Kirjoitukset avainsanalla Al Reem Island

Al Reem Island

 

Olisikohan kaikki pikkuhiljaa nähty ja tehty?  

Kauneimmat rannat, hiekkadyynit, mangrovemetsät, taidenäyttelyt ja mielenkiintoiset rakennukset. Ihanat ravintolat ja kahvilat.

Vai pitäisiköhän tutuksi tulleesta kotikaupungista ja sen lähistöltä löytyvät lempipaikat käydä vielä hyvästelemässä?

Ehkä vielä ehtii käydä tarkistamassa Abu Dhabin parhaat paikat, kuten Saadiyat Beachin turkoosinsinisen horisontin ja pauhaavat aallot. Koska kesäkuun päivälämpötilat keikkuvat nyt + 45 asteen molemmin puolin, Eastern Mangroven vedessä elävän metsän ja sen ekosysteemin voisi kerran vielä käydä katsastamassa auringon jo laskettua.

Saadiyat Beach

Eastern mangroves

Corniche beach

Vielä kerran voisin käydä ihmettelemässä Grand Mosquen hohtavanvalkoista pintaa ja juhlallisesti kaikuvaa rukouskutsua. Puhumattakaan Manarat al Saadiyatin taidemuseosta ja Louvresta!

Miten niin tyylikkäitä rakennuksia ja tapahtumia voi edes olla?

Sheik Zayed Grand Mosque

Musandam, Oman

Muscat, Oman

Liwa Oasis

Snoopy Island, Fujairah

Onneksi on ehditty myös Abu Dhabin ulkopuolelle tutustumaan eri emiraatteihin.

Fujairahiin sukeltamaan, Liwan jättimäisille hiekkadyyneille, Al Ain palmukeitaalle, Ruwaisiin salaiselle rannalle, Sharjahin markkinoille, Ras al Khaiman lohikäärmesoutuihin ja Dubain yltäkylläiseen tarjontaan. Myös retkille naapurivaltioon Omaniin, sen pääkaupunkiin Muscatiin ja Musandamiin, Hormuzinsalmen rannalle joka maantieteellisesti erottaa Persianlahden ja Arabian meren omille puolilleen. Toinen toistaan kauniimpiin ja eloisampiin paikkoihin.

On herkuteltu St.Regisin kansainvälisellä perjantaibrunssilla ja Byblos sur Merin libanolaisilla herkuilla. Suosittelen myös Emirates Palatsin, RitzCarltonin ja Venetian Villagen tunnelmaa.

Presidential palace Abu Dhabi

 

Arabialainen elämä on täynnä lämpimiä värejä ja mausteisia tuoksuja. 

Marmoria, kultaa ja kamelinruskeaa. Herkullisia makuja ja äänekkäitä tilanteita.

Ja sitä kuuluisaa aavikon hiekkaa jota on ihan joka paikassa. Jopa 33. kerroksen ikkunan karmeissa joista avautuvaa näkymää tallennan nyt ahnaasti verkkokalvoille. 

Joka suuntaan aukeavaa taivasta ja merta.

Kirkkaana ja kuumana porottavaa aurinkoa.

Nina

Manarat al Saadiyat

Linkkejä:

Saadiyat Beach Club: http://www.saadiyatbeachclub.ae/

Manarat al Saadiyat: https://abudhabiculture.ae/en/experience/culture-centres/manarat-al-saad...

Louvre AD: https://www.louvreabudhabi.ae/

Sheikh Zayed Grand Mosque: https://www.szgmc.gov.ae/en/

Emirates palace: https://www.kempinski.com/en/abudhabi/emirates-palace/contact-us/

Eastern Mangroves: https://visitabudhabi.ae/en/see.and.do/shopping/lifestyle.and.community/...

Al Reem Island: https://www.abudhabi.ae/portal/public/en/citizens/culture-and-recreation...

Byblos sur Mer Lebanese restaurant: http://www.dining-intercontinental-ad.ae/byblos-sur-mer/

St. Regis the terrace on corniche: http://www.stregisabudhabi.com/

Fujairah, Sandy Beach: http://www.sandybeachhotel.ae/

Musandam Sea Adventure http://www.msaoman.com/

Muscat, Oman: https://www.roughguides.com/article/10-reasons-we-love-muscat-oman/

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Suomen reissu meni ja sujahdus takaisin tämänhetkiseen toiseen kotimaahan kävi kätevästi. Molemmissa päissä. Olo on kuin väriä vaihtavalla kameleontilla. Toppakamppeista varvastossuihin ja saunan lämmityksestä aurinkorasvan levitykseen. Jostain tosi tutusta ja sisäsyntyisestä vähän kevyempään ja eksoottiseen.

Jos expatti elämä on jotain opettanut niin hetkessä elämistä.

Vaikka takana on menneisyys ja tänne asettuminen. Edessä tulevaisuuden suunnitelmat.

Olen jo ihan pikkuisen antanut itselleni mahdollisuuden katsoa tulevaan ja samantien siivet lähtevät lepattamaan ihan hurjalla vauhdilla. Mieli suunnittelee jo seuraavaa askelmaa vaikka nyt on nyt.

Ja nyt on ihan todella hyvä olla.

Kävelen koiran kanssa aamulla heräävässä kaupungissa jossa kaikenmaalaiset ihmiset valmistaututuvat uuteen päivään. Koululaisia odottamassa keltaisia koulubusseja, mekoissa, slipovereissa, suorissa housuissa ja pikee paidoissa. Hyvältä tuoksuvat ja näyttävät business naiset ja miehet jonottamassa taksia. Työmiehiä kypärät päässä rakentamassa uusia torneja ja palvelusväkeä kiiruhtamassa siivoamaan ja hoitamaan toisten koteja ja lapsia. Emiraatteja ei vielä näy, mutta kohta kahvilat täyttyvät upeista naisista ja miehistä pukeutuneina mustiin ja valkoisiin perinneasuihin. Abayat ja kanduurat viimeisenpäälle puhtaita ja silitettyjä.

Helmikuu ja sumuinen aamu tekee ilmasta kylmän ja kostean, hassu koira tuntee vilua ja tärisyttää itseään kuin olis kylmempikin. Ei taida raukka enää muistaa lunta ja talvea.

Kiihdyttävien ja tööttävien autojen ääniä liikenteestä, työkalujen kilkatusta työmailta ja pikkulasten ääniä viereisestä päiväkodista. Mangroven suojista myös lintujen sirkutusta ja raakuntaa. Tervehdyksiä, hymyjä ja hyvänpäivän toivotuksia. Kessun ja kahvin tuoksuja katukuppilasta ja ummehtuneen meren tuoksua rannalla.

Kaikki ihmeellinen oman tornin ympärillä. Juuri nyt.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aamut on aina jotenkin päivän parasta aikaa. Silloin tuntee olevansa jonkin uuden alussa.

“ Good morning ladies and gentlemen, we are just about to land to Abu Dhabi.

Weather is nice but little bit hazy…...thank you for travelling with us and welcome on board again.”

Tosiaan, kiitos itsellenne!  Lennot tai oikeastaan koko reissu Suomesta aina tänne Lähi-Idän sydämeen sujui pehmeästi ja tarkemmin ajateltuna oikein miellyttävästi.

Ensimmäistä kertaa kokeilin matkustaa junalla Etelä-Suomen pikkukaupungista aina Helsinki-Vantaan lentokentälle asti ja täytyy sanoa että vaikka tein kaksi junan vaihtoa, paljon sen nopeammin ei autolla olisi päässyt. Sen verran sopivat olivat yhteydet ja aikataulut tällä kertaa. Ja sitäpaitsi olin liikenteessä nyt yksin, koska tyttö, mies ja jopa koirakin on jo UAE:ssa. Haukku lensi rahtina jo viime viikolla ja toinen kerta oli siinäkin hommassa niin paljon helpompaa. Kaikki tarvittavat toimenpiteet oli selkeästi tiedossa ja ihan kuin koirallakin olisi ollut samat fiilikset. “ Tää on nyt tätä. Turha itkeä, perillä odottavat tutut naamat ”.

Ja tosiaan, perillä Dubaissa koiran boksi oli ollut siistiäkin siistimpi ja koira itsekin häntää heiluttava ja tyyni. Samalla lennolla oli seurana pari muutakin koiraa ja kymmenen haukkaa. Ehkä porukassa oli ollut kiva matkustaa.

Oma siirtymäni syksyn alusta kohti hehkuvia kesäkelejä tapahtui Amsterdamin kautta, jossa alkuperäisistä suunnitelmistani huolimatta,  pikainen kanaaliristeily tyssäsi itseni kanssa neuvottelemiseen. Yksin on kiva reissata kun voi yksin päättää kulkusuunnista mutta toisaalta ei ole sitä toista joka sanoo oman mielipiteensä. Seurauksena voi olla muutama siksakki kävely ja puoliääneen pähkäily, mutta eipähän voi kenellekkään kiukutella. Ja niinpä tein itsenäisen ja viisaan päätöksen pysähtyä vähän miettimään. Aikaa oli vajaat kuusi tuntia. Siinähän ehtii vaikka mitä ja toisaalta ei yhtikäs mitään.

Istahdin ihanaan Seafood & wine, Bubbles nimiseen baariin selailemaan päivän Hesaria. Samalla seurailin sivusilmällä romanttista kohtaamista baarin hemaisevan nuoren tarjoilijan ja tumman ja hauskannäköisen satunnaisen matkailijan välillä. Kohtaamisia Amsterdamin kentällä. Olen lähes varma että yhteystiedot vaihdettiin ja sitten toisella olikin jo kiire seuraavalle lennolle. Elämä jatkuu ja romantiikan nälkään vaihdoin Hesarin tämän hetken best selleriin Jojo Moyesin, alkuperäiseltä nimeltään “ Me before you” -pokkariin. Saman leffan löysin myös yölennon valikoimasta, mutta koska koneessa oli mukavasti tilaa otin mallia kanssamatkustajieni esimerkeistä. Kellahdin kyljelleni vieressä olevalle vapaalle penkille pehmeän fleecepeiton alle ja leffan loppu jäi näkemättä. Oikeastaan luenkin sen paljon mielummin kirjasta.

Toinen lentokenttähuvitukseni oli etsiä jokin hyvältä tuoksuva tax-free myymälä ja ottaa vastaan kaikki neuvot juuri minun ikäiseni ihonhoitoon. Odotin jännityksellä myyjättären ehdotusta minulle sopivasta ihonhoitotuotteesta  ja diplomaattisesti hän haravoi minua miellyttävän ikäkohderyhmän. Aikaahan oli, joten tuoksuttelin ja silottelin ihania ja maitomaisen pehmeitä linimenttejä kämmenselälleni. Ja tietenkin jos ylittäisin tietyn summan minua odottaisi jokin mukava pikku lahja. Olin sopivasti vietävissä ja pienen kalkuloinnin jälkeen lähdin liikkeestä hymy huulilla, mukanani ehdottoman tarpeellisia pikkupurteloita. Kyllähän ihonhoito ON tärkeää jatkuvan auringon alla ja varsinkin minulle hieman yli 40-vuotiaalle. Kyllä asiansa osaavat ihmiset ovat aina paikallaan.

Perillä Abu Dhabissa pystyin ensimmäistä kertaa ohittamaan pitkät passintarkastus jonot kulkemalla suoraan “residence” linjaa seuraten.  Sekä passin että silmien skannaus tapahtui automatisoituna ja olin niin nopeasti vastaanottamassa matkatavaroita että ehdin jo ihmetellä jättäneeni jonkin vaiheen välistä? Mutta kyllä kaikki meni niinkuin pitikin ja päätin käyttää odotusajan hyödykseni.

Suuntasin lähimmälle pankkiautomaatille ja yritin sinnikkäästi nostaa dirhameja taksimatkaa varten. Jostain syystä korttini ja pankki eivät olleet samalla aaltopituudella ja  siinä hetken ihmeteltyäni vierelleni ilmestyi pieni, vyötärön korkuinen emiraattipoika. Ehkä tietämättä Suomessa käytetystä edellisen asiakkaan yksityisyysrauha rajasta, poika samaistui hämmästykseeni. Rahaa ei herunut vaikka useamman kerran yritin.

“ Mam, maybe there is no money? How much do you need? I can show you, look!”

Ja niin annoin pikkupojalle tilaa. Hän näpytteli konetta tottuneesti ja samalla selvittäen  minulle jokaista vaihetta ja tottakai hänen onnistui hetkessä nostaa tukku rahaa omalla kortillaan.

“ Mam, how much do you need?” Maybe you don’t have money?

Kiitos, mutta selviän kyllä. Etsin toisen automaatin. Vilkutin äitinsä luokse juoksevalle pikkupojalle.

Huomenta ja tervetuloa takaisin. Täällä apu on aina lähellä.

 

Lentokentän tuloaulasta löysin minua paremmin ymmärtävän automaatin ja sain nostettua oman, hieman ohuemman dirhami nippuni. Astuin ulkoilmaan ja humps! Näkyvyys katosi sadasosasekunneissa. Silmälasini huurtuivat vitivalkoisiksi 80 % ilmankosteudessa ja lentokentän taksivirkailija ohjasi minut ystävällisesti vapaana olevaan taksiin. Ulkona reilu 30 astetta, mutta ilmastoidussa taksissa kaikki hyvin. Arkiaamun alkavassa ruuhkassa pakistanilainen taksikuski ehti helposti kertoa minulle koko elämäntarinansa ja vastapalvelukseksi oikaisin hänen mielikuviaan  pohjoisnavan tuntumassa sijaitsevasta “nokiasuomesta”

 

Nyt täällä Abu Dhabissa ja Al Reem Islandilla taas ollaan. Tästä nämä tarinat taas jatkuvat.

Suntowerlife löytyy nyt myös instagramista, eli sinne vaan tykkäämään päivittyvistä kuvistani.

Aurinkoa

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meidän naapurin herra, kreikkalainen kesällä eläköityvä lentäjä on iloinen ja hassu mies. Sellainen mies, jonka kanssa pienetkin hetket tekevät hyvälle mielelle ja jättävät hymyn huulille vielä tapaamisten jälkeenkin. Hauska ja hämmästyttävä ja vaikka hän niin hulvaton onkin, en ole varma haluaisinko koskaan kuulla olevani lennolla jossa hän toivottaa matkustajat tervetulleeksi. Tuo hupsu mies nimittäin puhuu niin paljon ettei muista tai pysty tekemään mitään muuta samanaikaisesti.

Mr. Michaelin ääni on matala ja samalla kun hän puhuu hän heittää nopeita kysymyksiä kuuntelijalle, jättäen ehkä noin 2 sekunnin vastaus ajan tuohon nokkelaan arvoitukseen johon hän hetken päästä vastaa itse. Tiedättehän nämä tyypit jotka kysyvät sinulta jotain sellaista mistä sinulla ei voi oikeasti olla pienintä aavistusta, kuten....

” Quess how many dogs we have in Greece?...ööö, arvaan että viisi koiraa....?

” No! We have eight dogs and quess how many of our dogs sleep in our bed?”

....No arvataan vaikka että kaikki?....

”No! Four is sleeping with us...and quess what my wife said about your dog....?”

Tottakai Vicky-vaimoa säälittää meidän pikkukoira pilvenpiirtääjässä, sillä heidän kaikki kahdeksan koiraa saavat kuulemma vapaasti vaeltaa heidän kotonaan ihanassa Kreikassa ja Mr. Michael onkin positiivisen yllättynyt ja iloinen kuullessaan että kyllä meidänkin koira pääsee ulos joka päivä ja vielä monta kertaa!

Ja sitäkin Vicky on kuulemma monesti miettinyt että meidän hauvalle voisi tuoda jotain herkkuja  terveisenä heidän onnellisilta maalaiskoiriltaan. No mietinpä vielä niiden herkkujen vastaanottamista kun pihamme linnutkin ovat yllättäen alkaneet pudota pesistään.

Toisaalta eilinen käytävä kohtaaminen kyllä vahvisti kreikkalaisten naapureidemme eläinrakkautta. Mr. Michaelin ilme nimittäin kirkastui kovasti ja suu aukesi välittömästi kun hän havaitsi että olimme menossa samaan hissiin.

“Hello, how are you, quess what my wife Vicky did today in the pool area?”

No en osaa kyllä yhtään arvata...?

Vicky oli kuulemma salaa syöttänyt pihan pikkulintuja ja Mr.Michaelin pienellä demonstraatiolla ymmärsin että leivän murusia oli tosiaan pienessä etukumarassa salaperäisesti kaivettu takin alta.

“Vicky loooves birds...” ja Vicky itse vahvisti asian vienosti hymyillen, ehkä hieman kiusaantuneena salaisuuden paljastumisesta. Samanaikaisesti Mr. Michael, (huom lentäjä) oli epähuomiossa ja höpötyksen puuskassaan painanut hissin hätänappulaa ja vartijoiden tiedustellessa tilannetta hississä, Mr. Michael oli hieman hämmentynyt vartijan keskeytyksestä ja kuittasi hätänapin painalluksen olleen silkka vahinko.

Ja tähän väliin sain tilaisuuden kertoa omista lintuhuomioistani samalta päivältä, nimittäin linnunpoikasten ennenaikaisen kuoleman jota olin aamupäivällä ihmetellyt yhdessä filippiiniläisen uimavalvojan kanssa. Uimavalvoja epäili varpuslintujen sukuun kuuluvien peippovauvojen pesästä putoamisen johtuvan tämän kevään poikkeuksellisista säistä, tuulista ja sateista. Pieni karvaton, n. kahden sentin mittainen täydellisesti kehittynyt lintusikiö herätti huomioni pihakivetyksellä ja tästä ihmetyksestä ehdin kertoa kreikkalaisille naapureille vain alun kun Mr. Michael huudahti kauhistuneena…

” Vicky, did YOU poisoned the birds?”

Yritin kiireesti kertoa mistä ilmiö mahdollisesti johtui, mutta seuraava hämmennys oli jo päässyt syntymään sillä, hissin saapuessa meidän määränpäähämme, Mr. Michael (huom lentäjä) vaimoineen huomasi että he eivät olleetkaan etukäteen valinneet omaa kerrostaan, joten hissistä ulos ja uudelleen tilaamaan kuljetusta kerrosten välillä. Näin meidän tornin hissit toimivat. Toivotimme hyvät illat ja toivon että he pääsevät illanviettopaikkaansa asti kohtaamatta matkalla kovin monia tuttuja tai puolituttuja!

Kulttuurien kohtaamisia oli tarjolla myös viime sunnuntai-illan konsertissa, arabialaiseen tapaan upean loistokkaassa Emirates Palacessa. Virolaisen kapellimestari Paavo Järven johdolla Pariisin sinfoniaorkesteri tarjosi mielenkiintoisen yhdistelmän tsekkiläisen Smetanan, venäläisen Tsaikovskin ja suomalaisen Sibeliuksen tuotantoa. Illan pääsolisti, armenialainen viuluvirtuoosi Sergey Khachatryan tarjosi kuulijoille henkeäsalpaavan kaunista ja herkkää taiturointia. Todella upeaa kuunneltavaa! Ja paikalliset kultahippukahvit taatelin kera oli tietenkin ihan pakko kokea.

Suomalaisena sääntöfriikkinä sain hetken totutella esityksen aikana liikkuviin, tuleviin ja meneviin ihmisiin. Jopa itse AbuDhabi festivaalien taiteellinen johtaja, upea ja ylväs, nutturapäinen Ms. Hoda al Khamis-Kanoon liihotti paikalle kesken tervetuliaispuheiden ja ilman huolen häivää  kätteli, halasi ja suukotteli yksi kerrallaan lähes kaikki eturivin tärkeät tuttavuudet.

Ja jos naapurin kreikkalainen Mr. Michael puhuu taukoamatta, virolainen kapellimestari Paavo Järvi sen sijaan ei sano sanaakaan ja tekee uskomattoman montaa asiaa samanaikaisesti. Mr. Järvi johtaa nimittäin kokonaista orkesteria ja saa sen jokaisen jäsenen, koneiston osasen, toimimaan ja soimaan haluamallaan tavalla. Tämä mies saa Sibeliuksen musiikin eloon ja luo sen kautta vahvan mielikuvan suomalaisesta luonnosta ja sielunmaisemasta. Ja tämäkin mies saa minut hymyilemään. Tarkkailen lintujen lentoa palmusta toiseen ja hyräilen konsertin encorea, Valse Tristea vielä monta päivää myöhemmin.

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat