Kirjoitukset avainsanalla Dubai

Dubain syke on nyt aistittu joka solulla.

Kiitos Pohjois-Euroopan saarivaltioille ja irlantilaisten viettämälle Pyhän Patrickin päivälle jota on joskus muinoin juhlittu yhtä hartaasti kuin pitkää perjantaita konsanaan. Toista se on nyt. Pubi ei olisi voinut olla enää yhtään enempää auki.

Kertomusten mukaan Pyhä Patrick on paitsi Irlannin mutta myös insinöörien ja karkotettujen suojelupyhimys. Kellä tahansa viime perjantain brunssi olikaan kansoitettu, tunnelma imaisi syvälle sisäänsä eikä lähde tajunnasta ihan heti.

Musiikin desibelit sykyttivät maksimissaan ja juoma virtasi. Vihreitä onnenapiloita ja irlantilaista tanssia. Jatkoripsiä, hiuspidennyksiä, lisävarustelua, valkaistuja hampaita ja pientä siloittelua sieltä sun täältä. Pronssin värinen rusketus ja pakkeli viimeistelee pinnan. Miehille riittää puhdas paita, pastellin sävyinen mielellään, sekä farkut ja tennarit.

Näyttää aika mukavalta bileasulta.

Naisten vaatimukset ovat ihan toiset.

Tiukoissa haalarishortseissa ja minihameissa on ehkä vähemmän tilaa wokki ruoalle, tacoille ja tequilajäätelölle. Puhumattakaan grillatusta kanasta, tuoreesta tonnikalasta tai suklaapuddingista. Mutta hyvältähän se näyttää korkeissa koroissa ja ohuttakin ohuemmissa spagettiolkaimissa, jotka molemmat näyttivät voivansa katketa hetkellä millä hyvänsä. Sen verran painoa oli aika monen varaan pistetty.

Iltapäivän aikana sekä tunnelma että musiikki näytti nousevan pykälä kerrallaan enkä olisi tosiaan ihmetellyt jos koko ravintola olisi poksahtanut taivaalle kuin shampanjakorkki, aika paljon kuitenkin twistiä ilmassa!

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös iltapäivän huuma ja suu auki ihmettely.  Oli aika astua paatille ja lähteä luontoretkelle keskellä sykkivää miljoonakaupunkia.

Merenkäynti ja tuulen tuiverrus tuntui aika kivalta, tosin jokunen muukin oli päättänyt lähteä liikkeelle.

On näissä sitten myöhemmin muistelemista.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Se on hauska tunne kun jostain päivästä tulee jotenkin suurempi kuin on etukäteen ajatellut. Sellainen päivä josta kyllä tiedät tulevan hauskan, mutta että niin paljon hauskemman kuin olit mielessäsi kuvitellut. Olin lauantaina nimittäin menossa Dubaihin tapaamaan vanhaa UAE:ssa lomailevaa opiskelukaveriani  ja siinä kaikki, ei mitään ennakkosuunnitelmia paitsi että olin ajatellut pyörähtäväni myös Dubai Mallin jättikokoisessa kirjakaupassa  kun kerran olin nurkilla. Heti aamusta tienpäälle, vajaa kahden tunnin bussireissu  Abu Dhabista Al Jafilian metroasemalle ja siitä metrolla muutaman pysäkin verran Burj Khalifalle. Kätevää ja vaihteeksi autotonta, rentoa matkustamista ilman parkkipaikka probleemaa.

Tehokas ystäväni oli viikon lomallaan järjestänyt tuplatreffit kahden UAE:ssa asuvan tuttunsa kanssa, joten Dubai Mallin ja Souk al Baharin välisellä sillalla tavattiin.

Ensimmäisten minuuttien aikana kävi selväksi että Dubaissa jo pitkään asunut, ystäväni  tuttu vuosien takaa, herra K. tulisi viemään ja kuljettamaan meitä ystävällisesti ihan mihin vain keksisimme pyytää ja koska olen itsekin aika vihreä Dubain kävijä, olin todella innoissani  että nyt meillä oli jotain sellaista mitä kaikilla matkoilla tulisi olla, eli paikallinen opas. Ja vaikka tässä porukassa vaihdettiin kuulumisia myös erinnäisistä kehon kulumiseen liittyvistä leikkauksista ja kilometrien tuomista rempoista, ei se hiljentänyt kenenkään vauhtia. Liikunnan ammattilaisia tai ainakin henkisiä kaikki tyyni, joten me käveltiin, kiipeiltiin ja käytiin asfaltillekkin pitkäkseen. Varsinkin maailman korkeimman rakennuksen, myös maailman suurimmaksi vertikaalikaupungiksi kutsutun Burj Khalifan 828m korkean ja 162 kerrosta omaavan pilvenpiirtäjän kuvaamisoperaation yhteydessä. Ei meinannu millään mahtua yhteen kuvaan.

Kohteliaasti Herra K pysäytti meidät katselemaan oopperatalon kupeessa joka iltapäivä toistuvaa musiikilla säestettyä suihkulähde-näytöstä ja sen jälkeen hyppäsimmekin autoon ja suuntasimme Burj al Arabin näköetäisyydelle, venetsialaistyyppiselle Souk Madinat Jumeirah alueelle syömään erittäin viihtyisään Times of Arabia nimiseen ravintolaan. Siellä kuulin yhden hauskimmista ja osuvimmista arabivitseistä ja se on kai pakko jakaa myös tässä.

Tarina kertoo nimittäin Sheikin pojasta joka lähti ulkomaille opiskelemaan ja sieltä opintojen alettua soitti isälleen hieman harmissaan:

“ Isä, muuten kaikki on ihan hyvin mutta kun tunnen oloni hieman kiusaantuneeksi kun minä tulen yliopistolle Ferrarilla ja kaikki muut tulevat junalla…”

“ Poikani ,ymmärrän,….asia pitää korjata! Minkä kokoinen sen junan pitäisi olla?”

Tästä matka jatkui Mall of Emiratesiin ihmettelemään maailman suurinta sisälaskettelukeskusta, ihmisiä toppavaatteissa ja joulukalenterin luukusta liukuvia oikeita pingviinejä. Ja sen jälkeen me trendisetterit suunnistimme Jumeirahin alueella olevaan urbaaniin hipsterikaupungin osaan, konttikadulle Boxparkiin ja ihan aitoon ja oikeaan Marimekko Cafe:sen! Unikkoa arabialla ja punaisella sävytettynä. Ja UAE: kansallispäiväkahvit ! Tänne haluan uudestaan!

Yhteisen päivämme päätteeksi katsoimme vielä Burj Khalifan edessä suihkulähde shown upean iltaversion. Isot halaukset ja kiitokset kaikille asianosaisille. Aamulla kotoota lähtiessäni en osannut odottaa mitään näin lennokasta ja hauskaa. Uusia paikkoja, uusia tuttavuuksia ja uutta tietoa kahden suurimman emiraatin "Suomi-Ruotsi maaottelusta".

Kirjakauppa sai nyt jäädä. Vatsa täynnä mustikkajuustokakkua ja herkullista kahvia suunnistin Abu Dhabin bussille ja ummistin silmäni hymyillen kotimatkan ajaksi.

Shukran, olipahan kiva päivä!

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hoh hoijaa, sitä tämä nyt on. Expat-elämää naurujen ja kyyneleiden kera. Elämää jossa jatkuvalla syötöllä tavataan uusia ihmisiä, tutustutaan, pidetään hauskaa ja sitten vietetäänkin jo läksiäisiä ja yhteisiä viimeisiä hetkiä. On nostettu maljoja, halailtu ja harrastettu. Yhdessä viimeisiä kertoja. Kyyneleitä on valutettu. Lyhyessä ajassa on otettu irti kaikki mahdollinen. Eletty ja käyty asioita läpi pikakelauksella. Välillä syvemmin ja välillä kevyemmin.

Luotan siihen että hyvät asiat eivät tästä maailmasta katoa. He ketkä herättävät  hyviä ajatuksia ja tunteita, heidän luokseen voi aina palata. Tänään viimeksi vietin inspiroivan aamupäivän ihanan naisen luona, jonka maalauksista ja teoksista huokuu tämä koko ihmeellinen maailma. Jotenkin tutun tuntuisia paikkoja ja ajatuksia. Täältä ja kotimaasta. Ja joita voi ihailla lisää täältä. Niinkuin alla olevassa teoksessa, meillä jokaisella on omat ajatuksemme ja tallennetut tiedostomme. Jotkut näkyvissä ja toiset syvällä mielemme sopukoissa, maailman merillä mukana kulkiessamme.

 Tiina Salo-Devries      "Connected" 2016 / "Hidden parts" 2016 / "Stored" 2016                                  

Tammikuussa, ensimmäisessä blogissani tunnustelin elämääni uutena “house wife” tulokkaana, kysellen kokeneemmilta elämänkulusta juuri tässä kaupungissa.  Ja nyt, noin puoli vuotta myöhemmin elelen ja oleilen täällä jo taksikuskia neuvoen. Puolitoista, neljä tai kymmenen vuotta. Ja kaikkea mahdollista. Erilaisia ajanjaksoja ja erilaisia suuntia mistä on tultu ja mihin ollaan menossa. Ihmisiä ja perheitä seilaa ja kulkee näillä maailman merillä ja me täällä muiden mukana. Tavarat kulkevat konteissa ja muistot mielessä. Ja vaikka usein toistuva kysymys kuuluu ”Kuinka kauan TE olette vielä täällä?, ei sitä kukaan näytä tarkasti tietävän. Kaikki riippuu niin monista eri asioista. Olosuhteista. Taloudesta. Rakkaudesta lajiin. Aika nostaa kytkintä muuten vaan. “Aikansa kutakin”, kai tulee itsekin välillä tokaistua.

Vastauksia ja päätöksiä janoava suomalainen ajatuksenkulkuni on väistämättä muuttunut. Jo näin lyhyessä ajassa. Kevään aikana väkisinkin tarttunut lausahdus “insallah” pulpahtaa suusta jo aika luontevasti. Eikä vain lausahdus, vaan myös sen oikea merkitys. Täällä asiat tapahtuvat jos ja kun “jumala suo”. Aikanaan Espanjassa opittu,hieman maallisempi  “manana” lupasi sentään jotain, huomiselle tai ylihuomiselle. Ehkä.

Täällä tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ei koskaan tai hyvinkin nopeasti.

Jotain erityisen tarkkaa täällä on kuitenkin tällä viikolla tapahtunut, sillä virallisen kuu-havainto-komitean sunnuntai iltana havaitsema, oikealle pullistuva kuunsirppi merkitsi Ramadanin, muslimien pyhän kuukauden aloitusta kesäkuun 6.lle päivälle. Islamilaisen kalenterin, kuun kiertoon siis perustuvan ajanlaskun mukaan, yhdeksäs kuukausi on pyhä ja paastolle pyhitetty. Pyhitetty myös hyville teoille ja ajatuksille. Vähempiosaisten auttamiselle. Yhdessäololle, perheille ja joka iltaisille illallisille, Iftareille. Ramadanista lisää voit lukea myös ystäväni Annan blogista.

Pyhä kuukausi lyhentää koulu-ja työpäivien pituutta. Kahviloiden ja ravintoloiden aukioloaikoja. Purkan mäyhääminen, juominen ja syöminen yleisillä paikoilla on nyt unohdettava. Ja jos “ei-muslimien” pukeutumiskoodit on täällä aikojen kuluessa aika reippaasti vapautuneet, niin Ramadanin aikana suosituksia vedetään vähän takaisin päin.  Ja itseasiassa se tuntuu hyvinkin luonnolliselta. Ihan vaan kuumana porottavan auringonkin kannalta hieman peittävämpi asu ei todellakaan ole huono idea.  Näissä lämpötiloissa ei paljon kannata itseään käristää. Ystävällinen, täysissä pukeissa oleva  nainen tokaisi ohimennessään meille pihalla bikineissä aikaamme viettäville että,  “D-vitamin is good in the morning, but after 12 o’clock the sun is dangerous!”

Mutta nyt on siis Ramadan ja ihan silkasta uteliaisuudesta ajattelin elää ainakin yhden päivän siihen liittyvien ohjeiden mukaisesti. Ihan vain että tietäisin mitä mielenkiintoista päässäni paaston aikana liikkuu. Tavoitteena on olla syömättä ja juomatta auringon noususta aina laskuun asti. Ajattelematta jääkaapin oven avaamista tai viileän veden hörppimistä. Kokeilen ehkä huomenna. Tai ylihuomenna. Vaikka eihän yhdessä päivässä pitäisi olla ongelmaa, sen verran hyvin olen kerännyt vararavintoa lähiaikoina. Vaikka rajultahan se äkkiseltään kuulostaa, varsinkin juomattomuus näillä keleillä. Että lukisin aamu-uutiset ilman kahvia ja jogurttia? Vaikka toisaalta voinhan herätä syömään jo klo 04.00 ja pistää sen jälkeen pään takaisin tyynyyn. Piilotan taatelit ja hedelmät. Ja laitan kädet korville kun koira lipsuttaa vesikupilla.

Viime perjantain hulvaton brunssi isolla porukalla ja pitkällä kaavalla vaihtui heti lauantaina kevyempään avocado-salaattiin Dubai Marinassa. Lapsen tämän kevään viimeiset uimakisat käytiin kunnialla hoitamassa Dubain Hamdan Sport complexissa. Kohta on aika pakata pikkukoira pehmokassiin ja lentää kesäksi Suomeen. Koirankuljetukseen liittyvästä byrokratiasta ja asianhaaroista myöhemmin lisää, kun asiat on varmasti sujunut niinkuin tällä hetkellä oletan niiden sujuvan. Nyt vielä muutama päivä tunteikkaita hetkiä  ja hyvän jatkon toivotuksia.

Maa al salama

Go with peace

Nähdään taas

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat