Kirjoitukset avainsanalla paluumuutto

Onneksi olkoon Minni koiraseni, sinä olet nyt lupaamallani eläkkeellä. Viimeinen lentoreissu Suomen ja UAE:n välillä on pelkkä muisto vain. Koiramaiset viestit on käyty jättämässä Amsterdamin lentokentän edessä olevalle nurmelle ja tästä eteenpäin elämä jatkuu omassa viidakon omaisessa puutarhassa. Tärkeimpänä tehtävänä on nyt pysyä valppaana jos kenguruvauvan näköinen rusakko kehtaa pyrkiä pihalle kukkia puputtamaan. Ja tietty kaikki muutkin kodin ohi satunnaisesti liikkuvat autot ja ihmiset kannattaa varmuuden vuoksi haukkua. Jokaisella on tehtävänsä.

No, viikossa on city-rouvan kynnet katkenneet ja pahasti multaantuneet. Miten olinkaan kaivannut juuri omaa pihaa ja taloa jossa tekeminen ei koskaan lopu. Niin freesi, voisi melkein sanoa vauvan vihreä luonto jaksaa hämmästyttää!

Onko kesä ollut aina näin upean värinen?

Viikon aikana olen ehtinyt nuuskia ja aistia eri tavoin kuin koskaan ennen. Meriveden kylmää syleilyä, valkoisia hattarapilviä ja lokkien intensiivistä huutoa jota rakastan, liioittelematta. Yötöntä yötä johon nukahdan ilman mitään vaikeuksia. Onnesta ja kaikesta tekemisestä väsyneenä kai.

Elämässä ja ympärillä tapahtuu nyt paljon. Onneksi saan olla täällä lähellä tärkeitä ihmisiä myös kesäloman jälkeen.

Vähän jo haaveilen syksyisistä sienimetsistä ja karjalanpaistista puolukkahillolla. Omenoita näyttää tulevan paljon ja ne pimenevät illat ja lyhtyjen valot, niitäkin odotan.

On ihan varma että tulen kaipaamaan Abu Dhabia. Sitä ihmeellistä elämää ja arkea jollaisesta en olisi ikinä osannut edes haaveilla. Kaikkea sitä mitä ensimmäisellä kerralla ihmettelin.

Tuhannen ja yhden yön tarinoita Arabianniemen auringon alla.

Mutta tältä erää se on - khalas- , eli valmista tuli.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt kellutaan jossain menneen ja tulevan välimaastossa. Ajatuksissa käyn läpi täällä kohtaamiani ihmisiä, paikkoja ja tapahtumia. Mitä muistan ensimmäisistä hetkistä, viikoista ja kuukausista tässä maasta? Mikä on jättänyt jälkensä? Mitä en tule koskaan unohtamaan? Onko jokin muuttanut minua ihmisenä? Mitä on vaikea selittää ja mistä olen erityisen otettu? Kuka ja ketkä ovat olleet merkityksellisiä loppuelämäni kannalta? Ihmeellinen aika Abu Dhabissa alkaa olla lopuillaan ja siksi toivon osaavani aistia ja hämmästellä kuten tänne tullessani. Ihania tuoksuja ja makuja. Upeita maisemia ja lämpöä. Täysin erilaista kulttuuria jossa uskonnolla on merkittävä rooli. Kaikenmaalaisia ihmisiä, hymyjä ja kohteliaisuuksia. Asioita joita en olisi voinut oppia uutisista tai matkailuoppaista.

Toukokuisena aamuna kävelen koiran kanssa rannalla. Ilma on jo lämmin, lähes kuuma ja kuten aina, poimin maasta valkoisen simpukankuoren ja putsaan sen hiekasta. Kävelen ja hieron simpukkaa sormieni välissä koko matkan kunnes jätän sen tapani mukaan satunnaiseen paikkaan, palmun juurelle, kukka-asetelman reunalle, muurille...Hymyillen tervehdin tutuksi tulleita vartijoita, puutarhureita, joka aamu samaa lähes reittiä kulkevia satunnaisia naisia ja miehiä. Koiranulkoiluttajia, koulubussiin kiirehtiviä lapsia ja työhön meneviä vanhempia. Jo kaukaa tunnistan tutun lenkkeilijän jonka kanssa usein aamutuimaan sattumalta kohdataan.

Ihanan ystävän kenen kanssa, tosiaan sattumalta, moni asia on loksahtanut kohdilleen. Ystävä, kenen kanssa on voinut pohtia tätä kaikkea, sekä mennyttä että tulevaa. Käännellä asioita jotka liittyvät maan ihmisoikeuksiin, luonnonsuojeluun ja politiikkaan. Hämmästellä ja vertailla asioita täällä ja kotimaassa. Nauttia rennosta ilmapiiristä ja mahdollisuudesta elää juuri näin. Oppia ja iloita uusista asioista, pähkäillä ammatti-identiteettiä ja naisen asemaa. Paluumuuttoa. Skoolata ja kroolata. Ystävän kanssa on voitu yhdessä huolehtia jälkikasvusta ja elää tässä hetkessä.

On selvää että lähiviikkoina halaillaan ja itkeä tihrustetaan. Tulee ikävä monia ihania ihmisiä ja lempipaikkoja. Kauneinta rantaa, herkullisinta ateriaa. Upeita rakennuksia ja ikkunasta näkyvää maisemaa. Rukouskutsutkin kuulostavat niin kodikkailta!

Koko reissu on ollut vähän niin kuin vaihe kerrallaan valmistuva pehmeä mansikkajäätelö. 

Äitinä yritän parhaani mukaan ohjeistaa aikuisuuden kynnyksellä olevaa nuorimmaista, miettimään ihania ihmisiä, kokemuksia ja asioita joita meidän kohdalle on sattumalta osunut.

Varsinkin miettimään että kumpi on parempi,

että haikein mielin joudutaan hyvästelemään vai se että tämä kaikki olisi jäänyt kokematta?

Onnellisina siitä että ollaan uskallettu elää ja nauttia, pelkäämättä tulevaa eron hetkeä.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Haussa kiva pomo  ja tarjolla hyvä duunari.

Täällä yksi paluumuuttaja etsii kunnon työtä tositarkoituksella.

Mol:in sivut aukeavat päivittäin ja rekrytointien kautta sähköpostiin kilahtelee työpaikkavahteja ohi oman ammattinimikkeen.

Ollakko erityisasiantuntija, suunnittelija vai projektikoordinaattori. Pitäisikö yrittää myynti-, hoiva- vai opetusalalle. Keskusrikospoliisissakin näyttää olevan tarvetta tekijöille, älä kysy miksi tiedän, mielestäni en ole tilannut tietoja heidän avoimista paikoista.

Työtä näyttää löytyvän sadoille ja taas sadoille henkilöille, kunhan kysyntä ja tarjonta vain osuisivat kohdillensa.

Näyttää siltä että jos lähtisin kokeilemaan onneani ja läpäisisin loogista, numeerista ja verbaalista päättelykykyä mittaavat testit, saisin ehkä mahdollisuuden uudelleenkouluttautua energiatehokkuuden asiantuntijaksi tai vaikka koodaajaksi.

Olenhan “ kuka tahansa aiempaan taustaan katsomatta”. Tarvittaessa uskoisin omaavani hyvinkin analyyttisen ajattelutavan, hyvät ongelmanratkaisutaidot ja tottakai minulla on itsenäinen työskentelyote tehtävään kuin tehtävään. Kunhan olen ensin saanut kattavan perehdytyksen niin kuin monessa paikassa ystävällisesti luvataan.

Työ-ja elämänkokemusta on. Näyttöä aikaisemmista onnistumisista samoin. Soveltuvuus alalle voidaan testata ja edellytykset tehtävään selviävät varmaan koeajan puitteissa. Ja vaikka passissa lukee "housewife", niin eikö se kerro enemmän kuin tuhat sanaa. Enemmän kuin pitkä ja päivitetty CV vaikka kyllä sekin löytyy pdf:nä. Ja jos ei, niin kerron mielelläni lisää osaamisestani. Kuten TVT ja some-taidoistani. Niitähän pitää jokaisella olla.

Haussa siis vakituinen kokopäivätyö kivalla paikalla ja palkalla. Mielellään pyöräilymatkan päässä kotoa mutta tästä voidaan myös sopia erikseen. Jos nyt kuitenkin Länsi-Uudeltamaalta tai pääkaupunkiseudulta.

Suosittelijoitakin löytyy.

Kun itseä pitää aina osata kehua niin olen oikein ahkera ja tarvittaessa monenlaiseen taipuva korkeakoulututkinnon omaava, siisti ja savuton parhaassa työiässä oleva henkilö. Liikunta-alan moniottelija. Lisäisin vielä että olen erittäin motivoitunut, kunnianhimoinen, täynnä oppimispotentiaalia, utelias, rohkea, työyhteisöä kehittävä, erikseen mainitsematta yhteistyökykyinen ja luonteeltani erittäin positiivinen. Myös joustava ja innovatiivinen.

Vai oisko vanhassa sittenkin vara parempi, ei voi tietää?

Siksi nyt tarvitaan uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Eli antaa tulla!

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat