Vuosi 2017 oli kaikkinensa uskomaton. Täynnä toinen toistaan hienompia hetkiä, upeiden ihmisten ympäröimänä.

Vuoden vaihteessa pelkäsin kolmekymppisiäni, mutta turhaan, koska se oli lopulta lähes pienin asia mitä viime vuonna tapahtui. Olisimpa tiennyt tammikuun 1. päivä, että viikko merkkipäivästäni olisin jo matkalla kiireelliseen leikkaukseen, koska sitä olis vähän kannattanutkin pelätä eikä käyttää kaikkia energioita yhteen pieneen lukemaan. 

No siitä selvittyäni seuraava iso hetki oli ensimmäinen juoksulenkki keväällä, jolloin meinasin alkaa itkemään koska se tuntui niin hienolta, niin pitkän ajan jälkeen. Muistan sen tunteen edelleen. Tulevan kevään eka lenkki tuskin tuntuu samalta, koska suklaa. 

Sen jälkeen tuli perinteinen tulehdus viisurien poiston jälkeen, pari nokkosrokkoo, yllättäviä oksenteluja, lasten vesirokko ja yksi uusi tulehdus kehossa, mutta oli myös kummipojan 1v. synttärit, kummitytön syntymä, ihania hetkiä kavereiden kanssa, hiihtolomareissu ja kesällä melkein kolme viikkoinen loma Kreikassa. Ja vuoden siihen asti kruunasi ehdottomasti kesäjuhlat heinäkuussa joita muistelen edelleen lämmöllä. 

Elokuussa töihin paluu 2,5v. mammailun jälkeen toi mukanaan toivotun rytmin elämään. Syksy meni lasten sairastellessa ja väsymystä vastaan taistellessa. Yllättäen yllätin itseni ylisuorittamasta.

Loppuvuodesta likkojen yllärireissu ja mieheni kanssa matka Milanoon päättivät tämän juhlavuoden oikein. Ja kuinkas muutenkaan, rakkausmetallia soittava orkesteri HIM päätti uransa tähän vuoteen ja sain todistaa heidän viimeisiä hetkiään kahdesti joulukuun aikana. Jotenkin tässä vuodessa moni asia meni niinkuin piti. 

 

Nyt kun uusi vuosi vaihtui en taas tiedä miten päin olisin kaikkien suunnitelmieni kanssa. Olen rauhaton ja malttamaton.

 

Tämä kirjoittaminen täällä on ollut minulle erittäin antoisaa ja olen mielestäni onnistunut tuottamaan ainakin pari hyvää kokonaisuutta. Tämä on ollut keino kertoa kuulumisia kenenkään niitä tiedustelematta. Tämä kuitenkin päättyy tänään. 

Tämä jää viimeiseksi jutuksi tällä kanavalla ja tällä nimellä. Kirjoittaminen kuitenkin jatkuu edelleen, vaan hieman eri aiheista eri foorumilla. Rauhaton sieluni ei pysty enää käsittelemään jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta siitä etten ole saanut tänne mitään hyvää aikaiseksi pitkään aikaan. 

 

Kynää ei saa enää kädestäni irti ja ajatukseni jatkavat lentoaan. Ja joskus vielä kirjoitan kirjan!

Kaikkea hyvää, 

Maikku

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2018
Tammikuu