Tyyni meri rauhoittaa mielen.
Rantapaseon "turistitorilla" on aina vilskettä.
Välillä voi vaikka istahtaa kauniille penkille lepuuttamaan jalkojaan ja mieltään suihkulähteen solinan äärellä.
Kaduilta löytyy useita ravintolaterasseja, jotka täyttyvät iltaisin ruokailijoista ja iloisesta puheensorinasta.
Tähän maisemaan on vaikea kyllästyä.

Luin jokin aika sitten tuskastuneen muuttomiehen avautumisesta sosiaalisessa mediassa. Hän tuntui olevan pohjattoman pettynyt siihen, ettei Espanjassa ollutkaan niin paratiisin omaista kuin hän oli kuvitellut. Asunnon kanssa oli suuria ongelmia, ympäristökin oli ihan tavanomainen, eikä aurinkokaan lämmittänyt riittävästi.

Toiset ihmiset lähtevät etsimään paratiisiaan ulkomailta. Onko se lämpö ja loputon auringonpaiste, tai kuvitelma siitä, että elämä on parempaa toisaalla; ehkä sitä kuvittelee, että lähdön myötä kaikki ongelmat jäävät taakse. Tai ehkä se on vain ajatus omasta paikasta ja onnellisuudesta, jota pitää etsiä. 

Minä etsin omaa paikkaani pitkään. Muutin töiden perässä ulkomaille, ja nyt listalla on kotimaan lisäksi viisi maata, joissa olen asunut lyhyempiä ja pitempiä aikoja. En oikein tiennyt, minne kuuluisin, joten annoin työn ja elämän kuljettaa aikansa. Omaa paikkaa ei löytynyt, mutta kasvoin matkan varrella hurjan paljon. Opin ymmärtämään, ettei ruoho aidan toisella puolella ole vihreämpää, vain erilaista.

Opin myös ymmärtämään, ettei paratiisi ole paikka, vaan mielentila. Kun lopulta löysin paikkani, se olikin kotimaassa, lähellä lapsuusaikani maisemia. Tajusin, ettei paratiisi tarvinnut muuta kuin sen, että on onnellinen. Minun onneni ja paratiisini oli perhe, missä tahansa kotimme olisikaan ollut. 

Eron myötä  palasin takaisin etsimään omaa paikkaani, mutta jälleen aiempaa viisaampana. Ymmärrän nyt, että elämä on aidosti tutkimusmatka. Jos vain sallit, elämä opettaa sinulle joka päivä jotain uutta, avaten silmiäsi hitusen lisää kerrallaan, tehden sinusta vahvemman. Elämän eri käänteiden ymmärtäminen on välillä vaikeaa, ja joskus on otettava etäisyyttä nähdäkseen asiat selkeämmin. Mutta paratiisia en enää etsi. Vaikka perheen muoto on muuttunut, se on edelleen minun onnellisuuteni lähde. Tuo pieni napero tuossa vieressä, jonka silmin tutkimme ympäristöämme. Paratiisi on meille mielentila. Kun olemme onnellisia, olemme perillä.

Seuraavassa kirjoituksessa avaan lisää sitä, millaista asuminen Espanjassa on. Luvassa on myös jouluista hömpötystä, joka on käynnistynyt täällä Torreviejassakin toden teolla!

 

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Syyskuussa 2018 koti-Suomen maisemat vaihtuivat Espanjan Torreviejaan, jossa aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, ilmasto on lämpimän välimerellinen ja ihmiset ystävällisiä. Meidän kahden hengen surffiperheemme eli minä ja pieni poikani lähdimme rakentamaan uutta seikkailua eron jälkeen. Olemme aina saaneet virtaa merestä, meri-ilmassa hengitämme vapaammin, huuhdomme huolemme aalloissa leikkien. Meren äärellä olemme onnellisimpia. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme!

Hae blogista