Kirjoitukset avainsanalla Friday Brunch

Nyt kellutaan jossain menneen ja tulevan välimaastossa. Ajatuksissa käyn läpi täällä kohtaamiani ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Mitä muistan ensimmäisistä hetkistä, viikoista ja kuukausista tässä maasta? Mikä on jättänyt jälkensä? Mitä en tule koskaan unohtamaan? Onko jokin muuttanut minua ihmisenä? Mitä on vaikea selittää ja mistä olen erityisen otettu? Kuka ja ketkä ovat olleet merkityksellisiä loppuelämäni kannalta? Ihmeellinen aika Abu Dhabissa alkaa olla lopuillaan ja siksi toivon osaavani aistia ja hämmästellä kuten tänne tullessani. Ihania tuoksuja ja makuja. Upeita maisemia ja lämpöä. Täysin erilaista kulttuuria jossa uskonnolla on merkittävä rooli. Kaikenmaalaisia ihmisiä, hymyjä ja kohteliaisuuksia. Asioita joita en olisi voinut oppia uutisista tai matkailuoppaista.

Toukokuisena aamuna kävelen koiran kanssa rannalla. Ilma on jo lämmin, lähes kuuma ja kuten aina, poimin maasta valkoisen simpukankuoren ja putsaan sen hiekasta. Kävelen ja hieron simpukkaa sormieni välissä koko matkan kunnes jätän sen tapani mukaan satunnaiseen paikkaan, palmun juurelle, kukka-asetelman reunalle, muurille...Hymyillen tervehdin tutuksi tulleita vartijoita, puutarhureita, joka aamu samaa lähes reittiä kulkevia satunnaisia naisia ja miehiä. Koiranulkoiluttajia, koulubussiin kiirehtiviä lapsia ja työhön meneviä vanhempia. Jo kaukaa tunnistan tutun lenkkeilijän jonka kanssa usein aamutuimaan sattumalta kohdataan.

Ihanan ystävän kenen kanssa, tosiaan sattumalta, moni asia on loksahtanut kohdilleen. Ystävä, kenen kanssa on voinut pohtia tätä kaikkea, sekä mennyttä että tulevaa. Käännellä asioita jotka liittyvät maan ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun ja politiikkaan. Hämmästellä ja vertailla asioita täällä ja kotimaassa. Nauttia rennosta ilmapiiristä ja mahdollisuudesta elää juuri näin. Oppia ja iloita uusista asioista, pähkäillä ammatti-identiteettiä ja naisen asemaa. Paluumuuttoa. Skoolata ja kroolata. Ystävän kanssa on voitu yhdessä huolehtia jälkikasvusta ja elää tässä hetkessä.

On selvää että lähiviikkoina halaillaan ja itkeä tihrustetaan. Tulee ikävä monia ihania ihmisiä ja lempipaikkoja. Kauneinta rantaa, herkullisinta ateriaa. Upeita rakennuksia ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Rukouskutsutkin kuulostavat niin kodikkailta!

Koko reissu on ollut vähän niin kuin vaihe kerrallaan valmistuva pehmeä mansikkajäätelö. 

Äitinä yritän parhaani mukaan ohjeistaa aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorimmaista, miettimään ihania ihmisiä, kokemuksia ja asioita joita meidän kohdalle on sattumalta osunut.

Varsinkin miettimään että kumpi on parempi,

että haikein mielin joudutaan hyvästelemään vai se että tämä kaikki olisi jäänyt kokematta?

Onnellisina siitä että ollaan uskallettu elää ja nauttia, pelkäämättä tulevaa eron hetkeä.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Dubain syke on nyt aistittu joka solulla.

Kiitos Pohjois-Euroopan saarivaltioille ja irlantilaisten viettämälle Pyhän Patrickin päivälle jota on joskus muinoin juhlittu yhtä hartaasti kuin pitkää perjantaita konsanaan. Toista se on nyt. Pubi ei olisi voinut olla enää yhtään enempää auki.

Kertomusten mukaan Pyhä Patrick on paitsi Irlannin mutta myös insinöörien ja karkotettujen suojelupyhimys. Kellä tahansa viime perjantain brunssi olikaan kansoitettu, tunnelma imaisi syvälle sisäänsä eikä lähde tajunnasta ihan heti.

Musiikin desibelit sykyttivät maksimissaan ja juoma virtasi. Vihreitä onnenapiloita ja irlantilaista tanssia. Jatkoripsiä, hiuspidennyksiä, lisävarustelua, valkaistuja hampaita ja pientä siloittelua sieltä sun täältä. Pronssin värinen rusketus ja pakkeli viimeistelee pinnan. Miehille riittää puhdas paita, pastellin sävyinen mielellään, sekä farkut ja tennarit.

Näyttää aika mukavalta bileasulta.

Naisten vaatimukset ovat ihan toiset.

Tiukoissa haalarishortseissa ja minihameissa on ehkä vähemmän tilaa wokki ruoalle, tacoille ja tequilajäätelölle. Puhumattakaan grillatusta kanasta, tuoreesta tonnikalasta tai suklaapuddingista. Mutta hyvältähän se näyttää korkeissa koroissa ja ohuttakin ohuemmissa spagettiolkaimissa, jotka molemmat näyttivät voivansa katketa hetkellä millä hyvänsä. Sen verran painoa oli aika monen varaan pistetty.

Iltapäivän aikana sekä tunnelma että musiikki näytti nousevan pykälä kerrallaan enkä olisi tosiaan ihmetellyt jos koko ravintola olisi poksahtanut taivaalle kuin shampanjakorkki, aika paljon kuitenkin twistiä ilmassa!

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös iltapäivän huuma ja suu auki ihmettely.  Oli aika astua paatille ja lähteä luontoretkelle keskellä sykkivää miljoonakaupunkia.

Merenkäynti ja tuulen tuiverrus tuntui aika kivalta, tosin jokunen muukin oli päättänyt lähteä liikkeelle.

On näissä sitten myöhemmin muistelemista.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat