määrittelee mut naiseksi ja kyllä, siitä huolimatta koen suurimman osan keskiverto hääkamasta ihan karmiviksi. Esim häälehden sisällöstä 99 % saa mulle puklun suuhun ja karvat pystyyn.

Jaonko niin, että mielipiteen jostain asiasta saa kyllä lausua pimeässä perunakellarissa, mutta ei sitä nyt julkisesti voi lausua? Kaikesta pitäsi aina vaan hymistellä ja tykätä? Olispa tylsää.

Mutta siitä oon sun kans samaa mieltä, että näyttäisin ihan karsealta tuollaisessa sinun mielestäsi hienossa mekossa.

Jotenkin tuosta alimmasta kuvasta tuli vanhojen tanssit mieleen. Kamalintahan tässä on todeta, etteivät nuo taftihärpäkkeet ole muuttuneet miksikään sitten vuoden 1999, jolloin itse (ja ymmärtääkseni sinäkin :)) astelin enemmän tai vähemmän arvokkaasti poloneesin tahtiin.

Mutta joo, kyllähän noilla messuilla tällainen ekologiseen ajatteluun taipuvainen ihminen meinaa saada halvauksen tajutessaan millaisen määrän erilaisia (turhia) asioita häissä nähtävästi tarvitaan (voi sitä paperiroskan määrää!) ja lopuksi tuntee kamalaa häpeää omasta ulkomuodostaan ja hätäpäissään buukkaa kaikenlaista siloittelutoimenpidettä hampaidenvalkaisusta keinorusketukseen ja laihdutuskuuriin. Omia häitä suunnitellessa häämessuilla tuli tunne, että tuota ja tätä ja sitä PITÄISI olla. Kävin kaksilla eri messuilla ja ideat jäivät kyllä vähiin, enemmänkin se kaikki hää-mitätahansa ahdisti.

No, hampaat valkaistiin, kymmenisen kiloa pudotettiin ja suihkurusketuskin sitten räiskittiin iholle päivää ennen H-hetkeä, mutta muuten juhlistamme tuli minun ja mieheni näköiset - rennot ilman turhaa roskaa ja tilpehööriä, väkisin ämpättyjä ohjelmanumeroita ja muistoesineitä.

Niin ja tuosta sun asusta: minä taas katsoin, että onpa kivan näköinen kokonaisuus, jotenkin tuo housu-kenkäyhdistelmä saa sun kintut näyttämään loputtomilta. Mut tiedetään: jos joku asia häiritsee itseä, se on ihan sama vaikka muut sanois sen kuinka näyttävän hyvältä :)

joo vuonna -99 se olen minäkin vanhoja tanssahdellut. Mutta meillä oli silloin oikeastaan kaikilla jotkut aikakausipuvut tuollaisten "nykyaikaisten" (en tiedä koska nuo on ollut nykyaikaisia) iltapukujen sijaa. Itse tanssahtelin tötterö päässä linnanneitona. :D

JenniK

Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Ja ihan loistava teksti tuon linkin takana. Ois kiva jos tekisit postauksen vaihtoehtosista (hää)mekoista tms.

juu, voisin kai mä keräillä jotain kolttujen kuvia joissa voisin kuvitella meneväni naimisiin. Jos semmosia vaan mistään löytyy. :D

Joliel

Täällä myös eräs joka jakaa kanssasi tämän inhotuksen :D En ole koskaan ollut mikään "hääihminen", vaikka tykkään toki käydä ystävien ja sukulaisten häissä ja seuraan mm. Satuhäät-ohjelmaa (Haha!). En vain jaa samaa intohimoa muiden kanssa niissä esitettyihin pastellisävyisiin öklötyksiin tai korneihin hääkoristeluihin, enkä varsinkaan niihin kammottaviin hääleikkeihin joita kaikki kyllästymiseen asti aina joutuvat seuraamaan melkein joka häissä. Minulla on Pinterestissä kuvakansio otsikolla "Häät" ja toistaiseksi sinne on kertynyt tasan 3 kuvaa minun mieleisistäni hääpuvuista, ja nekin ovat kaikki mustia! :D

Joliel

Niin ja tuli kyllä noista kuvista mieleen juuri vuosi -99 ja luokkatovereiden tanssimat vanhojentanssit! :D Nyt varmaan sohaisen erästä muurahaispesää vielä kertomalla, että itse en moisiin osallistunut, sillä en halunnut pukeutua mihinkään tuollaiseen taftiunelmaan, enkä ollut muutenkaan erityisen innostunut tansseista noin ajatuksenakaan. Meitä naisia todellakin on moneen lähtöön: luojan kiitos kaikki eivät haaveile prinsessahäistä ja pitsipuvuista ;)

Silja_

Hyvä taas töissä näitä juttua lukea, en pysty lukemaan tota toista tekstiä ilman repeilyä...:D.

toi blogi vaikutti muutenkin ihan huipulta kun luin muita tekstejä. nauroin monesti ääneen. :D

Elisa

Juhlavaatteissa on tarjolla kyllä niin karmeita hökötyksiä että päätä huimaa. Tuossa alimmassa kuvassa on oikein kelpo kokoelma, taka-alalla oleva punainen karmeimpana. Mitä juhlavaa on jossain täyttä tekokuitua olevassa kiiltävässä jäykässä mekossa, jossa on vielä pahimmassa tapauksessa muovihelyjä strassien ja paljettien muodossa? Itse en ole kaupasta koskaan löytänyt iltapukua joka miellyttäisi, niinpä mulla onkin yksi sikakallis teetetty ja kaksi itse ompelemaani ;).

Ja häämessut ne hupaa ovat, kävin kaverin seurana vuosi sitten. Muotinäytöksessä selvisi mm. että "Morsiamen pukeutumessa päävärinä on valkoinen". No shit! Hihittelimme siinä sitten keskenämme.

joo siis just toi tekokuitasia muakin ällöttää. :P Ja tuon kuvan lookeissa en oo varma kumpi on pahempaa mekot vai kampaukset. :D

Kata

Mullepa tulee häämekoksi harmaa PALJETTImekko. Polvimittainen, minulle tehty. Paljeteista vaan renkaat, joten luvassa hieno metallinen ulkonäkö. Häälehtiin tai -messuihin en ole tutustunut ollenkaan. Ostin myös Spanxit, kiitos Veera vinkistä. Ovat olkaimin varustetut housut. Tosi kätevät.

ääk! en kestä! kuulostaa just ihan mahtavalta sun mekko!

Kiva että spanxi-vinkistä oli apua! :)

Marjukka

Olen niin samaa mieltä noista alimman kuvan puvuista. Ei ymmärrä.

Sama teema toistui, kun olin ylioppilasjuhlissa, siis ihan siellä koululla, vuosi sitten. Yhtä lukuunottamatta joka ainoalla tytöllä oli tuontyyppinen taftimekko, eri väreissä, lyhyenä tosin tuossa tilaisuudessa.

Yksi ainoa persoonallinen pukeutuja oli eksynyt joukkoon.

Siis Suomessa, jossa on kuitenkin vaikka kuinka monta mielenkiintoista nuorta suunnittelijaa, joiden vaatteet eivät edes ihan maltaita maksa.

Minna

Miksi jokaisen pitäisi tehdä mahdollisimman "persoonalliset" häät? "Yhyy, meille ei kyllä ainakaan tule häätanssia, -puheita, -leikkejä, -kakkua eikä minulle ainakaan pukua joka näyttäisi etäisestikään häämekolta! Osa häähömpötyksestä onkin turhaa, mutta itse en esimerkiksi ikinäkoskaan laittaisi päälleni häihin (saatikka muihin juhliin lukuunottamatta hautajaisia) mustaa mekkoa, mitä itse olet kertonut muistaakseni hääasuksesi kaavailevasi. Minunkaan mielestäni nuo vikan kuvan mekot eivät ole mitenkään kauneimpia, mutta mielummin laittaisin sellaisen päälleni kuin esimerkiksi mustan mekon. Itse vaan olen huomannut, että kun joku yrittää hankkia persoonallisen juhla-asun, se yleensä on mielestäni vaan ruma. Kaikilla on omat näkemyksensä ja mielipiteensä, joten jotenkin vaan särähtää korvaan kun olet useaan kertaan "haukkunut" "normihäät" alimpaan helvettiin. Aika iso osa kuitenkin sellaiset häät haluaa ja heitä menet myös työsi puolesta kuvaamaan... no en tiedä mikä se pointti tässä oli, mutta minun ja poikaysttäväni häissäni ainakin tullaan näkemään hääjuttuja, toki meidän näköisenä, mutta en ala väsäämään mitään "meidän teema on nyt näin erikoisesti moottoripyöräteema, häät pidetään -30 asteessa iglussa ja hääkutsu lähetetään pullopostina, nyt ollaan niin erilaisia ku muut!"

ei kaikkien tarvii pitää "mahdollisimman persoonallisia häitä". Missä mä oon niin väittänyt? Tietääkseni olen niissä muutamassa postauksessa, missä olen hääasioihin viitannut, kertonut oman fiilikseni stereotyyppisestä häätyylistä/-meiningistä. Ei mua sen kummemmin kutita miten muut niitä häitään juhlii. Tässäkin nyt vaan kyselin ja ihmettelin, että onko tuollaiset juhlamekot tosiaan jonkun mielestä kauniita. Ja ilmeisesti ne on. Mutta ei kukaan niistä pitävä ole vielä selittänyt mikä tönkössä taftissa viehättää. :D

Ja se, että mä työkseni kuvaan häitä ja hääpareja ei nyt liity tähän sitten millään tavalla. Ei se mun kuviin vaikuta vaikka bileissä oliskin mun mielestä tylsä lakkatäytteinen kermakakku ja morsiamella tylppäkärkiset kitten heelillä varustetut off whitet slingbackit jollaisia itse en laittais jalkaani vaikka maksettais.

Sä et ikinä laittais häihin mustaa. Mä en ikinä laittais mihinkään noita postauksessa teilaamiani mekkoja. Ollaan molemmat siis tyytyväisiä.

Minna

Jos mä olen käsittänyt argumenttisi väärin, niin niin olet sinäkin. En sanonut pitäväni noista mekoista, sanoin vain että _joku pitää_. Minun mielestäni myös mielipiteet ja arvot vaikuttaa työhön kuin työhön, enkä siksi ottaisi omiin häihini välttämättä ihmistä, jonka tiedän inhoavan kaikkea siellä olevaa.

Mun mielestä on ihan turha sotkea mitään arvoja tähän. Se että millaisista koltuista tai bileistä tykkää, einyt ihan mene vielä arvo-kategoriaan eikä ole mielipiteenäkään kovin vakavaa sarjaa. Että kiitosvaan huolesta, mutta tää nytei tosiaan liity minuun valokuvaajana.

thelma

Oon niin samaa mieltä noista tafti-hirityksistä!! Viime vuonna etsittiin pikkusiskolle mekkoa vanhojentansseihin, ja jokaisessa mekkokaupassa tyrkytettiin noita.. en tajua. :-D Ja tietty jossain tosi "hienoissa" väreissä kuten turkoosissa, fuksiassa tai limessä. yeah, justiin nappivalinta vanhojentansseihin! häistä puhumattakaan.. noh, jokainen tyylillään. :-D

joo, ne värit on aina jotain ihan villiä! Kaikkia "kauniisti" suomalaisen kalvakalle iholle sopivia räikeitä värejä. :D

.

Joo en tajua miksi jokaikisellä morsiolla oltava semmoinen joko simppeli olkaimeton puku tai sitten semmoinen olkaimeton jossa prinsessa pörhelöhelma. Itse haaveilisin semmoisesta metsän nymfi kohtaa vintagen tyyppisestä ratkaisusta hääpuvuksi :D Todennäköisesti joutuu teettämään kun eipä mitään omaan makuun sopivia kaupoissa juuri ole. Inhoan myös niitä halvannäköisiä strasseja ja ties mitä kiemuroita joita työnnetään muuten kivanmalliseen pukuun.

vintagemetsännymfi kuulostaa hyvältä. Ja teettämistä suosittelen kyllä lämmöllä monestakin syystä. :)

Mua huvittaa myös ne olkaimettomien perusvalkoisten pukujen päälleliimatut värikaistaleet jotka tietenkin näppärästi muuttaa puvun kuin puvun syvälliseksi persoonallisuuden tulkistijaksi... ;D

tylymuija

Mustissani minä tuomarin eessä tahdoin aikoinaan.

Mustassa tietenkin,paras väri ikunaan.

Harteilla poltetun oranssin värinen iso huivinkauhtana jossa välkehti kirkkaita strassikiviä,lämpönen oli tarpeen kun pakkasta miltei miikka30..huih stana oli muuten kylmää..

Hääkukkina oli liljoja kera käpyjen,käpysissä hopeista glitteriä =)

Puolisoni "nappitäky" oli myös käpy,käppyräoksan kera.

Ja "häämärssina" soitettiin Kummisedän kaunis rakkausmelodia "Speak softly love",paitsi että maistraatin mammat vähä sääti sen zipaleen kanssa..mut tuli siletä pätkän verran =)

Omannäköistä.Niinku pitää.

Vihaan perinteisiä häitä,mutta siihen perinteiseen malliin on niin helppo tarrautua.Ja eihän sit kukaan "kato kieroon" yms..Varman päälle ottamista.

musta mekko, arvostan! :)

Mä luulen että joillakin voi tosiaan olla se stereotypia kaavan mukaan meneminen olla juurikin sitä varman päälle ottamista. Että mitä jos sittenkin vanhana kaduttaa kun ei tanssittu akselia ja elinaa ja päällä olikin jotain muuta kuin neitseellistä valkoista.

Joliel

Tuosta varman päälle pelaamisesta tuli myös mieleen, että ainakin meillä täällä pohjoisessa päin tuntuu olevan ne perinteiset häät valintana myös siksi, että sukulaiset painostaa valinnoissa.. Autoin eräänä kesänä tuttavapariskunnan häiden järjestelyissä, joissa mm. anopilta tuli "toivetta" että hääleikki ja morsiamenryöstö täytyy sitten ehdottomasti olla, koska hän osallistuu häiden kustannuksiin.. How sad..

Ja tämä on varmaan monen mielestä vähän rumasti sanottu, mutta varmaan osa pelaa varman päälle siksi, että ei ole kovin mielikuvituksellista sakkia.. että pakkohan on morsiamella olla sitä valkoista yllä, ku "kaikilla muillakin on", eikä rohkaistuta yhtään poikkeamaan siitä totutusta linjasta siinä pelossa, että mitä se naapurin Aunekin ajattelis.. Huoh! :D

Läskipunkero

"Sä oot paksu", siinäpä tosi mahtava vasta-argumentti, jolla voi tyrmätä kaikki itseä miellyttämättömät mielipiteet. Eihän meillä paksukaisilla voi olla fiksuja mielipiteitä.

Flore

Aiettä kun tosiaan pistää kiukuttamaan tuo iltapukuvalikoima, mitä on saatavilla. Etsin taannoin pukua karonkkaani, ja on ihan uskomatonta, miten samanlaista settiä jokaikisessä liikkeessä oli. Strassia strassin päälle ja just tuota hirveää taftia, tai sitten amerikkalaisia prom queen -unelmia mainitsemissasi väreissä. Mistään vähääkään erilaisesta (hienommasta) olisi saanut maksaa tonnin. Kun halusi tumman ja yksinkertaisen iltapuvun, ainoa vaihtoehto siis oli maailman tylsin sifonkipuku, senkin löytäminen työn ja tuskan takana takana, mutta eipähän ainakaan kimalla.

Ja juu, olisi pitänyt teettää.

Maria

Hih, hauska postaus ja tuo laittamasi linkin teksti! Kieltämättä nuo alemman kuvan mekon on sellaisia, joita en itsekään haluaisi. Sitten asiasta kukkaruukkuun: osaatko sanoa yhtään, milloin se ihana Nanso by Katri Niskasen vetoketjukoristeinen mekko tulee myyntiin? Siis juurikin se, jonka valitsit itsellesi näytöksestä. :)

Bride to be

Jos sitä persoonallista otetta häihinsä haluaa, niin kuvia ei kannata ainakaan tämän blogin pitäjältä ottaa: samaa ikivanhaa patsastelua tai mukahauskaa zoomailua.

Jos kerran olet niin suuri persoona, niin miksei se näy työssäsi?

Mutta onneksi meitä valokuvaajia löytyy monen tyylisiä niin jokaiselle varmasti löytyy mieluinen.
Että kyllä tästä sinun kehoituksestasi huolimatta on minullakin kesälauantait töitä piukassa.

Siilikissa

Ihan näin sivulta ja kokemusta omaavana tulenpa huutamaan, että kyllä näkyy! Kävimme Veeralla hääkuvassa viime kesänä ja ikinä ei oo a) ollut valokuvaajalla niin hauskaa ja b) niin kivoja ideoita ja ohjeistusta. Ja kyllä, valikoitui valokuvaajaksi osittain juurikin tämän blogin kuvien takia.

Terkkuja Linzistä! Tänään on ehditty jo avata peli tärkeimpien aktiviteettien osalta, eli on syöty Wienerschnitzelit, sacherkakkua, juotu viiniä sekä soviteltu itävaltalaisia perinneasuja. Nyt  hengataan Jonnan hurmaavassa asuntolahuoneessa kera kolmen euron viinipullon. Te muuten voisitte kätevästi pelata loppuviikon ajan juomapeliä mun blogia lukiessa. Eli joka kerta kun mainitsen joko sanan viini tai sacher, niin voitte ottaa huikkaa. Että kun nyt kerran deekuillaan, niin tehdään se sitten porukalla! :D

Mä jouduin yöllä lähtemään Porista sellaisella bussilla, että olin lentokentällä kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja ylimääräinen aikahan ei tunnetusti voi koitua muuta kuin lompakon kohtaloksi. Kosmetiikkaosastolta tarttui siis matkaan jotain tarpeellista, mutta myös yksi totaalinen heräteostos.

Diorin rajauskynä ja Diorshow Black Out -ripsari olivat ne tarpeellista-listan mukaiset ostokset. Edellinen Diorin rajauskynä kesti varmaan kolme vuotta eikä edes ehtinyt loppua ennen kuin katosi. Eli on melkolailla maksamani n. 16 € arvoinen. Kyseessä on siis ehdottomasti mun lemppari rajauskynä. Se on juuri sopivan pehmeä, väri on intensiivinen ja pysyy loistavasti.

Olen käyttänyt noita erilaisia Diorshow-ripsivärejäkin jo useamman vuoden ajan aina kun vain olen raskinut niihin sijoittaa (tai silloin, kun mamma on ostanut lapselleen räpsyvärejä lahjaksi :D), mutta tämä Black Out on uusi tuttavuus. Mutta en ainakaan jaksa uskoa, että mitään kauheaa pettymystä tuokaan versio tuottaisi, kun muutkaan eivät sitä ole tehneet.

Se ylläripylläri heräteostos oli sitten tuo kuvassa oleva törppö joka on täynnä ihanan näköisiä "kuulia". Kyseessä on Guerlainin hieman hehkua antava meikinalusvoide Météorites Perles. Myyjän kehut ja se kuinka vaivattomasti meikkivoide levittyi tuon voiteen päälle, yhdistettynä sen antamaan sopivaan hehkuun sekä tuotteen kauniiseen ulkonäköön olivat niin pettämättömän tuntuinen yhdistelmä, etten pienessä lomahuumassani pystynyt vastustelemaan.

Köyhdyin 44 euroa, mutta ensi kokeilujen perusteella tuo 30 ml pumppupullo tulee kestämään lähes ikuisuuden. Voin koittaa muistaa kertoilla tarkempia käyttökokemuksia jahka niitä ehtii kertyä.

Sellaisialankeamuksia siis lentokentän kosmetiikka-ansoista! Näiden lisäksi tein koruliikkeestä yhden melko odottamattoman ostoksen. Ostin nimittäin itselleni  yhden ihanan Lapponia-korun myöhäisenä 30 v -lahjana. Mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan, kun ehdin kaunottaren kuvata.

Eli loma on lähtenyt käyntiin ihan perusmeiningillä ja olen unohtanut finanssistressit muutamaksi päiväksi kotiin. Reissussa ollessa sitä jotenkinkummasti raskii hankkia aina sellaisiakin asioita jotka normaalisti edellyttäisivät ainakin tarkempaa harkintaa. Pankkitilini taitaa kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, ettei tämä reissu kestä kuin muutaman päivän. :D

Mitenkäs teillä muuten on, muuttuuko rahankäyttönne huolettomammaksi lomareissuilla vai pidättekö samanlaista kulutuslinjaa niin arkena kuin lomillakin?

Kommentit (7)

Ehdottomasti muuttuu huolettomammaksi! Suorastaan höveliksi :D Ei mun tarvi lähteä kuin Helsingistä pois niin heti tuntuu siltä kuin ois enemmän rahaa kuin onkaan :P

En tykkää yhtään reissata siten että koko ajan miettisi rahajuttuja. Silloin kun ollaan lomalla niin ollaan lomalla myös kaikista huolista ja stressistä :) Toki kohtuuden rajoissa, ei mitään konkurssia ole syytä hankkia.

Marika

tuo meikinalusvoide todella kestää. Ja kestää. Ja kestää. Ja on vielä hyvä!

Chenille

Aina kun lähden kotoä pisemmälle, ihan vaan Raumakin riittää tähän, alka tuhlailu ilman sen suurempaa mietiskelyä. Kun silloin ei voi palata ostamaan jotain vaan se on ostettava heti jos sen haluaa.

Marjukka

Mun työkaverini motto on:

"Koskaan en ole katunut mitään mitä olen matkoilta ostanut, sen sijaan useamman kerran olen katunut kun olen jättänyt ostamatta."

Tää liittyy just tohon kun ei voi palata hakemaan.

Ja ylimääräinen aika lentokentillä on useamman kerran todettu vaaralliseksi. Mieti vaan kun kerran juutuin Rooman lentokentälle 11 tunniksi. (Siinä ajassa olis kyllä ehtinyt jo itse Roomaankin - mikä olis sitten ollut vielä vaarallisempaa.)

hahaa! pieni kämmi näköjään käynyt. :D Ei oo siis mitään tärkeää infoa mennyt toistaiseksi ohi

Puhelinta selatessa silmiin osui tammikuussa häämessuilla napattu kuva Jukka Rintalan upeasta puvusta, tai tarkemmin ottaen sen yläosasta.

jukka rintala häähuppu

Tykkään kovasti tuosta säihkyvästä ja kimaltavasta materiaalista ja myös huppu on tässä kohtaa todella kaunis ratkaisu. Se on kyllä eri asia kuinka käytännölistä oikeasti olisi jos hääkoltussa olisi huppu.. Toki se kävisi ikään kuin modernista hunnun korvikkeesta pään peittona kirkossa, mutta kuka oikeasti haluaisi olla koko päivän huppu päässä. Ja veikkaan, että huppu alas laskettuna tuo yläosa ei ole enää puoliksikaan niin kauniin ja mielenkiintoisen näköinen.

Eli niin paljon kuin tuosta ihanasti kimaltavasta huppuyläosasta ensinäkelmältä innostuin ja inspiroiduinkin, niin taitaa silti kuulua kategoriaan "ei ehkä sittenkään ihan mun juttu". Mutta jotain tuollaista kimallusta voisin kyllä haluta ainakin pieniessä määrin myös omaan naimamekkooni.

Well.. täytynee nyt koittaa keräillä ihan vaan kaeikenmoisia vähänkään innostavia kuvia erilaisista mekoista, niin ehkäpä joskus se idea siitä omasta puvusta kypsyisi mielessä..

Hääpäivää ei ole vieläkään lyöty lukkoon, mutta nyt on taas yksi uusi ajankohta harkinnassa. Jotenkin vaan ei jaksais ne järjestelyhommat kiinnostaa yhtään..  :P Mutta laitoin mä sentään jo yhteen kivaan juhlapaikkaan tiedustelua varaustilanteesta ja hinnoista. Kahdenkeskiset häät jossain palmurannalla alkaa koko ajan vaan houkuttaa enemmän ja enemmän.. :D

Kommentit (10)

ehkä se huppu laskeutuu kauniiks kaulukseks harteille eikä jää niin huppumaiseksi...yhellä kaverilla oli ihana villakangastakki mis oli iso muhkee kaulus mikä taittu harteille mutta oli myös huppu :)

maiju

60-luvulla pitsiset huput hääpuvussa olivat muotia. Tätinikin asteli avioon sellaisessa lyhyessä puvussa.

julia

Mun äiti myös meni 60-luvulla naimisiin itse tekemässään (käsityönopettajakoulun lopputyö) silkkisessä hääpuvussa, jossa oli huppu. Aika makea oikeastaan. Harmi, että äitini oli ampiaisen kokoinen, niin siitä ei saisi nyt kuin nenäliinan...

Ja isällä oli muuten aurinkolasit.

Melko cooooool.

Marjaana

Minunkin on pakko yhtyä näihin retromuisteluihin sillä omalla äidilläni oli myös hääpuvussaan huppu. Ja isällä leveälahkeiset housut ja pulisongit. :D

n

Pakko myös ilmineerata, että oma äitini kulki vuonna -70 avioliiton satamaan hupullisessa vartalonmyötäisessä asussa ja valkoisissa nyörisaappaissa.

sassenach

ratkaisuhan on sinulla yhtä lähellä kuin lähin puhelin. Äitisi neuletöitä nähneenä ja vuosia ihailleena en lainkaan pitäisi mahdottomana, etteikö hän kehittäisi seitinohuen silkinpehmoisen neulehuppusysteemin hääkäyttöön :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram