Kirjoitukset avainsanalla koulu

Ilmassa on tuttu tunne kouluvuoden lopun lähestymisestä. Aika pöllähtänyt ja todella globaali tunne joka yhdistää varmasti kaikkia maailman opettajia ja kouluhenkilökuntaa. Ja heidän puolisoitaan. Syksystä asti tietoa on tuotettu ja viilattu. Väännetty ja kaivettu. Puristettu helmiä ja kannustettu kaikin voimin. Suomessa kevään viimeinen koulupäivämäärä on kirjoihin ja kansiin painettu, Arabiemiraateissa koulun lopetukselle on erilaisia vaihtoehtoja. Kouluissa voi olla hyvinkin erilaiset käytänteet ja lopetuspäivämäärät. Päätösjuhlien jälkeenkin koulu joko jatkuu tai ei. Näin suomalaisesti ajateltuna, pakkaa sekoittaa muslimien pyhä kuukausi Ramadan. Osa oppilaista jää kotiin jo nyt. Toisissa  kouluissa noudatetaan lyhyempää koulupäivää vielä koko kesäkuun. Lopputestienkin osalta käytänteet vaihtelevat. Joissain kouluissa ne  saatetaan loppuun ennen Ramadania, joissain sen aikana ja jotkut koulut eivät tenttaa oppilaitaan vuoden lopuksi sen suuremmin.

Koulutushan se on joka kannattaa ja sen takiahan täällä ollaan. Siis tällä reissulla. Vaikka opettaja olenkin, voisin tämänhetkisen toimenkuvani perusteella nimetä itseni paremminkin  “koulutusmuusaksi”, sen verran paljon tämä asia ympärilläni pyörii.  Pääsyyllinen eli mieheni ja sponsorini, pitää minut auliisti ajantasalla kulloinkin meneillään olevista koulukäytänteistä. Ja näin on ollut jo vuodesta 1990. Myös kevään loppukokeisiin pänttäävä 15-vuotias antaa osansa tähän koulutuspottiin. Kansainvälisen koulun monisteniput saa hien pintaan. Ja sitten on vielä kaksi etämentoroitavaa, ipanat Suomessa. Kyllä. Koulutusmuusa taipuu moneen ja on siten tittelinä ihan kuvaava. Sillähän voisi olla arvoa jopa omassa CV:ssä. Sitä on nyt lähetelty suuntaan sun toiseen. Aika näyttää mitä löytyy.

Poikakoulun “Graduation 2016” päivä on käsillä ja pieniä poikia saapuu koulun jumppasalista juhlasaliksi muuntautuneeseen tilaan heti aamusta. Vielä pientä virittelyä, koripallokorin kattoon nosto, AV-laitteiden herättely ja tietenkin poikien järjestäminen omille paikoille. Juhlat alkavat sähäkästi musiikinopettajan säestäessä ja ohjatessa poikia sähköpianon takaa. Laulu, liike ja rytmitys. Mukaansa tempaava meno. Poikia valkoisissa perinne asuissa ja vihdoin saliin marssii päivän varsinaiset päähenkilöt, Grade 5:sen valmistuneet pojat hienoissa valmistujaisasuissaan. Noin 10-11 vuotiaat pojat ovat saaneet päätökseen Cycle 1 osion, suomalaisittain ala-asteen. On aika siirtyä seuraavalle tasolle. Äidit kuvaavat ylpeinä poikiaan ja hattujen lentäessä ilmaan ihastuneet huudahdukset täyttävät salin.

Laulua, Yola-tanssia, vuorolukua, todistuksia ja palkintoja. Opettajat ohjastavat ja kaitsevat. Ja vaikka on juhlapäivä, tarjolla on myös hyödyllistä tietoa liikennekäyttäytymiseen liittyen. Kuinka autossa ja bussissa noin yleisesti ollaan, ei huudeta, pompita ja riehuta. Eikä täytetä autoa tupaten täyteen. Eikä pelata palloa autotiellä. Osa pojista palkitaan nimenomaan liikennekäyttäytymiseen liittyen auton muotoisilla, renkailla vedettävillä repuilla. Tärkeä tärkeä teema. Varsinkin poikakoulussa. Suurin osa mahdollisesti nopeiden ja hienojen autojen tulevia kuskeja.

Ja kyllähän koulun kevätjuhlissa pitää olla pientä purtavaa. Jo esitysten aikana sain “office ladien” eteeni tuomia, toinen toistaan kauniimpia tarjottimia ja niille kauniiksi muodostelmiksi aseteltuja pikkuleipiä ja suklaakonvehteja. Ja kahvia. Ja heti esitysten jälkeen juhlaruokailu jatkui koulun ruokalassa. Ehkä tätä voisi verrata Suomessa lasteni koulussa kerran vuodessa järjestettävään “taco-päivään”. Tämä päivä oli lastemme keskuudessa etukäteen odotettu. Ei että tacoja ei olisi kotona koskaan saanut, mutta poikkeus kouluruokailussa oli ilmeisen odotettu. No täällä tacot oli korvattu aikamoisella määrällä äitien tuomaa paikallista ruokaa ja herkkuja. En tiedä kannattaako edes yrittää luetella mitä kaikkea pojat lautasillaan kantoivat. Juhlapäivä kuitenkin. Onneksi osa energiasta pääsi käyttöön heti ruokailun jälkeisissä, iltapäivän teemapajoissa ja varsinkin pomppulinnassa.

Juhlien vierailijana, sain “äitikatsomosta” käsin pidättellä kyyneleitä ja pakahduttavaa tunnetta, ylpeyden tunnetta kun suloiset pojat riensivät äitiensä eteen kuvattavaksi, juhla-asuissa ja todistus rinnan edessä. Kuviin halutiin myös opettajien ja rehtorin kanssa. Tänään on saavutettu jotain. Tästä on hyvää jatkaa. Kiitos tästä vuodesta teille enemmän ja vähemmän tällä hetkellä virkeille opettajille ja kouluhenkilökunnalle. Kiitos myös itselleni, reippaalle koulutusmuusalle. Ollaan kaikki taas vuoden verran kokeneempia. Koulutus jatkuu.

Nina

 

 

Pääkuva : Καθηγητές Ξένων Γλωσσών www.xenesglosses.eu@xenesglosses.eu

Kommentit (1)

Anna

Hyvin kirjoiteltu juttu :) Nämä on juuri sellaisia asioita, mitkä uskoakseni näyttäytyvät mielenkiintoisina erityisesti ihmisille, jotka eivät asu näillä hoodeilla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tällä viikolla sain viettää ihanan iltapäivän nuorimman lapseni kansainvälisessä koulussa.Pihanurmelle oli saapunut runsaasti vanhempia ja isovanhempia,mukanaan retkituoleja ja vilttejä. Jokavuotinen International Day alkoi juhlallisesti rehtorin puheella,joka sai varmasti jokaisen paikalla olleen vanhemman vakuuttuneeksi siitä kuinka mahtavassa koulussa lapsellamme on mahdollista kasvaa ja oppia.“Today’s learners are tomorrow’s leaders.” Siinä lause joka kajahti ilmoille ja nosti tunnelmaa vielä entisestään.

Tervetuliaispuheen jälkeen yli 900 oppilaan ja kymmenien eri kansallisuuksien kirjo esiteltiin juhlallisesti lippuparaatissa.Jokainen oppilas sai edustaa omaa maataan, maan lippua ja kansallispukua tai vaatetta kantaen.Oppilaita Algeriasta Walesiin,sekä omalla vuorolla esille kuulutettiin myös “Finland” ja kaksi eri ikäistä,vaaleakutrista tyttöä.Toisella päällään SUOMI- jääkiekkopelipaita ja toisella poskessa maalattuna Suomen lippu.Ei ehkä kaikkein juhlavin asukokonaisuus,mutta reipas ja määrätietoinen askel kummallakin.

Espanjalaisia flamencomekkoja, Kanadan lipulla varustettuja aurinkovarjohattuja, Rion 2016 olympialaislogoja,skottihame,norjalaista riisipuuroa ja mansikkakiisseliä, silkkisiä ja värikkäitä kansallispukuja, olkapäällä istuva haukka,kiwi-mehua,kuppikakkuja,libanonilaisia piirakoita,brasilialaista kahvia,mehupuikkoja,samurai-miekkoja,padoittain eri maiden ruokaa ja korvia hipova puheensorina.Kieliä,aksentteja,vetävää Bond-elokuva musiikkia soittava lapsiorkesteri,tanssiesityksiä ja aurinkoa. Aurinkoa täällä on riittävästi ja helmikuun lämpöä yli 30 astetta. Ihmisiä kaikkialta maailmasta. Yhdessä ilman huolen häivää. Punnitsen mielessäni eri vaihtoehtoja, mutta en ihan heti keksi parempaa kasvuympäristöä omalle 15 vuotiaalle lapselleni, tulevaisuuden tekijällemme.

Tulevaisuutta täällä suunnitellaan ja monella eri tavalla. Arabiemiraatit ilmoittivat jokunen viikko sitten,että maan hallitukseen on nimitetty kolme uutta ministeriä. Salkuissaan nämä naisministerit kantavat sellaisia tehtäviä kuin onnellisuuden, suvaitsevaisuuden ja nuorten asioiden edistäminen.  Uudet virkatehtävät ovat vain pieni palanen isompaa kokonaisuutta saattaa Arabiemiraatit koko maailman parhaaksi paikaksi elää ja olla vuoteen 2020 mennessä. “The new government ministeries of Happiness, Tolerance and Youth Affairs have been created in The United Arab Emirates in year 2016”.

Onnellisuudesta tuli puhe myös ensimmäisellä kampaajakäynnilläni tarmokkaan Ms.Voulan käsittelyssä. Tai oikeastaan koko hänen tiiminsä käsittelyssä,sillä tuon parituntisen aikana jonka vietin Beauty Lounge Boudoir:ssa,minua hoiti viisi yhtä kauniisti laittautunutta ja palvelualtista työntekijää. Viitat, korvasuojapussit ja vaseliinia hiusrajaan . Pitkä ja rentouttava hiusten pesu makuuasennossa,hierovassa nojatuolissa,jonka jälkeen olin luultavasti niin pyörryksissä olevan näköinen että minua talutettiin kaksin puolin takaisin istuma-asentoon ja Ms.Voulan leikkuriin. Halutessani olisin voinut uudistaa kaikki 20 kynttä,hierotuttaa koko kehon ja tankata energiaa sisäisesti. Houkutuksista ja ehdotteluista huolimatta, onnistuin nippanappa pysyttelemään  alkuperäisessä suunnitelmassani hoidattaa vain kuivat latvat ja auringossa kimaltelevan juurikasvun.Kaupanpäällisiksi sain kuitenkin oppitunnin siitä miten harmaiden hiusten tuloa voi yrittää välttää.  Ms.Voulalla oli nimittäin kertomus siitä kuinka hänen äitinsä tuttava oli murheiden takia yhdessä yössä muuttunut brunetista valkohiuksiseksi ja vielä nuorella iällä. “It is a DNA stress Mam! Just think positive!”.

Shoukran. Kiitos. Sehän kelpaa johtoajatukseksi ihan jokaiselle päivälle.

Aurinkoa 

Nina

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat