Kirjoitukset avainsanalla Koira

Suomi-kesä lensi kuin siivillä. Syyskuukin ehti alkaa ja omenoita pudota puista ennen kuin siirryttiin vaihe vaiheelta takaisin Abu Dhabiin. Lähtöviikolla ajoin kolmesti Helsinki-Vantaalle ihan vain rakkaudesta pikku-pinseriimme. Ensin lähti matkaan koiran vastaanottaja, sitten itse koira ja viimeiseksi minä ja nuorimmainen. Ja täyteen pakattu matkalaukku joka teki omat reittinsä ja saapui privaattikuljetuksella vasta neljä päivää myöhemmin. Saatiin kuin saatiinkin ruisleivät melkein tuoreena pakkaseen sekä xylitol-purkat ja pepsodentit talteen. Niiden vertaisia kun ei ole täältä löytynyt.

Kyseessä oli koiramme kolmas rahtilento ja viides lento ylipäätään Helsinki-AbuDhabi / Dubai välillä. Molempiin suuntiin keskenään erilaisten sääntöjen ja säädösten mukaisesti, eli Arabiemiiraatteihin rahtina ja Suomeen matkustamossa. Eläinlääkärilläkin alkoi jo olla oma hommansa etsiä passista tyhjää tilaa vaadituille leimoille ja merkinnöille. Rabies, sisä- ja ulkoloislääkkeet ja vielä “Fit to travel”-lomake eli lupaus lentokuntoisesta lemmikistä. Monen monta lomaketta ja vaihetta mitä ei toden totta kannata unohtaa. Onneksi meidän Minni on tällaisissa virallisissa tilanteissa hyvin yhteistyökykyinen ja viileä. Vaikka joutuisi odottelemaan vähän ylimääräistäkin Dubain terminaalissa. Niinkuin tällä reissulla tapahtuneen pikku kömmähdyksen takia kun vastaanottajaksi oli merkitty väärä perheenjäsen. Se miten homma lopulta hoitui on oma tarinansa, mutta sen verran voin kertoa että siihen tarvittiin keskellä yötä herätetty mieheni työkollega ja minä paperisena passikopio-versiona.

Itse matka sujui kuitenkin suunnitelmien mukaan. Lentotutkan avulla pystyin seuraamaan koiran etenemistä ensin Frankfurtiin, jossa tiesin sen saavan sapuskaa ja jaloittelua asiantuntevassa hoivassa. Samalla lennolla oli muuten toinenkin haukku ja oispa ollut kiva olla kärpäsenä katossa. “Monesko lento sulla?” Ootko kauan asunu ulkomailla? Hau ja hau, tuleeks sun perhe vastaan vai meetkö kuljetusfirmalla? Minni ja saksalaiskoira Sugar saivat oletettavasti seuraa toisistaan, sillä ainakin meidän hauva oli perille päästyään ollut kovin tyytyväinen oloonsa. Pusuja ja matkajorinoita oli riittänyt kun se vihdoin ja viimein, noin 36 tunnin reissun  jälkeen oli päässyt tuttuun syliin. Tutuksi tulleeseen tapaan, myös kymmenkunta koulutettua haukan poikasta oli ollut samalla lennolla Saksasta Arabiemiraatteihin. Lemmikeiksi ja kilpahaukoiksi. Maan kansalliseläin kuitenkin. Ehkäpä nekin vaihtoivat muutaman sanan koiramatkustajien kanssa. Kvaak, kvaak, tsirp tsirp. Tai sitten olivat ihan omassa ylhäisyydessään.

Nyt onkin jo viikon verran totuteltu hellelukemiin, neljänkymmenen asteen molemmin puolin. Selkää pitkin valuvaan hikoiluun ja kroppaan takertuviin vaatteisiin.  Hiukset on kivan käkkärät ja aurinkolasit huuruiset, mutta kosteus tekee kuulemma hyvää iholle. Koira asettui kaupunkimaisemiin kuten kotiinsa ja oli heti juonessa mukana, vaikka vähän erilaisisssa ulkoilutusajoissa ja ikkunamaisemissa. Suomessa se pystyi ramppaamaan ulos ja sisään pienimmästäkin mielihalusta. Vaikkei olisi edes pissattanut. Täällä pitkät ulkoilut ajoitetaan päivän alkuun ja loppuun, ainakin siihen asti kunnes asfaltti vähän viilenee tassujen alla.

 

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat