Kirjoitukset avainsanalla farmilla

Ihana ihana Australia. Ystävälliset ja rennot ihmiset jotka saivat tuntemaan oloni todella tervetulleeksi. Varsinkin maaseudulla jossa ei tuntunut olevan huolta huomisesta. Säkkipimeät yöt ja tähtikirkas taivas pikkukylän yllä. Aurinko nousee ja aurinko laskee joka tapauksessa, kellonajoilla ei ole niin väliä kunhan kaikki tarvittava tulee päivän aikana tehtyä.

Kuten pikku Muu-cown ja Bään syötöt. Hevosten hoito ja ratsastus.

Lampaiden paimennus ja lehmälaumojen paikannus kumpuilevissa maisemissa.

Solahdus farmielämään kävi nopeasti. Heti aamusta sekoitin maitovastiketta pelastetuille eläinvauvoille ja riensin aamusyöttöön innoissani. Olkapään takana saattoi kurkkia hevonen  tai jaloissa pyöriä lammas. Koirat ja hanhet kaikki omassa järjestyksessä, vuorotellen haukkumassa ja trööttäilemässä. Onnekseni sain kuulla että myrkylliset käärmeet pysyttelivät koloissaan näin talviaikaan, sen sijaan taloon asettuneella hiiriperheellä riitti vauhtia pitkin viikkoa. Dingoista kuulin vain puhuttavan, kiertelevät kuulemma kulmia meidän muiden nukkuessa.

Kokkasin nälkäisille työläisille ja yritin arvuutella sopivia ruoka-aikoja ja ruokailijoiden määrää. Mutta farmilla syödään sitten kun ehditään ja paikalle tulee niin monta kuin pääsee. Ja kun lounasaika koitti, tunnelma oli rennon raukea. Yhdessä kerrattiin päivän tapahtumia ja suunniteltiin iltapäivän työjärjestystä, myös illan ohjelmaa.

Kuka oli lähdössä mihinkin, pelaamaan rugbya, lenkkeilemään tai muille asioille.

Alueen lähitiloille maistelemaan paikallisia viinejä, oluita, juustoja ja suklaata.

Myös yhteinen pubi-ilta ja jättihampurilaiset kuuluvat aitoon aussie elämään. Kuten myös barbie eli barbeque ja smoko eli tupakka -ja tai juomatauko. Mutta ensin työt ja sitten huvit.

Täyttä elämää.

Tässä hetkessä.

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En tiedä olenko se minä vai lapseni Nora, mutta kun ensimmäisenä aamuna heräsin kookaburran nauruun oli oikeastaan aikaa vaikea olla nauramatta mukana.

Takana oli 14 tunnin lento kuumasta Abu Dhabista vehreään Brisbaneen, ja mikä parasta, edessä odotti seikkailu Noran ja Johnin kanssa jotka olivat luvanneet ottaa minut hetkeksi heidän arkeensa Wollundri nimiselle farmille New South Walesiin.

Farmilla sain herätä paksujen vällyjen alta ja kuunnella kun John kantoi puita olohuoneeseen. Talvi on tuloillaan ja siksi aamun ensimmäinen tehtävä on sytyttää kamina ja saada lämpöä taloon. Keittää vähän kahvia ja munia. Nora laittoi kaikille kulholliset jogurttia, mysliä ja mansikoita. Hetki tulen äärellä, orientoitumista päivään ja sitten ripeästi hommiin! Parhaani mukaan yritin pysyä isäntäväen vauhdissa, herätä, syödä ja vaihtaa framille sopivan vaatetuksen. Farkut tietenkin. Lämpöisen takin ja hatun suojaamaan porottavalta auringolta. Ja sitten mentiin ennen kuin kello löi aamu 7.

Olin niin rohkea kuin pystyin ja puikkelehdin sähköaitojen yli ja ali ohjeiden mukaisesti. Tuonne astiaan vettä, tuonne heinää. Brax, Socks, Elsa, Susie, Elton, Philip...Toivoin oppivani kuka on kuka ja koulutettavana mihin tarkoitukseen? Polo-, cowboy- tai laukkaratsuksi. Joku on muuten vaan vikuripää ja saamassa oppia miten ihmisten kanssa tulisi olla.

Lapseni tietää jokaisen farmilla olevan hevosen taustan, käyttötarkoituksen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Myös oikut, pelot ja pukitukset. Nora on vastuussa nuorten hevosten sisäänajamisesta ja kouluttamisesta. Yhteensä seitsemän ratsastettavaa pitävät kiireisenä ja jos hevosissa ei ole tarpeeksi, 2000 hehtaarin farmilla töitä löytyy ihan jokaiselle päivälle. Yli tuhannen lehmän ja satojen lampaiden kanssa.

Sunnuntaina pakattiin eväät ja lähdettiin piknikille. Matka jylhän maaston läpi ylös vuorille onnistuu sekä ratsain että koville joutuvan pick-upin kyydillä. Maasto on tällä hetkellä poikkeuksellisen kuivaa ja seuraavia sateita odotetaan tulevaksi vasta useamman kuukauden ehkä vasta puolen vuoden päästä. Osoittelin tiuhaan vilistäviä kenguruita ja maistoin myös sen riistalta maistuvaa lihaa, vaikka farmareita niiden olemassaolo ei paljon naurata. Ovat kuulemma kuin rottia jotka lisääntyvät turhan tiheään ja syövät karjalle kuuluvan ravinnon.

Satunnaisena vierailijana saan kuitenkin ihmetellä ja kysyä hassuja kysymyksiä. Nauttia farmin vieraanvaraisuudesta, ja mikä ihaninta, Noran ja Johnin seurasta.

Ihailla pelikaaneja, papukaijoja ja eucalyptus-puita eläinkuoron keskellä. 

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat