Kirjoitukset avainsanalla Asut

Uuteen viikkoon käynnistyminen on jotenkin kankeaa. Kun on sunnuntai-iltana löllöillyt kashmirpöksyissä sohvalla viltin alla, pitää maanantaina tehdä kaikkensa, jotta lasku arkeen ei olisi kivuliaan kova. Huomaankin usein maanantaisin haluavani pukeutua tosi lämpimästi ja pehmeästi. 

Tänään oli onneksi aika lempeä maanantai muutenkin. Ei mitään aikataulutettua, vaan nukuin pitkään ja menin iltapäivällä työhuoneelle hommiin. Vuorasin kuitenkin minun ja maanantain välin hyväilevän lämpimällä alpakkaneuletakilla. Toimistolla olisi hyvin tarjennut ilmankin, mutta pehmeä neule ja sen tuoma ekstralämpö tuntui jotenkin lohdulliselta. 

farkut - KappAhl (saatu) / t-paita - H&M / neuletakki - Alpa (saatu) / kengät - Betty London / korvikset - Viaminnet (saatu)

Sain tämän kotimaisen Alpa-vaatemerkin Drizzle-neuletakin jo kesällä, mutta kylmästä suvesta huolimatta neule tuntui liialta kyseiseen vuodenaikaan. Niin paljon kuin neuleita rakastankin, niin huomaan kesällä käyttäväni mieluummin muunsorttisia pitkähihaisia. Syksyn myötä 100 % alpakan villasta valmistettu neule kuitenkin vihdoin pääsi kunnolla käyttöön.

Olen aika herkkäihoinen ja hyvin tarkka etenkin juuri neulevaatteiden kanssa, etten pukeudu mihinkään kutittavaan. Esim. perus lampaanvilla on aina ollut itselleni ihan nounou. Muistan joskus lainanneeni kaverilta sellaista perinteistä norjalaisneuletta ja melkein raavin itseni hengiltä. 

Alpan Drizzlekin oli parilla ensimmäisellä käyttökerralla hieman kutittavan tai karhean tuntuinen suorassa ihokosketuksessa, mutta luotin, että neule ns. oleutuu nopeasti käytössä. Äitini teki aikoinaan artesaani-opintojensa päättötyön alpakasta, joten materiaali on siksi tuttu jo lapsuudesta saakka. Olin kutinan katoamisen suhteen oikeassa.

Pidin neuletakkia hetken ulkona kostealla ilmalla ja käytin ekalla kerralla alla pitkähihaista trikoopaitaa. Tämän jälkeen viimeinenkin tunne karheudesta katosi ja herkkä nahkani sen hyväksyi. Nyt monen käyttökerran jälkeen karheudesta ei ole enää tietoakaan.

Ai että, alpakkaneulepostaus, mikä ihana tekosyy julkaista nämä kuvat Kirjurinluodon kesäasukeista!

Vaikka näitä veijareita jonkin verran Suomessakin kasvatetaan, niin Alpan neuleiden materiaalit tulevat kuitenkin ihan Alpakoiden luonnollisilta elinalueilta Perusta. Tuotteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan Suomessa ja Latviassa.

Alpan toisen pitkän neuletakin, Twilightin voi muuten kurkata vaikkapa täältä Iinan päällä!

Näin pluskokoisena ihmisenä toivoisin markkinoille enemmän laadukkaita luonnonmateriaaleista valmistettuja neuleita joiden koot riittäisivät myös meille muhkummille. Tämä Alpan XL-kokoinen Drizzle olisi omasta mielestäni parhaimmillaan itseäni hieman pienemmän ihmisen päällä, jolloin se olisi hieman väljä. Itselleni tämä on tällainen "aika justiinsa".

Mukava tämä on minunkin päälläni ja hyvin voi näin avonaisena pitää, mutta kaipaisin silti yhden X:n lisää.  Alpalta kyllä kertoivat jo miettineensä kokovalikoiman kasvattamista. Toivotaan, että näin vielä tapahtuu! 

Kuinka moni muu pluskokoinen toivoo lisää tarjontaa neulemarkkinoille?

Kommentit (2)

Vierailija

Olen näitä Alpan neuletakkeja kuolannut, mutta koot juurikin mietityttävät. Ehkä odotan, että tekevät sen yhden X:n lisää, niin raaskii sitten ostaa :)

Vierailija

Minäkin toivon lisää malleja ja kokoja pluskokoisille. Usein neuleet ovat liian kapeita vaikka olisivat kokoa XXL! Boxi-malliset neulepuserot ovat kivoja, mutta usein liian lyhyitä. Villa-allergisena toivoisin myös talveksi puuvillaneuletakkeja ja -puseroita.

Kiitos kivasta ja informatiivisesta blogista :)

Lähdettiin perjantaina murun kanssa ulos syömään sillä ajatuksella, että suunnataan siitä sitten läheiseen kuppilaan katsomaan tuttujen bändiä. Ja voi luoja, oltais oltu molemmat jo klo 21.40 ihan valmiita kotiin ja nukkumaan, mutta soitto alkoi vasta kymmeneltä.

Oltiin niin väsyneitä vanhuksia, että oltais suunnattu jo parin biisin jälkeen koisimaan ellei paikalle olisi tullut ystäväpariskunta, jota ei olla nähty aikoihin. Sinniteltiin sitten väkisin noin puoli kahteentoista saakka, jotta ehdittiin vaihtamaan kuulumisia. Että hurja oli siis meno tänäkin viikonloppuna! 

Mut tuli nyt siis sen verran sentään käytyä ihmisten ilmoilla, että pistin oikein blingbling-puseroa päälle ja korkoa jalkaan. Lauantain viihdyinkin sitten kokonaan aamutakissa kotona. Sen asun jätin kuvaamatta. Tämä varmasti harmittaa kaikkia kovasti. :D

Metallinhohtoinen pusero säilyttää keveän ilmeensä, kun alle ei pue mitään rintaliivejä kummempaa. Liikaa paita ei kuitenkaan paljastele. Alle olisi sopinut loistavasti naruin koristellut Gorsenian liivit, mutta halusin testata juuri perjantaina saapuneita Marks & Spencerin ohuita multiway -liivejä, että miten toimivat ilman olkaimia. Ja kyllähän ne hyvin päällä pysyi. Otin liiveistäkin kuvia, joten teen niistäkin postauksen.

legginssit - Marks & Spencer / pusero - Junarose (saatu) / bleiseri - KappAhl (saatu) / rintaliivit - Marks & Spencer / kengät - Wonders / korvikset - Pramea (saatu) / rannekoru - Salmiak Studio

Tuntuu nyt näkyvän tämä marraskuun ankeus myös pukeutumisessa, kun olen viime aikoina käyttänyt taas tosi paljon mustaa. Mutta vähän mustaa tuntuu olevan kyllä korvienkin välissä. Siksi se eilinenkin meni ihan vaan aamutakissa, kun oli kunnon marrasmasispäivä eikä oikein tehnyt mieli edes herätä. Pitänee taas vaihteeksi tehdä perinteinen positiivisten asioiden lista, jotta muistaa ettei tässä oikeasti mitään hätää ole. Tämä on vain luonnollista pimeydestä aiheutuvaa tympeyttä.

Mä tiedän, että nämä työhuoneen nurkassa otetut asukuvat on vähän ankeita, mutta parempi vaihtoehto tämä on kun ei asukuvia pimeyden vuoksi lainkaan. Kyllä tuossa joskus neljän kuukauden päästä ehkä taas ehtii päivänvalon aikaan ulos kuvaamaan! Ja meinasin sanoa, että silloin varmaan vähän mielikin piristyy, mut eiks se sitten ookin jo kevätmasennuksen aika? :D

Kommentit (3)

Vierailija

*hmmh* se on joulukin kohta tulossa. Jokohan sitä pitäisi käydä ostamassa kinkku vai jättäisikö vallan väliin.

Vierailija

Täähän on just paras vuodenaika! Ei muissakaan mitään vikaa ole, mutta en voi valittaa tätä kynttilöiden aikaa 🕯🕯🕯

jenspa

Vaikka ikävää onkin, musta on jotenkin lohdullista lukea täältä sekä kevät- että kaamosmasennusjuttuja, kun itse oon hyvin taipuvainen samaan ja välillä tuntuu, että muut vaan sen kun porskuttaa, kun oma olo on nuhjuinen ja kyllästynyt. Että feel you!

Mikä ihana jälleennäkeminen se olikaan, kun bongasin viime viikolla pyykkejä lajitellessa korin pohjalta nuo Marc O'Polon viime talvena ostamani neulehousut! Olin ehtinyt jo ne hetkeksi unohtaa, koska lämpimämmillä keleillä muut vaatteet menivät aina pesun kiireellisyydessä jonossa ohi. Nyt lähestyvän talven kunniaksi sain kuitenkin vihdoin käytettyä pöksyt koneen kautta. 

neulehousut - Marc O'Polo / toppi - H&M / bleiseri - KappAhl (saatu) / kengät - Betty London / korvikset - Viaminnet (saatu)

Vaikka rennot neulehousut tuovatkin ihan ekana mieleen vapaa-ajan löllöilyasun tennareiden ja hupparin kera, niin yhdistämällä astetta fiininpään yläosaan saa näistäkin housuista varsin skarpin asun aikaiseksi. Pliseeratun topin, bleiserin ja siistien nilkkurien avulla tästä muodostui juuri omaan makuuni oleva housupuku.

Tykkään siis bleisereistä, mutta haluan aina yhdistää ne johonkin eri tasoiseen alaosaan. Farkut, paksut legginssit, neulehousut tms. Toinen oman näköinen esimerkki aiheesta on vaikka tämä viime keväinen vajaamittaiset collegehousut + pellavableiseri -yhdistelmä. (Olin jo ihan unohtanut miten pinkki tukkani oli tuolloin! :o ) 

Viime talvena minut kyllä nähtiin yhdessä postauksessa yhtenäisemmässä ja virallisemmasakin bleiseriasussa, mutta se oli vain hauskaa testailua. Liian virallista ja fiksua kuitenkin omaan makuuni. Pysyttelen näissä bleiseri ja verkkarit  -virityksissäni ja olen onnellinen, etten ole sellaisissa töissä, jotka vaatisivat kovin virallisia businessunivormuja. 

Viaminnetiltä saatujen korvisten viininpunaiset sulat toistivat täydellisesti topin ja nilkkureiden värejä. Näitä nahkakoruja ei meinaa päivän aikana edes muistaa, niin kepeät ne ovat.

Millaisten alaosien kanssa te puette bleiserin? Virallisia vai vähemmän virallisia kokonaisuuksia?

Kommentit (1)

Blogi on ollut viime päivinä hijainen ihan siitä syystä, että on ollut tärkeämpiä hommia. Olen kuunnellut 97 vuotiaan mummini tarinoita hänen lapsuudestaan, nukkunut päikkäreitä isin vieressä, syönyt mamman valmistamia herkkuja, käynyt parhaan ystävän luona ja leikkinyt piilosta ja pelannut kerta toisensa jälkeen muistipeliä perheen pienimpien pellavapäiden kanssa. Nämä päivät ja hetket perheen kanssa ovat aika harvassa pitkän välimatkan vuoksi, joten niistä on yritettävä ottaa kaikki irti.

legginssit ja t-paita - Marks & Spencer / neuletakki - KappAhl (saatu) / kengät - Betty London / korvikset - Mine Güngör

Nyt kuitenkin istun junassa matkalla takaisin Poriin, joten läppärin ehti kaivaa esiin. Yhdet asukuvat sentään tuli kotireissulla napattua yhteistyössä äidin kanssa, joten tässäpä ne. Huomaan joka kerta kotona käydessäni, että pakkasin taas ihan turhan monet vaatteet mukaan. Mä hiihdän näköjään aina Sotsissa jollain yhdellä ja samalla mukavalla asulla lähes koko reissun. Tällä kertaa yhdistelmä oli legginssit ja pitkä neuletakki ja paita vaan vaihtui.

Sisällä huonossa valossa peiliin katsoessa tämä asu näytti kovin tummalta ja tylsältä, mutta luonnonvalossa tuo samettipuseron väri ja elävä pinta pääsevät oikeuksiinsa. Joten eihän tuo ole lainkaan synkkä asu, vaan jopa värikäs! 

farkut - Lindex / neuletunika - Arela / takki - Claire DK / kengät - Rintamaa

Ikuistin samalla myös omana asukuvaajanani toimineen äitini eilisen asun. Näissä kamppeissa (mulla oli toki vielä ulkotakki) siis kiidettiin yhdessä iltapäivällä hakemaan meidän suvun pienimpiä päiväkodista. Porhallettiin siinä äidin kanssa peräkanaa, niin yksi pikkujätkä varoitti kulkutiellä lumiukkoa pyöritellyttä kaveriaan huudahtamalla, että "Varo, sieltä tulee mummoja!". 

Kyllä, tuo edellä kulkenut on ihan jopa isomummo, mutta minähän olen vielä melkein nuori nainen!!! Heilahti ikäkriisi samointein potenssiin sata. Äiti yritti lohdutella minua sanomalla, että ulkona oli jo tosi hämärää. :D

Mamma on tuunannut villahattunsa ompelemalla siihen strassikoristeen, jonka hän oli alunperin ajatellut kuulema nukkekodin peilinkehyksiksi. Sen sijaan päätyivät kuitenkin piristämään hieman synkältä näyttänytttä hattua.

Me ollaan mun mamman kanssa aika lailla saman kokoisia, joten meillä vaatteet ja kengät seilaa usein ees taas kaappien välillä. Tuon mamman villkangastakinkin ostin joskus itselleni, mutta todettiin se sitten vielä passelimmaksi äidille, joten takki muutti Sotkamoon. Toisinaan taas saatetaan ostaa vaikka jotain neuletta jo kerralla kaksi, kun tiedetään, että toinenkin tykkää tästä varmasti. Yhteinen koko, ja monessa kohtaa makukin, helpottaa myös toistemme luona vierailua tai yhdessä matkustamista, kun aina voi käydä toisen vaatekaapilla ja matkalaukulla.

Tälläkin kotivierailulla lähti taas jotain minulle päin lainaan, kun nappasin mukaani yhden pienen nahkalaukun. Huraa mamman vaatekaappi! 

Kommentit (4)

Vierailija

Ihanan läheisiä olette perheenne kanssa. Vastaavaan ei ole itsellä koskaan ollut mahdollisuutta. Kiinnitti huomiota äitisi romanttiset korvikset, todella kauniit. Tosi tyylikäs isomummo.

Pia

Eikä miten ihanat kengät sun äidillä! Guuglasin tuon Rintamaan, mutta heillä ei ole verkkokauppaa, enkä nähnyt tuollaisia kenkiä heidän sivuilla. Nyyh nyyh. Tyylikkäitä leidejä molemmat olette :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat