Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Olen tainnut mainita, että olen maailman laiskin hiustenharjaaja. Menee helposti aina 2-3 viikkoa koskematta kuontaloon harjalla tai kammalla. Syy on yksinkertaisesti se, että harjaamattomana hiukset pysyy paljon paremmin nutturalla ja tötterö on paljon muhkeamman ja kivemman näköinen. Niinpä pyöräytän tukan yleensä kiinni jo kosteana katsomatta edes hiusharjaa päin.

Kun tuota toistaa tosiaan vaikka kolme viikkoa, niin aletaan olla jo siinä tilanteessa, että karvakasa alkaa jo muodostaa aloittelevia rastapaukkuja ja siinä vaiheessa on jo ihan pakko tarttua selvityssuihkeeseen ja harjaan, jos ei halua joutua luopumaan jo kohta koko tukasta. 

Aina ei oma kärsivällisyys riitä tähän operaation, joka kestää helposti parikymmentä minuuttia, kun hiukset on käytävä läpi pieni osio kerrallaan. Onneksi apu löytyy läheltä. Muru on sitä paitsi paljon hellempi harjaaja kuin minä itse, joten takut saavat kyytiä kevyesti ja kivuttomasti.

Hän yritti mulle kyllä kovasti ehdottaa, että voisin koittaa ottaa tavakseni harjata hiukset tästä lähtien edes pari kertaa viikossa. Mä puolestaan mietin, et pitäiskö ajaa vaan kaikki pois, kun tuntuu tukasta huolehtiminen olevan itselle niin mahdoton ajatus. :D

Kun nyt pitkästä aikaa tuli takkukasa setvittyä, niin tulikin pitkästä aikaa taiottua tukka jollekin muulle mutkalle kuin nutturalle. Kun kosteana kiinni laitetut hiukset tänään avasi, oli tilalla kivat kiharat joista syntyi kolmen pinnin avulla näin kiva kampaus.

 

 

Kommentit (3)

-Hiuspehko

Eli siis tuossa kolmen pinnin versiossa, ei tuossa arkikuvassakaan ole moittimista ;)

Henrietta

Mä olen sitten toista laitaa: hiukset on harjattava monta kertaa päivässä ja hermot menee, jos hiuksissa on a) lakkaa b)muita muotoilutuotteita c)permanentti. Tämä tuli todettua ja todistettua pari vuotta sitten, kun laitatin permiksen, koska halusin hiukset irti päänahasta ja kiharalle. Käytäntö olikin sitten ongelma, kun harjata ei voinut tai näytti sähköiskun saaneelta :)
Niinpä mun tällä hetkellä hiukan lyhempi polkka valuu sujuvasti pitkin päätä.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat