Kaivoin vanhoja juttujani edellisestä portaalista ja päätin julkaista muutamia täällä uudelleen. Joten tässä:

Vanhoja tekstejä vol.1 

Kehityskeskustelut pariskunnille

Juttelimme taannoin mieheni kanssa, että kuinka hyvin tunnemme toisemme. Päätimme tehdä pienen tietovisan aiheesta. Kumpikin kirjoitti 10 kysymystä paperille itsestään, lopuksi vaihdoimme kysymykset ja aikaa oli 10min vastata niihin. Muutamassa minuutissa olimme molemmat valmiita, mutta vain toinen meistä loisti vastauksillaan. Mieheni. Hän tiesi mm. meikkivoide-ja kasvovoidemerkkini ja äitini tyttönimen ym. Yllätyin, pakko myöntää! Mutta hän olikin laatinut vähän erilaisia kysymyksiä, tyyliin `mitä tapahtui vuonna 1999, elokuun 15. pv?`. Hän haki siis tällä sitä, että olenko kuunnellut häntä alkuaikoina, kun on kertonut elämästään tarinoita.

Kilpailun palkintona oli irtokarkkien enemmistöosuus, mutta tuloksen selvittyä en hyväksynyt sitä, koska ymmärtänette sen, että kysymyksen eivät olleet yhtään tasavertaiset. Emme vielä spekuloineet, että mitä tulokset kertoivat meille, mutta ehkä sekin on vielä edessä.

Tein äsken itsearvioinnin omasta ammatillisesta osaamisestani koulua varten. Mietin siinä kirjoittaessani, että tällaisia pitäisi tehdä ihan muussakin mielessä välillä. Kirjoittaa ylös, että missä on hyvä ja missä olisi parannettavaa. Mihin kaipaa jeesiä ja missä voisi auttaa muita.

Se olisi muuten vielä parempi ja varmasti tehokkaampi, jos puoliso tekis sen sinusta. Ehkä ehdotankin sitä seuraavaksi. Täytyy vaan valita oikea mielentila tuollaisen tekemiseen, ettei mene ihan tunteisiin itsestäni tuleva palaute. Tiedän kyllä kehityskohtani, mutta ei niistä puhua tarvi.

Työelämässä pidetään määräajoin kehityskeskustelut. Arvioidaan sekä omaa, että esimiehen tapaa toimia. Lopuksi kirjataan ylös tsempattavat kohdat ja aikataulu niiden toteuttamiselle. Ehkä parisuhteen kehityskeskustelutkin olisivat paikallaan välillä. Siihen voisi ottaa tueksi nuo itsearvioinnit jotka yllä mainitsin. Businesstä tämä elämäkin tavallaan on, niin miks ei käytettäisi samoja, hyväksi havaittuja keinoja parantaa `tulosta ja työhyvinvointia`.

Minä olen ollut esimies joskus, joten se rooli on jäänyt mulle päälle aika vahvasti. Eli meillä keharit menis niin, että mä arvioin ja annan vinkkejä jatkoon. Ja minuun kohdistuvat olisivat tarkkaan harkittuja ja maltillisia. Eihän kukaan uskalla koskaan pomolleen sanoa suoraan, koska jatkossa saattaa joutua huonompaan asemaan tai ainakin esimiehen salaiselle mustallelistalle. 

Tosi hyvä idea itseltäni ja tosi hyvä on myös se, että mieheni ei lue näitä mun postauksia, koska tää esimies-alainen asetelma ei ehkä menis läpi. Saattais jopa vaikuttaa `tilikauden loppupuoleen negatiivisella tavalla`. Tarkoitan siis, että jouluhan tuolla jo koputtelee oveen. 

 

Eli siis, on ehkä paikallaan välillä tsekata millä malilla se oma, tärkein yritys on. Istua alas ja käydä läpi, painaako jokin toisen mieltä. Ettei käy niin, että lööppien tapaan `ajauduttiin erilleen´. Varsinkin pienten lasten kanssa kun elämä voi olla aika vauhdikasta, ettei oikein tajuakaan kuinka nopsaa viikot ja kuukaudet menevät. Tän mun sisäisen radiopsykologin herääminen tänä syksynä on tehnyt meille ainakin sen, että asioista on puhuttu enemmän. Nykyään meillä on myös joka viikko 1 tunti parisuhdeaikaa. Istumme hiljaa sohvalla ja katsomme tv-sarjan Silta. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram