Heti aamusta oltiin jo aika innoissamme. Oltiin päätetty lähteä vähän katselemaan lähellä olevan markkinapaikan mattotarjontaa. Siis ihan vaan katselemaan.

Kun vain tietäisi mistä aloittaa?Abu Dhabin mattotorilla riittää liikkeitä ja miehiä valkoisissa asuissa odottamassa asiakkaita. Maaginen paikka jossa tunnelma tuntuu olevan jotenkin pysähtynyt. Kuinka kauan miehet ovat odottaneet siinä samassa asennossa, risti-istunnassa tai rennosti seinään nojaten?

Jostain oli aloitettava, eli auto parkkiin ja viisi kuusi lähellä olevaa liikkeenharjoittajaa aktivoituu silmänräpäyksessä. Tultiinpa hyvään aikaan kun juuri sinä päivänä tuntui olevan paljon tarjouksia. Ai niin ja erikoistarjouksia  only for you brother !  Vettä ja teetäkin oli tarjolla, mutta me oltiin ihan okei ja haluttiin selvitä tästä ilman liian pitkiä myyntineuvotteluja. Jos mahdollista.

Sitäpaitsi, ihan vaan katseltiin, mitään ei ole pakko ostaa. Vaikka valmiiksi nostetut, vähän niin kuin tähän hommaan korvamerkatut  setelit tuntuivat pikkasen kuumottavan taskussa.

No jos jotain kivaa löytyy niin sitten ehkä joku pieni.....

Sitten oltiinkin jo liikkeen sisällä kuin kaksi Liisaa ja ihmeteltiin meidän eteen ja jalkojen alle aukenevia toinen toistaan ihanampia mattoja. Vähän liian isoja. Vähän liian pieniä. Turhan paksuja. Liikaa vihreää ja liian vähän punaista. Mikä on laatu ja mitä siitä kannattaisi maksaa? Tämä sopisi olohuoneeseen ja tämä keittiöön ja….oisko niitä ihan pieniä ovimattojakin? Tingata pitää vähintää puolet ensimmäisestä ääneen sanotusta summasta ja jos lopputuloksena on pettyneen näköinen myyjä niin ostaja on onnistunut.

Nyt voisi heristää sormella ekologisuudelle ja järjenkäytölle mutta koska tässä globaalissa maailmassa ympäri mennään ja yhteen tullaan niin ihan katselun tuloksena meillä on nyt kaksi kivaa mattoa. Abu Dhabista ostetut, iranilaisesta silkistä koneommellut, Belgiassa valmistetut arabityyliset matot jotka meille möi afganistanilaiset miehet. Ei käsinkudottuja persialaisia. Ei mulperitoukan kotilosta pursotettua siimaa. Mutta meille sopivat ja mieleiset, kevyet ja ohuet, kivat arabityyliset matot. Eikä kukaan ollut pettynyt. Kaikki hymyiltiin, myös myyjä.

En tiedä ketä narrattiin tai kuka haksahti, mutta seuraavana päivänä mies sai meidän kaupoista vähän rakentavaa palautetta. Paikallisten työkavereiden mukaan oltiin kuulemma maksettu liikaa ja on selvää että seuraavalla kerralla tarvitaan mukaan koko asiantuntijajoukko. Mieheni sai kollegaltaan AbdulMunemilta kehotuksen palata afganistalaisten luokse sillä oli selvää että nämä kaupat olivat vielä kesken! Meidän kuului ehdottomasti hakea yksi matto lisää samaan hintaan. Se kuulemma kuului meille!

Joten nyt meillä on kolme kivaa mattoa.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat