Kirjoitukset avainsanalla mangrove-metsät

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mutta varsinkin se että eväänsä ja roskansa luontoon kantanut ihminen ei kykene kantamaan niitä sieltä pois. Olettaisin saman henkilön virkistäytyvän ja nauttivan luonnossa toisenkin kerran? Mielissään kauniista kukkasista, hiekkarannasta ja muovipusseistako? Oikeastiko onnellinen linnuista ja grillijätöksistä samalla silmäyksellä? Vai elääkö täällä kansa joka tarkoituksella kulkee paikasta toiseen sotkien ja jälkensä jättäen. Alkaa paikat pian loppumaan.

Muutaman päivän takainen melontaretki pisti jälleen kerran ajattelemaan. Miten voi olla mahdollista että vedessä kelluu niin paljon muovipulloja ja aterimia. Rannalla lasia ja ruoantähteitä. Leipää, sandaali, säilykepurkkeja, sukka. Mikä ihmisiä vaivaa? Miten näin yksinkertainen asia saataisiin ratkaistua, jos uutisoinnit ja faktojen latelukaan ei auta? Jos järkyttävät kuvat Tyynenmeren jättimäisestä muovilautasta tai jätteisiin tukehtuneista linnuista ja merieläimistä ei kosketa, niin mikä sitten?

Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Paitsi täällä. Täällä keräännytään puistoihin, rannoille ja luonnonhelmaan grillaamaan ja viettämään aikaa. Retkeilemään ja hengailemaan isoissa porukoissa, isojen ruokamäärien kanssa. Ja mikä parasta, kaiken voi jättää jälkeensä. Kanankoivet ja kaikki, koska joku toinen ne luultavasti siivoaa. Siihen on pienestä pitäen opetettu ja opittu.

Niin mekin tehtiin. Siivoiltiin toisten jälkiä. Nautittiin kyllä ihanasta melontaretkestä, auringosta ja ihmeellisestä hiljaisuudesta keskellä kaupunkia. Mangrovemetsien suojissa jotka urheasti suojelevat mannerta eroosiolta ja myrskytulvilta. Nielevät ja suodattavat saasteita, mutta ennenkaikkea tarjoavat kasvuympäristön lukuisille linnuille ja mereneläville. Toistaiseksi vielä sulassa sovussa kaiken ylimääräisen roinan keskellä.

Päivän pieni ekoteko ja harmittelu ei paljon auta jos ihmisiä ei opeteta rakastamaan ja kunnioittamaan omaa elinympäristöään. Ottamaan esimerkkiä vaikkapa Uudesta-Seelannista jossa ystävällisten kylttien avulla tuon tuosta muistutetaan ihmisten kulkeneen samoja polkuja jo tuhansia vuosia ja kulkevan jatkossakin. Roskaamatta !

Puistoissa, rannoilla, luontopoluilla ja kaupungissa pitämään roskat ja nenäliinat omassa huomassa.

Kuka edes kehtaisi katkaista niin vanhan perinteen?

Aurinkoa

Nina



 

Kommentit (2)

Vierailija

Sen minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa. Kasvatukseen kuuluu, ettei roskia saa heittää mihin sattuu, ainoastaan roskalaatikkoon. Kulkevat ne roskat pois aivan samalla lailla kun ovat tulleetkin. Minulle ei tulisi mieleenkään heittää mitään kadulle, vesistöihin tai luontoon. Juisen laulu kertoo totuuden "maailma hukkuu paskaan". Tupakoitsijat voisivat pitää mukanaan peltirasian, johon keräävät tumppinsa, jaksavathan he kuljettaa röökitkin mukana. Pienistä asioista siisteys lähtee, ja oikeista asenteista. Vuonna 1985 uin Torremolinoksessa, jo silloin kauhistuin sitä muovin ja roinan määrää meressä. Iso kampanja asian vuoksi ilisi hyvä muistutus välinpitämättömyydelle. Myös lisää roskalaatikoita.  Kierrätys arkiapäiväiseksi ja sen hyödyntäminen kunniaan. Kiertoon: lasit, lehdet, metallit, muovit, paperit, pahvit, patterit, ja vaatteet. Siten säästämme luontoa ja saamme tuotteet uusiokäyttöön.

SunTowerLife
Liittynyt28.1.2016

Kiitos kommenteista ! 

On todellakin ihmeellistä että ihminen ei näe nenäänsä pidemmälle ja olettaa että joku toinen sitten siivoaa.

Tästä pitäisi puhua ja kirjoittaa paljon enemmän ! Aurinkoa Nina

Nina

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat