Kirjoitukset avainsanalla Ruoka & Juoma

Köpiksen reissusta on jo pian kolme viikkoa, mutta pari postausta mulla sieltä vielä olisi. Yksi suosikki paikka, jossa matkalla kävimme oli ehdottomasti kauppahalli (tai tarkemmin ottaen -hallit, rakennuksia oli kaksi) eli Torvehallerne, jonka tunnelma ja tarjonta hurmasivat meidät molemmat. Mikäli kaikki syötävä ja juotava kiinnostavat (ketä muka ei kiinnostaisi!?), niin tämä on kyllä vierailun arvoinen mesta.

Osoitteessa Frederiksborggade 21 (lähin asema Nørreport) sijaitseva Torvehallerne ei vastaa perinteistä mielikuvaa kauppahallista. Vanhan tiilirakennuksen sijaan vierailijaa odottaa kaksi modernia ja valoisaa lasiseinäistä hallia. 

Kaksi vierekkäistä hallia ovat täynnä kojuja joissa myydään niin ruokatarvikkeita, ruoanlaittovälineitä kuin myös valmista syötävää. Toisessa hallissa on enemmän kaikkea ihanaa makeaa ja muita jälkkäriherkkuja kuten käsintehtyä suklaata, konditoriatuotteita, erikoiskahveja, likööreitä jne. kun taas toisen hallin notkuvilta tiskeiltä löytyvät liha- ja kalakauppiaat, juustotiskit ja muut "raskaammat" raaka-aineet.

Hallien väliseltä piha-alueelta löytyy pitkiä pöytiä, joten porukalla liikkeellä ollessa voi vaikka jokainen hakea ruokansa eri myyjiltä kokoontuen yhdessä pihalle syömään. Tämä tietenkin kesällä astetta miellyttävämää kuin maaliskuun viimassa. Pikkuruisia pöytiä ja tiskipaikkoja löytyy toki jonkin verran myyntipisteiden yhteydestä sisältäkin, mutta ainakin lauantaina oli ryysis melkoinen ja paikan saaminen tuuripeliä.

Syömistä tältä monipuoliselta ruokatorilta löytyy varmasti jokaiseen makuun. On pizzaa, simpukoita, salaatteja, fish'n chipsejä ja tietenkin niitä kuuluisia smörrebrödejä. Sellaiset nappasimme itsekin lounaaksi Hallernesilta. 

Kuvassa jono on varsin maltillinen, mutta suurimman osan ajasta väkeä oli jonossa huomattavasti enemmän. Homma skulasi kuitenkin sen verran joutuisasti, ettei jonossa ehtinyt tuskastua. Leipien hinnat pyörivät n 7-8 € kieppeillä, mutta niissä oli kyllä tavaraa koko rahan edestä ja ainakin itselleni yksi lihapullaleipä riitti oikein hyvin lounaaksi.

Torvehallerbesta löytyy myös oluen ystävien must paikka, Mikkeller & Friends -kauppa. Mies pyöri hyllyillä hartaana tovin jos toisenkin. Vaikka reissu olis hyvin pärjätty pelkillä käsimatkatavaroilla, maksoin yhden laukun ruumaan ihan siitä syystä, että Tommi voisi ostaa oluita kotiin viemisiksi. Hirmuista kuormaa ei kuitenkaan voinut ottaa, joten oli se kuulkaa melkoista valinnan vaikeutta herralla, kun hyllyt notkuivat herkkuja joita ei ole Suomeen saakka saapunut.

Monessa kojussa muuten silmääni pisti myös henkilökunnan pukeutuminen. Alla maustepuodin miehet ovat pukeutuneet täydellisesti liikkensä sisustukseen sopiviin vanhanaikaisiin työtakkeihin. Keittiöveitsimyymälän henkilökunta puolestaan teroitti veitsiä upeat nahkaessut päällään. Pukeutuminen ei vaikuta ruoan makuun, mutta kyllä nuokin jutut vaan olivat iso osa paikan tunnelmaa.

Ihana paikka kaikin puolin, suosittelen lämpimästi!

 

 

 

Kommentit (1)

Anno

Jos kesäaikaan menet Köpikseen, niin nappaa halleilta eväät ja jatka sillan yli poispäin kaupungista muutama kortteli. Tulet Assistens Kirkegårdille eli hautasmaalle - se on loistava, vaikkakin ehkä omituinen, piknikpuisto! 

Sunnuntaille osui matkamme huonoin sää ja aamupäivällä hotellilta lähtiessä naamalle roiski taivaalta ihan rehellistä räntää. Ei annettu kämäisen sään kuitenkaan suurempia masentaa, vaan suunnattiin kulkumme Gammel Strandille, mistä olimme aiemmin ohikävellessämme bonganneet kanaaliristeilypaattien lähtöpaikan. Noin tunnin kierros katetulla veneellä tuntui juuri sopivalta tavalta bongailla nähtävyyksiä pysyen samalla kuivana. 

Tunnin kanaalikierros maksoi 80 DKK (n 11 €)/ per lärvi ja se kiersi reitin, jonka varrella bongattiin monia nähtävyyksiä. Vesiltä käsin nähtiin mm. kuuluisa Nyhavn, Pieni Merenneito perspuolelta (oli nimensä mukaiseti pieni!), pari linnaa (Christianborg, Amalienborg), armeijan aluksia, Musta Timantti aka kuninkaallinen kirjasto ja paljon paljon muuta. Tuollainen opastettu kierros on just kiva tapa nähdä paljon kaupungin tärkeitä monumentteja vaivattomasti. Kyytiin voi Gammel Strandin lisäksi hypätä vaihtoehtoisesti myös Nyhavnista. 

Kanaaliveneilyn jälkeen pyöriskelimme hetken aikaa Strøgetin ympäristössä, mutta ei oikein laajasta tarjonnasta huolimatta innostanut mitkään shoppailuhommat. Sisustusbloggaajien vähän väliä hehkuttaman HAY:n liikkeessä piipahdimme, mutta totesin siellä vain, että en tajuu ja ei oo minun juttu. Mutta trendejä seuraavat sisustusintoilijat viihtyvät varmasti Köpiksessä ja löytävät sieltä vaikka mitä, sen verran paljon siellä näytti tanskalaista/skandinaavista tyyliä edustavia sisustusputiikkeja löytyvän. HAY House, jossa me kävimme, löytyy osoitteesta Østergade 61.

Yhdellä käviksellä (Købmagergade 52) bongasimme opiskelijatalon, jossa oli meneillään kirpputori ja pitihän se käydä kiertämässä. Myyjiä oli kahdessa kerroksessa varmaan lähemmäs sata ja pääasiallisesti nuoria naisia (myymään pääsee vain opiskelijat), joten mynnissä oli enimmäkseen vaatteita ja asusteita, mutta satunnaisesti toki muutakin. Kuten esimerkiksi vuoden 1975 Euroviisu-voittaja Teach Inin levy viidellä kruunulla! Oli pakko Googlettaa toi ja heidän biisinsä on ollut nimeltään Ding-a-Dong, mutta ei kyllä soittanut minun kellojani. Olis varmaan pitänyt ostaa levy ja tutustua. :D

Tsekkasin tuolta Studenterhusetin sivuilta, että kirppis järjestetään aina kuukauden ekana sunnuntaina! 

Pistäydyttiin myös jo edellispäivänä meitä ihastuttaneessa kauppahallissa, Torvhallernessa ostamassa pari suklaista tuliaista ja nauttimassa hieman lauantaipäivää rauhallisemmasta tunnelmasta. Kuvailin tuolta niin paljon kuvia, että teen paikasta ihan oman postauksensa, sillä se on todella tutustumisen arvoinen mesta!

Illemmalla otettiin sitten suunnaksi ihan Vesterbrossa sijainneen hotellimme lähistöltä löytyvälle Kodbyenin alue, jota myös Meatpacking Districtiksi kutsutaan. Oltiin tsekkailtu muutamia mahdollisia ravintoloita, mutta useampikin syöttölä oli suljettuna sunnuntaisin, (Sama homma myös parin listallamme olleen olutravintolan kanssa, joihin olisimme hinkuneet päivemmällä) vastaan tuli kuitenkin lähes ensimmäisessä kadunkulmassa herkullisista gourmet-pizzoistaan tunnettu Mother. Olin törmännyt kyseisen raflan nimeen lähes jokaisessa Köpiksen ravintoloita käsittelevässä blogipostauksessa ja lehtijutussa, jotka olin ennen matkaa lukenut, joten paikka vaikutti varsin lupaavalta ja änkesimme sisään.

Yhtään pöytää ei ollut tyhjänä sunnuntai-iltana puoli kahdeksan aikaan, mutta tarjoilija otti meidät sydämellisesti vastaan, kertoi pöydän vapautuvan n. vartissa ja ohjasi meidät pienen baarin puolelle odottelemaan. Ei ehditty kuin siemaista alkudrinkkejämme, kun herra tulikin jo huutelemaan nimeäni ja ohjasi meidät pöytään, ja emme olleet edes ainoat jonossa. Eli jos joskus suuntaat Motheriin, ei kannata pelästyä ja perääntyä vaikka ravintola olisi täynnä, pöydän voi saada silti hyvinkin nopeasti.

Kuten ikkunoista kurkkimisen perusteella moni muukin Kødbyenin valkoisen alueen (muut alueet ovat harmaa ja ruskea, nimet viittaavat rakennusten ilmeeseen ja alueet ovat eri aikakausilla rakennettu) ravintoloista myös Motherissa luotettiin valkoiseen kaakeliin. Tilojen historia liha-, kala- jne. -kauppoina siis näkyy. Sisutuksessa oman huomioni kuitenkin herätti erityisesti nuo hauskat Campari Soda  -pulloista kootut lamput, jotka toimivat pöydissä olevien tuoreiden yrttien lisäksi paikan ainoina väripilkkuina.

Mother kertoo maahantuovansa ison osan käyttämistään raaka-aineista itse suoraan Italiasta ja panostavansa valikoimassa aina kulloisenkin kauden ajankohtaisiin tuotteisiin. Itse päädyin tilamaan Burning Love -nimisen pizzan, ihan vain siksi, että täytteenä oli mm. perunaa enkä muista aiemmin sellaista pizzaa testanneeni. Ei pottu nyt ehkä ihan mun pizzatäytteiden top-listalle noussut, mutta kokonaisuutena lätty oli kyllä varsin herkullinen. Molemmat olimme ravintolavalintaamme varsin tyytyväisiä.

Vaikka paikka olikin mennessämme aivan ääriään myöten täynnä, emme joutuneet odottelemaan ruokaa kuin parikymmentä minuuttia. Kiire ei näkynyt tarjoilijoiden naamalta tippaakaan, vaan palvelu oli ystävällistä ja rentoa. Tämä sama kokemus palvelusta minulle tuli kyllä lähes jokaisesta paikasta, jossa matkalla kävimme.

Itse nappasin listalta vielä jälkkäriksi appelsiininkuorella kuorrutetun pannacotan ja se todellakin vei kielen mennessään! 

Jos hintataso kiinnostaa, niin tsekkasin just tilitiedoista, että pari pizzaa, kuoharidrinkki, olut, lasi viiniä, pannacotta ja latte maksoivat Motherissa yhteensä n. 75 €. 

Ihana sunnuntai-iltamme jatkui vielä parissa olutravintolassa, mutta niistä lisää omassa postauksessaan!

Kommentit (1)

n

Näköjään pitää vaan käydä hihkumassa, että pari vuotta sitten kävin minäkin Köpiksen matkalla herkullisen pitsan Motherissa vetäisemässä. No niin, kanaaliristeilynkin tein. 

Olin pitkästi yli parikymppinen, kun eräs ystäväni hankki kissanpennun ja minä tajusin, etten ollut vielä koskaan elämässäni päässyt sellaista silittelemään. Olen ollut lapsesta saakka allerginen ja etenkin mukulana oireeni olivat niin pahoja, että oli todellakin pysyttävä kaukana kissoista, hevosista ja suuresta osasta koiriakin. Ystäväni kissanpennun kohdalla kuitenkin uteliaisuus vei viimein voiton ja pumppasin itseni täyteen allergia- ja astmalääkkeitä, menin vierailulle ja nappasin pienen pehmoisen söpöliinin syliini. Siinä minä sitten silittelin sitä pikkuista otusta ja ihastelin pehmoisia polkuanturoita ja kokemus oli niin ihana, että tippa vierähti poskelle. Ihanuutta kesti ehkä 15 minuuttia, sitten oli jo kiskottava lisää astmapiippua ja poistuttava. Mutta olinpa vihdoin saanut paijata kissanpentua! (tai kissanporsasta, kuten isosiskoni pienenä sanoi)

Muutama viikko sitten allergikko otti jälleen riskin, kun varasimme Iinan kanssa pöydän Kissakahvila Helsingistä, siellä käynnistä kun oli ollut puhetta jo paikan avaamisesta saakka. Kahvilassa elelee kuusi kissaa ja vähän jännitti, että mahdanko saada oireita, mutta pärjäsin lääkittynä oikein hyvin, kun pysyttelin irti kisuista ja tyydyin silittelyn sijaan vain katselemaan karvakorvien menoa. 

Kahvila oli tunnelmaltaan aivan taianomainen, sillä kaikki asiakkaat keskittyivät seuraamaan talon viiksekkäitä asukkeja. Älypuhelimia toki räplättiin kuvaustarkoituksessa, mutta kenelläkään ei olisi tullut mieleenkään uppoutua tässä kahvilassa vaikkapa someen, kun tarjolla oli kissavideota ihan livenä. Suomalaisittain erikoiseksi homman teki myös se, että kissojen ihastelu toimi luonnollisena kannustimena jutustella myös viereisten pöytien ihmisten kanssa. Sellaistahan ei ihan herkästi tapahdu normi kahvilassa. Puolitoista tuntia, jonka pöytävaraus kesti, hurahti aivan siivillä ja hymyssä suin.

Kissakahvilassa on sääntöinä, että kissoja ei saa ottaa syliin ja jos ne nukkuvat, niin ei saa mennä häiritsemään, mutta muuten karvapalloja saa silitellä ja heidän kanssaan saa leikkiä. Moni asiakas siirtyikin kahvit juotuaan ja herkut syötyään lattialle ja lelukorien ääreen toiveenaan houkutella joku kisuista pieneen leikkihetkeen. Vaikka asukit viihtyivätkin aika paljon esimerkiksi ikkunan luona yrittäen jahdata lumihiutaleita tai katonrajassa kulkevalla "sillalla" makoillen, niin kyllä he aina välillä innostuivat tyydyttämään vieraidensa leikkihalujakin. Mutta tekivätpä kissat mitä hyvänsä, heitä tuijotti herkeämättä toistakymmentä silmäparia. 

Ikkunalla oleilevat kissat kiinnostivat myös ohikulkijoita ja ikkunan takana olikin lähes koko ajan ihmisiä ihastelemassa katteja. Aina välilläihmisiä poikkesi ovesta sisään kysymään olisiko kahvilassa tilaa, mutta ainakin tuolloin lauantai-iltana pöydät olivat täyteen buukattu eikä satunnaisille piipahtajille löytynyt tilaa. Mikäli siis mielit vierailulle Kissakahvilaan, on viisainta varata aika. 

Varsin kiehtova kahvilakäynti siis kaikin puolin ja jopa sen pienen riskin ottamisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi kaikille joita kissat kiehtoo!

Kommentit (10)

trehi

Taas yksi asia mitä en (maalaisena) ymmärrä; kissat kahvilassa mihin pitää aika varata ja vieläpä maksaa siitä, että pääsee sisään :D Hyvähyvä. Mutta kiva juttu niiden kaikkien kannalta, ketkä tästä tykkää! :)

Iina /MouMou

Meillä on aina ollut kissa, ja asuin maalla 16 vuotta tuttujen ja tuntemattomien kissoja ihaillen. Nyt rinnallani elelee kissoille pahasti allerginen mies ja vanhempieni kissan luokse on matkaa muutama sata kilometriä. Näin kissarakkaana fanitan tätä paikkaa mm. näistä syistä. :) <3

http://moumou.fi

atomi

Aika pitää varata, koska kahvila on niin suosittu. Pitäähän moniin ravintoloihinkin olla pöytävaraus. Ja miksi ei "vieläpä"maksaisi ihanien kissojen seurasta, maksetaanhan ihmistaiteilijoidenkin kuuntelemisesta/katselemisesta. Täällä saavat nekin nauttia kissaseurasta, joilla ei ole omaa kisua. Ihana paikka, ihana idea, koirakahvilaakaan en panisi pahakseni:D Mene käymään, voit yllättyä iloisesti!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Paikka ja palvelu, jonka ideana on tuottaa hyvää mieltä, mikä tässä nyt niin omituista? 

Ja aika varataan, koska on niin suosittu mesta. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

No niinpä!!! Menisin heti. Jäisin asumaan.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kivimäen Jenni

Tiedätkö Veera, otettiinko tuolla käyttöön sivettikissakahvi, kuten alussa oli puhe? Vai sekoitanko Tampereelle avattuun/suunniteltuun kissakahvilaan? Sivettikissakahvi tuotetaan niin epäeettisesti, ettei sellaista käyttäviä paikkoja haluaisi tukea.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Ei käryäkään. En itse juo kahvia, joten ei oo tullut kiinnitettyä huomiota aiheeseen.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Kaisa

Tampereen kissakahvilassa käyneenä: taianomainen on juuri oikea sana kuvaamaan tunnelmaa!

Trehi, kaikilla halukkaillahan ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta ottaa vastuulleen kissaa, joka saattaa elää jopa 20-vuotiaaksi. Siksi kissakahvila, joka on kissojen koti, on loistava keksintö eläinrakkaille. Aika pitää varata siksikin, että kissojen olo pysyy mukavana, kun ihmisten määrää voidaan säännöstellä.

trehi

No joooo, ei tarvii kurkkuun heti käydä käsiks, jos/ kun ei satu olemaan kaikkien kanssa samaa mieltä! :D 

Loin jokin aika sitten uuden aihetunnisteen nimeltä "Tommi kokkaa", sillä ajatuksena oli toisinaan postailla tuon miekkosen loihtimia herkkuja, hän kun meillä yleensä keittiössä häärää, minun toimiessa vain assistenttina. Nyt on kuitenkin vuorossa yksi soppa, jossa ei ollut ketään muuta kokkia kuin ihan vaan minä. Tämän ohjetta kysyttiin Instagramissa enkä viitsinyt sinne alkaa sitä jaarittelemaan, joten siitä syystä tämä Satakunnan Kansasta bongatusta ohjeesta hieman varioimani Meksikolainen kanakeitto päätyy nyt tänne blogiin. 

Matkalla pehmeät tortillasuikaleet vaihtuivat maissilastuihin ja broilerin rinta grillatuiksi koiviksi. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen lisäsin itse keittoon myös maissia. Eli tässä siis ohje oman keitokseni mukaisesti.

Noin 5 annosta varten tarvitset: 2 sipulia, 1 tl chiliä (voi toki käyttää tuorettakin), jauhettua korianteria, 500 g tomaattimurskaa, 1 kanaliemifondin, 1 prk maissia, kypsää broileria esim. 3 grillattua koipea, 2 avokadoa, 200 g fetaa, maissilastuja ja tuoretta korianteria.

Valmistusohje:

Kuullota sipulit öljyssä, lisää jauhettu chili ja korianteri ja jatka vielä hetki kuullotttamista. Lisää kattilaan tomaattimurska, fondikuutio ja n. 1,5 l vettä ja kuumenna kiehuvaksi ja keitä n. 10 minuuttia ja pilko sillä välin kypsä kana. Lisää kattilaan kanapalat sekä maissit ja jatka vielä keittämistä n. 5 minuuttia.

Kokoa annokset kauhomalla keittoa lautaselle ja nakkaamalla päälle avokado- ja fetakuutioita sekä nachoja (murskasin kokonaisista pikkuisen pienemmiksi). Kata pöytään vielä itse annosteltavaksi korianterisilppua ja limelohkoja joista kukin saa itse puristaa mehua keittonsa mausteeksi. Jos tuli kovin hottista soppaa, voi tarjolle laittaa myös kermaviiliä.

PS. Jotta kaikki reseptit löytyisivät samasta paikasta, merkkaan tämänkin tuotoksen Tommi kokkaa -tagin alle. Mut tänään on kyllä sitten taas ukon vuoro. Taisi olla suunnitelmissa jotain kikherne-hommia..

Kommentit (0)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat