Olimme puhuneet lapsille alkuviikosta, että jos säät vain sallivat mennään yhdessä Turkuun katsomaan suuria purjelaivoja. Tietenkin, koska Tall Ships Races.

Ja niin me mentiin. Monen muun ihmisen kanssa. Aurinko porotti melkein pilvettömältä taivaalta ja nilkkoihin asti ulkottuvissa farkuissa oli suorastaan paahtavan kuuma. Ihmisiä oli tungokseksi asti, jokainen ruokapaikka tupaten täynnä ja loppupäivästä askelmittariin kertyneitä askelia likemmäs 20 000.

Täytyy nostaa hattua meidän todella reippaille lapsille, jotka jaksoivat lämpimän päivän, ihmistungoksen, ruokapaikan metsästämisen ja monet kävelykilometrit niin uskomattoman hienosti. Itselläni meinasi usko loppua kovan nälän kanssa tapellessa ( kröhöm... ) ja taas sain oppia lapsiltani jotain uutta - kumpa itsekin välillä osaisi suhtautua asioihin kuten pienet maailmaa ihmettelevät lapset.

Mun piti ottaa paljon enemmän valokuvia suurista ja todella hienoista purjelaivoista, mutta tässä kaikki mitä sain otettua. Siskoni kamera painaa tuhottomasti vanhaani verrattuna ja tuolla oli enemmän hyötyä vapaista, kuin varatuista käsistä.

Mutta onhan noi laivat nyt todella hienoja! Miettikää miten kaukaa jotkut niistä ovat tulleet ja miten kauan niillä on mahtanut matkanteko kestää. Uskomatonta, että joku saa elämässään tehdä tällaisia matkoja tuollaisilla laivoilla. Tuo kuvassa ylhäällä oleva " merirosvolaiva " haki laivaansa miehistöä. Kylttiä lukiessani mietin hetken, että ellen olisi kahden lapsen äitä ja muutenkin jo pitkässä parisuhteessa oleva ja jo näin " vanha ", aivan varmasti menisin heti kapteenin puheille ja värväytyisin miehistöön. Mitä kaikkia seikkailuja siellä saisikaan kokea ja mihin sitä mahdollisesti voisi ajautua. Mikä mahdollisuus ja seikkailu!

Mietin myös, että kuinka ihanaa olisi omistaa ylipäätään purjevene. Edes sellainen pieni, suomen vesille sopiva. Miten ihanaa olisi seilata sen kanssa merellä tai vaikka lähteä täysin vieraille vesille. Viettää kokonainen kesä purjeveneessä, lasten kanssa. Tehdä siitä sellainen meidän perheen traditio, tapa ja perinne. Sellainen joka siirtyisi meidän lapsilta heidän lapsilleen. Jokin juttu mitä aina odottaa, kun tulee kesä.

Yhteinen harrastus, joku sellainen mihin upottaa aikaa ja rahaa yhdessä.

Ihanaa lauantai-iltaa, puss!

Kommentit (0)

Seuraa 

Siitä se idea sitten lähti. Ihan kamalan suuresta kriisistä ja pohjamudissa rypemisestä. On todella vapauttava tunne kun yht`äkkiä tajuaakin, että on Täysin OK olla sitä mitä on.

Ja siksi kirjoitankin juuri siitä.

Ja vähän myös talomme rakentamisesta, juoksemisesta, lukemisesta ja taivaanrannan maalaamisesta.

Ota yhteyttä:

taysinokblogi@gmail.com

 

Instagram