Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Nyt kellutaan jossain menneen ja tulevan välimaastossa. Ajatuksissa käyn läpi täällä kohtaamiani ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Mitä muistan ensimmäisistä hetkistä, viikoista ja kuukausista tässä maasta? Mikä on jättänyt jälkensä? Mitä en tule koskaan unohtamaan? Onko jokin muuttanut minua ihmisenä? Mitä on vaikea selittää ja mistä olen erityisen otettu? Kuka ja ketkä ovat olleet merkityksellisiä loppuelämäni kannalta? Ihmeellinen aika Abu Dhabissa alkaa olla lopuillaan ja siksi toivon osaavani aistia ja hämmästellä kuten tänne tullessani. Ihania tuoksuja ja makuja. Upeita maisemia ja lämpöä. Täysin erilaista kulttuuria jossa uskonnolla on merkittävä rooli. Kaikenmaalaisia ihmisiä, hymyjä ja kohteliaisuuksia. Asioita joita en olisi voinut oppia uutisista tai matkailuoppaista.

Toukokuisena aamuna kävelen koiran kanssa rannalla. Ilma on jo lämmin, lähes kuuma ja kuten aina, poimin maasta valkoisen simpukankuoren ja putsaan sen hiekasta. Kävelen ja hieron simpukkaa sormieni välissä koko matkan kunnes jätän sen tapani mukaan satunnaiseen paikkaan, palmun juurelle, kukka-asetelman reunalle, muurille...Hymyillen tervehdin tutuksi tulleita vartijoita, puutarhureita, joka aamu samaa lähes reittiä kulkevia satunnaisia naisia ja miehiä. Koiranulkoiluttajia, koulubussiin kiirehtiviä lapsia ja työhön meneviä vanhempia. Jo kaukaa tunnistan tutun lenkkeilijän jonka kanssa usein aamutuimaan sattumalta kohdataan.

Ihanan ystävän kenen kanssa, tosiaan sattumalta, moni asia on loksahtanut kohdilleen. Ystävä, kenen kanssa on voinut pohtia tätä kaikkea, sekä mennyttä että tulevaa. Käännellä asioita jotka liittyvät maan ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun ja politiikkaan. Hämmästellä ja vertailla asioita täällä ja kotimaassa. Nauttia rennosta ilmapiiristä ja mahdollisuudesta elää juuri näin. Oppia ja iloita uusista asioista, pähkäillä ammatti-identiteettiä ja naisen asemaa. Paluumuuttoa. Skoolata ja kroolata. Ystävän kanssa on voitu yhdessä huolehtia jälkikasvusta ja elää tässä hetkessä.

On selvää että lähiviikkoina halaillaan ja itkeä tihrustetaan. Tulee ikävä monia ihania ihmisiä ja lempipaikkoja. Kauneinta rantaa, herkullisinta ateriaa. Upeita rakennuksia ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Rukouskutsutkin kuulostavat niin kodikkailta!

Koko reissu on ollut vähän niin kuin vaihe kerrallaan valmistuva pehmeä mansikkajäätelö. 

Äitinä yritän parhaani mukaan ohjeistaa aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorimmaista, miettimään ihania ihmisiä, kokemuksia ja asioita joita meidän kohdalle on sattumalta osunut.

Varsinkin miettimään että kumpi on parempi,

että haikein mielin joudutaan hyvästelemään vai se että tämä kaikki olisi jäänyt kokematta?

Onnellisina siitä että ollaan uskallettu elää ja nauttia, pelkäämättä tulevaa eron hetkeä.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on ihan oma lajinsa. Ystävyys nimittäin. Joku on roikkunut matkassa vaipoista asti ja toinen tullut kuvioihin kotipihan keinulta. Ainakin yksi tuntee joka ikisen mielenliikkeen teinivuosilta ja muutama muukin on noina aikoina ollut osallisena yhteen sun toiseen tapahtumaan ja sattumukseen. Opiskeluaikoina on yhdessä kasvettu ammatti-identiteettiin ja muutaman kanssa avunanto-ja yhteistyösopimus on jatkunut läpi vuosien. Samoin kuin työkavereiden kanssa. Ihan parasta on ollut tehdä töitä intohimoisesti työhönsä suhtautuvien huippunaisten ja -miesten kanssa. Ystävinä säilyen. Oma porukkansa on miehen kaverit tyttöystävineen ja vaimoineen. Mikään ei ole muuttunut sitten nuoruusvuosien. No ulkonäkö vähän mutta huumori ja jutut ei sitten tippaakaan.

Hetkittäistä ystävyyttä ja yhteisiä ajatuksia on aikanaan jaettu mammalomalla hiekkalaatikon reunalla, lasten harrastuksissa, vanhempaintoimikunnassa ja myöhemmin jopa nuorison seurustelusuhteissa. Olen saanut ystävän naapurista ja pikku-serkun kanssa tiet kohtasivat aikuisena ihan uusissa sfääreissä. Harrastuskaverit. Koirakaverit. Omaa luokkaansa ovat olleet ulkomaan vuodet ja kotirouvakaverit. Tummat ja vaaleat. Pitkät ja lyhyet. Luikut ja rehevät. Iälläkään ei ole väliä. 

Vaikka ystävyydet ajan kanssa muuttuvat ja muokkautuvat, jotkut syvenevät, toiset laimenevat ja jotkut jopa kokonaan unohtuvat, olen silti ollut onnekas.

Voi kai olla myös hetken ystävyyksiä. Yhteisiä kokemuksia ja ymmärrys sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Yhdessä voi syödä ja juoda, nauraa ja hölmöillä. Tsempata ja hikoilla. Itkeä ja olla ihan hiljaa.

Empatia ja sydämellisyys. Huumori ja avoimuus. Salaisuudet ja yhteiset jutut. Se että voi auttaa ja tulla autetuksi. Lainata sokeria ja munia, tai puhua haaveista ja takapakeista. Vaikka et sanoja niin toisen herättämän tunteen muistat ikuisesti.

Ja se että saa olla ihan oma itsensä on kai kaikkein tärkeintä tässä iässä. 

Hauskaa ystävänpäivää

Nina

Kuva: Noukhada Dragons Jets / D. DeVereaux B-S

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat