Kirjoitukset avainsanalla Ilmiöt

"Tuo mekko on ihan liian tiukka sulle."

"Onko niitä tissejä pakko pitää esillä?"

"Sä oot jo liian laiha."

"Kasvattamalla pitkän tukan olisit paljon naisellisempi."

"Sulla toi keskivartalo taitaa olla se pahin ongelmakohta."

"Tuolla hameella sä selvästi kerjäät sitä."

"Liian pienet tissit."

"Kauheet hinkit."

"Tuolla ruholla en kyllä näyttäytyisi uimarannalla."

"Laihduttaisit, niin saisit varmaan helpommin töitä."

"Kannattais muuttaa tukkatyyliä, niin löytäisit helpommin uuden miehen."

"Ajaisit kaikki karvat pois."

"Kyllä naisen kuuluu käyttää korkokenkiä."

"Näytät ihan lesbolta."

"Kauhee kun toi sun maha näkyy."

"Oikeassa naisessa on mistä pitää kiinni."

"Laita nyt edes ripsiväriä ja huulipunaa."

"Mustassa mekossa näyttäisit hoikemmalta."

 

Lainaukset eivät ole sanatarkkoja, mutta asiasisältö käynee ilmi. Tässä vain muutamassa minuutissa mielestä kaivettuja kommenttimuistoja, niin livenä kuultuja kuin netissä luettunakin. Ja mietin vasta ulkonäköön liittyviä juttuja, en muistellut vielä lainkaan muita aihealueita joilla tällaista "olisit enemmän sitä ja vähemmän tätä" -kommentointia joutuu naisena kuulemaan. 

 

 

Girls Girls Girls Magazinen nopeasti viraalihitiksi noussut Be a Lady They Said -video on koskettanut naisia ympäri maailman, myös itseäni. Jokainen lause oli tunnistettava siitäkin huolimatta, että ajattelen itse onnekseni päässeeni aika vähällä..

Niin, tää ajatus pysäytti. Miten älytöntä on miettiä "päässeensä vähällä" kun kuitenkin pystyy minuuteissa muistamaan kymmeniä ja kymmeniä kommentteja joilla joku on kertonut miten olen väärän näköinen ja teen asioita väärin. Miten miehet tykkäis musta enemmän ja miltä kommentoija haluaisi mun näyttävän. Ja suoraan itselle sanottujen kommenttien lisäksi on vielä kaikki muut ympäristön ja median viestit. 

"Ole enemmän sitä ja vähemmän tätä. Häivytä, piilota, korosta." 

Kaikkien paineiden ja odotusten keskellä mä haluaisin muistuttaa meitä kaikkia siitä, että ulkonäöllään, valinnoillaan ja tekemisillään on ihan hirveän paljon helpompi miellyttää yhtä ihmistä kuin miljardeja muita. Koita siis kuunnella enemmän sitä yhtä, jonka kanssa vietät elämäsi joka minuutin, ja vähemmän niitä muita.

Kuva: kuvakaappaus videolta

 

 

Kommentit (13)

Torey
1/13 | 

Tää video aiheuttaa kylmiä väreitä. Hienosti tehty ja täydestä asiasta. Naisena on mahdotonta olla kaikin puolin hyvä. Olet liikaa tätä ja liian vähän sitä. Teet niin tai näin, teet väärin.

Tällaisella videolla on hyvä herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita, jotka jotenkin vaan siedetään ja kuten sanoit "ajatellaan, että olen päässyt vähällä".

https://naissanelioissa.wordpress.com/

Vierailija
2/13 | 

Minusta sinä olet kyllä ihan kaikkea muuta kuin em. kommentit. UPEA, ROHKEA NAINEN!!!

Vierailija
3/13 | 

Oma lukunsa ovat vielä nämä ”hyvää” tarkoittavat neuvot kuten ”tee testimeikki päivänvaloa ja iltavalaistusta varten”, tai kuinka hemmotella itseä kuorimalla, kylpemällä ja voitelemalla. Kyllä mulle löytyy paljon mielekkäämpää tekemistä kuin itseni yksin hinkkaaminen.

anja
4/13 | 

Ensimmäinen ajatus,voiko joku vieras ihminen sanoa toiselle ihmiselle noin,ilmeisesti voi.Vaikka kuinka yrittää sivuuttaa tuollaiset kommentit,niin aina ne jää muistiin.Sinä olet todella upea nainen muotoinesi ja kannat itseäsi hienosti iloisella ilmeellä.Enkä sano tätä siksi että itsellekin kiloja kertynyt,hoikempanakin olin sitä mieltä että joitain ihmisiä pieni pyöreys pukee .

sannalii
5/13 | 

Ihmiset ovat törkeitä kommenteissaan.Sinä olet juuri ihana tuollaisena kuin olet.Kaunis ja persoonallinen.On ilo seurata blogiasi.

MsM
6/13 | 

Jos joku arvostelee teitä kanssasisaret, muistakaa antaa takaisin samalla mitalla. Netissä se ei ole aina mahdollista, mutta muualla! 

Vierailija
7/13 | 

Totta, ajankohtainen aihe ja järkyttävää asiaa.

Itsekin olen saanut kuulla pieniä kommentteja elämäni aikana, monet näistä toisten naisten suusta. Isoimman kohun aiheutti kun hoikistuin koosta L kokoon S. Työporukassa ja ystäväporukassa osa ei kestänyt sitä ollenkaan. Pieniä vinkkejä siitä miten ”kannattaa varoa, ettei lähde kädestä tuo laihduttaminen” (en ollut laihduttanut, vain aloittanut juoksuharrastuksen) ja ”kai sä syöt” ja mitä näitä nyt oli... entinen miespuolinen työkaveri sanoi, että ”pysy tossa koossa, se pukee sua enemmän”. Jep!

Hannele T
8/13 | 

Toisen arvostelu johtuu arvostelijan huonosta omasta itsetunnosta tai vain yksinkertaisesti hänen tyhmyydestään,jota kenenkään meidän ei tarvitse ottaa tosissaan.
Silloin, kun elämme niin ettei siitä aiheudu tuskaa muille , saamme elää ja olla just sitä mitä itse haluamme.
Hyvä kirjoitus Veera, kiitos ❤

Vierailija
9/13 | 

Eipä nuo kovin asiallisia kommentteja olleet, vaikka osaan voisinkin noin makuasioina yhtyä. Ehkä nuo sääret olisit voinut jättää nyppimättä noin kamalan näköiseksi se jotenkin ottaa ottaan

❤️
10/13 | 

Tää on hyvä ja tärkeä aihe, mutta on niin väsynyttä että tämä ylikorostetaan naisiin. Miesten tilanne on varmasti vielä pahempi, he kuulevat ihan samaa ruotimista miehenä, puolisona, isänä tai ihan yksinkin ollessaan. Miehet sen lisäksi tukkii suunsa ”koska on ämmämäistä ulista”, ja tämä fraasi on lähtöisin monesti naistenkin suusta. Jotenkin tympii, että kaikki kuran kokeminen kohdistetaan naisiin, kuten mm. myös deittisovelluksissa tapahtuvat ghostaamiset jne. on niin kurjaa yksinäisille naisille. Jopa Yle uutisoi tästä😅ja siitä huolimatta naiset itse tekevät ja ovat tehneet iät ajat miehille ohareita jne. jos vastapuoli sattuu olemaan vaikkapa liian ruma. Sekava selittys, mutta pointtini on se, että yleensä aletaan surkuttelemaan asiasta vasta kun se sattuu omalle kohdalleen. En usko että kukaan allekirjoittaneista ei olisi kommentoinut kenenkään ulkonäköä tai esim. nalkuttanut turhasta puolisolle. Minusta tätä ei saisi tapahtua kenellekkään sukupuoleen katsomatta ja jokaisen tulisi kohdallaan miettiä tekemisiään.

Totuuden torvi
11/13 | 

Olet kaunis ja upea nainen mutta vielä kauniimpi ja upeampi olisit hoikempana ja ilman sivuilta nyrhittyä tukkaa. Se on vain tosiasia, anteeksi jos sitä ei saisi sanoa. Itsekin olen pulska nainen ja tämä on ihan rehellinen mielipiteeni. 

Totuuden torvi
12/13 | 

Minusta tuollaisia videoita tekevät naiset voisivat myös miettiä, onko sitten niin että heillä ei ole miehille mitään vaatimuksia. Siis mikä tahansa ulkonäkö ja käytös kelpaa.

Vierailija
13/13 | 

Eihän se nyt mikään yllätys pitäisi olla, että ulkonäkökeskeisiä blogeja ja postauksia kommentoidaan juuri ulkonäöstä?

Harvemmin kukaan puhuu ulkonäköasioista esimerkiksi leivontablogien kommenteissa (paitsi ehkä mahdollisesta omasta lihomisesta herkkujen äärellä).

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 

Joko se olis aika käynnistää tämäkin vuosi? Niin täällä blogissa kuin elämässä ihan yleensäkin. On nimittäin nämä ekat päivät mennyt ihan täydessä muumio-moodissa. Olen lähinnä horrostanut himassa tekemättä yhtään mitään järkevää.

Huomenna olis kuitenkin parin viikon lomailun jälkeen tartuttava taas töihin hoitamalla parit kuvankäsittelyhommat ja setvimällä kuittihelvetti kirjanpitäjälle. Lauantaina sitten taas pitkästä aikaa kamera käteen. Enpäs muistakaan koska olisin viimeksi ollut yli kaksi viikkoa kuvaamatta. Mut teki kyllä hyvää niin päälle kuin kipeänä olleelle kädellekin.

Minulle vuoden vaihtuminen ei tarkoittanut mitään kummempia uudenvuodenlupauksia, mutta onhan tämä silti hyvä hetki aloittaa jotain uutta. Mä rakastan kaikkia nättejä muistikirjoja ja kalentereita, siitäkin huolimatta, että kalenterin käyttö on mulle haastavaa. Niinpä olenkin innoissani näistä loppuvuodesta tekemistäni hankinnoista.

Glitteristä ostettu vaaleanpunainen kalenteri/muistikirja pääsee mun bloggaamista koskevien muistiinpanojen paikaksi. Varsinaiset menot pidän sitten erillisessä kalenterissa, jossa on myös viikkonäkymät. Aloin jo listaamaan kaikkia niitä postausaiheita, jotka ovat jääneet viime kuukausien mylleryksessä toteuttamatta. 

En ole koskaan ollut kovinkaan pitkäjänteinen päiväkirjankirjoittaja. Monta olen etenkin nuoruudessani aloittanut, mutta ikinä sitä pitkään jaksanut jatkaa. Joulun alla kuitenkin Ateneumin museokaupassa tuli vastaan söpön näköinen One line a day -otsikolla kulkeva viiden vuoden päiväkirja. Siinä on tuollainen muutaman rivin mittainen tila kullekin päivälle laittaa muistiin fiiliksiään. Täytyy kiteyttää vain tärkein.

Tuo viiden vuoden konsepti tuntui tässä kohti jotenkin lohdulliselta ja toiveikkaalta. Ajattelin päiväkirjaa katsoessani, että jos tuon kirjan täyteen kirjoitan, niin siihen on ihan pakko jo mahtua hyviäkin fiiliksiä ja onnellisia aikoja. Onhan? Toivoisin, että kun vuoden päästä kirjoitan järjestyksessään toisen merkinnän tuolle tammikuun 1. päivän sivulle, olisi siinä jo aivan eri tunnelma kuin 1.1.2019 kirjoitetuilla synkillä riveillä. 

Moni kyseli jo instassa tuon päiväkirjan perään, niin osaan sanoa, että Ateneumin museokaupan lisäksi samaa löytyy ainakin Rosebud-kirjakaupoista. Ja samantyyppisiä monestakin kirjakaupasta, netissä esim Adlibris näytti myyvän useampaakin. 

Muutaman päivittäisen päiväkirjarivin ohella toinen hieman isompi projekti onkin sitten tämä listaprojekti. Moorea Sealin 52 listaa onnellisuuteen osui sisälläni samaan surkeaan paremmasta haaveilevaan olentoon kuin päiväkirjakin. Pahassa olossa sitä takertuu kaikenlaiseen vähän hömppäänkin, jopa positiivisiin horoskooppeihin! :D

Kirjassa on listatehtävä vuoden jokaiselle viikolle. Nyt ensimmäisellä viikolla tulisi miettiä asioita, jotka tekevät onnelliseksi juuri nyt. Myöhemmin vuorossa on mm. "asiat joissa olen todella hyvä", "suurimmat kohteliaisuudet ja kauneimmat sanat, jotka olen saanut", "ihmiset jotka tekevät minut onnelliseksi" ja paljon muita aiheita joita pohtiessa pitäisi muistua mieleen elämän pienet hyvät asiat.

Kirja on kaunis ja sen huokoinen paperi tuntuu ihanalta, joten sitä on ilo katsella ja pidellä kätösissään matkalla onnellisuuteen.

Innostuin lista.ajatuksesta itse asiassa siinä määrin, että kävin ostamassa tänään myös Sealin toisen samankaltaisen opuksen nimeltä 52 listan projekti. Tästä tulee siis listojen vuosi!

Kirjat maksoivatt ainakin Suomalaisessa kirjakaupassa n. 18 €/kpl ja niitä on saatavilla laajasti niin nettikirjakaupoista kuin monista kivijaloistakin. Prismassakin taisin nähdä. Muiden listoja voi vakoilla instassa tunnisteilla #52weeksproject ja #52listsforhappiness.

Toivottavasti kaikkiin näihin kansiin eksyy edes hieman hyvää mieltä!

Kommentit (4)

Talvi77
1/4 | 

Kiitos vinkeistä, täytyy kokeilla ainakin tuota parin rivin päiväkirjaa ja ehkä nuita listojakin. Taistelen itsekin masennuksen kanssa - ensimmäinen vakavampi kausi 2014 - ja täytyy sanoa, että vaikkei ole mukavaa, että podet masennusta, tarjoat silti siihen liittyvillä jutuillasi minulle, ja varmasti monelle muullekin, lohtua ja tsemppiä. Aina löytyy joku syy nousta ylös, tehdä itselle ja muille hyvää sekä vaikka on masentunut, ei tarvitse olla saamaton, vaan työrintamallakin voi siitä huolimatta tehdä saavutuksia. Kiitos siis sinulle ja paljon voimia!

Vierailija
2/4 | 

Mä olen kirjoittanut viiden vuoden päiväkirjaa jostain teini-ikäisestä asti, 20 vuotta ainakin! Joka päivä. Sitä on ihan kiva lukea joskus, joskus ei. Tietääpähän ainakin mihin on päivänsä kuluttanut. :D

Laiskeliini
3/4 | 

Kirjoitin nuorena tosi paljon päiväkirjoja. Monesti olen suunnitellut sen harrastuksen virittämistä, mutta... aina se on jäänyt. Viimeksi raskausaikana oli tarkoitus kirjata tuntemuksia ylös, mutta hyvin pian tuli jotain muuta "tärkeämpää". Viime vuonna ostin todella kauniin päiväkirjan, jossa jokaisen päivän kohdalle oli yksi kokonainen A5-kokoinen viivoitettu sivu. Suunnittelin, että jos ei muuta niin vaikka päivän sään kirjaan. 

Helmikuulta on vielä merkintöjä, mutta sitten se taas vaan jäi. Harmittaa saamattomuus. Vaikka kuinka pidin kirja yöpöydällä ja yritin muistaa ne muutamat rivit illalla kirjoittaa, niin ei siitä vaan mitään tullut. En oikein tiedä miten aktivoisin/motivoisin itseni. Koska kivahan niitä nuoruusajan kirjoituksia on ollut lukea.

Vierailija
4/4 | 

Mäkään en ole näin aikuisena kovin pitkäjänteinen päiväkirjojen kirjoittaja ja niinpä olen nyt muutaman vuoden ajan ostanut seinäkalenterin jonka pieniin ruutuihin olen muutamilla lauseilla tai avainsanoilla kirjoittanut tai joskus jopa piirtänyt päivien tapahtumia. Miten mulle ei ollut tullut mieleenkään tuollainen viiden vuoden päiväkirja, kätevää! Voisin harkita itsekin. 

Uskon kyllä että siihen viiteen vuoteesi tulee mahtumaan hyvääkin mieltä, aivan varmasti! :)

Olen viime päivinä lukenut ympäri internetiä taas sellaisia lausuntoja ja mielipiteitä tämän Tess Hollidayn UK Cosmopolitan kansikuvan tiimoilta, että en ole aina kyennyt päättämään että itkiskö vai nauraisko.

Moni ihminen on ihan tosissaan sitä mieltä, että todella ylipainoinen nainen Cosmon kannessa saa välittömästi tuhannet nuoret naiset ahtamaan naamansa täyteen donitseja näyttääkseen samalta. On kuulema edesvastuutonta ja hyvin vaarallista luoda mielikuvaa, että ylipaino olisi upeaa ja tavoiteltavaa. 

Minä vaan kysyn, että missä kohtaa ikinä kukaan niistä harvoista lehtien kansissa nähdyistä pluskokoisista naisista olisi sanonut, että "ryhtykää kuulkaa kaikki läskiksi, tää on aivan upeaa!". Juu, Tess Holliday ja muut bodypositive -hahmot kyllä puhuvat tärkeää asiaa itsensä hyväksymisen puolesta, mutta se juuri olisikin se ydinasia johon kannattaisi takertua, ei se minkä kokoinen tai näköinen ihminen niin sanoo.

Tessin ja muiden mediassa näkyvien lihavien naisten päälle sovitellaan vaarallisen roolimallin viittaa. Että kun on kerran julkkis, on jotenkin erityisen suuressa vastuussa siitä millaista esimerkkiä muille antaa. (Täytyisi varmaan olla normaalivartaloinen päihteetön tuntitolkulla joogaava kasvissyöjä, joka lahjoittaa rahaa köyhille. Jos ainoastaan sellaisista ihmisistä olisi ok tehdä juttuja lehtiin, niin jo kävis tylsäksi! :D) 

Jos nyt haluaa välttämättä ajatella julkkikset aina roolimalleina, niin muistuttaisin että ihmisissä on muutakin kuin heidän koko ja ulkonäkö. Tess on mielestäni loistava roolimalli näyttämään kuinka kaiken maailman muita kyttäävien ja arvostelevien ihmisten mielipiteistä ei kannata välittää tippaakaan. Se on siis se asenne, jota hänessä ihaillaan, ei se lihavuus.

Jos nyt vaikka lasten saamista vaikutteista ollaan huolissaan, niin kyllä ihan varmasti ihmisiä koon ja ulkonäön vuoksi lokeroivat paskapäät ovat edelleen siinä määrin tässä maailmassa vallassa ja äänessä, että ihan joka ikiselle tulee kyllä melko nuorena jo selväksi, että läski on pahasta. En siis olisi hirvittävän huolissani, että yksi ylipainoinen malli Cosmon kannessa saa kaikki hinkumaan lihaviksi. Mut jospa joku Tessin juttuja luettuaan tajuaisi, että elämäänsä ei kannata käyttää muiden miellyttämiseen. 

Tämän kansikuvan ja siinä esiintyvä naisen viesti ei ole, että "mä oon lihava ja sinunkin kannattais olla" vaan "älä anna kokosi määrittää voitko rakastaa itseäsi". Ja se on kuulkaa hyvä viesti kuultavaksi ihan kaiken kokoisille ja näköisille. 

 

 

Kommentit (13)

HV
1/13 | 

Helvetin hyvin kirjoitettu, totta joka sana! Lihavuus kun on nykypäivän rutto....

Vierailija
2/13 | 

Niin totta! Ei lihava saa syömään tai laiha laihduttamaan, ainakaan meikäläistä.

isla
3/13 | 

Mä en kyllä ymmärrä miksi minkään kokoisen pitää mennä kuviin alusvaatteisillaan, ellei kyseessä ole kaupallinen tiedote. Niin tehden sitä just esineellistää itsensä ja menee asiaa kohti ulkonäkö edellä. Tuo Tesskin olisi voinut varmaan tuoda agendaansa esille ihan puettunakin. Ja luulen, että positiivistakin palautetta on tullut.
Mutta kehovihan kohteena oleminenhan ei toisaalta ole lihavien yksinoikeus, aika raadollista on esim. fitnesskisaajien ja mallienkin ulkonäön ruotiminen. Joten turha noista on kenenkään "pillastua" : ) 

Veera
Liittynyt2.9.2015
4/13 | 

Eikös kuitenkin ennemminkin kaikkien ois syytä asiasta vähän pillastua, miksi kenenkään kehoja ja ulkonäköä pitäisi v***maisesti ruotia? 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

iiris
Liittynyt27.9.2015
5/13 | 

Hei Veera, Fanitan juttujasi. Tämäkin oli tosi hyvä. Olen itse aloitteleva bloggari GrannyNanny ja harmittaa kun en pääse kuvauskursseillesi täältä Australiasta. Myös poseerauskursseillesi haluaisin. Upea tyyli sinulla ja jutut rautaa! Asiaa!

Anja
6/13 | 

Nuoret tytöt, kiertäkää kauppojen karkkihyllyt kaukaa! Iän myötä kiloja kertyy sitten hormonien ansiosta muutenkin, kerronpa vaan kokemuksesta. HUOM! Minun nuoruudessani EI OLLUT useiden metrien mittaisia karkkihyllyjä ja hyvä niin !

Vierailija
7/13 | 

Cosmopolitanin malli on ehkä ylipainoinen mutta silti kaunis kasvoiltaan. Milloinkas saadaan kasvoiltaan ruma malli muotilehden kanteen? Ja turha lässyttää ettei piirteiltään rumia ihmisiä ole, kyllä meitä on ja olisi kauhean kiva kun saataisiin myös sellaista kasvopositiivisuutta. Että ihmiset tottuisivat myös meihin rumiin, niin ei tarttisi julkisesti naureskella. 

Simpantti
8/13 | 

Jännää, että alipainoisia ihmisiä saa katsoa lehtien kansista, ylipainoisia ei.

Nanskuli
9/13 | 

Juuri tällainen keskustelu osoittaa, että näille jutuille ja kuville on tarvetta. Kehoneutraalissa maailmassa ei olisi tarvetta kommentoida mallin ulkonäköä millään tavalla. Siihen tuskin koskaan päästään, mutta paljon on (onneksi) jo tapahtunut. On hyvä, että ihmiset joutuvat miettimään omia arvojaan - jos minun esimerkiksi pitäisi valita, olisinko kaunis vai terve, ei tarvitsisi kahdesti miettiä. Ehkä joskus maailmassa saavutetaan kehorauha, jolloin jokaisen vartalo on yhtä arvokas ja kaunis. Silloin kansikuvassa voisi olla kuka vain, eikä se antaisi kenellekään aihetta paheksuntaan.

Vierailija
10/13 | 

Cosmon kannessa ei varmaankaan ole koskaan ollut mallia, jonka ulkonäöstä ei joku pillastuisi. Aina on liikaa tai liian vähän läskiä tai jokin muu ulkonäöllinen "ongelma". Nuoret naiset näkevät kansikuvamallin, eivät mallin luonnetta. Todella ylipainoinen kansikuvanainen on ihan yhtä huono roolimalli kuin todella alipainoinenkin.

PiP
11/13 | 

Kiitos Veera - taas kirjoitit niin asiaa! Näistä kommenteistakin käy ilmi, että tätä body positivea tarvitaan. On se vaan jännä kuinka vaikeaa kanssaeläjille etenkin naisten ylipaino on...

Aa
12/13 | 

Hupaisintahan tässä on, että jos kannessa poseerannut nainen syystä tai toisesta tiputtaisi yhtäkkiä ainoaan, hän olisi silloinkin väärän kokoinen. Koska sehän olisi todiste siitä, ettei hän koskaan "halunnut" olla ylipainoinen, ja painonpudotus olikin silkkaa pottuilua niille jotka ovat?
Sitä ei varmaan ees trvii mainita mitä puhutaan, kun entinen hoikka mallityttö onkin XL-koossa. Case Lola O, maanmainio Lola josta ei sitten nähty aluksi kuin ihonväri ja sen jälkeen vaatekoko. Hohhoijaa.

Maailmassa jossa niin kärkkäästi hoetaan läppänä että "naisella on oikeis muuttaa mielipidettään" ei kuitenkaan tajuta, että naisella on oikeus myös olla sen kokoinen kuin on, ja joskus vaikka muuttua eri kokoiseksi. Eikä se kuulu kelleen tippaakaan.

Vierailija
13/13 | 

Läski ei ole upeaa! Kuinka sen upeuden sitten käsittääkin. Mutta jos niin että upea on kaunista niin läski ei ole.

Noora haastoi minut kommentoimaan muutamia väitteitä koskien bloggaamista ja omaa somepreesensiä. Väitteet siis boldattuina ja alla oma kommenttini asiaan, että pitääkö omalla kohdalla asia paikkansa.

Menen niihin hotelleihin, ravintoihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, jotka mua kiinnostavat. Otan kuvia, jos eteen sattuu jotain kivaa kuvattavaa, mutta en tee arjen valintoja sen mukaan että jokin paikka on insta worthy. 

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Mua kiinnostaa kodissani tasan, että viihdyn täällä itse enkä ajattele sisustusvalintojani tehdessä, että oisko tää nyt riittävän Pinterest-kamaa. Jos haluan kuvata ruokani someen, niin koitan asetella sen lautaselle niin, ettei näytä ihan oksennusläjälle, mutta ei mulla riitä kiinnostus ja kärsivällisyys harkitusti aseteltuihin smoothiebowleihin.

Pukeutumisessa saatan toisinaan päätyä laittamaan päälle jotain harkitumpaa kuin alunperin olin ajatellut, jos tiedän että on hyvä sauma ottaa asukuvia. Eli jo kaksi päivää peräkkäin päällä olleen käden ulottuvilla olevan mekon sijaan kurkkaankin uudemman kerran kaappiin.

99% blogissa nähdyistä asuista on sellaisia missä olen ihan oikeasti sen päivän elänyt, eikä siis pelkästään kuvia varten päälle puettuja kokonaisuuksia.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No kylläpäs otan. 

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

No eikös se oo vähän niin kuin se juttu, että pluskoon pukeutumiseen keskittyvässä blogissa kerron vaikkapa just niistä pluskoon vaatteista? Joten vastaus on kyllä. 

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle. 

Kyllä, käsittelen kuviani. Säädän värejä ja kontrastia. Saatan myös poistaa asukuvissa leuassa paistavan jäätävän finnin tai lentoon lähteneen rumasti törröttävän hiuksen. Olen kuitenkin ns. maltillinen kuvankäsittelija olipa kyse sitten omista blogikuvistani tai asiakkaiden muotokuvista. Ajatus kuvia käsitellessä on, että kuvissa huomio keskittyisi olennaisiin asioihin epäolennaisten sijaan. 

Silottelen elämääni somessa.

Se mitä itsestään somessa jakaa, on aina jonkinlainen rajaus. En kuitenkaan koita esittää elämääni mahtavampana kuin se on. Blogissa näkyy myös monet vaikeuteni kuten masennus, joten en nyt kovin siloitteluksi somepreesensiäni sanoisi. Mutta ei sinne nyt ihan kaikkea arjen peruskauraa myöskään tule raportoitua. Ei kai se ole elämän siloittelua somessa, jos jättää kertomatta vaikkapa helvetillisestä vatsataudista? :D

Kuvissa siloiteltua glamourelämää viime vuotisten arkikuvien muodossa. 

Bloggaajien elämä on glamourista. 

Joo, onhan sitä melkoisen paljon ilmaista skumppaa tähänkin kurkkuun kaadettu ja monet kivat ja ikimuistoiset juhlat ja reissut on tullut koettua. Olen todella iloinen monista jutuista mitä olen bloggaamisen myötä saanut kokea ja joukossa on hetkiä, joita voi jotenkin glamoureiksikin nimittää. Mutta kyllähän tämä elämä pääosin on ihan sitä arkea homeisine kattiloineen ja pyykkivuorineen.  

Ajattelen hetket Instagram-kuvina. 

Useimmiten en, mutta olen jo nuoresta saakka usein miettinyt monia tapahtumia iltapäivälehtien lööppeinä! :D

Bloggaajat kirjoittaa mistä tahansa kehuja, jos joku vaan siitä maksaa.

Olen kieltäytynyt useistakin kaupallisista yhteistöistä, vaikka rahaa olisi ollut hyvinkin tarjolla, jos aihe ei ole tuntunut omalta eikä sellaiselta josta voisin rehellisesti kirjoittaa. Tätä hommaa tehdään omalla naamalla ja persoonalla, joten olisi hyvin lyhytkatseista mainostaa ihan mitä hyvänsä vain rahan vuoksi. 

 

Haastan mukaan väitteisiin vastaamaan Einon, Minnean ja lisään painetta jo Noorankin haastamalle Iinalle!

Haaste kuuluu näin:

Kerro, keneltä sait haasteen.

Vastaa väittämiin.

Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.

Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

Kommentit (1)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram