Kirjoitukset avainsanalla Ilmiöt

Olen viime päivinä lukenut ympäri internetiä taas sellaisia lausuntoja ja mielipiteitä tämän Tess Hollidayn UK Cosmopolitan kansikuvan tiimoilta, että en ole aina kyennyt päättämään että itkiskö vai nauraisko.

Moni ihminen on ihan tosissaan sitä mieltä, että todella ylipainoinen nainen Cosmon kannessa saa välittömästi tuhannet nuoret naiset ahtamaan naamansa täyteen donitseja näyttääkseen samalta. On kuulema edesvastuutonta ja hyvin vaarallista luoda mielikuvaa, että ylipaino olisi upeaa ja tavoiteltavaa. 

Minä vaan kysyn, että missä kohtaa ikinä kukaan niistä harvoista lehtien kansissa nähdyistä pluskokoisista naisista olisi sanonut, että "ryhtykää kuulkaa kaikki läskiksi, tää on aivan upeaa!". Juu, Tess Holliday ja muut bodypositive -hahmot kyllä puhuvat tärkeää asiaa itsensä hyväksymisen puolesta, mutta se juuri olisikin se ydinasia johon kannattaisi takertua, ei se minkä kokoinen tai näköinen ihminen niin sanoo.

Tessin ja muiden mediassa näkyvien lihavien naisten päälle sovitellaan vaarallisen roolimallin viittaa. Että kun on kerran julkkis, on jotenkin erityisen suuressa vastuussa siitä millaista esimerkkiä muille antaa. (Täytyisi varmaan olla normaalivartaloinen päihteetön tuntitolkulla joogaava kasvissyöjä, joka lahjoittaa rahaa köyhille. Jos ainoastaan sellaisista ihmisistä olisi ok tehdä juttuja lehtiin, niin jo kävis tylsäksi! :D) 

Jos nyt haluaa välttämättä ajatella julkkikset aina roolimalleina, niin muistuttaisin että ihmisissä on muutakin kuin heidän koko ja ulkonäkö. Tess on mielestäni loistava roolimalli näyttämään kuinka kaiken maailman muita kyttäävien ja arvostelevien ihmisten mielipiteistä ei kannata välittää tippaakaan. Se on siis se asenne, jota hänessä ihaillaan, ei se lihavuus.

Jos nyt vaikka lasten saamista vaikutteista ollaan huolissaan, niin kyllä ihan varmasti ihmisiä koon ja ulkonäön vuoksi lokeroivat paskapäät ovat edelleen siinä määrin tässä maailmassa vallassa ja äänessä, että ihan joka ikiselle tulee kyllä melko nuorena jo selväksi, että läski on pahasta. En siis olisi hirvittävän huolissani, että yksi ylipainoinen malli Cosmon kannessa saa kaikki hinkumaan lihaviksi. Mut jospa joku Tessin juttuja luettuaan tajuaisi, että elämäänsä ei kannata käyttää muiden miellyttämiseen. 

Tämän kansikuvan ja siinä esiintyvä naisen viesti ei ole, että "mä oon lihava ja sinunkin kannattais olla" vaan "älä anna kokosi määrittää voitko rakastaa itseäsi". Ja se on kuulkaa hyvä viesti kuultavaksi ihan kaiken kokoisille ja näköisille. 

 

 

Kommentit (13)

Vierailija

Niin totta! Ei lihava saa syömään tai laiha laihduttamaan, ainakaan meikäläistä.

isla

Mä en kyllä ymmärrä miksi minkään kokoisen pitää mennä kuviin alusvaatteisillaan, ellei kyseessä ole kaupallinen tiedote. Niin tehden sitä just esineellistää itsensä ja menee asiaa kohti ulkonäkö edellä. Tuo Tesskin olisi voinut varmaan tuoda agendaansa esille ihan puettunakin. Ja luulen, että positiivistakin palautetta on tullut.
Mutta kehovihan kohteena oleminenhan ei toisaalta ole lihavien yksinoikeus, aika raadollista on esim. fitnesskisaajien ja mallienkin ulkonäön ruotiminen. Joten turha noista on kenenkään "pillastua" : ) 

Veera
Liittynyt2.9.2015

Eikös kuitenkin ennemminkin kaikkien ois syytä asiasta vähän pillastua, miksi kenenkään kehoja ja ulkonäköä pitäisi v***maisesti ruotia? 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

iris
Liittynyt27.9.2015

Hei Veera, Fanitan juttujasi. Tämäkin oli tosi hyvä. Olen itse aloitteleva bloggari GrannyNanny ja harmittaa kun en pääse kuvauskursseillesi täältä Australiasta. Myös poseerauskursseillesi haluaisin. Upea tyyli sinulla ja jutut rautaa! Asiaa!

Anja

Nuoret tytöt, kiertäkää kauppojen karkkihyllyt kaukaa! Iän myötä kiloja kertyy sitten hormonien ansiosta muutenkin, kerronpa vaan kokemuksesta. HUOM! Minun nuoruudessani EI OLLUT useiden metrien mittaisia karkkihyllyjä ja hyvä niin !

Vierailija

Cosmopolitanin malli on ehkä ylipainoinen mutta silti kaunis kasvoiltaan. Milloinkas saadaan kasvoiltaan ruma malli muotilehden kanteen? Ja turha lässyttää ettei piirteiltään rumia ihmisiä ole, kyllä meitä on ja olisi kauhean kiva kun saataisiin myös sellaista kasvopositiivisuutta. Että ihmiset tottuisivat myös meihin rumiin, niin ei tarttisi julkisesti naureskella. 

Simpantti

Jännää, että alipainoisia ihmisiä saa katsoa lehtien kansista, ylipainoisia ei.

Nanskuli

Juuri tällainen keskustelu osoittaa, että näille jutuille ja kuville on tarvetta. Kehoneutraalissa maailmassa ei olisi tarvetta kommentoida mallin ulkonäköä millään tavalla. Siihen tuskin koskaan päästään, mutta paljon on (onneksi) jo tapahtunut. On hyvä, että ihmiset joutuvat miettimään omia arvojaan - jos minun esimerkiksi pitäisi valita, olisinko kaunis vai terve, ei tarvitsisi kahdesti miettiä. Ehkä joskus maailmassa saavutetaan kehorauha, jolloin jokaisen vartalo on yhtä arvokas ja kaunis. Silloin kansikuvassa voisi olla kuka vain, eikä se antaisi kenellekään aihetta paheksuntaan.

Vierailija

Cosmon kannessa ei varmaankaan ole koskaan ollut mallia, jonka ulkonäöstä ei joku pillastuisi. Aina on liikaa tai liian vähän läskiä tai jokin muu ulkonäöllinen "ongelma". Nuoret naiset näkevät kansikuvamallin, eivät mallin luonnetta. Todella ylipainoinen kansikuvanainen on ihan yhtä huono roolimalli kuin todella alipainoinenkin.

PiP

Kiitos Veera - taas kirjoitit niin asiaa! Näistä kommenteistakin käy ilmi, että tätä body positivea tarvitaan. On se vaan jännä kuinka vaikeaa kanssaeläjille etenkin naisten ylipaino on...

Aa

Hupaisintahan tässä on, että jos kannessa poseerannut nainen syystä tai toisesta tiputtaisi yhtäkkiä ainoaan, hän olisi silloinkin väärän kokoinen. Koska sehän olisi todiste siitä, ettei hän koskaan "halunnut" olla ylipainoinen, ja painonpudotus olikin silkkaa pottuilua niille jotka ovat?
Sitä ei varmaan ees trvii mainita mitä puhutaan, kun entinen hoikka mallityttö onkin XL-koossa. Case Lola O, maanmainio Lola josta ei sitten nähty aluksi kuin ihonväri ja sen jälkeen vaatekoko. Hohhoijaa.

Maailmassa jossa niin kärkkäästi hoetaan läppänä että "naisella on oikeis muuttaa mielipidettään" ei kuitenkaan tajuta, että naisella on oikeus myös olla sen kokoinen kuin on, ja joskus vaikka muuttua eri kokoiseksi. Eikä se kuulu kelleen tippaakaan.

Vierailija

Läski ei ole upeaa! Kuinka sen upeuden sitten käsittääkin. Mutta jos niin että upea on kaunista niin läski ei ole.

Noora haastoi minut kommentoimaan muutamia väitteitä koskien bloggaamista ja omaa somepreesensiä. Väitteet siis boldattuina ja alla oma kommenttini asiaan, että pitääkö omalla kohdalla asia paikkansa.

Menen niihin hotelleihin, ravintoihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, jotka mua kiinnostavat. Otan kuvia, jos eteen sattuu jotain kivaa kuvattavaa, mutta en tee arjen valintoja sen mukaan että jokin paikka on insta worthy. 

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Mua kiinnostaa kodissani tasan, että viihdyn täällä itse enkä ajattele sisustusvalintojani tehdessä, että oisko tää nyt riittävän Pinterest-kamaa. Jos haluan kuvata ruokani someen, niin koitan asetella sen lautaselle niin, ettei näytä ihan oksennusläjälle, mutta ei mulla riitä kiinnostus ja kärsivällisyys harkitusti aseteltuihin smoothiebowleihin.

Pukeutumisessa saatan toisinaan päätyä laittamaan päälle jotain harkitumpaa kuin alunperin olin ajatellut, jos tiedän että on hyvä sauma ottaa asukuvia. Eli jo kaksi päivää peräkkäin päällä olleen käden ulottuvilla olevan mekon sijaan kurkkaankin uudemman kerran kaappiin.

99% blogissa nähdyistä asuista on sellaisia missä olen ihan oikeasti sen päivän elänyt, eikä siis pelkästään kuvia varten päälle puettuja kokonaisuuksia.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No kylläpäs otan. 

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

No eikös se oo vähän niin kuin se juttu, että pluskoon pukeutumiseen keskittyvässä blogissa kerron vaikkapa just niistä pluskoon vaatteista? Joten vastaus on kyllä. 

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle. 

Kyllä, käsittelen kuviani. Säädän värejä ja kontrastia. Saatan myös poistaa asukuvissa leuassa paistavan jäätävän finnin tai lentoon lähteneen rumasti törröttävän hiuksen. Olen kuitenkin ns. maltillinen kuvankäsittelija olipa kyse sitten omista blogikuvistani tai asiakkaiden muotokuvista. Ajatus kuvia käsitellessä on, että kuvissa huomio keskittyisi olennaisiin asioihin epäolennaisten sijaan. 

Silottelen elämääni somessa.

Se mitä itsestään somessa jakaa, on aina jonkinlainen rajaus. En kuitenkaan koita esittää elämääni mahtavampana kuin se on. Blogissa näkyy myös monet vaikeuteni kuten masennus, joten en nyt kovin siloitteluksi somepreesensiäni sanoisi. Mutta ei sinne nyt ihan kaikkea arjen peruskauraa myöskään tule raportoitua. Ei kai se ole elämän siloittelua somessa, jos jättää kertomatta vaikkapa helvetillisestä vatsataudista? :D

Kuvissa siloiteltua glamourelämää viime vuotisten arkikuvien muodossa. 

Bloggaajien elämä on glamourista. 

Joo, onhan sitä melkoisen paljon ilmaista skumppaa tähänkin kurkkuun kaadettu ja monet kivat ja ikimuistoiset juhlat ja reissut on tullut koettua. Olen todella iloinen monista jutuista mitä olen bloggaamisen myötä saanut kokea ja joukossa on hetkiä, joita voi jotenkin glamoureiksikin nimittää. Mutta kyllähän tämä elämä pääosin on ihan sitä arkea homeisine kattiloineen ja pyykkivuorineen.  

Ajattelen hetket Instagram-kuvina. 

Useimmiten en, mutta olen jo nuoresta saakka usein miettinyt monia tapahtumia iltapäivälehtien lööppeinä! :D

Bloggaajat kirjoittaa mistä tahansa kehuja, jos joku vaan siitä maksaa.

Olen kieltäytynyt useistakin kaupallisista yhteistöistä, vaikka rahaa olisi ollut hyvinkin tarjolla, jos aihe ei ole tuntunut omalta eikä sellaiselta josta voisin rehellisesti kirjoittaa. Tätä hommaa tehdään omalla naamalla ja persoonalla, joten olisi hyvin lyhytkatseista mainostaa ihan mitä hyvänsä vain rahan vuoksi. 

 

Haastan mukaan väitteisiin vastaamaan Einon, Minnean ja lisään painetta jo Noorankin haastamalle Iinalle!

Haaste kuuluu näin:

Kerro, keneltä sait haasteen.

Vastaa väittämiin.

Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.

Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

Kommentit (1)

Maajussille Morsian ohjelman puolisoa etsivistä maajusseista herra nimeltä Mauno meni rehellisesti kertomaan toivovansa itselleen normaalipainoista naista. Hän ei viehäty ylipainoisista naisista. Tämä normaalipainon mainitseminen kumppaniehdokkaita koskevissa toivekriteereissä näytti keskusteluttavan jonkin verran somessa ja Maunoa tietenkin soimattiin pinnallisuudesta ja tuollaisen kriteerin esittämistä pidettiin junttina.

Ja nyt, odotitteko että minä ylipainoinen nainen haukun miehen tässä nyt lausuntonsa vuoksi maanrakoon? Jos näin arvelitte, niin olette väärässä. Minun mielestäni herran toiveessa ei ole mitään väärää tai ylipainoisia ihmisiä loukkaavaa. Asia nyt vaan on niin, että eri ihmisille merkkaa erilaiset asiat. Ja kun puhutaan niinkin isosta ja henkilökohtaisesta asiasta kuin kumppanin etsiminen, niin jokaisella ihmisellä on oikeus ihan mihin tahansa kriteereihin jotka hän kokee tärkeiksi ja tarpeellisiksi.

hame - House, Prisma / neule - Ellos / takki - KappAhl XLNT (saatu) / kengät - Betty London, Spartoo

Se on sitten eri asia, miten hankalaksi kumppanin etsintä käy, jos on vaikka kilometrin mittainen lista, jonka yhdestäkään kohdasta ei ole valmis joustamaan. Ja voidaan tietenkin kysyä kuinka järkevää on pitää kiinni etenkin jostakin ulkonäöllisestä vaatimuksesta, vaikka kohdalle osuisi tyyppi jonka kanssa muuten natsaa. 

Monelle onneksi on käynyt niin, että pituus-, paino-, kasvojen piirteet, tukanvärivaatimukset ovat unohtuneet sillä hetkellä, kun joku tyyppi on vaan ennakkoluuloista huolimatta kolissut. Mutta kyllä sitä vaan niitäkin löytyy, joille on ehdottoman tärkeää että mies on yli 180 cm pitkä tai että puoliso on hoikka ja pitkätukkainen. Se on kenties pinnallista, mutta toivon mukaan hän löytää kumppanikseen ihmisen, joka ajattelee asioista samalla tavalla. 

Kun kumppania etsitään järjestelmällisesti kuten tv-ohjelman kautta, on minusta aika luontevaa että siinä listataan niitä omia toiveita. Nehän auttaa rajaamaan sitä ehdokasjoukkoa sellaiseksi, jossa ehkä pikkuisen todennäköisemmin olisi joku miellyttäisi ja jonka kanssa natsaisi kuin sillä meiningillä, että arvotaan morsmaikkuehdokkaat ihan summanmutikassa.

Kun Mauno kertoo toivovansa normaalipainoista naista säästää aikaansa kirjeen kirjoittamiselta a) kaikki ylipainoiset ja b) kaikki jotka ajattelevat Maunon olevan kriteerinsä vuoksi pinnallinen juntti. Eli sehän on jo ihan palvelus. 

Joku listaa toivekumppanistaan arvoja, mielenkiinnonkohteita ja luonteenpiirteitä, joku toinen näkee myös fyysiset ominaisuudet itselle merkittävinä tekijöinä parin haun tuossa vaiheessa. Kun kumppania oikein etsimällä etsitään, listamainen kriteerien luettelu usein korostuu. Yllättävissä kohtaamisissa puolestaan voi helpommin käydä niin, että sillä toivelistalla voikin pyyhkiä takamusta, kun huomaa, että siellä ystävän kesäjuhlissa tapaamasi tyyppi saa sut nauramaan ja tuntemaan olosi loistavaksi siitä huolimatta, että hän on väärän pituinen ja painoinen ja tukkakaan ei oo silleen ihanasti kiharalla niin kuin toivoit. 

Minä siis itse olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jolle ulkonäkö tulee ihastumisessa vasta monen muun asian jälkeen. Minulle ihmiset alkavat näyttää viehättäviltä siinä vaiheessa, kun alan viihtymään heidän seurassa. Mutta voin ihan helposti ymmärtää ja hyväksyä sen, että jollekin toiselle vaikkapa tuo paino on asia, jolla on merkitystä sen suhteen voiko toisesta viehättyä. 

Näin itse ylipainoisena naisena mulle on ihan ok asia, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät ulkomuodostani viehäty. Ihan samalla lailla joku ei yhtään viehäty parrakkaista miehistä. Tai laita tuohon tilalle ihan mikä tahansa fyysinen ominaisuus. Ei kaikkien tarvitse tykätä kaikista. Eikä kaikkien tarvitse kokea samoja asioita tärkeäksi kumppanissa. Sillä meitä on maailma täynnä erilaisia ihmisiä. Erilaisia ulkonäöltään, erilaisia ajatuksiltaan ja arvoiltaan. Myös niitä pinnallisempia asioita painottava ihminen ansaitsee rinnalleen kumppanin jonka kanssa menee ajatukset ja arvot yhteen kuin ne vähemmän ulkonäkökriteereitä luettelevat.

Että tsemppiä siis Maunolle ja muille maajusseille sekä kaikille muillekin kumppania etsiville ihmisille. Toiveissa ei ole mitään väärää, mutta kannattaa muistaa myös yllätysten mahdollisuus! 

Miten on, onko Maajussi-Mauno sun mielestä ihan per***stä, kun toivoo normaalipainoista naista? Entä onko itselläsi jotain ulkonäkökriteerejä kumppania ajatellen?

 

Kuvissa eilisen toimistoasu. Ihanaa, kun pitkän pakkaskauden jälkeen saattoi lähteä liikkeelle jo pikkuisen kepeämmissä kamoissa!

Kommentit (25)

JenniN

Voin ehdottomasti allekirjoittaa kaiken kirjoittamasi! Jokaisella on oikeus etsiä juuri sellaista kumppania, mikä tuntuu itselle sopivaksi. Se, ettei havittele kumppanikseen ylipainoista ihmistä, ei automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen jotenkin halveksuu ylipainoisia ihmisiä. Se vaan ei häntä noin ulkonäkötasolla sykähdytä.

On myös täysin mahdollista, että ko. ihminen joskus päätyykin yhteen ylipainoisen ihmisen kanssa. Mutta kun seuraa haetaan tuollaisessa tilanteessa, jossa on pakko määrittää kriteereitä, tilanne on hyvin erilainen, kuin tykästyä sanavalmiiseen tyyppiin kaverin kotibileissä. Siinä ei ole tilaa sellaiselle sattumalle. Joten kriteerit ovat jo lähtökohtaisestikin eri luokkaa. Se on täysin ymmärrettävää. Mikäli myös on niin, että ylipaino on niin iso nounou, että mikään ei sitä peittoa, niin silloin, kuten itsekin sanoit, on vaan hyvä, että sen sanoo suoraan.

Komppaan tosin myös, että on hyvä, että antaa edes hieman yllätyksen mahdollisuutta parinvalinnassa. Parhaat asiat elämässä kun ovat ainakin minulle syntyneet jonkinlaisesta kompromissista. Tällä hetkellä olen elämäni onnellisimmassa ja tasapainoisimmassa parisuhteessa. Kuitenkin aluksi mietin, että hmm, ei tää mies ole ihan just sellainen, mitä yleensä olen ihannoinut. Mutta koska annoin mahdollisuuden, sain myös oivaltaa, että juuri nämä ihannoimani ominaisuudet olivat olleet niitä, jotka eivät tosiasiassa pidemmällä tähtäimellä olleet oman luonteeni kanssa toimivia. Näissä tilanteissa oppii yllättävän paljon myös itsestään, jos vaan antaa mahdollisuuden.

Joillain tutuillani on tosiaan kilometrin lista siitä, millainen kumppanin pitää olla (kerran olen kuullut pakkien tulleen ihan vaan siitä, että kengät oli vääränlaiset ja kättä pidettiin pöydällä "oudossa asennossa"). Okei, joskus voi lempi roihahtaa heti, mutta usein se vaatii muutakin. Tutustumista ja toisen kuuntelemista. Eli jos odottaa tilannetta, jossa kaikki maagisesti osuu kohdilleen, ilotulitukset räiskii ja kaikki on kuin Kauniista ja Rohkeista, saa ehkä odotella vähän pidempään...

Mutta tosiaan, jokaisella on oikeus asettaa ne kriteerit, mitkä itse haluaa. Siinä ei ole mitään pahaa. Niistä kriteereistä ottaa vastuun vain ja ainoastaan itse, kenenkään muun ei kannata niistä pahastua. Me kun ollaan jokainen erilaisia. :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voin sanoa, että kun 20 veenä tuon miekkoseni tapasin, niin hän ei kohdannut kyllä millään tasolla unelmamies-listani kohtiin. Oli liian vanha ja väärän näköinen ja väärässä työssä jne. :D Mutta kyllä ne haaveet pitkätukkaisista rokkikundeista unohtui, kun alkoi tuon seurassa viihtyä. Ja mitä enemmän tyyppin tykästyi, sitä komeammaksi se muuttui. Ja sit siitä tuli kuumin mies maailmassa. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Miia

Katoin itekin tuon jakson ja vaikka jokaisella on joo oikeus omaan mielipiteeseen niin tarviiko kaikkea möläyttää ääneen ja samalla paljastaa lokeroivansa ihmisiä ulkonäöllisin perustein. Väkisinkin miettii että päteekö tuo lokerointi muussakin elämässä kuin vaan parinvalinnassa. Näin ei välttämättä ole mutta ihan hyvin voi myös olla. Pitääkö Mauno ylipainoista opettajaa huonompana kuin laihaa ja onko ylipainoinen parturi paskempi kuin laiha. Ehkä hän valitsee kaiken tuon perusteella ja se hänelle suotakoon, mutta mun ystäväpiiriin ei tollaisen arvomaailman omaavia ihmisiä kuulu. Tai ainakaan en sitä tiedä :D

Mun mies on ihan liian lyhyt mulle mutta muuten tumma, mun mielestä komea ja äärimmäisen hyväsydäminen ja rakastava ihminen. Plussat suorastaan jyrää miinukset. Maunolta jää nyt kyllä monta plussaa näkemättä ja kokematta ihan vaan siksi että on niin jyrkkä ulkoisten asioiden suhteen. 

Veera
Liittynyt2.9.2015

No mut toihan on just hienoa, että Maunon ei tarvii kuulua sun ystäväpiiriin. Kun kertoo ajatuksistaan ääneen, samanlaiset ihmiset löytävät helpommin toisensa. 

Mä en itse osaa ajatella, että tuo toive heti tarkottaisi hänen kaikkialla koko ajan lokeroivan ihmisiä painon mukaan.  Vai tarkoittaako sulla, jos sanot pitäväsi asiasta X enemmän, että inhoat kaikkia muita vaihtoehtoja etkä siedä niitä silmissäsi missään tilanteessa? 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Miia

Minä pyrin olemaan lokeroimatta, mutta tiedän ihmisiä jotka niin tekee ja ovat periaatteissaan tosi tiukkoja ja se aiheuttaa työelämässä kyllä hankalia tilanteita. Minäkään en välitä pekonista mutta en huutele sitä silti pitkin kyliä ja dissaa kaikkia pekonia syöviä ihmisiä. Tuo esittelyjakso kertoo ihmisestä loppupeleissä tosi vähän ja helposti saa ihmisistä ihan väärän kuvan. Ehkä tässäkin on haettu kommentilla juurikin huomiota että erottuu joukosta.

Vierailija

Kriteerit kumppaninhaussa on mun mielestä vähän eri asia kuin kriteerit muussa elämässä. Jos etsin itselleni nimenomaan _miestä_, tarkoittaako se että olen naisia vihaava piilosovinisti? Tai kun en kelpuuttaisi kumppanikseni 80-vuotiasta, tarkoittaako se että en arvosta vanhuksia? Ihmistä voi kunnioittaa ja arvostaa ilman että häntä haluaa puolisokseen. Kriteerit parinvalinnassa ei kerro suhtautumisesta kaikenkarvaisiin kanssaihmisiin muissa yhteyksissä :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

No näin nimenomaan. Parinvalintakriterrit on tosiaan aika lailla eri asia kuin se, että mitä ajattelee yleisesti ihmisistä joka päiväisessä kanssakäymisessä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Maalaistyttö

Mitenhän Maunon kävisi, jos löytäisi unelmiensa upean, ihanan ja hoikan naisen, joka sitten jossain myöhemmässä elämänvaiheessa, rakkauden jo kasvettua vahvaksi, lihoisi? Tai jos hän itse, vaikkapa sairauden ja/tai lääkityksen seurauksena keräisi ylimääräisiä kiloja?

Ehkäpä elämä yllättää :)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Uskoisin, että Maunolle kävisi niin kuin monelle muullekin, että vaikka suhteen alkumetrillä ulkoisilla seikoilla on ollut tällaista painoarvoa, niin suhteen myötä se rakas ihminen on kuitenkin tärkeä ennen kaikkea sisältönsä vuoksi. Moni tuntuu nyt näkevän Maunon hirveenä pahiksena ja maalailevan just tollasta kuvaa, että "oppiipahan sekin". Hirveen mustavalkoisesti ajateltu.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Tiina-

Jokaisella saa tosiaan olla ihan just ne kriteerit kumppanilleen kuin haluaa. Eri asia, kuinka helpolla löytää esimerkiksi miehen, jonka toinen silmä on sininen ja toinen vihreä, joka ratsastaa takaperin ja osaa kääntää letut ilmassa ja jonka lempikuvio on tähti (pisteet sille joka tunnistaa mistä leffasta tämä kuvaus on). Monesti kumppanin haussa on pakko tehdä joitain kompromisseja, ja kun kunnolla rakastuu, kaikki kriteerit voi unohtaa. Oleellista on se, miten näitä toiveita tuo esille ja miten kohtelee heitä, jotka "eivät kelpaa". Vaikka ei parisuhde lihavan naisen kanssa kiinnostaisi, asian voi ilmaista kohteliaastikin. Aina silloin tällöin kun tulee vastaan haukkuja tai totaalikatoamisia, vaikka juttu olisi ennen painopuheita luistanut miten hyvin, mikä on aika tökeröä.

Tällaisessa formaatissa niitä kriteerejä on kuitenkin pakko jollain tavalla tuoda esille, ja käsitykseni mukaan toive normaalipainoisesta naisesta oli esitetty ihan asiallisesesti. Mauno etsiköön normaalipainoista naista siinä missä kukin etsii omiin kriteereihinsä sopivaa kumppania.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juuri näin. Mun mielestä on ihan asiallista sanoa, että toivoo normaalipainoista kumppania. Se ei mielestäni sisällä mitään ylipainoisten haukkumista. Se että pitää jostain enemmän kuin jostain muusta, ei ole automaattisesti sen kaiken muun dissaamista. Ja tosiaan tässä vähän formaattikin vaatii jonkinlaisten toiveiden esittämistä.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sonja

Veera, olen kanssasi täysin samoilla linjoilla! Ja helposti alussa takertuu pinnallisempiin puoliin, kun ei vielä tunne niitä syvällisempiä. Tähänhän voi yhtä lailla lukea esimerkiksi pukeutumisen; onko goottilainen, rento-reiska, luonnolinen yms. Lisäksi Mauno puhui normaalipainoisesta. Se sulkee mielestäni pois myös esimerkiksi liian hoikat ihmiset. Itse olen jutellut aiheesta monenkin tuttavapiiriin kuuluvan miespuolisen kanssa, ja heillä on mielestäni vähän eri käsitys normaalipainosta, kun meillä naisilla. Monen tuntemani miehen mielestä normaalipainoinen nainen on sellainen, jolta löytyy vähän takapuolta, lannetta ja rintaa. Naisten käsittämän normaalin he mieltävät liian laihaksi. Tässä yhteydessä on siis myös hyvä muistaa sukupuolten väliset erot; ne hurjat ulkonäköpaineet, joita meille naisille (usein toisten naisten toimesta) asetetaan, eivät vastaa miehisen sukupuolen näkemyksiä. Esimerkiksi kaikki miespuoliset kaverini pitävät minua normaalina (vaatekoko 46) vaikka itse ostan vaatteeni usein plus-puolelta enkä koe sopivani naisten maailmassa normaalikokoon. Ei siis tuomita, ja tehdä olettamuksia, jos toinen ei ole edes avannut, mitä normaalilla tarkoittaa :)

Ninna

On miehiä, jotka pitävät esim. vaatekokoa 46 lihavana, mutta eivät aina uskalla päin naamaa sanoa vaan sanovat mieluummin selän takana. Olen itse monesti pitänyt jotain naista normaalipainoisena, mutta kuullut miesten kuvailevan kyseistä naista pullukaksi, läskiksi, läskiperseeksi tms... Tai jos painoa ei olla kommentoitu niin puhuttu turvonneesta ulkonäöstä tai rumasta naamasta. Etenkin miesten kesken, kun luulevat etteivät naiset kuuntele niin naisten kuvailu voi olla todella omasta mielestä kauhean raa’an kuuloista. Mutta on mullekin kuvailtu naista esim. läskinä tai rumana. Ruman kriteerinä on pidetty esim. meikkaamattomia kasvoja, miehekästä naamaa, isoa nenää, ulkonäkö virheitä, aknea jne...

On myös miehiä, jotka huomaavat naisten vartalon virheet ja naureskelevat raskausarville, ketunnokka tisseille ja vatsan läskimakkaroille.

Kaikki miehet eivät ole kivoja kuten eivät naisetkaan. On itsensä huijausta ajatella, että monet miehet eivät huomaa naisen ylipainoa tai vartalon virheitä, jos ne pornoa tiiraa niin kyllä ne huomaa, mutta monet myöskin tietää omat mahdollisuudet ja tyytyy vähempään.

Ja kyllä monet miehet tajuavat sen, että jos menee julkisesti sanomaan edes sen, että tykkää normaalipainoisista niin siitä syntyy raivo. On paljon hyväksyttävämpää vaikka valehdella päin naamaa, että tykkää rehevistä naisista tai pitää olla lihaa luiden ympärillä jne...

Jotkut ovat vaan ulkonäkökeskeisempiä kuin toiset ja joillekin kauneus tai paino tai molemmat ovat tärkeitä. Jotkut ulkonäkökeskeisemmät pitävät myös itse huolta omasta ulkonäöstään, mutta osa on täysin sokea omalle ulkonäölleen. Eikä välttämättä myöhemminkään ulkonäkökriteerit muutu vaan joko tyydytään kumppanin rapistuneeseen ulkonäköön ja valitetaan siitä selän takana tai päin naamaa tai petetään, erotaan tai vai vaihdetaan kumppania jne...

Naisten lehtien artikkeleissa vaan näkee tätä jankkausta, että miehet ei huomaa ylipainoa, miehet ei välitä eikä huomaa naisten vartalon virheitä (tiikerin raitoja, roikkuvaa mahaa, roikkuvia tissejä jne...) ja alussa ulkonäkö voi olla tärkeä, mutta myöhemmin ei ole. Ja todellisuudessa huomaa, että ei ne artikkelit pidä paikkaansa kaikkien miesten kohdalla. On yksilöitä sekä miehiä että naisia...

Siru

Suomessa on moneen muihin maahan verrattuna paljon painoindeksillä mitattuna ylipainoisia naisia, jotka mieltävät itsensä normaalipainoiseksi. Joten tietysti siltä pohjalta myös miesten käsitys normaalipainosta vaihtelee laidasta laitaan.

Tietysti aina edes painoindeksi tai yleinen ”normaalien naisten” vartalo ei määritä miesten käsitystä normaalista painosta. Median vuoksi jotkut miehet myös luulevat normaalipainoista naista ylipainoiseksi, kun eroottiset mallit ovat alipainoisia ja silikonirintaisia.

Sonja

Valitettavaa, että näet maailman näin ikävänä paikkana, ja matkallasi on osunut noin ikäviä kommentteja laukovia miehiä ja naisia. Itse voin täysin rehellisesti näin kypsemmällä iällä sanoa, että kyllä tuttavapiirini miehet keskustelevat aidosti paljon mielenkiintoisemmista ja syvällisemmistä asioista. Ja kyllä, osa katsoo pornoa, mutta jokainen tietää, ettei omaa puolisoa kannata näihin esiintyviin oman alansa taiteilijoihin verrata. Kyllä jokainen oman tuttavapiirini mies, joka on synnytyksessä mukana ollut, ja vaimonsa imetystä seurannut, arvostaa mitä nainen on yhteisten lasten eteen tehnyt. Ehkä olen onnekas, kun omaan tuttavapiiriini on tällaisia valioyksilöitä löytynyt. Seura tekee myös kaltaisekseen, kannattaa hakeutua hieman arvostavampien ihmisten lähelle...?

Ja mitä tulee naisten keskinäiseen toistensa arvostelemiseen, se on ikävää. Itse en ole siihenkään törmännyt. En myöskään ole havainnut naistenlehdissä nähnyt artikkeleita, joissa miehiä väitettäisiin tyhmiksi sillä tavoin, etteivät huomaisi ylipainoa, raskausarpia tms. Nainen on naiselle susi, mutta tässäkin kannattaa valita ympärilleen hieman toisenlaisia ystäviä.

En ymmärrä myöskään kommentteja kumppanin rapistumisesta ja pettämisestä. Kaikki me vanhennutaan, ja sen mukana vartalo, arvomaailma ja elämäntavat muuttuvat. Ennen kun soimaa puolisoa, kannattaa usein katsoa peiliin ja miettiä mikä itsessä on muuttunut ajan saatossa.

Kai yritin tällä vain sanoa, että itselleen voi ja kannattaa olla armollinen, ja liikkua sellaisissa piireissä, joissa sinut hyväksytään sellaisena kuin olet, tunteitasi, ulkonäköäsi tai arvojasi loukkaamatta.

Vierailija

Eiköhän se Maunon syy miksi elää täysillä ja hakee kumppania löydy hänen omasta sairaudestaan. Tuleeko vielä ohjelmassa ilmi jää nähtäväksi.

Vierailija

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen määrittelee parinvalintakriteerinsä luonnollisesti itse, jos ei tietoisesti ja listaamalla, niin vähintään tiedostamatta. Sitä pidän vähän kyseenalaisempana, miksi niitä kriteereitä on välttämätöntä huudella ääneen - ja mihin asti se on ok. Jotkut synnynnäiset ominaisuudet ovat yleisesti hyväksyttyjä parinvalintakriteerejä, pituus esimerkiksi. Silmienväristä on nähty toivomuksia, harvalla se lienee kuitenkaan ihan ehdoton vedenjakaja. Hiustenväristä useinkin. Entä onko ok määritellä parinvalintakriteereissä rodullisia ominaisuuksia? Jotain ruumiillisia vammoja tai muita terveysongelmia?

Maajussitapauksessa tietysti tekemällä tiukempaa rajausta estetään hakijoiden tulva, jos sitä sitten pidetään riskinä. Olen sitä mieltä, että on tärkeää, että puoliso viehättää myös visuaalisella tasolla. Jotenkin kuitenkin se, ettei anneta edes mahdollisuutta ihmiselle jonkun ulkoisen ominaisuuden perusteella, tuntuu vähän rajulta. Eikö niistä hakijoista aika mittavaa blokkausta kuitenkin tehdä, miksi siellä haittaisi, jos joku ylipainoinekin olisi yrittänyt? Ehkä hänen hyvät puolensa olisivat voineet häikäistä.

Toisaalta ajattelen myös, että jos joku ihminen ei haluaisi mua jonkun mun fyysisen ominaisuuteni takia, en mäkään haluaisi tätä ihmistä, vaikka muuten olisi minkälainen timantti, ajatusmaailmat olisivat tällöin liian kaukana toisistaan. Että toisaalta ehkä se määrittely on lopulta plussaa ja vie yhteen samalla tavalla priorisoivia henkilöitä, vaikka se priorisointi tuntuisi muista pinnalliselta/rasistiselta/kylmältä/tms. 

JenniS

"Saako kumppania etsiessä kriteerinä olla pano?", lukivat minun perjantaiväsyneet aivoni. Ja heti aloin kelata että aika ronskisti otat puheeksi, mutta tosiaan onhan tuo seksuaalinen puolikin aika tärkeää parisuhteessa. :-D
 

Vierailija

Mulle ainakin fyysinen ulkonäkö ON tärkeää. Mulle on tärkeää että mies ei ole liian laiha. Koska olen aina ollut itse urheilullinen sekä kurvivas, eli löytyy niin lihaksia kun tissejäkin, niin en vaan pysty viehättymään miehistä jotka ovat itseäni laihempia. Olin pitkässä suhteessa erään tällaisen kanssa, ja vaikka kuinka yritin rakastaa, ongelmaksi muodostui se että sitä seksuaalista vetovoimaa vaan ei ollut tarpeeksi vaikka toisesta välitti muuten niin paljon. Minullakin on tietysti ollut se unelmamies, vaikka se joka unelmamieheksi paljastui ei ollutkaan ihan täysin sellainen kun ajattelin - hiustenväri ja kotimaa oli eri. Mutta kuitenkin täytyy sanoa että ne peruskriteerit - paino ja kroppa, ammatti, intressit ja luonne oli niitä unelmamieheni piirteitä. Me tavattiin ihan sattumalta aamuyöllä kioskilla, ja lukonäkö ja luonne oli ihan yhtä tärkeitä siinä jutustellessa. Mitä paremmin olen hänet oppinut tuntemaan, sitä enemmän rakastan hänessä sitä mitä ei ihan heti näe, ja vaikka toiselta lähtisi raaja tai naamaan tulisi arpi niin en varmasti rakastaisi yhtään vähemmän. Mutta ei se tarkoita etten silti olisi onnellinen kun nään toisen tallustelevan sänkyyn ja ajattelen että mulla on maailman komein mies, jota en ikinä vaihtaisi kehenkään ja valitettavasti en usko että tuntisin näin joka ikistä kivaa miestä kohtaan ulkonäöstä riipumatta. 

Aa

Kyllä mäkin olen ihan pro Mauno tässä asiassa. Jos jokin asia viehättää, se kannattaa sanoa. Ja jos ei viehätä, niin anti mennä, ääneen vaan sekin. Koska oikeasti, miksi se paino on yhtään sen pinnallisempi ominaisuus kuin vaikka uskonto, sukupuoli, ihonväri tai mikään muu? Tokihan sitä voi avoimesti ajatella että rakastun sitten persoonaan, mutta jos oikein mietit otta kuka olisi oman elämän ehdoton hottismies ja ulkonäöllisesti ihan mieletön adonis, niin monellako se olisi vaikkapa keski-ikäinen, keskivartalolihava ja kaljuuntuva intialaismies... ;-)

Musta olisi paljon kamalampaa jos ei uskallettaisi sanoa ääneen, vaan otettaisiin joku jatuksella että "kyllähän se voi laihtua". Että haluan sut, jota voin muuttaa sut. Ei helvetti.

Musta ei oo yhtään pinnallista kertoa ihan suoraan, mikä viehättää. Yhtälailla kun voi kertoa sängyssä, mistä tykkää. Millä keskiajalla sitä eletään, jos tällaisesta ei vois puhua suoraan... :D

Juuri eilen kirjoitin postauksessa, että en keksi oikein mitään mitä itsessäni muuttaisin, niin tuota viestiä alleviivaten tänään julkaistiin Me Naisten mainoskampanja, jossa poseeraan paidassa, jonka viesti kuuluu "Hyvä juuri näin". 

Me Naisten lukijat saivat viime vuoden puolella antaa omia ehdotuksiaan siitä kuinka meistä naisista oikein tulisi puhua. Parhaat lausahdukset pääsivät Tiia Vanhatapion suunnittelemaan t-paitamallistoon ja nyt minä ja neljä muuta upeaa naista olemme tämän Sano se paremmin -kampanjan kasvoina. 

Kuinka siistiä olla samassa kamppiksessa Paula Koivuniemen kaltaisen tähden kanssa! Vasemmalla malli Maija Mattila.

Näyttelijä Jenni Kokander ei ole kenenkään kylkiluu ja valokuvaaja/ohjaaja Viivi Huuskan paita kertoo naisen paikan olevan kaikkialla. 

Tässä pari kuvaa kamppiksen kuvausksista. Mulle luotiin wet t-shirt -look ja se tarkoitti aika paljon veden valelua pitkin naamaa ja rinnuksia. Testattiin ensin stylistin kanssa olisiko voinut olla pelkällä t-paidalla tissit teipattuina, mutta eihän näitä hinkkejä nyt saanut järkevästi teipattua. Nudeliivienkin kanssa onneksi tuli sopivan paljaan näköistä jälkeä. 

Kampanjan kuvat otti tässä kanssani poseeraava Meeri Koutaniemi.

Veden valelu aiheutti meikkien valumisen silmiin ja näytinkin jo ekan 1o minuutin jälkeen ihan vampyyriltä silmieni alettua punoittaa todella pahasti. Fiilis oli kuin kunnon huippumallilla, kun ympärillä hääräsi meikkaaja, stylisti, tuottaja ja vaikka ketä. Välillä tuotiin pyyhettä lämmikkeekksi ja tiputeltiin silmätippoja noita tomaatteja rauhoittamaan. Onneksi on olemassa photoshop ja mun valkuaiset on saatu lopullisessa kuvassa kuntoon.

On aina jännittävää olla jonkun muun kuvattavana voimatta itse millään tavalla vaikuttaa kuvavalintoihin. Teet vaan juuri niinkuin kamppiksen suunnittelijat ja kuvaaja sanoo ja jäät jännittämään. Näytän kuvassa ihan erilaiselta kuin omissa otoksissani, mutta hauskaa nähdä toisinaan jonkun muunkin näkemys itsestä. Että kyllähän mä nyt aika kuumalta tässä näytän. Hyvä juuri näin!

Nämä limited edition t-paidat ovat saatavilla Stockmannilta vain rajoitetun ajan. Ostoksille pääsee täältä Me Naisten kamppissivun kautta. T-paitojen suurin koko on XXL ja jos en ihan väärin muista, niin mulla oli kuvauksissa koko XL.

Tää on kyllä aika huikee juttu ja olen tosi ylpeä ja iloinen, että saan olla kamppiksessa mukana! Kaikkea hienoa sitä saakin työnään tehdä.

Kommentit (6)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Oli hienoa, että pyysivät mut mukaan! :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Henkkamaukan +-malliston farkut ja ovat tosiaan kyllä mukavat!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram