Mä en itke enää joka päivä. En välttämättä edes joka viikko. Juuri muutama päivä sitten mietin, että pitkälle on tultu talven synkimmistä erosurun ja toivottomuuden hetkistä. En minä voi mitenkään väittää, että tuntisin itseäni vielä onnelliseksi tai että olisin vielä oppinut pitämään tästä eron jälkeisestä elämästäni. Mutta olen tavallaan alistunut sen edessä, että tällaista elämä nyt on. Aurinko nousee ja laskee joka päivä kaikesta huolimatta.

Valo ei oikein yllä vielä mun sisälle saakka, mutta tiedän jo, että sitä on olemassa. Nyt vaaditaan vain kärsivällisyyttä. On vielä ainakin jonkin aikaa siedettävä tätä vähän outoa oloa suunnatonta ajelehtimista. Kyllä ne toisenlaisetkin päivät sieltä joskus taas koittavat. 

Ei niistä surkeista epätoivon hetkistä ole silti vielä täysin päästy. Eilen iski melkoinen itkukohtaus, kun ajatus yksinäisistä pääsiäispyhistä alkoi kuristaa kurkkua. Kaverit ja tutut suunnittelivat ostoslistojaan perheen juhlapäivällisiä varten ja mä mietin vain, että onneksi edes lauantaina pääsee töihin, ettei pääsiäinen tunnu ihan niin pitkältä. 

Eihän se nyt ole mitenkään outoa olla yksin. Itseksenihän mä töllötän ison osan päivistä. Mutta jotenkin nää kaiken maailman ekat kerrat yksin, ilman sitä tyyppiä, jonka kanssa ehti 15 vuotta arkensa ja juhlansa jakaa, silti riipaisevat hieman sydänalasta. Sitä ehtii kuitenkin tuollaisessa ajassa muodostamaan aika paljon rutiineja ja perinteitä joten ilman niitä on vähän hukassa.

Mitä nyt, kun en enää menekään pääsiäisenä hänen vanhemmilleen syömään? Kenen kanssa minä nyt suuntaan vappuna brunssille? Juhannuksen ruokia oli ihana suunnitella yhdessä ja tikkataulukakusta oli jo hyvää vauhtia tulossa meidän yhteinen perinne.

Kuvassa pääsiäiskukat minulta minulle

Tässä on siis monta tilannetta vielä edessä ensimmäistä kertaa itsekseen ja omillaan. Pitää luoda uusia rutiineja, löytää uusia sosiaalisia ympyröitä.  

No, tänään sitten itse asiassa vietettiin hetki aikaa yhdessä exän kanssa. Molempien pitkäperjantai oli yksinäinen, joten suuntasimme yhdessä lounaalle ja ostoksille. Yhteisen kummilapsen synttärilahjan lisäksi shoppailtiin mm. kenkiä hänelle. Oli siinä jotain outoa. Vierellä oli ihminen, joka on monella tavalla niin kovin tuttu, mutta samalla nyt jo vieras.

Ei tästä pääsiäisestä nyt sitten niin yksinäinen tullutkaan kuin eilen itkuissani kuvittelin. Eilen illalla ihmeteltiin sinkkuelämän ihmeellisyyksiä viinilasin äärellä toisen vasta eronneen kanssa. Tänään opeteltiin kaverielämää entisen kumppanin kanssa ja huomisillaksi on alustavasti suunnitteilla leffatreffit ystävän kanssa. Että kyllä tämä tästä. 

Ystävistä puheenollen, yksi heistä lausui ääneen sen yhden todella positiivisen asian, mikä erosta on seurannut. "Me ollaan Veera vietetty ihan hirmu paljon enemmän aikaa yhdessä kuin ennen." Näin on käynyt monen ihmisen kanssa. Olen sekä lähentynyt monien ns. hyvän päivän tuttujen kanssa, mutta olen myös löytänyt uudelleen yhteyden usean vanhan ystävän kanssa. 

Moni pelkää, että ihmiset kaikkoavat ympäriltä, jos kertoo avoimesti että menee huonosti ja on surullinen. Mun kokemus on ollut ihan päinvastainen. Se, että olen ollut tunteideni ja vointini kanssa todella avoin, on tuonut ihmisiä lähemmäs. Tää on ehkä yhdellä tavalla eka pääsiäinen yksin. Mutta tää on myös eka pääsiäinen yhdessä monen kanssa. 

Olitpa yksin tai yhdessä, niin ihanaa pääsiäistä sulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (18)

Vierailija
1/18 | 

Mut juuri jätettiin pari päivää sitten. 8 vuoden suhde eikä itsellä käynyt hetkeäkään mielessä miksi ei oltaisi yhdessä aina. Tämän kaiken epätoivon partaalla edes hieman lohduttaa kuulla että kai siitä erostakin selviää,ajan kanssa jos ei muuten. En tiedä mikä siinä on,että aikanaan kun seurustelun aloitin suurinta huojennusta toi se ettei juhlapyhiä enää tarvitse viettää yksin,mikähän niissä eniten ahdistaa?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Voi ei, todella ikävä kuulla. Ohjeeksi ei voi sanoa muuta kuin että koitat selvitä vaan hetki kerrallaan. Välillä minuutitkin tuntuu tunneilta, mutta on vaan sinniteltävä pahimman yli. Mä en itsekään uskonut siihen vielä pari kuukautta sitten, mutta niin se vaan menee että päivä päivältä helpottaa aina ihan pikkuisen.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
2/18 | 

Jos ystävät eivät itse tajua tai tohdi kutsua sinua pääsiäispöytään, voisiko heille vihjaista, että tunnet olosi yksinäiseksi?

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jotenkin sitä kai ajattelee että tällaiset pääsiäiset, joulut sun muut on sellaisia että ihmiset haluaa viettää niitä varmaan petheen kesken (ne joilla sitä on), joten ei halua tuppautua ja tyrkyttää itseään mukaan.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Vierailija
3/18 | 

Mä aina vaan ihmettelen miksi te erositte kun selvästi sattuu olla yksin ja kuitenkin olette ihan hyvissä väleissä. Oliko kyseessä tämmöinen yhteinen päätös että suhde ei tunnu enää parisuhteelta ja on kasvettu erilleen vai jättikö toinen toisen?

Veera
Liittynyt2.9.2015

En mä ole eron taustoja julkisesti puinut enkä tule sitä tekemään. Eihän se että on hyvät välit tai vaikka ero olisi ollut yhteinen päätös tai ihan mitä vaan, tarkoita etteikö uusi elämäntilanne ja ero pitkä aikaisesta kumppanista sattuisi. Siitäkin huolimatta vaikka ero olisi se paras ratkaisu, on ihan normaalia surra ja tuntea kipua.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Seuraaja
4/18 | 

Täällä eräs blogisi seuraaja innolla jo odottaa sitä, että saadaan lukea uuden (tosi tarkoituksella olevan) ihmissuhteesi ilmestymisestä näille sivuille. Romantiikka kiehtoo ikää katsomaatta aina !

Oikein Leppoisaa Pääsiäistä toivotellen, Mummu Uudeltamaalta !

Veera
Liittynyt2.9.2015

Mä vähän veikkaan, että ei oo valitettavasti kyllä pitkään aikaan mitään sen suuntaista luvassa. 😬

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Lopullinen ero
5/18 | 

Sanotaan, että eka vuosi eron tai kuoleman jälkeen tuntuu pahimmalta! Eka joulu, eka juhannus, ekat synttärit, eka äitienpäivä, isäinpäivä jne. 

Itse olen kokenut menetyksen yllättävän kuoleman kautta ja jäin  vielä pienen lapsen kanssa yksin, hän toi toisaalta lohtua ja  samalla  motivaatiota jatkaa, kun tuli " heikko hetki". 

Näyttämisen halua, että selvitään ja  hyvät  verkostot auttoivat. Mutta  mielellään ei tietysti  muistele enää niitä alkuaikoja.......hukkuu  jotenkin muistojen sumuun...

Veera
Liittynyt2.9.2015

Juu, kyllä tää eka vuodenkierto varmaan on hankalin. Seuraavana vuonna ehkä jo osaa ajatella muutakin. Toivottavasti.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Mermar
6/18 | 

Huonoakin suhdetta voi surra, kokemusta 20 vuodesta. Monta pilallista joulua, juhannusta ja pääsiäistä. Ehkä se on tottumusta, ihminen pelkää luonnostaan kaikkea uutta. Ja kaikkea uutta seuraa erosta. Joskus se voi olla yksinäisyyttä, tai uusperhe arkea tai ihan mitä vaan. Rohkeana uusiin seikkailuihin. Se kannattaa, ennakkoluulot romukoppaan. Hauskaa pääsiäistä ja hyvää kesän alkua.

Veera
Liittynyt2.9.2015

Niin, eiköhän se ole ihan normaalia surra ja olla vähän eksyksissä suhteen päätyttyä vaikka ero olisikin ollut paras ratkaisu. Se on kuitenkin iso elämän muutos.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Fani
7/18 | 

Itse erosin kuukausi sitten. Hyvä päätös, ainoa oikea, mutta sattuu silti. Eron syitä meillä puolison kontrollinhalu, mustasukkaisuus jne. Olo on isosti helpottunut, silti suren. Mutta pakko luottaa siihen että aika parantaa.
Tsemppiä Veera <3

Veera
Liittynyt2.9.2015

Jospa se aika kuluis meidän molempien kohdalla, niin että kohta ei enää satu. :)

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Hei tosi hienoa, että sinä täysin random vieras ihminen esität tällaisia analyysejä tietämättä mistään mitään. 

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Severiina
9/18 | 

Miten ihana tuo ikoni/ikonimainen taulu kukkiesi taustalla! Kenen tekemä, voiko sellaisen hankkia itselleenkin? Kommentti juhlapyhäilmiöön: havahduin, kun Jani Toivola kirjoitti, että suomalaiset sulkee perheensä juhlapyhiksi, ja niihin on mahdotonta päästä osalliseksi tästä syystä. Jäin miettimään ja tajusin, että se on just näin ja se on ihan hullua. Miksi juhlitaan aina saman kaavan mukaan, jollain samalla "pyhällä" perhepiirillä? Haloo. Aion itse rikkoa tätä pöllöä ja syvälle juurtunutta kaavaa pian!

Veera
Liittynyt2.9.2015

Taulu on edesmenneen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen työ. Lapsuudenkotini peruja.

Ja totta kyllä tuo, että ahdistavaa ja hölmöähän se on luoda jotain liian tiukkoja ja aina samanlaisena (kunnes sitten tulee ero tms) toistuvia juhlaperinteitä, kun asioita voisi tehdä niin monella muullakin tapaa.

Vaikka paino vaihtelee, laukut mahtuvat aina!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 37-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat