Kirjoitukset avainsanalla mummi

Minun mummi on äärimmäisen reipas ja skarppi 88-vuotias joka lähettää tekstareita ja kirjoittaa sähköpostia. Maksaa laskunsa, ottaa yhteyttä skypellä ja etsii tietoa netistä.

Pää ja kroppa on pysynyt hienosti mukana kehityksessä, lankapuhelin ajasta kännyköihin ja pankkitiskiltä verkkopankkiin.

Mutta nyt on kyllä keksitty sellainen laite joka pisti mumminkin ajatukset ja fysiikan koetukselle. Silmät ja sormet, ehkä vähän ymmärryksenkin. Nimittäin pankin uusi tunnuslukulaite.

Meillä kun on ollut tapana opetella näitä teknologian ihmeitä yhdessä tuumin ja kirjoittaa vielä erilliset käyttöohjeet ruutuvihkoon. Ylös on kirjoitettu ohjeita tietokoneen käynnistyksestä netissä surffailuun ja sähköpostin lähettämisestä blogien lukuun. Nopeasti oppiva mummi on voinut vihkosta tarkistamalla toimia itsenäisesti monissa tärkeissä toimissa. Pienet rähöt selviävät usein lastenlasten avulla mutta mummi saa tarvittaessa apua myös nettiliittymän tarjoamalta omagurulta tai palvelutalon senioreita opastavalta IT-tukihenkilöltä.

Kaikki siis hyvin kunnes pankin mainostama huipputurvallinen, kevyt ja lompakkoon mahtuva kätevä kapistus saapui mummin elämään. Niin näppärä ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.

Tunnuslukulaitteen vieraskieliset termit kuten “login”, “ID”, “sign” , C ja OK/on tuntuvat mummista ymmärrettävästi kohtuullisen sekavilta kun niitä painelemalla pitäisi hyväksyttää ja kuitata ihan oikean rahan kulkua. Näppäimet ovat koukkusormiselle ihan liian pienet, näyttö liian tumma, tunnuslukuina käytettävät numerosarjat turhan pitkiä ja jos käyttäjä ei ole tarpeeksi ripeä saattaa laite välillä nukahtaakin.

Pankin mukaan tämä on “laite joka sopii asiakkaille jotka eivät voi käyttää tunnuslukusovellusta mobiililaitteella.”

Tiedän että moni mummini ikäinen on jo ajat sitten jättänyt moiset puuhat muiden hoidettaviksi ja ehkä siksi hänen kaltaisiaan käyttäjiä ei olla huomioitu laitteen suunnitteluvaiheessa?

Vai olisko pankilla voinut olla tarjota jokin toinenkin vaihtoehto? Vaikkapa isompi laite, suomenkielisillä näppäimillä ja lyhyemmillä numerosarjoilla

No mummini ei tästä varmaankaan lannistu, ja onneksi vuoden 2018 loppuun hän ja monet muut uuden laitteen kanssa totuttelevat voivat vielä käyttää vanhaa tunnuslukukortti-järjestelmää. 

Ellei hän sitten päätä vaihtaa vanhaa mutta toimivaa peruskännykkäänsä älypuhelimeen ja lataa siihen käteväksi kehuttua tunnuslukusovellusta.

Onkai sekin ihan varteenotettava vaihtoehto 88-vuotiaalle mummilleni joka vielä haluaa ja pystyy hoitamaan omat asiansa.

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Nyt ollaan muutama viikko oltu kahta maata ja skypepuhelut on taas osa arkea. Kätevää sinänsä kun voi helposti vaikka kokkailla ja syödäkin yli 4600 km välissä. Koirakin tykkää jostain syystä istua ruudun äärellä. Varsinkin jos se saa istua sylissä puhelun aikana, vaikka ei se näytä saavan kiinni maiden välissä kulkevista taajuuksista. Tuijottaa vaan ruutua ja hieman hämmentyneen näköisenä heilauttaa korvia.

Vaikka sille kuinka lirkuttelisi, ei se suostu kommunikoimaan millään tavalla. Istuu vaan sylissä ja kun mies toistaa sille sen lempisanoja kuten “luu” ja “rölli” ( retuutetuin pehmolelu), niin koira vaan tuijottaa eteenpäin ja yrittää ymmärtää. Mutta ei kiinnostusta. Ruudussa ei yksinkertaisesti ole mitään tuoksuja eikä ketään pusuteltavia.

Pusuteltavia ja haukuttavia sen sijaan löytyy vielä muutaman päivän ajan Suomesta. Koiran aistit on terävinä heppatallilla ja rentoina omassa olohuoneessa. Hyvä niin, sillä tulevan viikon ohjelmaan kuuluu taas pientä lentomatkailua Keski-Euroopan läpi aina Lähi-Itään saakka. Paperit ja rokotteet on jo valmiina. Pian lenkkeillään vähän hiekkaisemmissa maisemissa.

Mutta nyt on ihan hyvä vähän köllötellä ennen passintarkastuksia.

Onnea voi muuten olla oma omenapuu tai kokonaiset kuusi omenapuuta, sillä tänä vuonna satoa saadaan ja reippaasti. Tähän mennessä omenaa on hoideltu hilloksi, mehuksi, piirakoiksi ja paistoksiksi. On kärrätty portin pieleen “ peura miesten” haettavaksi ja anottu sukulaisia viemään osansa. Vasta murto-osasta on päästy ja heti kun selkäni käännän, Rauli-myrsky tai joku muu voima saa ne taas ravistamaan ämpärillisen vasta putsatulle nurmelle. On Valkeaa kuulasta, Kanelia, Sariolaa ja Antonovskaa. Kesä -ja talvilajiketta. Löytyy sileitä, röpelöisiä ja muumioita, mutta todella paljon priimaa, koska runsaat pihlajanmarjasadot pitävät koit tänä syksynä muilla apajoilla. Onhan tämä ihan oikeasti onnellista, mutta kaikella on rajansa! Näistä riittäisi muutama kymmenen kiloa Abu Dhabinkin matkalaukkuun.

Omenoita eri muodoissa sai tuliaisiksi myös oma mummini. Vietettiin aamupäivä mummin uuden tietokoneen parissa ja täytyy todeta että ihailtavan näppärästi 86-vuotias surfailee nettipankissa, sähköpostissa, googlessa ja skypessä. Netistä löytyy kukkien hoito-ohjeita, kaupunginmuseon vanhoja tiedostoja tai vaikka  Ravintola Silvopleen - menu. Ja sinnehän me siis suunnistimme! Aurinkoisessa Hakaniemessä oli mukava kulkea käsikynkkää ja jutella mukavia. Viisaus ja avarakatseisuus piilee pitkässä elämässä ja ymmärryksessä että mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää.

Syksy on siis edennyt omenahommiin, mutta myös” heippa ja nähdään taas”- treffeihin.

Yhdet ihan lopullisetkin hyvästit sanottiin kauniissa ja harmonisissa hautajaisissa jokin aika sitten. Pitkän ja upean elämän elänyt vanha täti, fafani sisko, tulee ikuisesti pysymään läheistensä sydämissä rohkeana ja elämää pelkäämättömänä, jälkeläisiänsä kannustavana naisena. Niistä hänet tullaan aina muistamaan. Positiivisuudesta ja kannustamisesta.

Vähän samoista asioista toivoisin itsenikin muistettavan.

Varsinkin juuri nyt kun omat poikaseni, ihanat muruseni ovat pian kolmella eri mantereella. Halataan ja heippa, nähdään taas.

Samalla voin kuiskata jokaisen korvaan että: “ Minne tahansa menetkin, mene koko sydämelläsi! “

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat