Kirjoitukset avainsanalla tässä ja nyt

Nyt kellutaan jossain menneen ja tulevan välimaastossa. Ajatuksissa käyn läpi täällä kohtaamiani ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Mitä muistan ensimmäisistä hetkistä, viikoista ja kuukausista tässä maasta? Mikä on jättänyt jälkensä? Mitä en tule koskaan unohtamaan? Onko jokin muuttanut minua ihmisenä? Mitä on vaikea selittää ja mistä olen erityisen otettu? Kuka ja ketkä ovat olleet merkityksellisiä loppuelämäni kannalta? Ihmeellinen aika Abu Dhabissa alkaa olla lopuillaan ja siksi toivon osaavani aistia ja hämmästellä kuten tänne tullessani. Ihania tuoksuja ja makuja. Upeita maisemia ja lämpöä. Täysin erilaista kulttuuria jossa uskonnolla on merkittävä rooli. Kaikenmaalaisia ihmisiä, hymyjä ja kohteliaisuuksia. Asioita joita en olisi voinut oppia uutisista tai matkailuoppaista.

Toukokuisena aamuna kävelen koiran kanssa rannalla. Ilma on jo lämmin, lähes kuuma ja kuten aina, poimin maasta valkoisen simpukankuoren ja putsaan sen hiekasta. Kävelen ja hieron simpukkaa sormieni välissä koko matkan kunnes jätän sen tapani mukaan satunnaiseen paikkaan, palmun juurelle, kukka-asetelman reunalle, muurille...Hymyillen tervehdin tutuksi tulleita vartijoita, puutarhureita, joka aamu samaa lähes reittiä kulkevia satunnaisia naisia ja miehiä. Koiranulkoiluttajia, koulubussiin kiirehtiviä lapsia ja työhön meneviä vanhempia. Jo kaukaa tunnistan tutun lenkkeilijän jonka kanssa usein aamutuimaan sattumalta kohdataan.

Ihanan ystävän kenen kanssa, tosiaan sattumalta, moni asia on loksahtanut kohdilleen. Ystävä, kenen kanssa on voinut pohtia tätä kaikkea, sekä mennyttä että tulevaa. Käännellä asioita jotka liittyvät maan ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun ja politiikkaan. Hämmästellä ja vertailla asioita täällä ja kotimaassa. Nauttia rennosta ilmapiiristä ja mahdollisuudesta elää juuri näin. Oppia ja iloita uusista asioista, pähkäillä ammatti-identiteettiä ja naisen asemaa. Paluumuuttoa. Skoolata ja kroolata. Ystävän kanssa on voitu yhdessä huolehtia jälkikasvusta ja elää tässä hetkessä.

On selvää että lähiviikkoina halaillaan ja itkeä tihrustetaan. Tulee ikävä monia ihania ihmisiä ja lempipaikkoja. Kauneinta rantaa, herkullisinta ateriaa. Upeita rakennuksia ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Rukouskutsutkin kuulostavat niin kodikkailta!

Koko reissu on ollut vähän niin kuin vaihe kerrallaan valmistuva pehmeä mansikkajäätelö. 

Äitinä yritän parhaani mukaan ohjeistaa aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorimmaista, miettimään ihania ihmisiä, kokemuksia ja asioita joita meidän kohdalle on sattumalta osunut.

Varsinkin miettimään että kumpi on parempi,

että haikein mielin joudutaan hyvästelemään vai se että tämä kaikki olisi jäänyt kokematta?

Onnellisina siitä että ollaan uskallettu elää ja nauttia, pelkäämättä tulevaa eron hetkeä.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Suomen reissu meni ja sujahdus takaisin tämänhetkiseen toiseen kotimaahan kävi kätevästi. Molemmissa päissä. Olo on kuin väriä vaihtavalla kameleontilla. Toppakamppeista varvastossuihin ja saunan lämmityksestä aurinkorasvan levitykseen. Jostain tosi tutusta ja sisäsyntyisestä vähän kevyempään ja eksoottiseen.

Jos expatti elämä on jotain opettanut niin hetkessä elämistä.

Vaikka takana on menneisyys ja tänne asettuminen. Edessä tulevaisuuden suunnitelmat.

Olen jo ihan pikkuisen antanut itselleni mahdollisuuden katsoa tulevaan ja samantien siivet lähtevät lepattamaan ihan hurjalla vauhdilla. Mieli suunnittelee jo seuraavaa askelmaa vaikka nyt on nyt.

Ja nyt on ihan todella hyvä olla.

Kävelen koiran kanssa aamulla heräävässä kaupungissa jossa kaikenmaalaiset ihmiset valmistaututuvat uuteen päivään. Koululaisia odottamassa keltaisia koulubusseja, mekoissa, slipovereissa, suorissa housuissa ja pikee paidoissa. Hyvältä tuoksuvat ja näyttävät business naiset ja miehet jonottamassa taksia. Työmiehiä kypärät päässä rakentamassa uusia torneja ja palvelusväkeä kiiruhtamassa siivoamaan ja hoitamaan toisten koteja ja lapsia. Emiraatteja ei vielä näy, mutta kohta kahvilat täyttyvät upeista naisista ja miehistä pukeutuneina mustiin ja valkoisiin perinneasuihin. Abayat ja kanduurat viimeisenpäälle puhtaita ja silitettyjä.

Helmikuu ja sumuinen aamu tekee ilmasta kylmän ja kostean, hassu koira tuntee vilua ja tärisyttää itseään kuin olis kylmempikin. Ei taida raukka enää muistaa lunta ja talvea.

Kiihdyttävien ja tööttävien autojen ääniä liikenteestä, työkalujen kilkatusta työmailta ja pikkulasten ääniä viereisestä päiväkodista. Mangroven suojista myös lintujen sirkutusta ja raakuntaa. Tervehdyksiä, hymyjä ja hyvänpäivän toivotuksia. Kessun ja kahvin tuoksuja katukuppilasta ja ummehtuneen meren tuoksua rannalla.

Kaikki ihmeellinen oman tornin ympärillä. Juuri nyt.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat