Kirjoitukset avainsanalla kotirouva

Se pitää sisällään jotain muuta kuin ruoanlaittoa, asioiden hoitoa tai koiran käyttöä. Hikipäässä melomista tai lapsen kouluasioita. Vapaapäivänä ei ajatella etätöitä tai kirjoitusprojekteja, tulevaisuuteen liittyviä järjestelyjä eikä kodin huoltomiehiä.

Sellainen päivä kun kerrankin osuu kohdilleen, silloin kylmälaukkuun pakataan tacoja, hedelmiä ja kuplivaa. Katkarapuja ja majoneesia. Vettä ja banaanilastuja. Hypätään veneeseen hassujen rouvien kanssa ja annetaan Brunon ajaa ulapalle. Bruno saa kaivaa ankkurin hiekkaan ja ohjata rouvat kassien ja aurinkotuolien kanssa turkoosinsinisestä merestä pilkottavalle hiekkasaarekkeelle.

Ihanalle autiosaarelle jossa ei ole muuta kuin kullankeltaista hiekkaa ja jalanjälkiä.

Toiselta puolelta saarta voi vilkuilla kohti kaupunkia ja sen edustalla olevia pilvenpiirtäjiä.

Jos haluaa voi vähän vilkaista kelloa ja todeta että lapsi pääsee kohta koulusta.  

Mies istuu iltapäiväruuhkassa ja on kotiin saavuttuaan tyytyväinen kun jääkaapista löytyy edellisen päivän ruokaa. Tämän jälkeen kellon voi laittaa kassin pohjalle ja pistää bikinit päälle.

Hatun päähän ja aurinkorasvaa pintaa. Sitten voikin kahlata niin pitkälle kuin jalat kantaa.

Tai istua vyötärönsyvyisessä vedessä kikattavien ja yhteen ääneen puhuvien naisten kanssa. Koko iltapäivän. Niin kauan että aurinkoa laskee ja Bruno ajaa meidät takaisin kaupunkiin. Hiekkaisina, suolaisina, vähän hiprakassa ja tosi onnellisina.

Ensi syksynä kun marraskuun sateet hakkaa ikkunaa voin sitten muistella ja ihmetellä että tapahtuiko tämä kaikki ihan oikeasti? Nämä ihmeelliset vuodet Abu Dhabissa.

Varsinkin kun menen ajassa taaksepäin, hetkeen jolloin ensimmäistä kertaa kirjoitin elämästäni täällä ikuisen auringon alla. Kun opettelin sunnuntain olevan maanantai ja paljastuin kysymyksilläni kotirouva tulokkaaksi. Hämmentyneenä ihmettelin kohdalleni osunutta uutta virkaa sekä siihen liittyviä toimenpiteitä kuten terveystarkastusta ja virastokäyntejä. Iloitsin uusista ystävistä, rouvien kahveista, kirjakerhosta ja voimauttavista smoothieista. Muistan myös olleeni hyvin otettu mieheni sponsori roolista suhteessa minuun.

Termi jota voin kai tarvittaessa käyttää jatkossakin vaikka palaan takaisin Suomeen ja itsellisen naisen elämääni.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miehen matkassa pääsin viime viikonloppuna vesiskootteri ajelulle ja myönnän muitta mutkitta että tätä en olisi varmasti itse ehdottanut. Ei vaan ole tullut mieleen että aaltoja olisi kiva surffailla moottoroidulla, kohtalaista meteliä pitävillä vempaimilla, joissa tarkoituksena on vain ja ainoastaan kaahata. No sinne siis viikonloppuna, itseasiassa viime sunnuntaina joka oli islamilaisen kuukalenterin mukaisesti  vuoden 1438 ensimmäinen päivä. Uusi vuosi oli nyt hyvä aloittaa vauhdilla ja moottorilla, mitä ikinä se symbolisesti toisikaan tullessaan. Päivä oli hieno, vaikka hieman tavallista tuulisempi. Mainingit nostivat ja laskivat meitä tasaisesti ja paljon ei tarvinnut kaasua painaa. Ehdittiin pysähtyä vähän suojaisemmalle Lulu islandille ja pulahtaa uimaankin.

Oli ihan kiva että käytiin vähän rentoutumassa, varastoon, vähän niinkuin ennaltaehkäisevästi, sillä melkein seuraavana päivänä  automme ajajan puolen ikkunan päätti jäädä pysyvästi puoleenväliin auki. Ja sehän tiesi hikeä, harmitusta ja ylimääräisiä kyytijärjestelyjä. Ja tietysti dirkkujen menoa. Ja juuri sellaisella viikolla tietenkin kun ohjelmaa oli muutenkin tavallista enemmän. Ikkunaa yritettiin ihan itsekin korjata, mutta ei suostunut lasi enää nousemaan katon rajaan vaikka kuinka houkuteltiin. Muutama ajo meni tuulen heiluttaessa hiuksia, joka sinänsä on aika hullua tässä kuumuudessa, jossa ensimmäinen tehtävä autoon noustaessa on ilmastoinnin täysille säätäminen. Tämä vaati tietenkin miehen soiton hyvinkin tutuksi tulleelle luottokorjaaja Mohammedille ja pilikka oli pukilla alle vuorokaudessa. Pikkujuttu sinänsä.

Hommahan on niin, että aina pitää olla jotain pientä säätöä. Jos alkaa näyttämään liian tasaiselta niin parempi on järkätä itselle jotain,vaikka pieniäkin pähkinöitä purtavaksi. Auton tultua korjaamolta elämä tuntui  taas hetken seesteiseltä kunnes, autotallin parkkikortti katosi kuin itsestään. Ei löytynyt vaikka kuinka ihan yhteistuumin sahattiin mieheni kulkemaa reittiä, niin piilossa pysyi. Kortin katoaminen ei sinänsä minua enää hätkäytä. Eikä näemmä  portinvartijoitakaan, jotka taitavat tunnistaa alati parkkihallin edessä taskujaan kaivavan mieheni. 

Pikkujuttujahan nämä. Onhan sitä ihmisen päässä monta asiaa kerrallaan ja joillain tavarat yksinkertaisesti pysyvät paremmin tallessa kuin toisilla. Sehän on vain hauskaa ja jännittävää sinänsä että koskaan et tiedä mitä tänään etsitään ja mistä. Arjen pieniä “ ups and downs”: eja, mutta onneksi matkassa on housewife joka parhaansa mukaan auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ihan kaikella rakkaudella!

Tästä termistä päästiin taas keskustelemaan ihanan Helen kanssa, täältä yli kymmenen vuoden jälkeen Suomeen palaavan kotirouvan läksiäisissä. Naisporukalla nautimme tällä kertaa iltapäiväteet kauniissa Ritz Carltonissa. Kyllä meillä puolisoilla on täällä omat hommamme ja näitä hommia saan edelleen aika usein avata ja selittää asiasta kiinnostuneille. Ihan niinkuin itsekin kyselin kun tulin tänne. Kuka nyt mitäkin tekee, se on jokaisen oma asia, mutta ensimmäisenä meistä jokainen varmaan nimenomaan tukee ja kannustaa, ilostuttaa ja mahdollistaa puolison uraa ja siten koko perheen täällä oloa. Ihan tavallisia arjen asioita, kotitöitä, lastenhoitoa, eläinten hoitoa, vapaaehtoistoimintaa, osa-aikatöitä, etätöitä, opiskelua, sosiaalisia tapahtumia, lomailijoiden viihdyttämistä, autolla ajoa, kuskaamista, järjestöhommia ja vaikka ihan itsensä hemmottelua.

Kysymykseen “ Oletko ajatellut etsiä töitä?”, olen vastannut ja tulen varmasti vielä monesti vastaamaan.

Kyllä ja en. Oikeastaan teen kokoajan töitä, myös palkallista sellaista. Tällä hetkellä olen arjen lukujärjestykseeni oikein tyytyväinen, joten juuri nyt en hae mitään aktiivisesti.

Olen kyllä hakenut ja haenkin sopivan työtehtävän osuessa eteeni. Sellaisen jossa työn sisältö, työaika, työsopimus, palkkaus ja vapaa-aika kulkevat käsi kädessä omien työkulttuuristen ja työntekoon liittyvien arvojeni kanssa. Nyt ollaan täällä ja nyt on näin.

Tähän vuoteen olen kuitenkin valmistautunut huolella. Kotitöiden lisäksi, olen aikatauluttanut arkeen oman alan etätöitä, opiskelua ja kirjoitusprojekteja, mutta myös yhden aivan ihanan, ulkosuomalaisuuteen liittyvän työtehtävän. Saan ilokseni toimia Abu Dhabin Suomi-koulun opena! Kerran viikossa tapaan suloiset 4-5 vuotiaat pirpanat, suomen kieltä ja kulttuuria edistävän ja kannustavan kerhotoiminnan parissa. Leikkiä, laulua, jumppaa ja askartelua. Välitunnilla kahvia ja korvapuusteja. Ensi viikon Aleksis Kiven päivää varten taidankin tästä lähteä etsimään kiviä maalattavaksi. Suomalaisuus ja Suomi sydämessä.

Tästä linkistä pääset tutustumaan Abu Dhabin Suomi-kouluun http://www.abudhabinsuomikoulu.net

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tässä eräänä päivänä vietimme aikaa asuinkompleksiimme kuuluvalla podiumilla eli pihalla ja siinä astellessani kohti allasta sen kummempia ajattelematta, lennähti jalkoihini hienosti taiteltu paperilennokki. Niinkuin jokainen meistä tekisi,niin minäkin nostin katseeni välittömästi ylöspäin kohti lennokin tulosuuntaa.Auki olevista ikkunoista yritin etsiä katseellani juuri sitä josta lennokki ilmestyi,mutta häikäisevän tornin seinustaa oli lähes mahdotonta katsoa edes aurinkolaseilla. Aina kun siristin silmiä tai laskin leuan alas lepuuttaakseni niskalihaksia, ilmassa oli uusi lennokki. Taivaalla vauhdilla liikkuvat pilvet saivat aikaan vaikutelman huojuvasta tornista ja takakenossa taivaalle tähyten huomasin myös kahden pihalla olevan turvamiehen tarkkailevan samaa ilmiötä.Kuin tyhjästä,ilmassa oli jo seuraava.Ja seuraava. Lennokkien virta näytti vain jatkuvan ja aiheuttavan suurta hämmennystä vartioiden kesken.

En tiedä mitä odotin tai miksi ylipäänsä avasin jalkoihini pudonneen lennokin taitokset, ilmeisesti vain todetakseni sen olevan tyhjää täynnä.Ei viestin viestiä. Ei avunpyyntöjä ei myöskään iskulauseita.Ei rumia kuvia. Ei mitään vinkkiä lennokkien lähettäjästä.Ja seuraava.Aina vaan uusia ja uusia eri suuntiin taivaalla leijailevia valkoisia taitoksia. Ajatukseni karkasivat aika nopeasti maksimissaan noin 20cm alareunastaan auki olevaan ikkunaan ja henkilöön sen takana.Kekseliäs ja luotettava,hauskoja leikkejä keksivä lastenhoitaja?Solar Impulse 2- tiedetehtäväänsä testaava koululainen?Tilannetta taltioiva somettaja?Tai ehkä itseään toteuttava siirtonainen?

Viime kertaisilla sunnuntaikahveilla oli nimittäin sekä oikeita pöydänherkkuja,mutta myös todellinen herkkujen herkku eli  tutkimus meistä “expat” kotirouvista!Sain ilon tutustua Annika Oksaseen ja hänen mielenkiintoiseen väitökseensä “Siirtonaisena Singaporessa”(Helsingin yliopisto 2006). Vaikka liiketaloustieteellisen näkökulman kannalta meidät naispuolisot voidaan nähdä  tässä ulkomaanpestissämme ikäänkuin “kuiskaajan”roolissa,tuo tutkija esille mielenkiintoisen seikan,nimittäin roolimme lahjan antajina.ME ollemme lahjoja puolisoillemme,heidän työnantajilleen,yrityksille,siis ilman muuta koko suomalaiselle viennille.Vaikka roolimme ulkopuolisen silmissä olisi joskus epäselvä,on pääasia että me itse tiedämme roolimme.Huolimatta aikaisemmista saavutuksistamme tai työuristamme.On harrastuksena sitten kutominen tai lennokkien lennättäminen.

Meidän asunto on noin puolessa välissä yli 60 kerroksista tornia.Kiikareilla voin tähystellä merelle,aavikolle,taivaalle,piha-alueelle,vähän naapuritaloihin ja kortteliamme kiertävälle kolmikaistaiselle. AbuDhabin Louvre valmistuu lännessä,pohjoisessa lento-ja laivaliikennettä ja idässä auringon nousu.Ja mangrovemetsää,sitä voin ihailla läheltä ja kaukaa.En tarvitse UAE:hen vasta rantautunutta Netflixiä, kun voisin käytännössä viettää pitkiäkin aikoja ikkunasta tähyillen ja viereisen tornin toimistoissa työskentelevien päivärytmiä seuraillen.Palavereita,puheluita,kopiointia.Oikeastaan voisin pysyä viihtyisässä kodissamme pitempäänkin. Juomaveden loppuessa voin laittaa tyhjän kanisterin oven ulkopuolelle ja viimeistään viikon sisällä tilalla on 5 gallonaa eli pyöreästi 20 litraa raikasta vettä. Tuore tulee ja hapan lähtee.Voin tilata ovelle vaikka mongolialaisen keittiön herkkuja ja heittää roskapussit roskakuiluun.Jopa tölkkien,muovien ja paperien lajittelupisteet löytyvät joka kerroksesta.

Alakerran kauppakeskuksesta saan kaiken ja sitä mitä sieltä en saa voin tilata. Voisin heittää lakanat ja puvut pussiin ja parissa päivässä vastaanottaa ne puhtaina ja sileinä. Ruokaa,rahaa,kahvia,kukkia,lääkkeitä ja puhelinliittymiä voin hankkia hissi matkalla, samoin koko perheen keilailta, se hoituisi vaikka sisätossuissa. Kuulostaa jo mainos puheelta,mutta tässä talossa voi urheilla itsensä henkihieveriin ja lisämaksutta,sillä meiltä löytyy uima-altaita pienille ja isoille,suorakaidetta ja pyöreää,tennistä,squashia,nyrkkeilysäkit ja kuntosaleja miehillä ja ilman.Voisin lenkkeillä juoksumatolla tai pihan muotoja mukaillen.Puhumattakaan kaikesta siitä rääkistä jota HealthClubin lukujärjestys tarjoaa pientä korvausta vastaan.

Perheet,mummot,vaarit ja lemmikkihaukat voivat viettää leppoisaa perhepiknikkiä viihtyisissä huvimajoissa meidän omassa pihapiirissä. Ja edelleen poistumatta koko tornikompleksista,voisin ajella autolla eri parkkikerroksissa ja jos oma torni alkaa tuntua tylsältä,voin siirtyä viereiseen katettua kävelysiltaa pitkin.Tai morsettaa kollegalleni naapuri torniin.Helille terveiset:)!Eli kaikki hyvin täällä,tekemistä kyllä riittää,kodin sisä- ja ulkopuolella.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat