Kirjoitukset avainsanalla Asut

Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö Weecos / Anette Ahokas Design-

Suomessa on paljon pieniä mielenkiintoisia vaatemerkkejä, mutta usein niiden tuotteiden kohdalla joutuu vaan huokaisemaan pettyneenä kokojen ollessa riittämättömiä itselle. Vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys ovat onneksi muotiteollisuudessa kovassa nosteessa, mutta pluskokoiselle tällaisten parempien valintojen valikoimat ovat olleet melko suppeat. 

Pienin askelin kuitenkin tilanne silläkin saralla paranee. Vastuullisen muodin kauppapaikka Weecos nimittäin lanseerasi tämän kuun alussa Curves- valikoiman, jossa on mukana 13 eri designbrändiä yhteensä yli 50 tuotteella kokovalikoiman yltäessä kokoon 54 saakka.

Sain valita itselleni pari suosikkituotetta ja oma katseeni kiinnittyi erityisesti Anette Ahokas Designin tyylikkääseen ja monikäyttöiseen mallistoon. 

Rakkauteni haalareihin ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi. Tähän saakka kaikki omistamani haalarit ovat kuitenkin olleet aika kesäisiä ja arkisia. Siksipä nappasinkin innolla kiinni tähän vetoketjulla koristettuun 3/4 hihaiseen jumpsuitiin, joka on yhtä aikaa sekä rento että edustava. Tämä vaate jos mikä tulee pelastamaan monta siistimpää pukeutumista vaativaa työpäivää.

Haalari on mukavaa viskoosi-polyamidi -trikoota, joka on teollisuuden ylijäämämateriaalia. Siinä on siis helppo olla ja liikkua, mutta matsku on kuitenkin siistimpää ja jämäkämpää kuin arkinen perustrikoo, jollaista omat aiemmat haalarini kaikki ovat.

Tämä kokopuku päälläni ja korkkarit jalassa kun katselin itseäni peilistä, en voinut mitenkään ymmärtää, että olen joskus ollut täysin vakuuttunut, etteivät haalarit sovi omalle vartalolleni. Ei kaikki haalarit toki passaakaan, mut oikeanlaiset kyllä todellakin. Mulla on tässä asussa ihan supernätti olo! Ja tuntuu kuin näyttäisin tavallista pidemmältäkin. 

Lahkeet ovat sopivasti vajaamittaiset, jotta kengät ja nilkat jäävät kauniisti näkyviin. 3/4 taas on ihan suosikkipituuteni hihoissa, sillä se luo täyspitkää hihaa huomattavasti keveämmän fiiliksen eikä hihat ala vahingossakaan roikkumaan tiellä vaikkapa työskennellessä.

Vetoketjua voi pitää makunsa mukaan joko kokonaan kiinni tai jättää sen hieman auki, jolloin pääntien malliin saa vaihtelua. Rintamuksen vetskari ei ole pelkkä koriste, vaan se avautuu niin paljon, että haalari on helppo pukea ja riisua. Ei siis tarvitse kurkotella mitään vetskaria tai nappeja niskasta tai kyljestä kuten monissa haalareissa.

Otin Anettelta kuvauslainaan myös tämän samasta matkskusta valmistetun mekon, sillä halusin ehdottomasti vinkata siitä teille. Tällainen monikäyttöinen ja siisti musta mekko tulisi mielestäni löytyä joka naisen vaatekaapista. Yksinkertainen perusmekko sopii todella moneen tilanteeseen aina cocktailkemuista hautajaisiin ja se on helppo asusteita vaihtamalla pukea niin arkiseksi kuin juhlavaksikin.

Mekon juju on kaunis metallisolki, joka kokoaa yhteen etuosan toispuoleiset laskokset. Niistä tulee kauniisti muotoa ja vyötärön illuusiota tällaiselle suoremmallekin pötkölle. 

Sekä haalari että mekko ovat itselläni kokoa XL. Niitä on saatavilla kokovälillä S-XXL. Jos tuntuu, ettei valmiit koot osu yksiin omien mittojen kanssa, valmistetaan näitä myös asiakkaan omien mittojen mukaan. Onnistuu siis pienemmät ja isommat koot tai muutokset jos vaikka ylä- ja alaosa on kovasti eriparia. 

Myös kuvien korvakorut - Anette Ahokas Design

Minun toinen valinta itselleni Anetten mallistosta oli tämä leiskuvan punainen käsinmaalattu silkki-puuvilla -pusero. Juuri tällaisia kepeitä luonnonmatskuista valmistettuja yläosia mä olen niin usein kaivannut! Niitä vain tuntuu etenkin olevan etenkin näin rintavana melko hankala löytää. Tästä koko XXL oli itselleni mukavan reilu ja pituuttakin on riittävästi. Usein kun siis tuon malliset yläosat jäävät itselleni aina pikkuisen liian lyhyiksi.

Pusero on malliltaan suora, mutta kiskaisin sen helman farkkujen vyölenkin läpi saadakseni siihen hieman muotoa. Paita on päällä ihan henkäyksen kevyt ja aloinkin heti haaveilemaan, että saisinko samanlaisia kesäksi monessa eri värissä. Tuosta samasta matskusta on muuten saatavilla myös pitkä takki!

Curves-valikoimasta löytyy tosiaan 13 eri merkin tuotteita. Mukana on etenkin paljon mekkoja ja tunikoita, mutta myös collegepuseroita, ulkotakkeja, muutamat housut ja peruspuseroita. 

Hieman olisin itse toivonut rohkeammin värejä mukaan. Aika moni brändi on mennyt turvallisilla mustan ja harmaan sävyillä. Mutta tuossa kollaasissa yläpuolella muutamia omia lempparibongauksiani näiden valitsemieni Anette Ahokkaan tuotteiden lisäksi. Etenkin tuo Miia Halmesmaan puna-kuparinen takkimekko on järjettömän upea ja näyttävä! Se päällä ei kyllä jäisi pikkujouluissa seinäruusuksi.

Weecosilla on tuotetiedoissa käytössä vastuullisuusleimat. Ne kertovat nopealla silmäyksellä jos tuote on esimerkiksi valmistettu Suomessa, se on vegaaninen tai valmistettu vaikkapa luonnomateriaaleista ja/tai teollisuuden ylijäämämateriaaleista. Lisää Weecosin vastuullisuusleimoista voit lukea täältä.

Koko Curves-valikoiman pääset katsomaan tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Jonsku
3/5 | 

Näyttää paljon paremmalta nuo vaatteet sinun päälläsi kuin noiden mallien päällä.

Vierailija
5/5 | 

Haalari on tosi ihana, mutten uskalla ostaa sen. Ei ole kokemusta haalarin kanssa, miten voisi riisua ja käydä vessassa. Ei millään pahalla. Olisi vinkistä apua, niin siten uskaltaisin ostaa haalarin.

Veera
Liittynyt2.9.2015

No siis otetaan kädet ulos hihoista ja lasketaan vaate alas. Mun on jotenkin vaikea käsittää mikä näissä haalareissa ihmisiä niin pelottaa ja tekee niistä muka vaikeita. Sellaiset haalarit voi olla vähän hankalia joissa on vetoketju selässä, mutta en itse osta sellaisia.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

-Kaupallinen yhteistyö Ellos (mainoslinkkejä) ja kengät saatu Vamsko-

Mun viikonloppu on ollut aika surkea ja yksinäinen. Mietin eilen, että mitä tapahtui, koska minusta tuli tällainen? Tällainen kotiin peiton alla jumittava tyyppi, joka samaan aikaan tuntee ahdistusta siitä yksinäisyydestä, muttei osaa enää tehdä mitään asian eteen. Kaipaan seuraa, mutta en kuitenkaan halua lähteä mihinkään ihmisten ilmoille. Haluaisin tulla kuulluksi ja nähdyksi, mutta en osaa pyytää ketään luokseni. 

En vielä muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan tällaista tilannetta, jossa koen olevani ahdistavalla tavalla yksin. Nyt minuun on kuitenkin hiipinyt kuristava pelko siitä, että tämä olotila on pysyvä. Tuntuu, että eronneet ihmiset useimmiten lähinnä toitottaa sitä kuinka vapauttavaa ja ihanaa on nyt kun saa olla itsekseen ja itsenäinen ja tehdä mitä haluaa. Kuuluisan erohehkunkin se monelle pukkaa päälle.

Sellainen voimaantuminen tuntuu kuuluvan oikein sujuvaan erosta toipumiseen. Sinkun kuuluu sanoa miten loistavasti tässä menee kaikin puolin itsekseenkin. Ja mä en löydä tuota ajatusta itsestäni ollenkaan ja se saa miettimään olenko huono, heikko ja epäonnistunut.

Siis totta kai sitä pärjää. Kun on pakko. Kyllä tässä henki kulkee ja päivät kuluvat. Aina tulee uusi aamu vaikkei aina tahtoiskaan. Teen työt, suoriudun arjesta. Nukahdan useimmiten helposti ja itkemättä. Herään vaikeammin ja hymyilemättä. Kotioven avatessa on kuitenkin mielessä aina sama kysymys: entä jos mua ei koskaan enää kukaan siellä odota? Se on ihan hurjan lohduton ajatus.

Mutta tuntuu, että on jotenkin noloa tuntea niin. Kuuluisi olla vahva ja itsenäinen tyyppi, joka ei tarvitse ketään. Ei ainakaan mitään parisuhdetta. Sellaista toivotaan vasta sitten kun "elämä on ihan tosi mahtavaa näinkin". Mitä jos tää ei ikinä ala tuntumaan musta ihan tosi mahtavalta? Jos mä en opi nauttimaan siitä, että saan ilta toisensa jälkeen olla olla yksin näiden seinien sisällä? Mitä jos tämä olotila on pysyvä? Sitä mä pelkään. 

Pusero - Ellos, Joelle, koko 48  / Farkut - Ellos, koko 46 / Kengät - Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvikset - Aarikka (saatu)

Samaan aikaan kuitenkin, kun tunnen itseni ihan superheikoksi, olen muistanut välillä kehua itseäni myös siitä miten vahva olen. Muistutan itseäni millaisista hetkistä olen elämässäni selvinnyt. Miten monta epätoivon hetkeä jo ohittanut. Millaisia pelkoja jo selättänyt. Taaksepäin katsoessa näen tyypin, joka on aina noussut uudestaan entistä vahvempana ja uusia selviytymiskeinoja oppineena. 

Miten sen mielikuvan vahvasta minusta saisi siirrettyä myös niihin ajatuksiin, joissa katson eteenpäin? Siihen mulla ei ole vielä vastausta. Nyt mä jumitan tässä pelon liisterissä ja yritän hyväksyä sen, että elämässä ei ole mitään takuuta siitä, että "kaikki menee vielä hyvin". Tämä on hengenvetojen mittainen matka, jonka lopputulos on kaikilla sama huolimatta siitä tuntuiko matkalla hyvältä vai pahalta. 

Pukeutumisessakin on ollut nähtävillä jumitusta. Jalkaan on lähes joka päivä eksyneet nuo hurjan mukavat Elloksen Thea-pillifarkut ja Vamskolta saamani valkoiset maiharit. Molemmat luovat hieman reippaamman olon. Yläosina ovat vaihdelleet lähinnä tuo kepeä kukkapusero tai lämpöä, lohtua ja mukavuutta kaivatessa jokin pehmoinen neule. Juuri nyt on fiilis, että tarvitsen vaatteiltani nimenomaan lämpöä, lohtua ja hitusen reippauden illuusiota.

Seuraavaksi yritän kaivaa sisältäni sen verran reippautta, että kiskon trikoot jalkaan ja lähden salille. Sillä jotenkin se on tämäkin sunnuntai kulutettava.

 

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 | 

Kiitos tästä. Puit sanoiksi sen, mitä juuri nyt koen. Mielen on vallannut paniikki ja pelko siitä, etten enää koskaan koe romanttista rakkautta. Ulospäin olen pärjäävä ja itsenäinen vahva nainen, ja olenkin. Välillä vain niin kovin heikko. Tsempit meille kaikille jotka sitä tarvitsevat.

Tinttarella_Tiina
2/11 | 

Jos itse osaisin kirjoittaa fiilikset paperille, tarinani olisi yksi yhteen sun tarinas kanssa. Kiitos tästä Veera! Jotenkin helpottaa, kun tietää, ettei ole näiden tunteiden kanssa yksin (vaikka onkin yksin).

KatiR
3/11 | 

Mäkään en usko siiheb että asiat automaattisesti menis jotenkin parhain päin, miksi menisivät? Ainakin omassa elämässä huonot ja vielä huonommat (hehheh) kaudet vaihtelevat. Olen itsekin kokenut tuota ihmiaahdistuksen ja yksinäisyyden välistä ristiriitaa jo useamman vuoden. En tiedä onko poikkeuksellista, etten edes ihastu kehenkään. Harmi että nyky - yhteiskunnassa parisuhde arvotetaan niin korkealle, että aikuinen yksinelävä jää helposti monen asian ja keskustelun ulkopuolelle. Haluaisin sanoa jotain kannustavaa aiheeseen liittyen, mutten keksi :D mutta olet upea ja taitava tyyppi!

Vierailija
4/11 | 

Sulle ja teille yllä kommentoineille koetan välittää toivoa... Tuo olotila ei ole pysyvä. Oon itte eronnu muutamankin kerran elämäni aikana. Aina on tullu nimenomaan tuo kamala ahdistus ja epätoivo, pelko siitä, että eikö tämä koskaan muutu. Olenko iana yksin.

Ja Veera, sun erosta on tosi lyhyt aika. Ei kia vuottakaan? Ahdistus kuuluu myös tuohon aikaan. Ei pitkästä ihmissuhteesta selviä vuodessa tai kahdessakaan. Eikä kannata rynnätä uuteen vielä pitkään aikaan -- oikeastaan vasta sitten kun on aidosti tyytyväinen itsekseen oloon, on hyvä katsella ympärilleen sillä silmällä.

Surkea olo kuuluu asiaan. Sitä ei kannata lykätä tai turruttaa millään konstilla, päinvastoin. Suru olisi hyvä surra läpi, apuna voi olla hyvä terapeutti.

Toivottavasti en loukkaa saman vanhan virren toistolla, mutta sanon silti: surkea olo ei ole pysyvää, se menee ohi -- ja parempaa on tulossa <3

Vierailija
5/11 | 

Jos on mahdollisuus, niin lähde ulos metsään liikkumaan. Hengitä raikasta syysilmaa keuhkot täyteen ja nauti väreistä. Jos on rahkeita, niin lähde vaikka jonnekin luonnonsuojelualueen tienoolle viikonloppureissulle YKSIn ja varltele poluilla ja nautiskele hiljaisuudesta (ja nuotiomakkarasta). Sitten seuraavaksi voisit vaikka mennä elokuviin yksin jne. 

Tee jotain yllättävää, mitä et ole ennen tehnyt (sen ei tarvi olla mitään suurta, mutta ennakkoluulotonta).

Kun tekee yksin asioita, mitä yleensä on tehnyt kaksin tai porukassa, alkaa tuntea itseään paremmin ja varsinkin metsän hiljaisuudessa ja rauhallisuudessa voi olla itselleenkin armollinen.

Vierailija
6/11 | 

Puit omat ajatukseni sanoiksi. Omasta erosta selviytymiseen meni 2,5 vuotta. Ei kiinnostanut sillä aikaa tippaakaan muut miehet. Tinderiäkin yritin väkisin koittaa.. Nyt erosta on kohta 3 vuotta ja pari kk on tuntunut mukavalta. Nyt elämääni on astunut uusi tuttavuuskin, aika näyttää syveneekö ystävyys suhteeksi. Ihminen löytää uuden kumppanin, kun on siihen valmis. Itse olen tyytyväinen, että olin tämän 3 vuotta yksin ja opettelin tuntemaan itseni ja rakastamaan itseäni. Ystäviä kannattaa silti tavata ja koittaa olla sosiaalinenkin, koska ystävät ja kaverit ovat tärkeitä. Mutta tosiaan ihmisen pitää oppia olemaan itsensä kanssa onnellinen ja rakastaa itseään, silloin sitä rakkautta voi antaa muillekkin.

Arja
7/11 | 

Isoja asioita. Ja aina uudelleen. Ääk.

Onhan myös niin, että tuollainen jumitus on asia, jota et voi itse hallita ja selvittää. Usein huomaan itse meneväni siihen lankaan, että ajattelen, että tämä on minusta kiinni, miksi minä olen tällainen ja toimin näin. Kun pitäisi ymmärtää, että tämä ahdistus on sellaista, mitä ei voi omin toimin selvittää. Ei olemalla reipas (että mä vihaan sitä) tai taistelemalla. Se on. Pakko hyväksyä. Ja se voi olla jollain tavalla myös tie eteenpäin. Lopettaa hillitön rimpuilu. Mutta ei tarkoita, että luovuttaisi.

Toinen, jolla surkea vkl
8/11 | 

Olet rohkea kun pystyt tuosta yksinäisyydestä kirjoittamaan, vaikka se on kipeä asia. Itse olen jo pitkään ollut yksinäinen ja juuri nyt on ollut erityisen surkea viikinloppu. Ahdistus on iskenyt päälle. Loputtomasti ei vaan jaksa yksin olla "reipas" ja tehdä kaikkea aina yksin, suorittaa ja selviytyä. Välillä romahtaa sinne peiton alle. En ymmärrä niitä kliseitä, että ensin pitäisi voida yksin hyvin. Siis varmaan jollain tasolla joo, mutta onhan se nyt ihmisen normaali perustarve kaivata kumppania. Eikä loputtomasti voi yksinään kehittyä ja kasvaa henkisesti, kun siihen kasvuun tarvitaan niitä peilejä ympärille. Parisuhteessa kasvetaan yhdessä eikä niin, että molempien pitäisi jo valmiiksi olla jotain täydellisyyksiä. Tämmöstä ajatusvirtaa nyt vaan lähti tulemaan.

Ystävän ystävä
10/11 | 

Hyvä Veera, että kirjoitat rehellisesti tuntemuksistasi tänne jokaisen luettavaksi. Monelle jo sekin, että ei yksin paini samojen ajatusten kanssa, on helpottavaa. Ystäväpiirissäni on useita leskiä esim., jotka kaipaavat "sitä joka on taivaassa",  ja siksi ymmärrän kyllä totisesti heidän kaipaustaan. Pidän yhtetyttä eri tavoin ja menemme yhdessä milloin minnekin tapahtumiin yms.. Suosittelen, että kaikki me yhdessä kannatellaan toisiamme, etenkin näin syksyn pimeinä aikoina ! Pirtsakka pusakka on kuvassa tällä kertaa !

Erityisherkkä vierailija
11/11 | 

Hei Veera! Rohkea kirjoitus, arvostan.
Vastasit tavallaan jo itse omaan kysymykseesi, vaikka kirjoitit, että sinulla ei ole siihen vielä vastausta.
Sinussa on se vastaus jo. Sinussa on nyt ja tulevaisuudessa se sama vahvuus, ja enemmänkin, mitä on ennenkin ollut. Olet aiemminkin selvinnyt vaikka ja mistä. Selviät jatkossakin. Se vaatii vain rohkeutta luottaa itseesi. Rohkeutta sietää epävarmuutta ja epätietoisuutta. Rohkeutta luottaa, että tästäkin nouset ja elämä kantaa ja kaikki muuttuu paremmaksi. Pientä itsepsyykkausta ja itsellesi muistuttamista, että se vahvuus löytyy kyllä edelleen sieltä sinusta. <3

Elinaelina
12/11 | 

Mitä jos hyväksyttäisiin se, ettei ole oikeaa tapaa elää eron läpi?

Joku voi oikeasti tarvita yksinäisyyttä ja itsensä etsimistä.

Itse tein sen "virheen" että heittäydyin seuraavaan suhteeseen. Hetken oli vaikeaa uskaltaa panostaa tähän, mutta onnellisia ollaan enkä kadu mitään. Entinen puoliso on onnellinen puolesta. Vähän tässä elää matalalla profiililla, kun ihmisillä on niin vahvat mielipiteet siitä, että on oltava ainakin vuosi yksin.

En nauti yksinäisyydestä ja vihaan ajatusta seksistä tuntemattomien kanssa. Miksi ei saisi nauttia siitä, mitä elämä tuo vastaan?

Ja kyllä mä nyt ihan todella vahvasti tiedän kuka olen ja mitä haluan, eikä väkisin sinkkuilu muuta sitä mihinkään suuntaan.

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö: Postauksen neule- North Outdoor, saatu ja postaus sisältää mainoslinkin Ellokselle.

Koen vaatteiden löytämisen omassa koossani pääasiallisesti suht helpoksi. Valikoimat ovat omassa n. 48-50 vaatekoossa laajentuneet viime vuosina valtavasti ja moni vaatemerkki tuntuu ottaneen pikku hiljaa paremmin huomioon myös pluskokoiset.

On kuitenkin joitakin kamppeita, joiden etsiminen on vielä viime vuosinakin tuottanut hieman päänvaivaa itselleni ja saamieni viestin mukaan myös monelle muulle plussalle. Hankalaksi koettuja tuoteryhmiä on erilaiset urheilu- ja ulkoiluvaatteet.

Itse olen jo monta vuotta kaipaillut oikeasti hyviä ulkoiluhousuja. Usein ongelmana on ollut se, että sopivan vyötärön ympäryksen mukana tulisi liian pitkät ja lepattavat lahkeet. Tai jos malli ja koko olisivatkin ihan jees, niin materiaalit ja laatu eivät ole kohdanneet tarpeitani.

Täydellisten pöksyjen puutteessa on tullut sitten tyydyttyä 'vähän sinne päin' -ratkaisuihin, joihin ei ole kuitenkaan viitsinyt paljoa rahaa laittaa. Mutta nyt kuulkaa löytyi "ne oikeat".


 

Otin muutama viikko sitten taas pitkästä aikaa vähän aktiivisemman otteen housujen etsintään, koska halusin löytää hyvät housut ennen marraskuun alussa koittavaa jahtiviikonloppua. Metsässä on kivempi töröttää, kun kamppeet on kunnossa. 

Niin epätoivoiselta kuin kaikkien kriteerieni täyttävien ulkoiluhousujen löytyminen olikin vuosien saatossa, nyt homma kävikin ihan naurettavan helposti. Kävelin Scandinavian Outdooriin, kysyin mitä löytyy omassa koossani, sain käteeni yhdet pöksyt, sovitin ja ihastuin.

Olin varautunut tilailemaan nettikaupoista muutamia eri vaihtoehtoja sovitukseen, sillä monella merkillä suurimmat koot näyttivät mittataulukon olevaan just ja just sillä rajalla, että meniskö itselleni. Mutta kun sain nämä Haltin plusmalliston Pallas Warm X-Stretch -housut jalkaani, päätin että en edes ala enää hukkaamaan aikaani testailemalla muita. 

Samaa Pallas-housua löytyy myös normaalimitoituksella! Ja tietenkin useammassa värissä kuin meille plussille, joille on tarjolla vain musta ja pinkki.

Itselleni housuissa on hurjan tärkeää se, että kaikki kyykkiminen onnistuu ilman, että housuja tarvitsee sen vuoksi jotenkin asetella ja oikoa. Kamera kädessä puuhaillessa ei kädet eikä kiinnostus riitä vaatteiden korjailemiseen.

Useissa aikojen saatossa sovittelemissani ulkoilupöksyissä mitoitus on kuitenkin ollut itselle siten vääränlainen, että jos vaate on ollut vyötäröstä sopiva ei reisille ja hanurille ole ollut riittävästi tilaa muuhun kuin nätisti seisoskeluun. 

Mutta ai että, nämä housut jalassa huokailin eilenkin pitkin työpäivää miten mukavat ne ovat kaikinpuolin olinpa sitten pystyssä, kyykyssä tai kontallani. Siihen on syynä se, että esimerkiksi polvien kohdat on muotoiltu usemmista palasista, joten ne antavat tilaa liikkeelle.

Housut ovat yhdistelmä kahta erilaista stretch-materiaalia (molemmissa polyamidi ja stretch, mutta eri suhteilla). Ne ovat joustavat, hengittävät ja kosteutta hylkivät. Pehmeäksi harjatun sisäpinnan ansiosta ovat miellyttävät jalassa ihan sellaisenaankin ilman aluskerrosta.

Omat housuni ovat kokoa 46+ ja alle mahtuu hyvin kerros tai parikin lämmikettä. Eli vaikka eivät olekaan mitenkään paksut pöksyt, niin uskon pärjääväni näillä talvellakin varsin hyvin, kun alle kiskoo vaikkapa merinovillaa. 

Koot siis ovat reilut, kuten ehkä huomasittekin. Minulle 48-50 kokoiselle nuo 46+ -housut ovat vyötäröstä hieman jopa väljät, mutta kiristysnauha auttaa asiaan. Ja mitä pituuteen tulee, niin mulle 168 senttiselle on kerrankin lahkeetkin ihan sopivat! (Viimeisimpiä tuulihousujani olen joutunut kääntämään vyötäröltä kaksi kierrosta, jotten kompastuisi lahkeisiini.)

Minua ilahduttaa myös housuista löytyvät useat taskut: kaksi sivutaskua ja kaksi reisitaskua ja kaikki vetoketjullisia. Saan näppärästi vaikka vara-akun ja milloin mitäkin rompetta ujutettua taskuihin. 

Housut - Halti / Neule - North Outdoor (saatu) / Kengä - Merrell (saatu) / Huivi - Becksödergaard / Panta - KN Collection (saatu)

Miten voikin ihminen olla näin onnellinen ulkoiluhousuista! Perusmitoituksella housua on tosiaan saatavana neljässä värissä ja kokoon 46 saakka ja plusmitoituksella kahdessa värissä ja koot 38+-50+.

Plusmalliston housujen normihinta on 169 €, mutta näyttäisivät olevan just nyt Haltin omassa verkkokaupassa tarjouksessa 149 €, eli saman hintaiset kuin normimalliston vastaavat. Tuotetta löytyy monista liikkeistä mm. Intersport, Scandinavian Outdoor ja verkossa mm. Booztilta. 

Vaikka olenkin ehtinyt käyttää pöksyjä vasta muutaman kerran, niin uskallan jo nyt sanoa, että nämä on parhaat ulkoiluhousut, jotka olen koskaan omistanut. Hallelujah, että löysin ne! 

Lämpötila oli eilen vain pari astetta plussalla ja työpäivään sisältyi mm. futismatsin kuvaamista, joten päälle oli valittava lämpöistä. Housujen alle kiskaisin trikoolegginssit ja yläosana takin alla minulla oli North Outdoorilta saamani merinovillaneule. 

Toinen asia, mitä ei ole aina ollut helppo löytää pluskoossa, on ollut hyvistä luonnonmateriaaleista tehdyt perusneuleet. North Outdoorin Made in Finland -malliston 100% merinovillaneuleita saa kokoon XXL saakka, joka mahtuu hienosti tällaiselle tissevälle 50 kokoiselle. 

Oman neuleeni nimi on Kaski, saatavilla on myös muutama muu neulepuseromallia ja naisille myös yksi neuletakki. Ainakin eiliseen keliin tämä neule oli softshelltakin alla juuri loistava valinta.

Ja koska merinovilla on materiaalina todella miellyttävä ja hengittävä, oli fiilis koko päivän hyvä ja lämpötila sopiva, rämminpä sitten kamerakamat selässä metsässä, kyykin jalkapallokentän laidalla tai väistelin mailoja kiekkokaukalon reunalla. Tästä puserosta tulee varmasti talvella etenkin ulkoilua vaativien kuvaustyöpäivien suosikki. 

Ainoa pienen pieni miinus neuleessa tulee sen omaan makuuni hieman liian korkealle nousevasta pääntiestä. Mutta totuin kyll hetken käytön jälkeen siihenkin vaikka se ihan aluksi hieman "kurkkua kuristi". Pitänee laittaa NO:lle toivetta, että seuraavaksi naisillekin v-pääntiellä varustettua neuletta tuotantoon!

Työpäivä sujui siis näissä kamppeissa muuten aivan loistavasti, mutta en löytänyt aamulla kiireessä mun kuvausräpikkäitä, joten näpit oli todella kohmeessa futista kuvatessa. Tänään sitten kaivelin kaikki kesäteloilla olleet hanskat, päähineet ja villahuivit paikoilleen eteiseen, jotta ei toistu sama tilanne enää toiste tälle syksylle.

Mun ulkoilu-univormusta ei tullut sitten yhtään mitään muuta kuvaa takin kanssa kuin tämä missä vasta testaan kameran wifin toimintaa. Mutta mulla on ollut jo pari vuotta siis käytössä tuo Elloksen softshell-takki, jonka kanssa olen pärjännyt hyvin talvellakin, kun on oikeanlaiset kerrokset alla. Takista lisää kuvia ja fiiliksiä TÄÄLLÄ.

 

Tällaisilla kamppeilla siis ulkoilee ja työskentelee tämä plussa. Kommenttiboksiin voi heittää vinkkejä muista hyväksi havaituista ulkouílukamppeista, niin muutkin voivat niistä hyötyä!

 

Kommentit (17)

Ellenne
1/17 | 

Minullakin on tänä vuonna ollut haussa ulkoiluvaatteita, about koossa 50/52. Yllättävän hyvin alkoi alkukankeuden jälkeen löytämään. Esim. Elloksella Áhkká, Torstain plussamallisto ja mainitsemasi Halti. Etenkin Áhkkássa on kokoja pitkälle ja ovat olleet laadukkaita (tosin hintakin on hyvä, mutta onneksi on Elloksen alekoodit olemassa). Kuori- ja softshellhousut, toppatakit ja vedenpitävät ulkoilutakit löytyvät tosi hyvin näiltä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Multa löytyy kans jotain Ahkkaa, esim tuulitakki ja -housut, mut ne on just ne tässäkin jutussa mainitut kilometrin liian pitkät. 😂

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

VeeKoo
2/17 | 

Haltin omistama Raiski tekee myös plussakokoisia ulkoiluvaatteita. Ostin merkin tuulen ja veden pitävät Pine + -kuorihousut, joilla olen pärjännyt talvellakin, kun alla ovat lämpimät legginsit. Vaikka pöksyt eivät olleet joustavaa materiaalia, niin ovat mukavat päällä. Tykkään myös, että kuminauhavyötärön lisäksi on nauhat, joilla housuja voi kuroa sopivammiksi vyötäröltä. Housujen pituus oli mielestäni ok, kun niiden lahkeissa oli kuminauhat. Tykkään, kun housunlahjetta voi pussittaa nilkasta. Pituutta minulla on 165 cm ja housuissa käytän kokoa 48, yläosassa 48/50.

Vastauksesta kiitollinen
3/17 | 

Kiitos näistä! Todellisia vaikeuksia on nyt löytää hihallista löysää takamuksen yli ulottuvaa treenipaitaa zumbaan, latinokseen ym. treeneihin ja eritoten muuta kuin punaisen sävyjä!

Vierailija
4/17 | 

Miten nuo Haltin housut käyttäytyvät kerrastohousujen kanssa? Siis, kun kerrastot ovat usein sellaista ei-luistavaa kangasta, niin tarraako Haltin housujen sisäpinta kerrastohousuihin kiinni? Se on usein itselläni ongelma noiden pehmeällä sisäpinnalla olevien ulkohousujen kanssa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ainakaan niiden urheilutrikoiden kanssa minkä kanssa ehtinyt nyt käyttää, en ole huomannut minkäänlaista tarraamista. Että riippunee toki sitten välikerraston matskusta. Pitääpä kokeilla tänään illalla esim mun merinovillakasareiden kanssa. Raportoin sit tähän jatkoksi.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Testailin kotona parien eri merinopitkisten kanssa ja en huomannut mitään kummempaa tarrautumista. Hyvin onnistui kyykkäileminen edelleen .

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maisa
5/17 | 

Mulla on noi samat Haltin housut! Samaa mieltä, että parhaat ulkohousut koskaan. Löytyi vielä puoleen hintaan urheiluliikkeen lopetusmyynnistä. Aikaisemmat on olleet melko joustamatonta kangasta, joten eivät istu, ainakaan vyötäröltä. Ja leveät lahkeet hankautuu rikki lahkeen sisäosasta alhaalta. Nämä Haltin housut istuu vyötäröltä täydellisesti koossa 44+, pituus on sopiva 180 senttisellekin kun ovat nilkasta kapeat. Mulla taitaa olla kyllä extra-pitkä malli. Leggarit voi näillä keleillä laittaa alle, ei kinnaa yhtään. Kyykkiminen on helppoa, ilman että on selkä ja puoli takamusta paljaana.
Talveksi on sitten oikeat toppahousut, niillä tulee vedettyä ulkona jos on vähänkin pakkasta, lenkit koiran kanssa pari kertaa päivässä.

Veera
Liittynyt2.9.2015

joo kuulostaa kyllä siltä että ne on oltava jotkut pidemmät versiot kuin nää mun housut 😄

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
6/17 | 

Kiva postaus, kiitos! Kun pituutta on vain 150 ja painoa sen verran, että vaatteissa 44-46 niin on ankeaa etsiä juuri housuja. Varsinkin olisi mahtava löytää (mieluiten merinovillaiset) pitkikset, joiden lahje ei olisi metriä. Onkohan jossain sellasia vajaamittaisia kerraston housuja?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hmm.. tähän mulla ei kyllä ole vastausta. Mutt jos tulee vastaan, niin vinkkaan kyllä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
7/17 | 

Parempi tuollainen päätie on isotissiselle v-aukkoisen venuttaisit vain piloille

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ok, mulle onkin ihan uusi tieto että pääntien malli vaikuttaa siihen miten paita venyy 😂😂

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
8/17 | 

Kiitos vinkistä!
Jos saa toivoa, niin mielelläni lukisin myös vinkkejä siitä, mistä ihmeestä omenavartaloinen pluskokoinen löytää istuvat tavalliset housut! Vaikkapa tavalliset mustat kapeat housut tai farkut. Itse olen kapeajalkainen, kapealanteinen, mutta vatsakas, eikä sopivan kokoisia housuja tunnu löytyvän yhtään mistään.

Hanna63
10/17 | 

Mä ostin ton merinovillaisen neulepuseron. Se on AIVAN IHANA!!!! Mikä parasta se ei kutita ollenkaan ja on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin lämpöinen. Kiitos Veera et oot olemassa.
Ylipäätän ulkoiluvaatevinkit kiinnostaa. Mulla on ylä- ja alaosa on eri kokoa ja olen lyhyt. Housut vaikea ostaa, koska lahjetta on metrikaupalla ylimääräistä. Nykyään niissä on lahkeissa kaikensorttista ripellystä ja kun ne lyhentää, niin menetät kaiken......

 

Tämä alkaa olla jo perinne, sen verran monta kertaa olen jo postaillut kuvia keväisin ja syksyisin järjestettävästä Ratsulan muotinäytöksestä. Minulla on ollut ilo toimia tuon Porin tunnetuimman vaatelikkeen mallina juo useamman vuoden ajan. Pari viikkoa sitten vietettiin taas päivä lavaa edestakaisin kävellen huipulla porukalla.

Asuja näytöksiin mahtui yhteensä n. 80. Poimin niistä tähän postaukseen 35 kokonaisuutta. Ehkäpä niistä löytyy inspiraatiota syksyn pukeutumiseen.

Sain jälleen päälleni myös sellaisia värejä, joihin en itse älyäisi kaupan rekiltä tarttua ja se on aina tosi mielenkiintoista. Oli hauska nähdä itseni esimerkiksi tuossa ensimmäisen kuvan pirteässä takissa. Eihän se keltainen olekaan yhtään hassumpi väri kun sattuu löytymään oikea sävy!

 

Takki Flare, farkut Mac, tunika Masai, nilkkurit Vagabond.

Masaita nähtiinkin mun asukuvissa juuri hetki sitten. Merkin vaatteisiin olen saanut pukeutua usein myös näytöksissä. Olipa lempivärisi lähes mikä tahansa, niin Masain mallistosta todennäköisesti löytyy jotain passelia. Heidän omassa nettikaupassa voi kätevästi myös etsiä tuotteita väriteeman perusteella.

 

Sininen takki St. Jaques, housut Mos Mosh, tunikamekko Sand. Keltainen takki

 

Takana takki Dixie Coat, neule Samsoe & Samsoe ja hame Boss. Edessä takki Yilbert, mekko InWear.

Pirittan (takana) päällä nähty kokonaisuus oli yksi lemppareistani. Tuosta kepeän hameen, neuleen ja ronskien lenkkareiden yhdistelmästä täytyy selkeästi ottaa mallia ja kaivella omaa kaappia. Hameen sijaan tuossa toimisi myös jokin kesämekko puettuna neuleen alle.

 

Farkut Mac, tunika Marimekko, takki Ritva Falla.

Kirjoittelin kesällä siitä kuinka minusta tuntuu kuin Marimekon kokovalikoima olisi jonkin verran laajentunut. Nyt sain näytöksessä päälleni Taivaankukat-tunikan jonka suurin koko 46 siis meni myös itselleni. Ihan hieman olisi saanut olla rintamuksessa tilaa, jotta itse voisin pitää kaikkia nappeja kiinni, mutta vinkkinä siis, että on suht reilua kokoa.

 

Ruskea takki Beaumont, alla nahkatakki Summum ja paitapusero ja housut Part Two. Vaalea takki Max Mara, neule Second Female, housut Part Two.

 

Takki Dixie Coat, Pusero Jospeh Ribkoff, housut Gerry Weber

 

Kuten leopardikuosin suosiostakin voi päätellä, jyllää syksyn muodissa erilaiset ruskean sävyt. Vaikken itse (kissakuosia lukuunottamatta) kovin kotonani olekaan ruskean ja beigen sävyissä, niin täytyy sanoa, että aika herkulliselta ne muiden päällä näyttävät!

Tummanvihreä neuletakki Second Female, paitapusero Marc O'Polo. Vaaleampi neuletakki ja sen alla pusero Marc O'Polo.

 

Takki Mos Mosh, neule Second Female, alla irtokaulus Gerry Weber, kengät Steve Madden.

Konkarimalli Idan päällä ihan kaikki asut näyttävät upealta, jopa tuo itselleni makuupussin mieleen tuova paksu Mos Moshin untuvatakki. Aloin jopa itse miettiä, että joko vihdoin minunkin olisi aika hankkia makuupussi...ei kun siis untuvatakki. Taidan ainakin uskaltautua ainakin sovittamaan.

 

Mekko Samsoe & Samsoe, takki Beaumont. Pusero Samsoe & Samsoe, housut In Wear, takki Beaumont.

 

Housut Gerry Weber, pusero Part Two, laukku Longchamp.

Toinen kokoyllättäjä on Part Two, jonka vaatteista olen käsittänyt itselleni mahtuvan lähinnä reilut neletakit ja -puserot. Mutta näköjään joissakin muissakin tuotteissa voi satunnaisesti koko riittää. Kuvan läpikuultava pusero siis Part Twon.

 

Mekko Second Female. Neule Max Mara, hame In Wear.

 

Pallopaita Comma, nahkahame Summum. Neuletakki Second Female, paitapusero Part Two ja housut Gerry Weber.

"Mikä elokuva tulee mieleen tuosta ruskeasta pallokuvioisesta puserosta?", kysyin näytöksen takahuoneessa. "Pretty Woman!" kajahti vastaus heti. En siis ole tämän mielleyhtymäni kanssa lainkaan yksin. Valkoiset pallot ruskealla pohjalla mekossa tai puserossa heijastaa välittömästi mieleen kuvan Vivianista polokisoissa.

Pallopuseroita minulta jo löytyy, mutta hitsit kun alkoi tehdä mieli polvimittaista nahkahametta..

Punainen pusero Summum, ruutuhousut Betty Barclay, mekko Marimekko.

 

Idan mekko ja laukku Michael Kors. Minun mekko Samoon, laukku Longchamp.

Ihastelin tuota Samoonin mekkoa jo muutama viikko sitten instassa. Eläinkuosi oli se mikä tokikin huomioni taas kiinnitti. Kyseisellä plussamerkillä saatavilla samasta kankaasta myös pusero.

 

Mekot Comma ja Michael Kors.

 

Mekko, pusero ja hame - Michael Kors

Tämä Michael Korsin pusero ja hame -yhdistelmä näyttää hienosti miten hyvin kaksi eri kuosia toimii rinnakkain, kun värimaailma on yhtenäinen.

Mekko ja laukku Michael Kors, kengät Högl.

Instaseuraajani ehkö jo näytöspäivänä bongasivatkin, että tämä leopardimekko muutti minun vaatekaappini. Olin siis leningin varannut itselleni jo ennen muotinäytöksen sovitusta ja sen kuultuaan päättivät Ratsulan naiset pukea sen minulle myös näytökseen. Mä niin odotan, että pääsen viikonloppuna pukemaan tuon ylleni pitkien mokkasaappaiden ja nahkarotsin kanssa!

 

Leopardimekko - Joseph Ribkoff, seepramekko Michael Kors.

Jos joku hinkuu kaappiinsa lyhyempää kissakolttua, niin tuo Ribkoffin mekko kannattaa sovittaa. JR:n mekot ovat kokemukseni mukaan todella mukavia ja niiden mallit monenlaisia vartaloita imartelevia.

 

Mekko Joseph Ribkoff, laukku Michael Kors, avokkaat Högl.

Ribkoffia tämäkin juhlamekko, jossa kotelomekon päällä on läpikuultava ja liehuva sifonkiosa.

 

Kukkakuvioinen mekko Sand, paljettimekko Vera Mont.

Upeita vihreän sävyjä! Sopivat hyvin vaikka pikkujouluihin ainaisen mustan ja punaisen sijaan.

 

Iltapuvut kaikki Frank Lyman.

Puhuttiin naisten kanssa lavalle jonottaessa, että elämässä on ihan harvoin iltapukujuhlia. Miten hienoa olisi päästä joskus käyttämään tuollaisia upeuksia. Itselläni on ollut tarve pitkälle iltapuvulle tasan kaksi kertaa ja ne molemmat olivat työtehtäviä. Täältä näkee sen viimeisimmän iltapuvun, eli linnanjuhlien työasuni.

Löytyikö jotain suosikkiasuja?

 

Kuvat: Janne Alhonpää, Luova toimisto Ensemble

Kommentit (6)

Fantti30
2/6 | 

Tuo Ribkoffin mekko jossa liehuke päällä on 😍😍😍 Just passelin asiallinen mutta ei tylsä, vaikka firman pikkujouluihin. Kuinka isossa koossa tuota saa?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ribkoffia on mun mielestä ainakin kokoo uk22 asti tai 24. Ja koot yleensä ennemmin reiluja kuin pieniä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
4/6 | 

Kivoja asuja! Ostin juuri täällä Torontossa tuon punaisen Michael Korsin mekon. Se on ihana! Mukavaa syksyä Suomeen!

Vierailija
5/6 | 

Upeita vaatteita! Upeat mallit! Voisit hyvin ryhtyä valokuvamalliksi vaikka ihan päätoimisesti.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat