Kirjoitukset avainsanalla Suomi 100 vuotta

Olen siitä niin ylpeä.

Sinisestä taivaasta  ja valkoisista hangista. Hillitystä ja selkeästä värityksestä. Juuri sopivasta yhdistelmästä pohjoismaalaista viileyttä ja kylmänrauhallisuutta. Sitä kuuluisaa sisua. Kestää talvella pimeää mutta iloita valoisammasta kesästä kuin missään muualla. Revontulia, karhuja ja karjalanpiirakoita. Kansallislintumme on puhtaan valkoinen ja metsien marjaisa aarre syvän sininen. Kyllä, meillä uidaan jäätyneissä järvissä. Talvipakkasilla porataan reikiä merenrannoilla ja houkutellaan kaloja surviaisen toukilla. Meidän maassa voi olla hiljaa olematta töykeä. Tervehtiminen kun käy helposti pelkällä pään liikkeellä.  “ Suomessa ei tarvitse lässyttää. Diggaan siitä” sanoi Alma Helsingin Sanomien haastattelussa. Vaikka onhan se nyt kohteliasta osata myös ulkomailla käytävä  “ How are you? I am fine thank you, and you? All good ”- pallottelu.

Onko Suomen lippu oikeasti noin helppo tehdä? Päiväkodissa työkaverini ihastelevat juhlaviikon sinivalkoisia aktiviteetteja ja huokailevat nähdessään videoklipin suomalaisesta talvimaisemasta. Valkoisia muumeja ja sinistä muovailuvahaa. Jäätelöä ja mustikoita. Ylpeänä suomalaisuudestani, tällä viikolla olen juhlinut satavuotiasta Suomea mutta myös jo kuusi vuosikymmentä toimivia Suomi-kouluja. Ulkosuomalaisten kultapaikkoja. Oman kielen ja kulttuurin ylläpitäjiä. Paikkoja joissa suomalainen saa ja voi olla suomalainen. Tällä viikolla olen jo useamman kerran laulanut Maamme-laulun ja lohkaissut palan sini-valkoista täytekakkua. Maistellut pipareita ja homejuustoa sekä Aavikkomarttojen talkoopuhteina ahkeroimia karjalanpiirakoita. Kahdesti myös lihapullia ja perunamuussia. Puolukkahillolla tietenkin.

Tiedän tasan tarkkaan mitä suomalaisuus merkitsee itselleni mutta täällä sen näkee myös toisten silmin. Ulkomaalaisten silmin. Saatamme vaikuttaa ujoilta ja vaatimattomilta, mutta ainakin olemme sanojemme takana. Suomalainen ei lupaa turhia ja valmistelee asiat mieluummin hissunkissun ilman ylimääräistä hälinää. Suomalainen on lapsesta asti oppinut päättämään omista asioistaan ja saanut maailman parhaimman koulutuksen. Lämpimän kouluruoan ja oikeuden ilmaista omat ajatukset.

                                                                                                                                                                        M. Äkkijyrkkä 2016         

Olemme myös maailmankuuluja.

Taksikuski innostuu kaasuttelemaan liikenteessä ja hekumoimaan Mika Häkkisen maailmanmestaruudesta. Työkaveri utelee Nokian nykytilannetta ja toinen tarjoaa meille Viikinkien manttelia. Kenen tahansa ulkomaalaisen kanssa juttelen, joulupukin suomalaisjuuria epäilee lähes jokainen. Vielä suurempi kummastelu ja epäusko herää kun kerron Presidentinlinnan vastaanotosta ja siellä vierailevista tavallisista suomalaisista. Ja että me muut suomalaiset katselemme tuota kättelyä ja juhlintaa tuntitolkulla. Kynttilän valossa, verkkarit päällä omalta kotisohvalta kuohuviinilasi kädessä.

Täältä kaukaa katsottuna kaksi suomalaisuuteen liittyvää piirrettä näyttää nousevan yli muiden. Rehellisyys ja itsenäisyys. Olkoon sisä-tai ulkosuomalainen ja vaikka ympäristö muokkaa kulkijaa, ei sillä väliä.

Silti rehellisyys ja itsenäisyys.

Puhtaan valkoinen ja syvän sininen.

Nina

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat