Kirjoitukset avainsanalla Tapahtumat & Reissut

Viikonloput ja muut vapaapäivät ovat olleet mulle hieman vaikeita eron jälkeen. Töihin uppoutuessa mieliala pysyy ihan hyvänä, mutta useamman päivän aikatauluttomuus kuristaa helposti kurkkua. Yksin oleminen tuntuu ahdistavalta, mutta toisaalta muiden ihmisten seuraankin lähteminen on jotenkin vaikeaa. Monet vapaat ovatkin siis menneet siihen, että pakenen ahdistustani nukkumalla ja sitten nukkumalla vielä vähän lisää.

Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa pelottava, eli täysin vapaa. Ei minkäänlaisia velvollisuuksia eikä nurkan takana odottavia deadlineja joiden purkamiseen olisi voinut aikansa käyttää. Perjantai-iltana töistä päästessä ennustinkin siis aika unisia päivä. Mutta kuinka väärässä olinkaan, lauantaista tuli kesän, tai ehkä jopa koko tämän kuluneen vuoden, iloisin päivä!

Ei nimittäin ole kyllä mitään muuta tehokkaampaa mielenterveyshoitoa kuin suloisten koirien paijaaminen. Suuntasimme kolmen corgittoman naisen porukalla Yyterin koirarannalle missä vietettiin Corgien rantapäivää. Voi sitä lässytyksen määrää, joka meistä lähti jo ensimmäiset pötkylät nähdessämme. Ja rannalla niitä kirmaili varmasti toista sataa.

Itseäni yllätti miten iloisesti ja sopuisasti kaikki koirulit siellä keskenään temmelsivät. Isosta osanottajamäärästä huolimatta kukaan ei rähissyt eikä ärhennellyt, vaan leikit sujuivat hyvässä yhteishengessä. En tiedä onko kaikki koirarodut välttämättä noin helppoja sosiaalisia.

Meidät corgittomat kuokkavieraatkin otettiin rannalla hyvin vastaan ja kohtaamamme koirat ja heidän omistajansa olivat oikein ystävällisiä. Saimme rapsuttaa ja sylitellä haukkuja sydämemme kyllyydestä ja isännät ja emännät jaksoivat kärsivällisesti vastailla kysymyksiimme.

Olen minä toki tiennyt, että corgeja on eri näköisiä ja värisiä,  mutta nyt minulle selvisi että niitä on kaksi eri alarotua: welsh corgi gardigan ja welsh corgi pembroke. Kun en nyt niin ole perehtynyt koiriin niiden ihailua ja niille lässyttämistä kummemmin, oli tällainen rotuyksityiskohta mennyt minulta aiemmin ohi. Eli hyvän mielen lisäksi rantapäivästä tarttui mukaan myös uutta tietoa.

Tämä söpöliini näytti pörheän karvansa kanssa ihan siltä kuin se olisi kuivattu kuivurissa. :D

Tämä sinisilmäinen pentu oli varmaan koko rantsun sosiaalisin tapaus. Tyyppi kirmaili ympäriinsa leikkien jokaisen lajitoverin kanssa ja tarjoutuen kaikkien vastaantulijoiden rapsutettavaksi.

Rantapäivään kuului tietenkin myös uiminen. Osa doggoista oli innokkaita vesipetoja, kun taas muutamia vietiin pesulle vastentahtoisemmin.

Emmää kestä! Niin uskomattoman lutuinen. Ja tuo väritys on todella erikoinen.

Loistava taktiikka oli vain istua hiekalla ja odottaa, että uteliaat pötkylät tulevat lokse ja tarjoutuvat rapsuteltavaksi. Kyllä niitä nuuskijoita riitti ja vähän väliä joku otus parkkeerasi suloisen pyllynsä ihan viereen.

Tämä oli toinen bongaamistamme pikkuvauvoista. Mikä ihanuus!

Sehän on ihan tutkittuakin tietoa, että koiran silittäminen laskee sykettä ja stressitasoa. Ja tuntuu se kyllä lisäävän myös kaikenlaisten mielihyvähormonien tuotantoa, niin onnessani minä olin pyörittyäni reilun tunnin noiden iloisten ja suloisten otusten keskellä.

Ainakin hetkeksi ihan kaikki huolet väistyivät ja tilalla oli vain iloa, hymyä, ihastunutta lässytystä ja lämmintä onnentunnetta. Kiitos siis kaikille tapahtumaan osallistuneille koirille ja heidän omistajilleen, se oli mielenterveysteko. :D

Tämä ei suinkaan ole kesän ainoa corgeja yhteenkokoava tapahtuama. Elokuussa Turussa juostaan Corgi Race!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (12)

Sanjana
1/12 | 

Hauska tapahtuma! Yllättävä tieto, että tulivat toimeen tappeluitta. Minun tuntemista corgeista puolet on sellaisia tappelupukareita, että heikompaa hirvittää 😅 mutta ovat luttanoita!

Torey
2/12 | 

Vitsit mitä pötkylöitä! 😍 Ja uskon, että niin kissan kuin koirankin silitys tekee ihmiselle hyvää. Ja niiden seura kaiken kaikkiaan. Koiran kanssa on pakko liikkua ja se seuraa sua kaikkialle. Kissa kiipee sun päällesi sängyssä ja vaikkei koko aika tungekkaan iholle, niin se on silti kotona läsnä ja kaipaa omistajaansa (etenkin meidän katti joka omaa koiramaisia piirteitä).

https://naissanelioissa.wordpress.com

Henrietta
4/12 | 

Päivittäistä corgikuvaterapiaa ja -asiaa saa liittymällä FB-ryhmään Suomen Welsh Corgit

HannaHoo
5/12 | 

Se on cardigan, pitäisi tyyli-ihmisen se tietää! Itse on oman tappijalka-töppöhönön kanssa päässyt tuonne, mutta pojalta, joka oli kavereidensa kanssa Yyterissä, tuli viestiä että mitä oikein tapahtuu, kun vilisemällä corgeja paikalla. Vieraskirjaan oli kirjoittanut 133 cookieta nimmarit, joten aika paljon vilistystä taisi olla. Eikä corgit mitään tappelupukareita ole, useampi tuossa on jaloissa pyörinyt. Iso nippu corgeja on tähän osallistumassa: Rotukoirakävely sunnuntaina 1.9. klo 13-15 Töölönlahdella, Helsingissä. Lähtö Oopperan parkkipaikalta. Siellä luultavasti muitakin kuin corgeja, vaikka nä kuninkaalliset corgeudet on tietty ne parhaat.

HannaHoo

Cute overload
7/12 | 

Apuaaa 😍😍😍😍😍 ihanaa että pääsit nauttimaan noista pötkylöistä!

Vierailija
8/12 | 

Siispä jos suinkin pystyt niin ota koira. Miehiä älä enää edes havittele - niistä on pelkästään harmia pitemmän päälle.

Vierailija
9/12 | 

Nuo söpöt koirat saivat minun ailahtelevan mielialan ja masennuksen katoamaan ihan yhtäkkiä. Voisiko koira olla paras vastalääke ailahtelevaan mielialaan ja taipuvaan masennukseen?

Telma
10/12 | 

Vietailija. Juuri näin, elämässäni yksi tappijalka, joka on paras kumppani ja mielenterveyslääke. Minulla on diagnosoitu pysyvä mielenterveyssairaus 20 vuotta sitten ja tänä aikana kolme corgiani on pitänyt minut jopa välillä hengissä. Olisin tullut corgien kesäpäiville, mutta sattui toinen reissu samaan aikaan. Toivottavasti ensi kesänä.
Takapenkin Telma ja mamma.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jörn Donner lausui mainoksessa, että lukeminen kannattaa aina. Minä puolestaan haluaisin muistuttaa, että myös juhliminen kannattaa silloin tällöin. Eilen ainakin kannatti, kun kokoonnuimme Helsinkiin juhlatila M6:een viettämään pikkujouluja isolla bloggaajaporukalla. Sai kyllä nauraa vatsalihakset kipeiksi! Hyvät juhlat kohottavat mielialaa ja saavat unohtamaan hetkeksi arjessa vaivaavat ajatukset.

Illan primus motorina toimi rakas ystäväni Iina, jolle pitääkin vielä kerran sanoa suuret kiitokset järkkäilyistä. Mahtavaa aina välillä saada kasaan tuota jengiä joista monien kanssa on tunnettu blogihommien myötä jo vuosikymmenen ajan. Allaolevassa luokkakuvassa onkin siis blogikokemusta yhteensä yli parin sadan vuoden verran! :D

Kuvia ei juuri tullut otettua, sillä piti keskittyä höpöttämään muiden kanssa ja maistelemaan herkullisia drinkkejä. Mutta asukuvat sentään muistettiin napata.

Alunperin suunnitelmissani oli pukeutua joko paljettimekkoon tai isoin strassein koristeltuun Joseph Ribkoffin pikkumustaan, mutta loppujen lopuksi kaipasinkin hieman rennompaa fiilistä kovin juhlavan asun sijaan. Niinpä päälle päätyi keinonahkainen luottohame uuden hapsupuseron kanssa.

Pikkujouluihin sopivaa juhlavuutta kokonaisuuteen toi kuitenkin Ivana Helsingin paljettilaukku, normaalia vahvempi meikki tekoripsineen ja arjesta poikkeava kampaus. Sitä kun osaa itse vaan ne pari tukkatötteröä, on kiva toisinaan juhlia jonkun muun laittamalla tukalla. Tämä pikakampaus loihdittiin Fredalla sijaitsevassa Salon Nyytissä. Varauspalvelu Timman kautta oli helppo etsiä itselle sopiva kampausaika ja vielä ihan oman hotellin läheltä. 

Tällainen kuva löytyi muistikortilta. Kysyn vaan, että missä ihmeessä mun hame on? Se oli kyllä lyhyt, mutta ei sentään näin lyhyt! Mitä tässä tapahtuu? Ja miksi en muista tällaisen kuvan ottamista? :D :D

Hame - Ellos / Pusero - Samoon, Ratsula / Kengät - Marks & Spencer / Laukku - Ivana Helsinki / Korvikset - Lindex

Aika mustaa, mutta kokomustat asut ovat mielestäni parhaimmillaan juuri noin erilaisia pintoja ja struktuureja yhdistellen. Samoonin läpikuultava hihainen hapsupusero oli mielestäni tosi hauska löytö. Liikkuessa heilahtelevat "strysselit" (kuten eiliseen seurueeseen kuulunut mieshenkilö hapsuja nimitti) tuovat eloa asuun.

Vaikka useampikin drinksu ja skumppalasi tuli eilen kumottua, niin vältyin pahalta darralta. Jotain sitä on vihdoin iän myötä oppinut ja muistin juoda illan aikana myös melko paljon vettä. Vältyin siis täysin päänsäryltä ja kömmittiin aamulla reippaana hotelliaamiaisellekin. Eli hyvin juhlittu! 

Kemuista Iinan lisäksi kiitokset ne sponssaneille tahoille: Zadaa, Venuu ja Timma.

 

Kommentit (1)

Katsooko sun peilistä ihan hyvän näköinen tyyppi, mutta kameran eteen joutuessa muistikortille tallentuukin huonoryhtinen, kuusileukainen tunnistamaton mörkö? Nou hätä, homma vaatii vaan vähän harjoittelua! (eikä se treenistä huolimatta aina onnistu, kuten alta näkyy)

Jos haluat saada vinkkejä onnistuneiden asukuvien ottoon, olitpa sitten kameran edessä tai takana, niin tule Vero Modan ja Olympuksen yhdessä järjestämään Work Shopiin Turussa, Helsingissä, Lahdessa, Kuopiossa, Oulussa tai Tampereella!

Illassa Vero Modan henkilökunta esittelee tämän hetken kuumimmat farkkutrendit ja sen jälkeen minä jaan kahmalokaupalla vinkkejä onnistuneisiin asukuviin. Luvassa on oppeja niin poseeraamiseen kuin kuvaamiseenkin. Näytän myös kuinka omat asukuvani syntyvät näppärästi Olympus PEN -kameran wifin ja puhelinsovelluksen avulla. 

Päivämäärät, paikkakunnat ja sähköpostiosoitteet ilmoittautumista varten ylläolevassa kuvassa. Aloituskellonajat paikkakunnilla ovat seuraavat: 

- Ke 5.9. Turku  klo 17.00
- To 6.9. Helsinki  klo 17.00
- Pe 7.9. Lahti  klo 18.00
- Ti 11.9. Kuopio klo 17.00
- Ke 12.9. Oulu  klo 18.00
- To 13.9. Tampere klo 17.00

Olis kiva nähdä jokunen teistäkin paikalla!

Ja sitten vielä Ouluun ja Kuopioon olis tarjolla muutakin! Olympus PEN/OM-D -kameroiden käyttökursseja on toivottu pohjoisempaan jo pitkään, joten nyt olisi muutama paikka vapaana seuraaviin mun vetämiin tilaisuuksiin:

KUOPIO TI 11.9. klo 18:30
Sokos Hotel Puijonsarvi, Minna Canthin katu 16, 70100 Kuopio

OULU KE 12.9. klo 19:30
Sokos Hotel Arina, Pakkahuoneenkatu 16, 90100 Oulu

 Jos siis olet jumissa automaattiasetuksilla ja kaipaat PEN/OM-D-kameran perusteita haltuun, niin ilmoittaudu mulle meilillä veera.valokuvaaja@gmail.com. Koulutukset ovat maksuttomia. Oma kamera mukaan!

Kommentit (4)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiertue suunnitteilla, Poria voitaisiin kyllä taas pitkästä aikaa harkita mukaan!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Vaatekaappini aivan välttämättömiin osiin kuuluu ehdottomasti musta pitsimekko. Ajaton ja moneen menoon taipuva pitsileninki on pelastanut itseni monta pukeutumispulmaa ja nopeaa lähtöä.

Pitsirakkauteni vuoksi katselinkin viime perjantaina suurella ilolla kuinka ihmiset olivat panostaneet teeman mukaiseen pukeutumiseen Mustan pitsin yössä Raumalla. Kaunis pitsimekko oli myös monen tapahtumakävijän valinta, mutta löytyi seasta paljon pitsiä myös muissa muodoissa.

Ahkerimmat pitsivieraat valmistavat asunsa ja asusteensa alusta loppuun saakka itse, toisilla on yksi tietty asu vuodesta toiseen juuri tätä tapahtumaa varten. Jotkut taas näkevät Pitsiviikon pääpäivän loistavana syynä hankkia jotain uutta ihanaa.

Mutta olipa asu sitten vanhaa tai uutta, itsetehtyä tai ostettua, niin joukolla pitsiin pukeutuminen on hieno tapa vahvistaa tapahtuman identiteettiä. Toivon perinteen jatkuvan ja entisestään seuraavina vuosina vahvistuvan!

Tässä pieni otanta bongaamistani pitsityylitaituireista:

Sisarukset Katriina ja Pauliina ja äitinsä Päivi näyttivät yhteensopivissa asuissaan aivan tyylikkäältä tyttöbändiltä. Pauliina (kesk.) kertoi mekkonsa olevan The Mustan pitsin yön -mekko, jota ei käytetä muulloin. Päivi (oik.) puolestaan kertoi hankkineensa mekkonsa alunperin pikkujouluihin.

Tamperelaisen Ainon näyttävä korvis kiinnitti huomioni välittömästi. Mökkireissulta Mustan pitsin yöhön piipahtanut nainen kertoi korun syntyneen vanhojen pitsirintaliivien jämistä. Loistavaa kierrätystä!

 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yöhön teeman mukaisesti pukeutuneen raumalaisen Elisan asussa näkyi naisen flamenco-harrastus. Punainen kukka hiuksissa kruunaa täydellisesti muuten mustan kokonaisuuden.

 

Raumalaiset Teija ja Simo kertoivat käyneensä Mustan pitsin yössä jo "ainakin 20 vuoden ajan" ja Teijon röyhelöiset henkselit ja pitsikravatti ovat kulkeneet matkassa saman verran. Muulloin Teijo ei tunnusta pitsiasusteita käyttävänsä, vaan ne ovat pyhitetty tälle yhdelle illalle vuodessa.

Myös Teijalla on ollut aiempina vuosina käytössään yksi ja sama "virallinen" Mustan pitsin yön asu, mutta tänä vuonna helle pakotti jättämään kerroksellisen pitkän leningin kotiin. Perinteikästä asua korvaamaan pääsi Prismasta löytynyt lyhyt pitsikotelomekko.

Ajaton pitsimekko taipuu monenlaiseen tyylin. Marjaana yhdisti Dorothy Perkinsin kukkamekkoon rennosti tennarit ja housten sävyyn täydellisesti sointuvan kukkabomberin.

 

Juhlavien pitsimekkojen seassa näkyi myös rennompaa pitsipukeutumista. Jenna ja Liina yhdistivät helteeseen sopivat toppinsa pitkiin housuihin. Lyhyt crop top on oiva osoitus siitä kuinka musta pitsi taipuu myös ajankohtaisiin trendeihin. 

 

Tyyli löytyy yksityiskohdista. Asialle omistautunut pitsiviikkokävijä valitsee myös sukkansa tarkasti. 

 

Pitsi-Batman! Alex kertoi törmätessämme olevansa juuri matkalla vaihtamaan vaatteita. Luvassa oli lisää dramatiikkaa mm. hupun muodossa. Valitettavasti emme nähneet kaduilla enää uudelleen, mutta näyttävän pitsinaamion onneksi ehdin ikuistaa. Toivon, että ensi vuonna tapahtumassa näkyisi vielä enemmän illan pukeutumisteemalle omistautuneita miehiä!

 

Nyt tiedän mitä on käpypitsi ja millaisilla välineillä sitä tehdään. Sekä hatun että korut itse "käpyillyt" Marjatta nimittäin ystävällisesti minut asiaan tutustutti. Ihan nopeaa hommaa ei pienten solmujen ja niistä rakentuvien pitsirenkaiden teko ole, vaan Marjatta kertoi tehneensä hattua kuukauden ajan. - Käpyily on mun juttu, sitä ei vaan voita mikään!

 

Illan suosituimmat pitsiasusteet oliv ehdottomasti helteeseen helpotusta tuonut viuhka sekä erilaiset korvakorut. Noora varmisti asunsa Mustan pitsin yö -kelpoisuuden vielä pitsitopilla ja pitkällä jakulla. 

 

Nämä ja monta muuta upeaa pitsityyliä siis bongasin Raumalta viime perjantaina. Upea kesäilma oli houkutellut kaupungin täyteen väkeä ja Mustan pitsin yö tarjoili parastaan pihakirpputorien, käsityömarkkinoiden ja erilaisten esiintyjien ja näyttelyiden voimin.

Pitkän päivän päätteeksi olin kuitenkin niin poikki, että viimeisenä esiintynyt Maija Vilkkumaa jäi valitettavasti näkemättä, mutta ehdin sitä ennen kuunnella naurun pyrskähdysten siivittämänä osan Kalevauvojen keikasta. Ihan parasta. 

Oma asuni jäi valitettavasti kuvaamatta, mutta menin usein blogissakin nähdyllä pitsihihaisella Ribkoffin puserolla ja mustalla lyhyellä hameella. Korvissa roikkui tietenkin itse tekemäni korvikset. Jos aiempi pitsikorvakorujen ohje on mennyt ohi, niin pääset lukemaan sen tästä postauksesta.

Kommentit (1)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat