El Palmarin ranta houkuttelee muutamia ihmisiä ympäri vuoden ihailemaan Atlantin aaltoja.
Huikaiseva auringonlasku El Palmarin surfrannalla.
Vuoret värittävät espanjalaista maisemaa.
Kotirannalla riittää vilinää talvenkin keskellä.
Sangrian äärelle on mieluisaa pysähtyä kesken päiväkävelyn.

Me olemme varsin liikkuvaista sorttia, ja onkin erikoista, että olemme pysytelleet paikallamme siitä saakka, kun muutimme Suomesta tänne Torreviejan auringon alle, syyskuun lopulla. Niinpä kolmen kuukauden perusolemisen jälkeen tuntui hurjan hyvältä kääntää auton nokka kohti Etelä-Espanjaa ja suunnata ystävien luo joulun viettoon!

Suomalainen ystäväperheemme talvehtii kauniissa surffikohteessa El Palmarin rannalla, jossa Atlantin aallot kuohuvat, ja jonka vastapäätä, meren toisella puolella, sijaitsee tyystin toisenlaisen kulttuurin omaava Pohjois-Marokon Tanger. Matkaa meidän retkellemme kertyi mennessä 655 ja tullessa 667 kilometriä maassa, jonka läpi en ollut ennen ajanut; autolla, jonka kunto arvelutti; matkakaverina kohta 5-vuotias Nappulaiseni. Auto oli kuitenkin huollettu ja vakuutukset kunnossa, ja pojalla riittävästi evästä ja viihdykettä. Siispä talla pohjaan!

Ostin suomalaisen tuttavan avulla meille menopeliksi käytetyn auton, joka on hyväkuntoinen ja turvallinen, mutta jolla edellinen, vanhemmanpuoleinen omistaja ei ollut ajanut juuri kauppareissuja enempää. Suunnittelin ajoreittimme sen mukaan, että välttäisimme tietullit, joista tälle meno-paluumatkalle kertyisi helposti 80-100 euron lisäkustannus.

Lähdimme jouluaaton aattona aamupäivällä Torreviejasta sisämaata kohti, ja Murcian kulmilta pääsimme Autovia del Mediterraneolle, moottoritielle, joka alkaa Barcelonasta ja päättyy Algecirasiin. Tie oli hyväkuntoinen ja nopea ajaa, mutta ajamisen rentous muuttui nopeasti jännittäviksi hetkiksi, kun moottoritie lähti kiipeilemään läpi korkeiden vuortenrinteiden. Pappa-autoni tuntui hyytyvän jokaiseen ylämäkeen, ja lähes koko menomatka olikin yhtä jännittämistä, kunnes päästiin laskeutumaan Gibraltarin ohi Tarifan kupeeseen.

Maisemat olivat kuitenkin huikeita seurata! Kotiseutumme enemmän ruskeaan kääntyvät sävyt vaihtuivat pikkuhiljaa elävän vihreiksi rinteiksi ja laaksoiksi, ja lähestyessämme Málagaa upea, syvän turkoosin värinen meri kimmalteli tuon tuostakin horisontissa. Kiertäessämme tietullit reittimme kulki Fuengirolasta Marbellan ja Esteponan läpi, ja ymmärrän nyt, miksi niin monet suomalaiset suuntaavat talveksi tälle seudulle. Kaikkialla oli houkuttelevan vehreää, yleisilme siisti ja meri aivan vieressä. Alueen kauneus valtasi minutkin, jättäen jälkeensä halun tulla uudestaan tutustumaan alueeseen paremmin.

Pääsimme lopulta kunniakkaasti, auringon laskeutuessa, perille El Palmariin, jossa vietimme kolme yötä ihanien ystäviemme luona. El Palmar ei ole juuri muuta kuin pieni kylä peltojen keskellä, mutta samalla lainelautailijoiden laajalti tuntema surffikohde. Aallot ovat puhdasta herkkua surffareille, ja itse ranta on puhdashiekkainen ja sopivasti syvenevä, joskin virtauksia paikassa on runsaasti. Alueen surffikoulut opastavat kokemattomankin turvallisesti lainelautailun ja aaltosuppailun saloihin, ja hyvinä kelipäivinä ranta tarjoilee loistavia spotteja myös leijasurffareille.

Sää suosi meitä ja salli lapsille makoisat leikit pihalla ja rantahiekassa, minun siemaillessa sisääni vihreän laakson ja Atlantin upeiden tuoksujen yhdistelmää. Nautimme olostamme ja herkuttelimme masumme kylläisiksi niin espanjalaisin herkuin kuin perinteisen jouluruuankin äärellä.

Kävimme pyörähtämässä myös läheisessä Conilin kaupungissa, johon ihastuin välittömästi! Conil de la Frontera on 22.000 asukkaan merenrantakaupunki, jonka hiekkaranta jatkuu 7 kilometrin päähän El Palmariin. Pienen kaupungin valkoiset talot, kapeat kujat ja vanha kaupunki, johon emme ehtineet vielä tutustumaankaan, jättivät tunteen: tänne on tultava uudestaan. Ehkä sitten seuraavalla pidemmällä retkellämme, jolloin käymme kurkistamassa lähellä sijaitsevan Cádizin surffirantoja!

Kotimatkalle suuntasimme sisämaan kautta, ja heti liikkeelle päästyämme pystyin vain ihailemaan näkemääni! Vihreys suorastaan huokui laaksoista ja rinteiltä! Osalla matkasta moottoritie vaihtui tavalliseksi maantieksi, joka kulki läpi kylämaisemien ja kiemurteli serpentiininä vuorten rinteillä. Granadan tienoilla maiseman valtasivat lumiset vuorten huiput, jotka tuntuivat kuin paketoivan kaiken näkemäni yhdeksi kauniiksi muistoksi. Loppuhuipentumana autonikin tuntui viimeisen parin tunnin ajomatkan aikana päässeen puhdistumaan karstoistaan, ja onnistui kiipeämään mäen toisensa jälkeen yhä ketterämmin. Kotiin päästyämme olimme väsyneitä, mutta molemmat iloisia tehdystä retkestä. Lämpimät kiitokset vielä ystävillemme, jotka tarjosivat meille kohteessa upean majapaikan ja loistoseuraa!

Vaikka retki oli pitkien ajomatkojen myötä raskas, se myös avasi solmuja, jotka olivat kuin huomaamatta kavunneet jumittamaan olemustani. Olemme aina reissanneet paljon niin kotimaassa kuin ulkomailla, työn ja harrastusten merkeissä. Espanjaan muuton jälkeen olemme rakentaneet uutta elämää päivä kerrallaan, ja se on oikeastaan vaatinutkin paikallaan pysymisen, jotta onnistuisimme oppimaan paikallisen elämäntavan ja arjen rytmit. Samalla kuitenkin huomasin tulleeni levottomaksi ja kerääväni paineita työn ja arjen pyörittämisestä. Autoretken tekeminen muistutti mieleen, miten hyvää tekee irtautua toisinaan tutusta rutiinista ja sallia itselleen tauko arjesta. Olen aina ollut suorittaja, mutta eron myötä päätin muuttaa elämäntyylini sellaiseksi, mikä sallisi ahkeran työnteon, mutta myös antaisi aikaa itselle ja lapselle. Retkemme oli hyvä herätys kiinnittämään huomiota omaan ja lapsen jaksamiseen ja hyvinvointiin.

Hyvinvointiamme on parantanut myös mummulan väen saapuminen Torreviejaan! Mummu ja Pappa lensivät Suomesta vieraiksemme ja kolmen viikon loman viettoon, ja voi miten tuo pieni surffipoikani onkaan iloinnut, saadessaan viettää aikaa tuttujen, tärkeiden ihmisten kanssa! On leikitty, seikkailtu ja herkuteltukin. On myös opittu mummulan väen tarina aniliininpunaisista alushousuista, jotka on lähetettävä jokaiselta matkalta vanhalle ystävälle matkamuistoksi. Kävimme oikein metsästämässä pöksyjä sunnuntaimarkkinoilta, sillä asiaa ei ajanutkaan ihan mitkä tahansa pöksyt! Hypisteltyämme pöksyjä kojussa jos toisessakin onnistuimme vihdoin löytämään asiansa ajavat kalsongit – ja takuulla, aina tästedes suunnatessani sunnuntaimarkkinoille muistan ikuisesti nuo aniliininpunaiset alushousut!

Me jatkamme täällä alkaneen vuoden lumoissa nauttien lämpimistä päivistä ja valosta, joka ajaa näin talvenkin aikana monet kylpemään rannoille aurinkoon. Seuraavan kirjoituksen ääressä pohdin kaiken maailman Tindereitä ja järjestelen muuttoamme astetta viihtyisämpään kortteeriin.

Hyvää Uutta Vuotta 2019 juuri sinulle!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Syyskuussa 2018 koti-Suomen maisemat vaihtuivat Espanjan Torreviejaan, jossa aurinko paistaa yli 300 päivää vuodessa, ilmasto on lämpimän välimerellinen ja ihmiset ystävällisiä. Meidän kahden hengen surffiperheemme eli minä ja pieni poikani lähdimme rakentamaan uutta seikkailua eron jälkeen. Olemme aina saaneet virtaa merestä, meri-ilmassa hengitämme vapaammin, huuhdomme huolemme aalloissa leikkien. Meren äärellä olemme onnellisimpia. Tervetuloa seuraamaan seikkailuamme!

Hae blogista