Kirjoitukset avainsanalla Tapahtumat & Reissut

Katsooko sun peilistä ihan hyvän näköinen tyyppi, mutta kameran eteen joutuessa muistikortille tallentuukin huonoryhtinen, kuusileukainen tunnistamaton mörkö? Nou hätä, homma vaatii vaan vähän harjoittelua! (eikä se treenistä huolimatta aina onnistu, kuten alta näkyy)

Jos haluat saada vinkkejä onnistuneiden asukuvien ottoon, olitpa sitten kameran edessä tai takana, niin tule Vero Modan ja Olympuksen yhdessä järjestämään Work Shopiin Turussa, Helsingissä, Lahdessa, Kuopiossa, Oulussa tai Tampereella!

Illassa Vero Modan henkilökunta esittelee tämän hetken kuumimmat farkkutrendit ja sen jälkeen minä jaan kahmalokaupalla vinkkejä onnistuneisiin asukuviin. Luvassa on oppeja niin poseeraamiseen kuin kuvaamiseenkin. Näytän myös kuinka omat asukuvani syntyvät näppärästi Olympus PEN -kameran wifin ja puhelinsovelluksen avulla. 

Päivämäärät, paikkakunnat ja sähköpostiosoitteet ilmoittautumista varten ylläolevassa kuvassa. Aloituskellonajat paikkakunnilla ovat seuraavat: 

- Ke 5.9. Turku  klo 17.00
- To 6.9. Helsinki  klo 17.00
- Pe 7.9. Lahti  klo 18.00
- Ti 11.9. Kuopio klo 17.00
- Ke 12.9. Oulu  klo 18.00
- To 13.9. Tampere klo 17.00

Olis kiva nähdä jokunen teistäkin paikalla!

Ja sitten vielä Ouluun ja Kuopioon olis tarjolla muutakin! Olympus PEN/OM-D -kameroiden käyttökursseja on toivottu pohjoisempaan jo pitkään, joten nyt olisi muutama paikka vapaana seuraaviin mun vetämiin tilaisuuksiin:

KUOPIO TI 11.9. klo 18:30
Sokos Hotel Puijonsarvi, Minna Canthin katu 16, 70100 Kuopio

OULU KE 12.9. klo 19:30
Sokos Hotel Arina, Pakkahuoneenkatu 16, 90100 Oulu

 Jos siis olet jumissa automaattiasetuksilla ja kaipaat PEN/OM-D-kameran perusteita haltuun, niin ilmoittaudu mulle meilillä veera.valokuvaaja@gmail.com. Koulutukset ovat maksuttomia. Oma kamera mukaan!

Kommentit (4)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Kiertue suunnitteilla, Poria voitaisiin kyllä taas pitkästä aikaa harkita mukaan!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Vaatekaappini aivan välttämättömiin osiin kuuluu ehdottomasti musta pitsimekko. Ajaton ja moneen menoon taipuva pitsileninki on pelastanut itseni monta pukeutumispulmaa ja nopeaa lähtöä.

Pitsirakkauteni vuoksi katselinkin viime perjantaina suurella ilolla kuinka ihmiset olivat panostaneet teeman mukaiseen pukeutumiseen Mustan pitsin yössä Raumalla. Kaunis pitsimekko oli myös monen tapahtumakävijän valinta, mutta löytyi seasta paljon pitsiä myös muissa muodoissa.

Ahkerimmat pitsivieraat valmistavat asunsa ja asusteensa alusta loppuun saakka itse, toisilla on yksi tietty asu vuodesta toiseen juuri tätä tapahtumaa varten. Jotkut taas näkevät Pitsiviikon pääpäivän loistavana syynä hankkia jotain uutta ihanaa.

Mutta olipa asu sitten vanhaa tai uutta, itsetehtyä tai ostettua, niin joukolla pitsiin pukeutuminen on hieno tapa vahvistaa tapahtuman identiteettiä. Toivon perinteen jatkuvan ja entisestään seuraavina vuosina vahvistuvan!

Tässä pieni otanta bongaamistani pitsityylitaituireista:

Sisarukset Katriina ja Pauliina ja äitinsä Päivi näyttivät yhteensopivissa asuissaan aivan tyylikkäältä tyttöbändiltä. Pauliina (kesk.) kertoi mekkonsa olevan The Mustan pitsin yön -mekko, jota ei käytetä muulloin. Päivi (oik.) puolestaan kertoi hankkineensa mekkonsa alunperin pikkujouluihin.

Tamperelaisen Ainon näyttävä korvis kiinnitti huomioni välittömästi. Mökkireissulta Mustan pitsin yöhön piipahtanut nainen kertoi korun syntyneen vanhojen pitsirintaliivien jämistä. Loistavaa kierrätystä!

 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yöhön teeman mukaisesti pukeutuneen raumalaisen Elisan asussa näkyi naisen flamenco-harrastus. Punainen kukka hiuksissa kruunaa täydellisesti muuten mustan kokonaisuuden.

 

Raumalaiset Teija ja Simo kertoivat käyneensä Mustan pitsin yössä jo "ainakin 20 vuoden ajan" ja Teijon röyhelöiset henkselit ja pitsikravatti ovat kulkeneet matkassa saman verran. Muulloin Teijo ei tunnusta pitsiasusteita käyttävänsä, vaan ne ovat pyhitetty tälle yhdelle illalle vuodessa.

Myös Teijalla on ollut aiempina vuosina käytössään yksi ja sama "virallinen" Mustan pitsin yön asu, mutta tänä vuonna helle pakotti jättämään kerroksellisen pitkän leningin kotiin. Perinteikästä asua korvaamaan pääsi Prismasta löytynyt lyhyt pitsikotelomekko.

Ajaton pitsimekko taipuu monenlaiseen tyylin. Marjaana yhdisti Dorothy Perkinsin kukkamekkoon rennosti tennarit ja housten sävyyn täydellisesti sointuvan kukkabomberin.

 

Juhlavien pitsimekkojen seassa näkyi myös rennompaa pitsipukeutumista. Jenna ja Liina yhdistivät helteeseen sopivat toppinsa pitkiin housuihin. Lyhyt crop top on oiva osoitus siitä kuinka musta pitsi taipuu myös ajankohtaisiin trendeihin. 

 

Tyyli löytyy yksityiskohdista. Asialle omistautunut pitsiviikkokävijä valitsee myös sukkansa tarkasti. 

 

Pitsi-Batman! Alex kertoi törmätessämme olevansa juuri matkalla vaihtamaan vaatteita. Luvassa oli lisää dramatiikkaa mm. hupun muodossa. Valitettavasti emme nähneet kaduilla enää uudelleen, mutta näyttävän pitsinaamion onneksi ehdin ikuistaa. Toivon, että ensi vuonna tapahtumassa näkyisi vielä enemmän illan pukeutumisteemalle omistautuneita miehiä!

 

Nyt tiedän mitä on käpypitsi ja millaisilla välineillä sitä tehdään. Sekä hatun että korut itse "käpyillyt" Marjatta nimittäin ystävällisesti minut asiaan tutustutti. Ihan nopeaa hommaa ei pienten solmujen ja niistä rakentuvien pitsirenkaiden teko ole, vaan Marjatta kertoi tehneensä hattua kuukauden ajan. - Käpyily on mun juttu, sitä ei vaan voita mikään!

 

Illan suosituimmat pitsiasusteet oliv ehdottomasti helteeseen helpotusta tuonut viuhka sekä erilaiset korvakorut. Noora varmisti asunsa Mustan pitsin yö -kelpoisuuden vielä pitsitopilla ja pitkällä jakulla. 

 

Nämä ja monta muuta upeaa pitsityyliä siis bongasin Raumalta viime perjantaina. Upea kesäilma oli houkutellut kaupungin täyteen väkeä ja Mustan pitsin yö tarjoili parastaan pihakirpputorien, käsityömarkkinoiden ja erilaisten esiintyjien ja näyttelyiden voimin.

Pitkän päivän päätteeksi olin kuitenkin niin poikki, että viimeisenä esiintynyt Maija Vilkkumaa jäi valitettavasti näkemättä, mutta ehdin sitä ennen kuunnella naurun pyrskähdysten siivittämänä osan Kalevauvojen keikasta. Ihan parasta. 

Oma asuni jäi valitettavasti kuvaamatta, mutta menin usein blogissakin nähdyllä pitsihihaisella Ribkoffin puserolla ja mustalla lyhyellä hameella. Korvissa roikkui tietenkin itse tekemäni korvikset. Jos aiempi pitsikorvakorujen ohje on mennyt ohi, niin pääset lukemaan sen tästä postauksesta.

Kommentit (1)

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Kävin viime kesänä Raumalla ihastelemassa paikallista pitsiperinnettä esittelevää näyttelyä. Päällimmäinen ajatus oli, että herran jestas mikä sekasotku! Kaikki ne kymmenet nuppineulat ja nypylät. Miten on mahdollista puuhata niin hurjan monella ohuella langalla sotkeutumatta? 

Koska tuolloin näin vain tarvikkeita ja pitsitöitä, niin nyt Rauman Pitsiviikolla (21.-29.7.) ajattelin suunnata katsomaan osaavia nyplääjiä työssään. Haluan nähdä miten ne kauniit nauhat ja liinat oikein syntyvät. Ja ennen kaikkea millaisella vauhdilla! 

Vaikka ei nypylät taikka virkkuukoukku pysykään käsissä, niin jotain pientä ja pitsistä voi silti tehdä omin pikku kätösin. Esimerkiksi kuvassa näkyvät näyttävät korvakorut. 

Lue alta yksinkertaiset korvisoohjeet ja mun tärpit Mustan pitsin yöhön!

Kuvassa kaikki mitä tarvitset. Liiman on oltava vesiohenteista. Jos ei korupihtejä satu omistamaan, niin yhdet korukoukut nyt taivuttelee vaikka pienten saksien kärjelläkin. 

Vettä ei tarvitse laittaa liiman joukkoon paljoakaan. Vain sen verran, että siitä tulee sopivan juoksevaa.

Jotta pitsi ei liimaudu kiinni alustaan, kannattaa sitä hetken aikaa kuivuttuaan hieman irrottaa ja siirrellä alustalla.

Kuivuessaan liima tärkkää pitsit koviksi. Halutessaan päälle voi vielä suihkuttaa askartelulakkaa, jotta korut saavat lisää säänkestävyyttä, mutta näinkin pärjää. Sitten vain pitsit kiinni koukkuihin välirenkaiden avulla ja valmista tuli. Aika ihanat, vaikka itse sanonkin. 

Nämä korut korvissa on hyvä suunnata ensi viikolla kohti Rauman Pitsiviikkoa!

MUSTAN PITSIN YÖ

Itse suuntaan Raumalle perjantaina 27.7., kun kaupungissa vietetään ohjelmantäyteistä Mustan pitsin yötä. Mukaan lähtee kamera, sillä tarkoitus on bongailla juhlijoiden pitsityylejä ja ikuistaa niitä kuviksi, joita tullaan näkemään myöhemmin myös täällä blogissa. Eli kaikki kynnelle kykenevät, jotain upeaa pitsiluomusta ja-asustetta päälle ja kuvattavaksi!

Tässä vielä muutama tärppi ohjelmasta:

KÄSITÖITÄ Pitsiviikolla kannattaa toki tarttua tilaisuuteen ja tutustua noihin perinteikkäisiin käsitöihin näyttelyissä. Nyplääjiä on Pitsiviikon ajan päivittäin paikalla sekä Posellissa (Nortamonkatu 12) että Vanhalla Raatihuoneella (Kauppakatu 13). 

MURRETTA Itseäni on Rauman murre, tai siis Rauman giäl, täällä Satakunnassa asuessa kovasti kiehtonut ja huvittanut. Siksipä taidankin suunnata pe 27.7 Marelan Pihaan (Kauppakatu 24) klo 16.30 seuraamaan raumalaisen runonlausuntaryhmä Värsym Baohajan esitystä. Mitään en varmasti ymmärrä, mutta itseään on joskus hyvä haastaa!

MUSIIKKIA Mustan pitsin yönä Savilanpuisto soi iltapäivästä pitkälle yöhön. Itse suunnittelen kuuntelevani ainakin Samae Koskista (klo 20) ja Maija Vilkkumaata (klo 23)

OSTOKSIA Käsityöläismarkkinoilla aion ehdottomasti käydä! Vanhan Rauman Kalatorilla (pe 27.7 klo 10-22) järjestettävät markkinat tuovat paikalle monenlaista kädentaitajaa tuotteineen. Myynnissä on mm. keramiikka, taontatöitä, vaatteita, koruja ja asusteita. Ei liene yllätys, että itseäni kiinnostaa etenkin korvakorut! Kuvassa alla muutama poiminta paikalla olevien yritysten tuotteista. 

Pitsiviikon koko laajan ohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Omaksi asuksi Raumalle suunnatessa taitaa valikoitua tämän kesän suosikkipusero. Joseph Ribkoffin hurmaava pitsihihainen paita on kuin tehty Mustan pitsin yön viettoon.

Ps. Tsekkaa myös mun viime vuotiset pitsipukeutumisvinkit TÄÄLTÄ.

-pusero saatu-

 

Kommentit (3)

Koska polkuja pitkin tassutellessa ja Metsämieli-harjoituksia tehdessä piti keskittyä hetkeen ja ympäristön havainnointiin, pysyivät tekniset apparaatit repussa joten kuvia ei Tyky-päivästämme juuri ole. Näiden muutaman puhelimesta löytyneen otoksen myötä kuitenkin hieman omia tunnelmia rauhalliselta ja rentouttavalta Pinkjärven reissultamme.

Fiilikseni ei ollut tänään oikein sosiaalinen ja lähtökohtaisesti ylipäätään kammoksun kaikkea ohjattua ryhmäytymistoimintaa. Vaikka porukka olisi suureksi osaksi tuttuakin, niin silti ajatus erilaisista pari- ja ryhmätehtävistä, joissa odotetaan jotain omien tuntojen purkamista tai keskustelua ennalta sovitulla tavalla ja määrätystä aiheesta, saavat mut ahdistumaan. (Esimerkiksi  eräällä verkostoitumisreissulla heti aamun alkajaisiksi järjestetty speed dating -henkinen tutustumiskierros sai minut välittömästi pakenemaan tilanteesta. Painajainen. :D)

Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun metsäretkellämme ohjaaja antoi enemmänkin erilaisia itsekseen pohdiskeltavia tehtäviä. Sai talsia metsäpolkua ihan omissa ajatuksissaan herätellen aistejaan yksi kerrallaan. Keskityttiin vuoronperään vain katselemaan, kuuntelemaan, haistelemaan tai tunnustelemaan luontoa. Välillä pysähdyttiin porukalla juttelemaan heränneistä fiiliksistä, mutta hiljaakin sai olla. Sitä arvostan. Että ei väkisin kiskota jotain tunteita ja ajatuksia ulos, jos ei ole valmis niitä jakamaan. 

Järven rannalla aaltojen äänien rauhoittavaa rytmiä kuunnellen mietimme oman hyvinvointimme eri osa-alueita. Mitkä asiat ovat jo hyvin ja millaisia pieniä hyviä asioita voisimme arkeemme lisätä lisätäksemme hyvinvointiamme. Puuhun nojaten puolestaan kuulostelimme kehojamme, että miltä tuntuu ja missä. Rauhallisia ja rentouttavia hetkiä, joissa sai onnekseni olla omissa oloissaan, vaikka ympärillä oli ryhmä. 

Mahtui joukkoon yksi kiva paritehtäväkin. Saimme tietyt speksit mitä metsästä etsiä ja kuinka monta (kolme eri vihreää, kaksi kiveä, yksi asia, joka ei kuulu luontoon jne) ja sitten piti koota molempia kuvaava "taideteos". Näistä lähti aika hauskoja ajatuskulkuja ja huikentelevaista luonneanalyysiä. Minun ja parini ideointia ja työskentelyämme kuvaava kuvaelma vasemmalla. Se hieman häviää näyttävyyden osalta tuolle vieressä olevalle kehystetylle ostoskassiteokselle! :D

Laavulla nautittiin herkullinen keittolounas, kahvit ja raparperipiirakkaa. Ulkona luonnossa kaikki maistuu aina jotenkin vähän normaalia herkullisemmalta. Tänään etenkin ruisleipä Oivariinilla maistui tuulen suhinaa ja lintujen laulua kuunnellessa aivan taivaalliselta.

Iltapäivällä takaisin parkkipaikkaa kohti patikoidessa saimme käteemme listan erilaisista tunteista ja tehtäväksi miettiä koska, missä ja kenen seurassa olimme noita tunteita viimeksi kokeneet. Oli oikeasti aika herättelevää ja surullista todeta, etten pystynyt palauttamaan mieleeni, koska olen viimeksi ollut oikeasti todella iloinen tai toiveikas. Onneksi löysin lähimenneisyydestäkin ainakin kiitollisuuden ja onnistumisen tunteita. Mutta missä on ilo ja toiveikkuus? Mistä ne taas löytyisivät?

Tämä raukka oli hyytynyt keskelle polkua kenties kuivuuden vuoksi. Poden sammakkokammoa, joten jopa kuolleesta konnasta kuvan ottaminen vaati pientä itseni ylittämistä. Tiedän, ettei ole mitään syytä pikkuisia sammakoita pelätä, mutta jostain syystä ne saavat niskavillani pystyyn, mutta eivät sentään käärmeiden veroisesti. 

trikoot - Sporting Way, BomBom.fi (saatu) / takki - HM+ / kengät - Merrell (saatu) / rusettipanta - Pipoiksi.fi

Metsän siimeksessä tarkeni liikuskella pelkät trikoot jalassa, mutta järven rannalla tuuli siihen malliin, että reppuun pakatut tuulihousut tulivat tarpeeseen eikä aamulla naulakosta hieman epäillen valitsemani pitkä softshell-takkikaan ollut yhtään liikaa. Päinvastoin, en olisi pistänyt pahakseni vaikka olisi ollut vielä yksi neulepaita tuohon trikootakin ja päällystakin väliin. Niin on lämpöinen taas tämä Suomen kesä.

Vaikka tuollainen ryhmäpuuhailupäivä vähän tämän hetkisessä mielentilassa ahdistikin, niin lopputulos oli kuitenkin plusmerkkinen. Tuntien oleilu metsässä rauhoitti ja virkisti kuten oli tarkoituskin. Tehdyt harjoitukset kylvivät monia tärkeitä ajatusten siemeniä päähän ja aiheet jatkavat siellä mylläämistään. 

Kommentit (3)

Lottaa

Mites Veera toi trikoitten vyötärö? Tosi kivan näkösiä pöksyjä löytyy tuolta bombom.fi:stä, mutta tajuttoman matalan näkönen vyötärö kaikissa. Napa näkyy :o 

Jos joku ärsyttää on se alas rullaava vyötärö, kun yrittää (!) treenata.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat