Kirjoitukset avainsanalla Koti

Oi että. Intoilin jo muutama viikko sitten, että meillä on vihdoin kiva parveke ja ajattelin nyt vilauttaa kuvia teillekin. Tämä on mun eka koti ikinä, jossa on parveke. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin omakotitalossa, joten silloin oli toki piha, mutta olen viettänyt viimeiset 15 vuotta kerrostaloissa ja vasta nyt tässä nykyisessä asunnossa mun on mahdollista olla ulkona, mutta kotona.

Olen asiasta ihan fiiliksissä. Aurinkoisilla keleillä onkin tullut ilolla hengailtua partsilla uikkareissa lukemassa. Ja maistuuhan ne pöperötkin jotenkin astetta paremmalta ilta-auringossa ja raittiissa ilmassa.

Me muutettiin tähän asuntoon viime syyskuun alussa, joten silloin ei enää alettu parveketta mitenkään sisutamaan, vaan nakattiin sinne vain ylimääräiseksi käynyt pieni ruokapöytä ja pari tuolia ja sinne majoittui myös hieman ilman sijoituspaikkaa jääneitä tavaroita. Nyt kesän tullen kuitenkin laitettiin hihat heilumaan. Tai siis, lähinnä Tommi ja minun isä pisti.

Parvekkeella oli siis tuollainen ankea betonilattia, jonka kaikilla sivuilla oli paksut ja korkeat reunukset. Tommi sai idean, että tehdään partsille lautalattia, joka nätin ulkonäön lisäksi vielä lisäisi lattiapinta-alaa lähes neliöllä, kun se tehtäisiin noiden reunojen päälle. Mun vanhemmat tuli muutamaksi päiväksi käymään ja isäni oli heti ajatuksessa mukana. Tommi toi puutavarat ja seuraavana aamuna heräsinkin kiivaasiin sahaamisen ja poraamisen ääniin. Isi siellä jo puuhasi lautaa toisen viereen. 

Nuo rakkaat käsistään kätevät herrat viimeistelivät homman yhdessä ja jo saman iltana meidän parvekkeella olikin näin nätti uusi lattia. Ja kauppareissulta mulle tarttui heti mukaan ihanan värikäs räsymatto.

Käytämme ruonlaitossa paljon tuoreita yrttejä, joten oli luonnollsta pistää niitä kesäksi myös parvekkeelle. Clas Ohlssonilta löytyi alle kympillä kätevä seinälle kiinnitettävä kangaslokerikko, jonka taskut ovat muovitetut. Ei muuta kuin taskuihin multaa ja kaupan yrttiruukut multiin.

Hyvin ovat pärjäilleet, kun laitettiin sille seinustalle, johon ei paista aurinko kuin hetken aikaa päivästä. Lokerikosta puskee tällä hetkellä korianteria, minttua, persiljaa, basilikaa ja lehtipersiljaa.

Koko parvekkeen sisustaminen lähti oikeastaan isän minulle nikkaroimista kalusteista. Tuli keväällä kotona käydessä puhetta, että jotain sopivan pientä poytää pitäisi partsille kehittää ja isähän oli alkanut heti tuumasta toimeen. Sain pienen klaffipöydän, siihen yhteensopivan pyöreän sivupöydän ja pienen säilytysarkun, joka toimii myös penkkinä. 

Alvar Aallon Aurinko-sarjasta inspiraationsa saanet kalusteet sisälsivät myös liikkiksiä yksityiskohtia. Pöydän tukijalkaan, joka siis jää piiloon pöydän ollessa käytössä, isä oli esimerkiksi maalannut söpön hymyilevän auringon. :)

Klaffipöydän ääressä mahtuu ruokailemaan kahdestaan. Tuolit ovat yli viidentoista vuoden takainen kirppislöytö ja ne saivat koristeikseen H&M Homen istuinpehmusteet.

Isän tekemän arkkupenkin lisäksi parvekkeella asustelee myös entisessä asunnossa sohvapöydän virkaa toimittanut vanha armeijan arkku. Se nielee sisäänsä paljon tavaraa, mutta toimii samalla myös istumatilana. Suunnitelmissa on hankkia arkun päälle muutamia tyynyjä pehmusteeksi.

Parvekkeelle paistaa ihana ja lempeä ilta-aurinko. 

Päätyseinälle löytyi kiva pieni hyllykkö Porin Deconellasta. Hyllyssä esillä muutama söpö eläin.

Ja lisää yksityiskohtia. Mua niin hymyilyttää, kun mietin isääni ripottelemassa huolella noita glitterihippusia maalin sekaan. Ne kun eivät olleet menneet läpi hänen maaliruiskustaan, joten ne oli pitänyt lisätä käsin. Aaww, nämä pöydät on niin rakkaudella tehty. 

Mä en todellakaan ole mikään vimpan päälle sisustaja, vaan luotan vaan siihen, että kalusteet ja esineet joista tykkään, sopivat yhteen. Uutta ja vanhaa sopuisasti sekaisin. Mut omaan makuuni tää parveke on super ihana! Parasta siinä on tietysti se, että sen pääasiallinen rakennusaine on ollut rakkaus. Kiitokset kuuluu nikkaroinnista vastanneille murulle ja isille ja avustavana sisustajana toimineelle mammalle!

Kommentit (15)

Vierailija

Aivan upea parveke! Meidän mahtava ukki osaa mitä vaan. Pikkupojilla on ulkokalusteet samaa sarjaa, rakkautta siis ☺

Katri K

Kivan näköinen tuli ja nuo isäsi nikkaroimat kalusteet, miten liikuttavan ihanat <3 Ne on todella rakkaudella ja mahtavan persoonallisella otteella tehdyt.

Vierailija

Saisko vaikka instaan psrempaa kuvaa tuostavyrttilokerikost, se jäi kiinnostelemaan

atomi

Voi ihana isukki sulla kun teki niin kauniit kalusteet teidän partsille. Ja kehut myös muille nikkareille:-)

Vierailija

Ihanat aurinko-pöydät! Olen nähnyt ne luonnossakin, aivan mahtavat. Nauttikaa mahtavasta parvekkeestanne.

Vierailija

Tulipa parvekkeesta ihana!
Asumme rivitalossa, jossa on iso, sinänsä kiva piha ja patio. Mutta olisin ihan valmis luopumaan tuosta muusta pihasta ja sen hoitamisesta ja säilyttämään jotenkin mystisesti vain tuon pation.
Suunnitelmissamme onkin muutaman vuoden kuluttua muuttaa kerrostaloon, josko sitten saisin parvekkeen!

Kaunis kuva kauniista äidistäsi!

Hattis

Upeat kalusteet! Ostaisin heti omalle terassille jos näitä jossain myytäisiin. Ihana tunnelma kuvissa :)

Eikku

Tuo glitterin ripsuttelu ja auringon maalaaminen kertovat kyllä isän rakkaudesta enemmän kuin tuhat sanaa ❤ Oma isäni nikkaroi minullekin aina kaikenlaista. Isät 😊

Arkikuvassa vilahtikin jo palanen mun perjantai-illan asua, mutta tässäpä vielä nämä mustat kamppeet vielä kokonaisuudessaan. Kuvat napattu omassa olohuoneessa viskitastingin jälkeen, eli silmissä kiiltää kuusi nautittua annosta. :D Ilta jatkui tästä vielä Amorphiksen keikalle.

Junarosen läpikuultava pilkkupusero löytyi joulukuussa Joannan kirpputorikasasta ja hän ihana lahjoitti sen minulle. Olin sovitellut puseroa päälleni jo monta kertaa aiemminkin tätä perjantaita, mutta en saanut sitä toimimaan oikein minkään alaosan kanssa niin, että vatsaa tulisi esiin sopivasti valtavan vararengasnäyttelyn sijaan. Marks & Spenceriltä hetki sitten hankkimissani paksuissa legginsseissä oli kuitenkin vihdoin riittävän korkea ja muutenkin kauniisti asettuva vyötärö niin johan alkoi toimimaan! 

Kokomusta on alkanut tuntumaan minusta pukeutumisessa melko tylsältä ja raskaalta ja tuo läpikuultava yläosa auttoi kyllä paljon siihen ahdistukseen. Jos alle olisi pukenut topin, olisi kokonaisuus ollut paljon tukkoisempi. Ja siis sillä tavallahan mä pukeuduin vuositolkulla, että mustaa mustan kanssa ja vielä vähän mustaa siihen päälle.

Tällä hetkellä on kuitenkin menossa kausi, että aina kokonaan mustiin pukeutuessa mulle tulee jotenkin tosi valju ja ankea olo. Mutta esim. matkoille pakatessa mustaan turvautuminen nyt vaan on edelleen kätevää.

Läpikuultavan paidan alle sopii loistavasti Gorsenian Evita-liivit, joitka ovat täyskupin ansiosta samalla peittävät, mutta mesh-yksityiskohtien ja narujen asiosta myös semisti seksikkäät. Noita liivejä on muuten tullut lisää Lumingerien valikoimiin! Löydät ne täältä. 

Mitä kokoon tulee, niin itselläni on liiveistä koko 80J, kun aika monista merkeistä käytän kuppia G-H. Lumingeriellä onneksi osaavat tosi hyvin auttaa koon valinnassa, kun ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja kertoo pari esimerkkiä mitä kokoa käyttää miltäkin merkiltä. Omat ostokseni menneet heiltä aina ihan nappiin tuolla metodilla vaikka kyseessä onkin ollut itselle aiemmin tuntemattomia liivimerkkejä.

housut - Marks & Spencer / pusero - Junarose / takki - Marks & Spencer / kengät -Vagabond / huivi - Becksöndergaard / korvikset - Via Minnet (saatu) / laukku - Liebeskind

Karvatakilla kruunattu mustanpuhuva lookkini sopii hienosti yhteen taustalla lempitaulustani kurkistelevan variksen kanssa. Varis on 80-luvun alussa kuolleen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen teos ja olen rakastanut sitä lapsesta saakka. Se on yhtä aikaa naivistinen, sympaattinen ja tyylikkään graafinen. 

Minulle on sisustuksessa etenkin kaikki lapsuuden kotoa mukana muuttaneet taulut todella tärkeitä, sillä ne ovat tuoneet tuttuuden tunnetta aina kodista toiseen muuttaessa. Tuota varista ja montaa muuta saman taiteilijan taulua olen katsellut seinillä niin kauan kuin muistan.

Taulut eivät välttämättä ole lainkaan sen näköisiä, mitä valitsisin itse, jos nyt ostaisin jonkun teoksen, mutta niihin liittyy niin paljon lämpöä, muistoja ja kodin tuntua, että ovat siksi juuri ne oikeat minun kotiini. Paitsi että tuo musta tirppa on kyllä ihan just sellainen, että se hurmaisi minut aivan täysin vaikka näkisin sen ensi kertaa vasta nyt. 

Mä alan mielestäni pikku hiljaa kehittymään noissa tukkahommissa, tuokin tötterö oli ihan yllättävän kiva! 

Kommentit (10)

Veera
Liittynyt2.9.2015

Nää on sellaista suht paksua ja napakkaa trikoota. Materiaalit viskoosi, polyamidi ja elastaani.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Muistanko Veera oikein , että tuo varis olisi ollut Sarkun seinällä kun asuivat Rauramonpellolla ? Jotenkin vahva muistikuva , että olisin nähnyt sen keittiön ja olohuoneen välisellä seinällä 😮

Veera
Liittynyt2.9.2015

Joo, tää taulu oli ennen Sarkulla! Ja taisi tosiaan olla jo rauriksella. Mut mä halusin sen kovasti itselleni, joten pyysin äidiltä yhden toisen Leppäsen taulun, jolla sitten neuvottelin vaihtokaupat. :D

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Jonnajii

Voi että, olet kyllä niin tyylikäs nainen :) Ja ihana! Kauniita asukokonaisuuksia osaat valita. :)

Vierailija

En muistanut koko taulua, vaan nyt kun näin sen niin nyt muistan !! Voi ei, ihanaa että se on tallessa. Tuosta tulee kyllä niin kotoinen olo,vaikka rauramolle en ehtiny syntyäkään. Jossain seinällä se on minua silti katsellut, tai minä sitä.. Ihana !!

Saakeli, oon elänyt stressissä tän muuton takia jo viikkotolkulla, mutta ihan oikeasti päästään vasta tällä viikolla muuttamaan. Ja sehän tässä nyt stressaakin, kun tavallaan aikaa on ollut jo pari viikkoa, mutta kun on sata muutakin rautaa tulessa, niin aika ei oo vaan riittänyt. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt menneenä viikonloppuna olis saatu kannettua kamoja uuteen kotiin, mutta saatiinkin vasta eilen siellä viimeistelyhommat, kuten listat ja pistorasiat sun muut paikoilleen ja siivottiin remppailuiden jäljet. 

Mä en ole moneen vuoteen itkenyt oikein ikinä mistään ja milloinkaan, mutta viime viikolla tuli kyllä tirautettua jokunen stressiväsymyskyynel, kun oon ollut ihan paniikissa, että missä helvetin välissä kaikki hommat oikein tehdään. Mä jotenkin ihan säikähdin, sitä, että mua alkoi oikeasti itkettää, koska se ei vaan ole aikoihin ollut mun tapa reagoida mihinkään.

Tommi on yrittänyt mua rauhoitella, että "moni ihminen muuttaa ihan yhdessä päivässä", mutta kun ongelma tässä on se, että ei ole sitä yhtä päivää, jolloin oltais molemmat vapaana. Ja on ihan helvetisti kamaa vielä pakkaamattakin. On niin sanotusti paletti levällään ja se aiheuttaa mulle kurkkua kuristavan stressin. Eikä tätä aikataulupaniikkia oikein helpota se, että mulla olis tällä viikolla keskiviikko ja torstai koulua Tampereella. Joudun lintsaamaan ainakin toisen päivän.

tutulta ostetut vanhat yöpöydät pääsi jo uuden kodin makkariin

Ja nyt mä mietin sitäkin, että pitääkö mun vaan unohtaa koko kesän ajan eniten odottamani juttu, ja myydä pois lauantain Amorphis-keikan lippu. Amot siis esiintyy Helsingin juhlaviikoilla ja olen ostanut lipun jo pari kuukautta sitten ennen kuin oli aavistustakaan tästä muutosta ja mä olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, mutta nyt mä mietin pitääkö se kuitenkin jättää väliin. Tommi kyllä kannustaa mua menemään ja on ihan varma, että jostain tähän viikkoon ilmestyy tunteja jolloin tää paska lapioidaan. Osaisinpa olla yhtä rauhallinen kuin hän. Kun ei tässä varmaankaan oikeasti ole mitään hätää ja me ehditään ihan hyvin saada kaikki kuntoon, mutta mut vetää vaan kireelle kuin viulunkieli se, että samaan aikaan to do -listalla pyörii päivätöiden ohella tehtävät omat työt ja koulukin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja se, että mä kuvittelin että tässä vaiheessa kuuta meillä olis oikeestaan ollut toi muutto jo suurin piirtein hoidettuna. 

Eilen nautittiin eka yhteinen illallinen uudessa kodissa, kun siivoamisen ja viimeistelyhommien lomassa hotkittiin pizzaa. Muita ruokailuvälineitä ei paikalta vielä löytynyt kuin Tommin remppapuukko ja tapettien poistossa käyttämäni veitsi. :D

Pari viikkoa sitten ostettu sohva saatiin kasattua paikoilleen eilen

Tänään käytiin noutamassa Tori.fistä löytämäni upea 60-luvun kirjakaappi. 

Että vähän itkua ja hammasten kiristystä täällä siis, mutta huomisilta on pyhitetty tavaroiden pakkaamiselle, joten jospa siellä pian näkyy valoa tunnelin päässä. Reilu viikko enää, ja sitten on ohi muuton lisäksi myös kesäduuni ja luvassa on ehkpä jopa viikon loma. Sen voimalla eteenpäin.

PS. Sain tänään hullun ajatuksen.. Ajattelin, et jos ostaisin kesäasunnon! Pitänee varata aika pankkiin. Mut tää ajatus ja sen edistäminen saa kyllä nyt oottaa ensi viikkoa. 

PPS. Mä pahoittelen tätä jo toista kitinäpostausta vähälle aikaa, mutta ei nyt vaan irtoo iloisempaa ennen kuin tää kuristava stressi lakkaa

Kommentit (10)

hamsteri

Hei, itse oon aina muuttanu puolessa päivässä, tosin tavaraa on viimeisen muuton jälkeen tullut aika tavalla lisää... Mutta laatikoita onkin sitten ollut pari viikkoa siellä täällä...

Teillä kumminkin jo sohva paikallaan ja sen lisäksi sänky ja pöytä, niin kalustestressi on selätetty! Vaatteet voi nakella (henkareineen) mustiin jätesäkkeihin, niihin pikkuisen paksumpiin. Säkkejä on helppo siirrellä ja turha stressata pakkaamisesta sen enempää!

Itseni pitäisi hommata kakkosasunto työpaikkakunnalta, mutta ei vaan kiinnosta, ja varsinkin se tavaroiden roudaaminen ahdistaa! Jotenkin vaan siitä selviää ja humps, muuttopäivänä kaikki onkin jo tehty!

Tsemppiä!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Meillä kun on sitä kalustettakin pikkusen enmmän kuin vaan sohva, sänky ja pöytä.. Tosi paljon sellaisiakin, jotka ei tule uuteen kotiin saakka, joten niidenkin poiskuljettaminen ja hävittäminen vie oman osansa ajasta. :P Mutta joo, vaatteet tosiaan nakellaan vaan iisisti säkkeihin ja astiat on onneksi jo lähestulkoon pakattu (niitä olikin sitten kans aivan helvetisti...), joten jospa tää tästä!

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

EN

Onko Porissa ekotoria tai vastaavaa? Silloin kun äitini kuoli niin tyhjensin asuntoa ja soitin heille niin he tulivat hakemaan ne tavarat pois joista haluttiin päästä eroon. He ottivat ne heille ja he hakevat ilmaiseksi jos tavara on kunnollista ja he voivat myydä ne eteenpäin. Myös he ottavat kaatopaikalle menevät jutut mutta niistä joutuu heille maksamaan vähän. Äidilläni oli sohva ja kirjahylly etc joista he sanoivat että menee kaatopaikalle, siitä maksoin 30e jätemaksua.
Tuo on tosi kätevää ja säästää hermoja ja he kantavat tavarat autoonsa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

SPR:n Kontti kyllä noutais huonekaluja ja siinä samalla muutakin tavaraa, mutta heillä oli jo noutoajat täysiä sille ainoalle päivälle kun mun on mahdollista olla päiväsaikaan kotona, joten se oljenkorsi meni siinä. :P

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Meilläkin on muutto edessä tulevana viikonloppuna uudelle paikkakunnalle.meillä on aikalailla sama tilanne kuin teillä mutta meillä on myös vajaan vuoden ikäinen vauva joka nukkuu erittäin huonosti.samoin pakkaaminen on vaikeaa kun toisen pitää koko ajan vahtia vauvaa.ei voi tehdä muuttoa kovin tehokkaasti vaikka haluaisikin.väsyttää,ahdistaa ja toivoisi että koko ruljanssi olisi vain pian ohi.toivottavasti uudessa kämpässä helpottaa.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Auts, muuttaminen pienen vauvan kanssa lisää kyllä vaikeuskerrointa. Että uskon todella, että väsyttää ja ahdistaa. Tsemppiä teillekin muuttoon! Ensi viikolla ollaan molemmat jo uusissa kodeissa. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija

Tsemppiä!

Minähän en siis ole mikään blogin lukija saatika kommentoija, mutta tänne sinun blogiin tulin jotain kautta heinäkuussa ja on kyllä kivoja elämänmakuisia postauksia. Kiitos niistä!

Teidän sohva näyttää kivalta olkkarissa ja on jopa lamppu paikoillaan! Sä oot voiton puolella reilusti heti kun kaikki kamat on uudessa kämpässä, kyllä ne sitten aikanaan löytää paikkansa.

Mielettömän hieno vitriinikaappi (nim. meillä on samanlainen, ehkä hieman pienempi "Aukusti" keittiössä)!

Hemma bäst

Satunnainen kommentoija tässä terve!

Ihan ensimmäiseksi on pakko todeta, että asialliset muuttoaterimet on teillä kyllä :-D Ja voin samaistua.

Me muutettiin uuteen asuntoon rempan keskelle vappuna. Meitä on siis kaksi aikuista ja kaksi lasta, ja vapusta on kulunut aikaa, öööö.... 3,5 kuukautta. Yksi seinä on vielä maalaamatta ja jokunen huonekalu hankkimatta. Pahinta on kuitenkin edelleen nurkissa lojuvat banaanilaatikot, ja kaappeihin rempan keskellä paniikissa ängetyt tavarat. Joka viikonloppu tehdään jotain pientä, sillä eihän sitä töistä käsin mitään laiteta... Eikä yölläkään viitti rehkiä... Ja välillä pitää levätä... Ja onhan tässä koko loppuelämä aikaa...

Stressiä pukkaa, mutta sietokyky kasvaa. Jospa jouluksi homma kotiin, vai miten se nyt meni...?

Isolla kädellä tsemppiä!

Pellavasydämen Mervi

Niin tiedän miltä susta tuntuu. Itselläni alkaa olla pikku-burnout jo ohi. Mutta oli oikeesti kamala stressi, nimenomaan tekemättömistä ja päällekaatuvista töistä.  Ja siihen samaan saumaan vähän muutakin energiaa vievää. Kummasti ne vaan tuli hommat tehtyä ja nyt alkaa elämä voittaa. Kun vaan aloittaa yhdestä reunasta niin toinenkin reuna tulee vastaan ja sitten tuntuu hienolta, kun saa vetää rastit työlistan yli.

Kyllä se sieltä vielä normielämäkin tulee vastaan, koita jaksaa!

Vierailija

Minä vihaan muuttoa! Mutta. Se tunne, kun lopulta kaikki on valmista ja saat istahtaa ihastelemaan uutta kotiasi.

Huomenna alkaa Porispere ja mä olen saanut kolmen päivän lipun jo joululahjaksi, joten festareita on siis odotettu innolla. Just nyt mulla on kuitenkin sellainen olo, että mä en mitenkään ehtis mitään festaroimaan. Olis nääs pikkusen muutakin tekemistä näille harvoille vapaapäiville. 

Pidin tänään ylityövapaata ja päivä sujui kuvien mukaisissa merkeissä. Tai aloitettiin kyllä ensin pakkaamalla hieman astioita, mutta sitten siirryimme luottopakkini Annin kanssa uudelle asunnolle tapetitia nyppimään. Kannustimena meillä oli pullo frizzantea ja mahtava soittolista, joka sisälsi mm. sellaisia huippuartisteja kuin Bonnie Tyler, Neon 2 ja Ressu Redford. 

Huomenna hommat jatkuu tavaroiden lajittelulla täällä taakse jäävällä asunnolla, sillä lauantaiksi pitäisi saada kirppiskamat jotenkin järjestykseen. Ehkä mä sitten illalla maltan pyörähtää Kirjurissa katsomassa edes Maj Karman. 

Oletteko jo kaikki porilaiset lukijat muuten huomanneet Veeran ja Tommin Muuttokirppis-eventin FB:ssa? Lauantaina tosiaan kirppistellään täällä meillä, tarkemmat tiedot löytyy tuolta tapahtuma-sivulta.

Huomisen jos siis käyttäis tämän tavarahelvetin läpikäymiseen ja kirppiksen valmisteluun ja lauantaina keskittyis kirpputorin pitämisen jälkeen vähän festarointiin (Kaija Koo ja Ismo Alanko), niin sunnuntaina voiskin sitten mennä hoitaa tapetinpoistohommat loppuun ja palkita sen jälkeen itsensä menemällä kattoo Antti Tuiskun. :D Kaiken tuon lisäksi pitäis vielä tehdä vähän töitäkin palaverien ja koevedosten muodossa. Siinähän se onkin sitten ihan tehokas suunnitelma viikonlopun viettoon.

Just tällä hetkellä mä mietin, että miksi hemmetissä me ajateltiin muuton olevan jotenkin fiksu idea. Mut jospa se muistuu mieleen sitten muutaman viikon päästä, kun on vihdoin päästy tästä vanhasta kämpästä eroon ja kaikki on paikoillaan uudessa osoitteessa. Sitten voi istua rauhassa parvekkeella ilta-auringossa ja olla taas sitä mieltä, että tää muutto oli oikeesti hyvä juttu.

 

Muuton plussat

+ Sauna

+ Parveke

+ Hyvä tilaisuus karsia kamaa

+  Kiva päästä sisustamaan uutta kotia

+ Ei enää feissarien väistelyä välittömästi kotiovesta poistuessa

+ Keittiö ja olohuone on uudessa kodissa samassa tilassa. Voin siis helpommin pitää seuraa murulle, kun hän kokkaa! :D

 

Muuton miinukset

- No se itse muuttotouhu kaikkinensa

- Muutamien huonekalujen pakkovaihto erilaisten tilojen vuoksi

- Rahan meno. Mm. päällekkäiset vuokrakulut tältä kuulta.

- Uudessa asunnossa ei vaatehuonetta

 

Plussan puolella siis vahvasti! Kyllä tää tästä. We can do it! 

 

Kommentit (1)

Tarja L.

Kyllä se siitä, vaikka onhan se tosiasia, että muutot on syvältä... :D En tykkää yhtään! Karteltiin muuttoa mahdollisimman pitkään ja kun muutettiin nykyiseen asuntoon totesin, että seuraavan kerran muutetaan sitten vanhainkotiin... Tulevan putkirempan kun vielä kestäisi, niin sitten voisi alkaa odotella ihan rauhassa sitä vanhainkotiin menoa :D (sen muuton saa lapset hoitaa...)

Hyvää viikonloppua!!

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram