Tämä on tapahtunut lukemattomia ­kertoja. Istun mielestäni ihan edustavan näköisenä työpaikan ruokalassa ja juttelen puoli­tuttujen kollegoiden kanssa fiksusti niitä ­näitä. Kun nousen paikaltani ja katson ­seuraavan kerran peiliin, näen ne. Ne tursuavat olkapäiltäni kohti kaulaa ja kainaloitani, ja näytän idiootilta. 

Nyt riittää, tuuletushihnat! En tiedä, mitä varten teidät on tehty (varmaan siksi, että paita pysyy ­henkarissa halpisketjun täysissä rekeissä), mutta nyt tiedän, mitä minä teen teille.

Tästä lähtien leikkaan teidät heti irti ja vien ­ystävälleni, joka kuulemma käyttää nauhoja askartelussa. Uusiokäyttäköön teidät vaikka roikkuvien pääsiäiskoristeiden viimeistelyyn!

Kommentit (0)

Seuraa