Kirjoitukset avainsanalla Puutarha

Noin viikon verran nyt Suomessa olleena, olen tarkoituksella piilotellut visusti omassa kodissa. Tukka nutturalla puutarhahommissa. Juhannus ja juhannuksen molemmin puolin olleet päivät, grillaillen ja pihalla tepastellen. Rauhassa rehevöityneiden, vehreiden pensaiden ja puiden suojissa. Piilotellen Abu Dhabin kuumuudessa ylikasvaneita ja harmaantuneita hiuksia. Kyllä sieltäkin hyviä kampaajapalveluita saa, ei se sitä ollut. Ihan vaan tätä kaikkea ihmetellen. Paljain jaloin tallustellut ympäri pihaa ja keräillyt etanoita lautasille. Väärinkäyttöä jonkun mielestä, mutta jääkaapin lokeroon unohtuneen oluen kaadoin vatiin ja heitin limaiset tuholaiset sinne killimään, ihan Martta-sivuston vinkkaamana. Etanakanta on nyt sen verran ylikuumentunut että siitä voisi tehdä itselleen vaikka kokopäivä homman. Houkutella iljetyksiä banaaninlehdillä, kuolleilla lajitovereilla tai viivyttää niiden märkää kulkua tuhkan ja hakkeen avulla. Sekoitella etikkaliuoksia ja keitellä kuumaa vettä ja kaivaa syvä kuoppa hautajaisia varten.

Pikkuhiljaa taitaa olla aika lähteä vähän ihmisten ilmoille.

Sitä sosiaalisoimista ajatellen tein tänään pieniä valmisteluita. Ihan oman mielenrauhani vuoksi, jykevistä päätöksistäni huolimatta kävin kampaajalla. Pysäyttämässä nyt jälkikäteen ajateltuna hullunkurisen suunnitelmani muuttua luonnollisen luomuksi hiustenvärin suhteen. Hohtavan harmaaksi. Sori vaan kaikki minua ja projektiani vahvasti kannustaneet, mutta tänään nostin kädet pystyyn ja antauduin kampaajani käsittelyyn. Yritin kyllä sepustaa jotain hätäisiä ja sekavia selityksiä hiusteni ruokottomaan tilaan liittyen ja mukamastes kysellä vielä vinkkejä harmaiden jatkoviljelyyn...Niin terveellinenkin idea alunperin.. Ehkä tästä olisi vielä hyvä tullut, mutta ei. Ehkä vielä toiset 8kk ilman sävytystä, mutta ei.  Onneksi ymmärtäväinen kampaaja ei  yrittänyt heti vastata eikä varmastikaan ehtinyt rekisteröidä kaikkia ääneen lausuttuja pohdintojani vaan kuunteli aikansa ja ojensi kevytvärikartan.

Valitsepas siitä. Kiitos, minäpä valitsen !

Vaikka en mikään viimeisimpien hiussuuntausten trendisetteri olekaan niin kyllä kai se näyttää olevan selvää minkäväriset hiukset minulle kuuluu. Minkälaisissa viihdyn. Ainakin vielä toistaiseksi. Ja ehkä joskus voin vielä tutustua minulle vinkattuihin kasviväreihinkin. Olin jo uskotellut itselleni että harmaa on muotia mutta ei kuulemma enää olekaan.Toiset vaihtavat tyyliä rohkeasti ja tekevät radikaaleja muutoksia ulkonäkönsä suhteen, mutta minä olen kai samassa muotissa vuodesta toiseen. Ja hyvä niin koska huomenna annan etanoille vapaapäivän  ja lähden tapaamaan kouluaikaisia tyttökavereita. Ei tarvitse pelätä etteivät enää tunnistaisi.

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Vuorossa pikkukaupunki elämää. Raikkaan meri-ilman hengittämistä ja kaiken kauniin ja tutun ihastelua. Heti aamusta hipsin paljain jaloin hakemaan lehteä postilaatikosta ja nautiskelen aamukahvit kuistilla. Lueskelen kotimaan uutisia ja tähyilen TV-ohjelmistoa. Illalla voisin katsoa leffan suomenkielisellä tekstityksellä. 

Kotiin on aina ihana tulla. Kaikki on niin helppoa ja yksiselitteistä. Turvallista ja niin selkeää

Jotenkin niin tuttua vaikka hetken aikaa unohdettua. Löydän sisältäni sen “ulkomaalaisen” joka näkee ja kokee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Sen tyypin, jonka mielestä ei todellakaan ole ihan tavallista elellä saaristo Suomessa, saunalta ja savulta tuoksuvassa merenranta kaupungissa. Siellä missä voi kesälläkin kulkea kumisaappaissa, pyöräillä torille ostamaan silakoita ja kääntää kompostia keskellä kaupunkia. Viettää iltaa lähes yöttömässä yössä ja antaa lasten kulkea vapaasti maalla ja merellä. Pestä mattoja matonpesupaikalla ja lainata kirjoja kirjastosta. Ja istua kalliolla.

Täällä voi myös ihastella näitä julmetun nopealla tempolla rehevöityviä pensaita, puita ja kukkapenkkejä. Marjapensaiden keskellä törröttäviä jalavan alkuja ja kasvihuoneessa pesiviä muurahaisia. Syreenit, pionit ja jasmikkeet...kaikki villinä kuin salaisessa puutarhassa. Selvästikin työntekijää odottaen. Siis minua. Kastanjat ja ruusut. Kaikki lajit on tallella ja voimissaan. Ruohonleikkaus ei lopu koskaan ja omenapuiden oksat näyttävät taipuvan vauvaomenoista.Toivottavasti malttavat pysyä puussa mahdollisimman pitkään. Raakileiden noukkiminen ei kyllä yhtään huvittaisi.

Innoissani kiertelen ja kaartelen pihalla, siellä täällä projekteja aloitellen. Mutta aina on myös aikaa heittää tikkaa tai solahtaa riippumaton sisään. Maata selälleen kädet niskan takana ja tuijotella taivaalle kastanjapuiden oksista muodostuneen katoksen katveessa. Pötkötellä lukien tai vain yläpuolella olevien rastaiden räksytystä kuunnellen. Ja toivoen että linnut pitävät päivän murkinat sisällään. Saatan unohtua pihalle koko päiväksi.

Ja helppohan sinne on unohtua, kun siellä sitä ruotimista riittää. Sieltä täältä ja oikeastaan ihan joka kohdasta. Päivä kerrallaan hommat etenevät jossain nurkassa. Kun pääsen loppuun alkaa kaikki alusta. Olen tietoisesti onnellinen omistaessani 50-luvulla suunnitellun pihan jossa kokoajan kukkii. Alkukevään ensimmäisistä lumikelloista aina loka-marraskuun purppuranpunaisiin jättimaksaruohoihin. Jos jotain, niin olen kaivannut multaisten kynnen alusten ja vihertyneiden jalkapohjien putsaamista. Rappusilla istuen illan viimeisenä puhteena.

Ajatuksissani olen tehnyt listan jotta kaikki tärkeimmät tulisi tehtyä. Marjapensaiden siistiminen, kukkapenkkien ja pengerrysten reunaheinikoiden ja ruohotuppojen karsiminen. Pensasaitojen leikkaaminen. Mattojen ja lattioiden pesu. Ikkunoiden pesu. Turhan tavaran karsiminen ja kirpparipöydän varaaminen. Yksinkertaisia ja pieniä asioita. Kodin omia juttuja joita olen näköjään kaivannut enemmän kuin aikaisemmin uskalsin edes myöntää. Juttuja joita ei voi kopioida Abu Dhabin kotiin. Puuhia jotka tekevät meidän kodista meidän kodin täällä pikkukaupungissa. On tietenkin juttuja jotka tekevät kakkoskodin korkealla tornissa.

Molemmissa tarvitaan koko perheen hetkiä. Muuten mikään ei tunnu miltään.

Vastakohtia on helppo luetella.  Mitä siellä on ja täällä ei. Tai sieltä puuttuu ja täältä ei. Liittyen ilmastoon, kasvillisuuteen ja eläimiin. Ihmisiin, uskontoon ja kulttuuriin. Autokantaan ja arkkitehtuuriin. Tervehdykset ja kohteliaisuudet. Aika moni asia on kovin erilaista. Ja tosiaan, vastakkaista. Toisessa on kuumaa ja toisessa kylmää. Hiekkaista ja multaista. Uutta - vanhaa. Modernia - historiallista. Yltiöpäistä ja hillittyä. Yhteisöllistä ja ei niin yhteisöllistä. Kohteliaisuuksia ja murahduksia.

Kaksi maata ja kaksi kotia. Opittuja tapoja ja kansallisidentiteettiä. Vertailu ei sinänsä ole tarpeellista ja oikeastaan tuntuu aika hyödyttömältä.

Mutta sitäkin hyödyllisempää on erilaisuudesta oppiminen. Ja nauttiminen.

Olen itsekin kai vähän sitä sun tätä ja aikamoisen onnellinen siitä.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat