Kirjoitukset avainsanalla Pyhätunturi

Kesä alkaa olla lopuillaan. Nyt tuntuu siltä että ennen Arabian niemimaalle paluuta täytyy Suomi-maisemaa ladata verkkokalvoille, reilusti aina luihin ja ytimiin asti. Edellisestä Lapin vaelluksestani, Karhunkierroksesta on vierähtänyt reilu 20 vuotta ja koska nuorin lapsemme on jo pitkään haaveillut metsämiehen elämästä, niin oli aika lähteä pohjoiseen.

Rinkat selkään ja kiitos VR:n lakon, päästiin tiiviissä linja-auto tunnelmassa Helsingistä aina Ouluun saakka. Oulun torilla nautittujen aamulettujen jälkeen matka kohti ikimetsiä jatkui Rovaniemen kautta Pyhätunturin juurelle asti, jonne meidän lisäksi ei ollut kovin suurta tunkua. Ensimmäisen yön majoituspaikka, lähes rinteiden vieressä tönöttävä Ukko-Pyhimys löytyi etukäteisohjeiden mukaisesti, noin “neljäsattaametriä hotellilta" + Lapin lisä päälle. Siellä se isäntä  jo ystävällisenä odotteli avaimen kanssa. Rinkat kämppään ja Rovaniemellä syödyn poro-puolukka burgerin voimin kiivettiin vielä Pyhän huipulle auringonlaskua ja tunturimaisemia vähän etukäteen makustelemaan.

Etelän naisia kun ollaan, niin pakko oli ennen metsään lähtöä vähän tiedustella alueella asustavien karhujen liikkeistä. Luontokeskuksen infossa hymyilivät huolillemme ymmärtäväisesti, mutta vakuuttivat kontioiden viihtyvän omissa kuruissa ja keroissa ihmisistä kiinnostumatta. Myös porojen syksyvillityksistä oltiin kuultu vähän juttuja, mutta ajateltiin kyllä muutenkin kiltisti pysyä merkityllä reitillä ja pitää etäisyyttä hiljaa kuin huopatossutehtaalla liikkuviin metsän asukkeihin.

Reissun ensimmäinen vaelluspäivä oli puolipilvinen ja ajoittain jopa oikein aurinkoinen. Matkaa kertyi n.12 km ja nuotioruokatauon ja muiden mustikanpoiminta paussien kera aikaa kului n.6 h. Pitkospuita pitkin, kivikkoisten kurujen läpi, vesiputouksen ja  Karhunjuomalammen kautta illaksi autiotupa Huttulomalle. Siellä meitä odotti iltapesut kirpakan vilpoisessa järvessä ja tunnelmallinen kota jossa kokata ja yöpyä. Vihdoin olikin jo aika kömpiä makuupussin sisälle kuuntelemaan tulipesän rätinää ja ummistaa silmänsä. Ensimmäisenä päivänä jaettiin kokemuksia ja kuulumisia muutamien päivä-sekä pitkänmatkanretkeilijöiden kanssa, mutta siitä eteenpäin saatiinkin olla aikalailla ihan keskenämme.

Ajankohtana elokuun puoliväli taisi osua aika kohdillensa, sillä koulut olivat jo alkaneet ja ruskaretkeläiset eivät vielä olleet saapuneet. Aurinko paistoi ja sademäärä jäi todella vähäiseksi. Hyttysiäkin oli enää kohtalaisesti ja mustikoita, niitä löytyi. Toisena päivänä n.10 km matka-annos taukoineen oli taitettu vajaassa neljässä tunnissa ja perillä odotti vuokratupa Kuukkeli, solisevan Pyhäjoen varrella. Tuvan avaimet oli saatu mukaan jo Pyhätunturin luontokeskuksesta. Sauna päälle ja mökkiä lämmittämään. Loppuilta meni ihanassa hämärän hyssyssä keskellä täydellistä hiljaisuutta, retkieväitä kokkaillen ja korttia pelaten.

Hirsitupa ja pehmeät patjat nukuttivat meitä molempia yli 9 tuntia ja ilman herätyskelloa, ties kuinka kauan vielä pitempäänkin. Siinä kohtaa reissua kroppa oli sieltä täältä hitusen jäykkä  ja täytyy myöntää että pikkuisen joutui venyttelemään ja suostuttelemaan itsensä ulos lämpöisestä makuupussista. Mutta edessä oli hieno päivä. Kolmas ja viimeinen vaelluspäivä vei meidät vielä reitillä olevien viimeistenkin tunturien ja ametistikaivoksen yhteydessä olevan kahvilan kautta aina Luostolle saakka. Pyhä-Luoston reitti oli paikoittain haastava, mutta koko matkan hyvin merkattu ja varusteltu. Reitillä on tasaisin välein autio-ja tai varaustupia, laavuja, päivätupia, kuivakäymälöitä ja vedenottopaikkoja.   Ja tietenkin upeaa tunturimaisemaa, lampia, järviä, suota, pitkospuita ja jylhää kivikkoa. Reittimme viimeinen tunturi, Ukko-Luoston paljakka poroineen ja kaukainen näkymä aina aloituspisteelle, Pyhätunturille asti jäi kirkkaana mieleen.  

Hetki huipulla ja sitten vielä 564 rappusta alaspäin takaisin ihmisten ilmoille.  

Luontoa ja hiljaisuutta olisi jaksanut ihmetellä pitempäänkin, mutta pakko oli sanoa heippa ja näkemiin. Ja todellakin näkemiin.

Nina

Vinkkejä reiteille: http://www.luontoon.fi/vaellusreitit

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat