Kirjoitukset avainsanalla ulkosuomalaisuus

Laskeuduin lauantaina Helsinki-Vantaalle ja sain silmäni vuotamaan lentokapteenin miehekkäällä äänellä lausutuista sanoista.

“ Welcome to Finland and for those who live here, welcome home.

Home!!!

Miten etuoikeutettu saan olla että minulla on koti ja juuri Suomessa. Kuinka monta kertaa minulta on maailmalla kysytty että minkälaista siellä Suomessa oikein on? Onko ihmiset ystävällisiä ja vieraanvaraisia? Miten sinne pääsisi asumaan? Olisiko siellä mahdollisuus työllistyä? Lasten opiskella? Minkälaisen viisumin ja oleskeluluvan sinne tarvitsee? Entinen työkaveri tiedusteli jos voisin ainakin tuoda sieltä valkoisen koulutetun miehen?

Joo ja ei.

Suomessa on ihanaa ja kummallista, molempia. Paljon kaunista luontoa, mutta olosuhteisiin nähden aivan liikaa huonosti voivia ihmisiä. Ihmiset ovat perin ihania, joskus kuitenkin hitaasti lämpeneviä ja toistensa tarkoitusperää kyseenalaistavia. Työllistyminen riippuu monesta seikasta mutta ainakin silmin nähden kansainvälistyneesssä Helsingissä minua ja ystävääni palveli natiivia englantia puhuva tarjoilija.  Oleskeluun ja elämiseen liittyen voin kyllä ohjata kyselijät EnterFinland-palveluun, mutta siitä miehen viennistä en oikein osaa sanoa. Ollaan kuitenkin aika maanläheistä järkikansaa.

Presidentinvaalitentit käyvät kiivaimmillaan ja voin rauhallisin mielin katsoa kandidaattien välistä leppoisaa jutustelua, hekottelua ja letkauttelua. Joku nuorempi naishenkilö yrittää vähän ärhäköidä, mutta nallemaiset ja kypsät herrasmiehet hymyilevät ymmärtäväisesti. Kehuvat keskinäistä kaveruutta ja vaikuttavat tietävän jo lähes kaiken tästä elämästä. Maan talous on nousussa, Venäjä-suhteet huomioitu, EU ja Nato saa aikaan keskustelua, sananvapauskin näyttää olevan käsittelyssä. Homma näyttää olevan päällisin puolin reilassa. Turvallisesti ilman sen suurempia intohimoja.

Talvikin valaisi maan juuri sopivasti kun tulin käymään. Omassa pikkukaupungissani aistin raukeaa hiljaisuutta. Jäiden pauketta meren rannalla. Takkatulen ääressä, villasukat jalassa paksun täkin sisällä mietin tätä pohjolan kansaa joka viihtyy pilkkijäillä ja lumisissa metsissä. Vaikka ihan itsekseen.

Ihana olla taas täällä.

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen siitä niin ylpeä.

Sinisestä taivaasta  ja valkoisista hangista. Hillitystä ja selkeästä värityksestä. Juuri sopivasta yhdistelmästä pohjoismaalaista viileyttä ja kylmänrauhallisuutta. Sitä kuuluisaa sisua. Kestää talvella pimeää mutta iloita valoisammasta kesästä kuin missään muualla. Revontulia, karhuja ja karjalanpiirakoita. Kansallislintumme on puhtaan valkoinen ja metsien marjaisa aarre syvän sininen. Kyllä, meillä uidaan jäätyneissä järvissä. Talvipakkasilla porataan reikiä merenrannoilla ja houkutellaan kaloja surviaisen toukilla. Meidän maassa voi olla hiljaa olematta töykeä. Tervehtiminen kun käy helposti pelkällä pään liikkeellä.  “ Suomessa ei tarvitse lässyttää. Diggaan siitä” sanoi Alma Helsingin Sanomien haastattelussa. Vaikka onhan se nyt kohteliasta osata myös ulkomailla käytävä  “ How are you? I am fine thank you, and you? All good ”- pallottelu.

Onko Suomen lippu oikeasti noin helppo tehdä? Päiväkodissa työkaverini ihastelevat juhlaviikon sinivalkoisia aktiviteetteja ja huokailevat nähdessään videoklipin suomalaisesta talvimaisemasta. Valkoisia muumeja ja sinistä muovailuvahaa. Jäätelöä ja mustikoita. Ylpeänä suomalaisuudestani, tällä viikolla olen juhlinut satavuotiasta Suomea mutta myös jo kuusi vuosikymmentä toimivia Suomi-kouluja. Ulkosuomalaisten kultapaikkoja. Oman kielen ja kulttuurin ylläpitäjiä. Paikkoja joissa suomalainen saa ja voi olla suomalainen. Tällä viikolla olen jo useamman kerran laulanut Maamme-laulun ja lohkaissut palan sini-valkoista täytekakkua. Maistellut pipareita ja homejuustoa sekä Aavikkomarttojen talkoopuhteina ahkeroimia karjalanpiirakoita. Kahdesti myös lihapullia ja perunamuussia. Puolukkahillolla tietenkin.

Tiedän tasan tarkkaan mitä suomalaisuus merkitsee itselleni mutta täällä sen näkee myös toisten silmin. Ulkomaalaisten silmin. Saatamme vaikuttaa ujoilta ja vaatimattomilta, mutta ainakin olemme sanojemme takana. Suomalainen ei lupaa turhia ja valmistelee asiat mieluummin hissunkissun ilman ylimääräistä hälinää. Suomalainen on lapsesta asti oppinut päättämään omista asioistaan ja saanut maailman parhaimman koulutuksen. Lämpimän kouluruoan ja oikeuden ilmaista omat ajatukset.

                                                                                                                                                                        M. Äkkijyrkkä 2016         

Olemme myös maailmankuuluja.

Taksikuski innostuu kaasuttelemaan liikenteessä ja hekumoimaan Mika Häkkisen maailmanmestaruudesta. Työkaveri utelee Nokian nykytilannetta ja toinen tarjoaa meille Viikinkien manttelia. Kenen tahansa ulkomaalaisen kanssa juttelen, joulupukin suomalaisjuuria epäilee lähes jokainen. Vielä suurempi kummastelu ja epäusko herää kun kerron Presidentinlinnan vastaanotosta ja siellä vierailevista tavallisista suomalaisista. Ja että me muut suomalaiset katselemme tuota kättelyä ja juhlintaa tuntitolkulla. Kynttilän valossa, verkkarit päällä omalta kotisohvalta kuohuviinilasi kädessä.

Täältä kaukaa katsottuna kaksi suomalaisuuteen liittyvää piirrettä näyttää nousevan yli muiden. Rehellisyys ja itsenäisyys. Olkoon sisä-tai ulkosuomalainen ja vaikka ympäristö muokkaa kulkijaa, ei sillä väliä.

Silti rehellisyys ja itsenäisyys.

Puhtaan valkoinen ja syvän sininen.

Nina

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elän varmasti työurani värikkäintä aikaa, sillä viime viikolla päiväkodissa on jankattu “yellow like a banana and green as a grass” aika monta kertaa. Torstaina vietettiin myös niin sanottua syksyn ensimmäistä päivää, eli lapsiystävällisesti Orange Day:tä. Katsoin kaiholla kuvia ihan oikeasta syksystä ja raikkaista sadepisaroista.Tarkoituksena oli saada pikku palleroiset ymmärtämään jotain vuodenaikojen vaihtelusta, kumisaappaista ja sadetakeista vaikka aurinko porottaa edelleen 35-40 asteen välillä.

Innoissani mainitsin odottavani sadepäivän leikkejä luokkani lasten kanssa, mutta se ei kuulemma ihan noin vain onnistukkaan. En kuulemma välttämättä saa lupaa viedä lapsia sateella ulos, onhan siinä kastumisen ja vilustumisen suuri riski. No, tämä jää siis nähtäväksi jos ja kun sadetta taas joskus saadaan.

Itse asiassa ulosmeno kieltoon ei tarvittu edes sitä sadetta, sillä päiväkodin sairaanhoitajan tekemän gallupin mukaan juuri minun luokassa olevien lasten nenät valuvat tällä hetkellä kaikista vuolaimmin koko päiväkodissa. Sain siis tästä eteenpäin käskyn pysytellä lasteni kanssa mielummin ilmastoiduissa sisätiloissa. Kyllähän tuo joka aamuinen, 15-20min varjoisalla pihalla tapahtunut leikkihetki on tosiaankin voinut saada lapseni sairaiksi. Uskottavahan se on. Maassa maan tavalla.

Olenkohan kertonut aikaisemmin että päiväkoti jossa työskentelen on itse asiassa saanut inspiraationsa juuri Suomesta. Rinta rottingilla voin siis olla iloinen ja ylpeä niistä arvoista ja ajatuksista jotka päiväkodin perustajat ovat varta vasten omineet juuri suomalaisesta koulutuksesta. Lasten itsenäisyyteen kasvamisen, pehmeät arvot kuten vanhempien mukaan ottamisen lapsen päiväkotielämään  sekä vähemmän totisen kiirehtimisen leikkimisen sijaan. Suomen itsenäisyyspäivä  ja “ traditional food” on niin ikään tänä vuonna huomioitu tapahtumakalenterissa. Kun katson ympärilleni tässä kansainvälisessä, filippiiniläispainotteisessa työympäristössä, ymmärrän kyllä tuon tapahtuman ja perinneruoan olevan vahvasti sidoksissa minuun ja järjestelytaitoihini.  

Eiköhän netistä löydy hienoa Suomi-kuvaa, poroja, järviä ja karjalanpiirakoiden nypläysohjeita. Mutta oikeasti, voisinpa lennättää vaikka pikaisestikin nämä Suomesta inspiroituneet kollegani sinne Pohjolaan. Kokemaan suomalaisen tasa-arvon ja lapsilähtöisen lähestymistavan. Lapset pukisin kurahousuihin ja veisin suomalaiseen metsään kannon päälle istumaan ja marjoja maistelemaan. Vaikka sateella.

Mutta onhan tässä päiväkodissa myös itse Ms. Nina from Finland! Mielenkiintoinen, lähes jokapäiväinen nähtävyys luokassa 2b. Sinne päiväkodinjohtaja ylpeänä johdattaa uudet perheet ja muut vierailijat tervehtimään aitoa pohjoismaalaista, jonka joka raajassa roikkuu vähintään yksi lapsi.

Suomalaisella ammattitaidolla, lohduttamassa ja silittämässä. Vakuuttamalla että vaikka  itkettää niin antaa tulla ja silti saat ruokaa ja silti isi tai äiti tulee hakemaan.

Että joka aamuisen eron hetkellä kannattaa reilusti vilkuttaa ja toivottaa hauskaa päivää, mielummin kuin ohjata vanhempia salakavalasti livahtamaan kulman taakse.

Että kun on lasten maalaushetki niin silloin lapset maalaavat.  Jos avustajat tai opettajat haluavat toteuttaa itseään niin heidän tulee ilmoittautua omalla ajalla omiin maalausharrastuksiinsa. On todellakin ihan okei että lapsen työ on sen näköinen kun siitä lapsen omin taidoin tulee.

Tai että lastenlaulujen ei tarvitse soida non-stoppina ämyrit täristen. Miten selitän että oikeastaan hiljaisuus on musiikkia korvilleni. Hyperaktiiviset, luonnostaan tahattomasti kiljahtelevat ja äänekkäästi ääntelevät filippiiniläiset luokka-avustajani pyörittelevät silmiään ja olosuhteiden pakosta opettelevat suomalaisia tapojani.

Maassa maan tavalla.

Ensi viikolla työpaikallani tutustutaan eri aisteihin. Luvassa on kovin odotettu, “ Messy Day” joka lupaa vapaata sotkemista mm. vedellä, hiekalla, värjätyllä spagetilla, partavaahdolla, mutali’ulla, jaloilla maalaamalla ja  jogurtilla läträämällä.

Kollegani ovat ansiokkaasti yhteen ääneen vakuuttaneet, oikein innosta hihkuen ja tasajalkaa pomppien tuon päivän olevan ihan parasta! Pakko kai se on uskoa, vaikka Suomesta inspiroituneena esitin päivän järjestelyihin liittyviä ikäviä turvallisuuteen ja lasten putsaamiseen liittyviä tarkennuksia, mutta

“ Hey, don’t worry Ms.Nina, it’s gonna be SO fun! “

Yep yep, fun fun. Rapatessa roiskuu ja  kosteuspyyhkeillä kuulemma sitten putsataan.

Ja koko sirkus on suorana katsottavissa vanhempien omalta nettikanavalta.

Ensi viikkoa innolla odottaen.

Tarhatäti-Nina

P.S. Linkissä lisää päiväkodin suomalaisvaikutteisesta opetussuunnnitelmasta  

http://kipinakids.com/how-kipina-differs-from-finland/

Kommentit (2)

Paula

Kiitos milenkiintoisesta blogistasi ja ihana lukea normaalin ja fiksun suomalaisnaisen tekstiä!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat