Turistit Alicantessa
Uutta ja vanhaa katutaidetta. Alicante
Myös Alicantessa on monta mahdollisuutta pysähtyä ihailemaan hiekkarantaa Välimeren äärellä - kaupungin keskustassa.
Manolo Valdésin Butterfly. Alicante.
Torrevieja tarjoilee myös luonnollisempia rantoja päiväkävelyn maisemaksi.
Pääsimme suppailemaan veljenpojan ja hoitokoiran kanssa. Taustalla Torreviejan Los Locos -ranta.
Helmikuussa riittää tilaa rannalla vaikka omalle pienelle haaveiluhetkelle.

Helmikuu on käynnistänyt paljon odottamamme ajan, jolloin monet ystävistämme tulevat meille vierailulle. Ehdimme jo itsekin käväistä tässä välissä viikon työmatkalla Helsingissä, joka tyypilliseen tapaan tarjoili parastaan - pari plusastetta ja harmaata räntäsadetta. Kotimaassa oli kuitenkin mukava käydä, nähdä perhettä ja ystäviä - ja lunta, sitä oli itse asiassa tullut jo ikävä!

Oli kuitenkin mukava myös palata takaisin Espanjan kotiin, jossa kevätaurinko lämmittää jo kivasti ja päivät pitenevät hyvää vauhtia. Uima-altaan vesi on vielä hyisen kylmää, mutta useina päivinä ulkona on tarjennut päiväsaikaan jo shortseissa ja t-paidassa.

Ensimmäisenä luonamme vierailivat veljeni ihanine poikineen viikon talvilomalla. Saapumispäivä osui sunnuntaille, joten luonnollisesti suuntasimme ensimmäisenä suoraan Alicanten lentokentältä Torreviejan maalaismarkkinoille. Haimme markkinoilta mukaamme juustoja ja leikkeleitä, hedelmiä ja vihanneksia, leipää ja jopa kotitekoista viiniä, joka osoittautui kuitenkin enemmän kiljun kaltaiseksi tekeleeksi ja jäi nauttimatta. Markkinat tarjoavat kuitenkin myös laadukkaita lähialueen viinejä, kun viitsii tutustua vähän tarkemmin tarjontaan. 

Maanantaina pojat tutustuivat kaupunkiin kävellen. Torrevieja on tällaiseen juuri sopivan kokoinen, tarjoten samalla sekä korttelikaupungin vivahteita että kilometrejä pitkän rannan, jonka varrella voi ihailla kauniin turkoosia Välimerta. 

Talvilomavieraamme ovat kiipeilevää sorttia, ja tiistaina hinku lähemmäs vuoria poltteli jo kovasti poikien varpaita. Alicanten seudulla on runsaasti erilaisia päivävaelluskohteita, mutta lähimmät vaikuttivat olevan liki sadan kilometrin päässä. Matka tuntui liian pitkältä puolen päivän retkelle, mutta lopulta Google Maps tarjosi vaellusreitin, jonne oli matkaa vain 55 kilometriä. Parking Cid -nimellä löytyvä reitti tarjosi pojille erinomaisen viihteen retkelle; mukavaa nousua muutama kilometri, upeat maisemat perillä, ja kohde sellaisen ajomatkan päässä, etteivät lapset ehtineet kyllästymään autossa istumiseen.

Keskiviikkona oli vuorossa päivä Alicantessa. Työskenneltyäni aamun lähdimme ajelemaan Alicanteen, joka sijaitsee Torreviejasta vain reilun 40 kilometrin päässä. Kohteeksi olivat valikoituneet Alicanten suosituimpiin kuuluva nähtävyys, Benacantil-vuoren huipulla sijaitseva Santa Bárbaran linna, sekä Alicanten vanha kaupunki. 
Pienen suunnistamisen jälkeen saimme auton parkkipaikalle, ja kävelimme läpi ihastuttavan Explanada de España -kävelykadun kohti linnan sisäänkäyntiä. Linnaan pääsee mm. hissillä, jonka oletimme olevan "maisemahissi". Kyseessä oli kuitenkin tavallinen hissi ilman komeita näkymiä, ja kun koiran kanssa hissiin ei ollut asiaa, jäimme minä ja hoitokoiramme läheiseen rantakahvilaan töiden ääreen lomalaisten suunnatessa kulkunsa linnaan. Itse hissin sisäänkäynti saattaa olla hankala löytää, sillä se on hyvin huomaamaton aukko kalliossa, vilkkaasti liikennöidyn tien varrella. Google Maps ohjaa kuitenkin hyvin perille, ja ylhäällä historiallisen nähtävyyden lisäksi tarjolla on upea näköala Alicanten yli. Linnasta löytyy myös ravintolapalveluita ja wc. Hissilipun hinta on 2,70 €. 

Linnaseikkailun jälkeen keräännyimme jälleen yhteen ja suuntasimme kohti vanhan kaupungin katuja etsimään ruokapaikkaa. Huomasimme olevamme keskellä siestaa, sillä monet ravintolat olivat kiinni. Kaupungin pienet kadut ja aukiot kuitenkin viehättivät, ja pienen kävelyn jälkeen osuimme kadulle, jolta löytyi useampi mukava, auringonvalossa kylpevä terassi. Ruokailun jälkeen olikin jo aika suunnistaa takaisin kotiin. 

Torstaille suunniteltu suppailu siirtyi seuraavalle päivälle paikallisen surfvuokraamon ollessa suljettuna, ja bussiajelu lähikylään peruuntui, kun bussikuski kielsi koiran mukaantulon. Niinpä vietimme päivän lompsien jälleen kaupungin katuja ja herkutellen rannan ravintoloissa. 

Perjantaina pääsimme vihdoin suppailun äärelle ja suuntasimme lautoinemme Torreviejan Los Locosin rantaan, joka tarjoaa paitsi turvallisen paikan lautailutreenille, myös läheisen Pizzeria 222:n loistavan terassin nettiyhteyksineen. Istuin tyytyväisenä töideni äärellä auringonpaisteessa, nauttien maukkaasta cafe con lechesta, kun vieraani valmistautuivat perusteelliseen polskintaan viileän virkistävässä Välimeressä.

Ja pääsinpäs lopulta itsekin, pitkän odotuksen jälkeen, takaisin laudan päälle! Ilmatäytteinen SUP ei ole paras mahdollinen aaltoajeluun, mutta päivän aallot olivat kuitenkin lilliputin kokoisia, mikä mahdollisti vettä pelkäävän hoitokoirani ensimmäiset otteet SUP-laudan päällä. Luonamme majailee ystäväni kääpiöpinseri, joka ei ole suurikaan veden ystävä, mutta on valmis tekemään lähestulkoon mitä vain saadakseen vain olla mukana. Niinpä pienen houkuttelun jälkeen haukkukaverini seisoi tukevasti laudan päällä hakiessamme tuntumaa pieneen aallokkoon yhdessä lomalaisten kanssa.

Perjantai-illan vietimme yhdessä ystävien kera, ja lauantaina jo ennen kukonlaulua oli vieraiden aika nousta kotilennolle. 
Ajellessamme nukkuvan surffidudeni kanssa takaisin kotiin Alicanten lentokentältä aamun hämärässä en malttanut olla pohtimatta, miten hyvää "omien ihmisten" vierailu luonamme tekeekään meille. Samalla se lujittaa siteitä, mutta myös muistuttaa meille, etteivät tärkeät ihmiset katoa mihinkään, oli välimatka miten pitkä tahansa.

Seuraavat vieraamme saapuvatkin jo huomenillalla - saapas nähdä, mitä kivaa keksimmekään heidän kanssaan! Until then, voikaa hyvin, mussukat!

Note - paikkoja, jonne ei koiran kanssa pääse: Alicantessa Santa Bárbaran linna, Torreviejassa bussi La Mataan sekä huikean pitkä aallonmurtaja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Syyskuussa 2018 koti-Suomen maisemat vaihtuivat Espanjan Torreviejaan, jossa aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, ilmasto on lämpimän välimerellinen ja ihmiset ystävällisiä. Meidän kahden hengen surffiperheemme eli minä ja pieni poikani lähdimme rakentamaan uutta seikkailua eron jälkeen. Olemme aina saaneet virtaa merestä, meri-ilmassa hengitämme vapaammin, huuhdomme huolemme aalloissa leikkien. Meren äärellä olemme onnellisimpia. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme!

Hae blogista