Kirjoitukset avainsanalla abudhabi

Aamulla kysyin mieheltä josko hän haluaisi vähän hullutella. En tiedä mikä hänelle mahtoi  ensimmäisenä tulla mieleen kun vastasi ponnekkaasti ei, mutta kuunneltuaan loppuun suostui sitten kuitenkin. Kysyi vain että mistä oikein saan näitä ideoita? Mistäköhän. Keväästä ja auringosta. Tekee mieli siirrellä huonekaluja ja pistää paikat uusiksi. Mutta se on niin moneen kertaan tehty että alkaa tuntua vähän tylsältä. Yhtä hyvin voin vähän fiksailla miestäni. Suostumuksella tietenkin.

Eikä tehtävä ollut sen vaikeampi kuin olla pienen hetken Saadiyat Beachin oma David Hasselhoff. Punaisia shortseja ei kaapista löytynyt, mutta rantahiekalla makaavien auringonpalvojien huomio saatiin ilmankin.

Pehmeässä rantavedessä poseeraaminen ei ole kaikista helpointa, mutta kannattaa kokeilla. Oikein hauskaa ja tehokasta. Ja selvästikin ympäristöä viihdyttävää.

Voin kyllä paljastaa että liikkeet on harjoiteltu ensin olohuoneessa. Yhteisymmärryksellä.

Yhdellä jalalla seisonnat kuten puu-asento, vaaka ja lantionkiertoliike vahvistavat tasapainoa, keskittymistä, keskivartalon hallintaa ja koko vartalon lihaksistoa tasapuolisesti. Voimakas aallokko lisäsi vaikeustasoa ja homman haasteellisuutta, mutta mies ei luovuttanut vaikka jouduttiin ottamaan useampi otos. Tänään oli hyvä päivä! Ei krampannut mistään, vaikka niitäkin päiviä on nähty.  


Kahdella jalalla oli selvästikin mukavampaa.  Askelkyykky ja  kylkilankku haastavat molemmat koko kehoa, jalkoja, pakaroita, vatsaa, selkää, kylkiä ja ylävartaloa. Ja mieltä. Ohikävelijät jäivät seuraamaan kuvauksia ja näyttämään peukkua ylöspäin!

Joo, ihan just ollaan valmiita! Enää muutama …..

Tilaa oli myös toiveille. Parhaan motivaation kun sanotaan syntyvän  osallistamisesta, eli seuraavat liikkeet ovat miehen omia lempivenytyksiä. Rintarangan avaus, kylkien venytys ja karhuasento.

Nämä siis tepsivät vartalon kireyteen ja  ryhdin ylläpitämiseen.

Etuosaan, sivuihin  ja tehokas karhuasento koko kroppaan, jalkoihin, selkään, käsiin ja niskaan. Okei, ehkä karhuasento ei ole hänelle kovinkaan mieleinen, mutta asento tekee niin hyvää koko kehon takalinjalle että siksi siihenkin oli nyt taipuminen.

Pienellä tsemppauksella.

Aurinkoa Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös Uuteen Seelantiin suuntautunut matkani. Matkaa ennen odotin ja odotin, laskin öitä ja keräilin mukaan lähteviä tavaroita. Pinoja ja muistilappuja. Sitten olin vihdoin matkalla, tyttäreni Toyota Corsalla enkä laskenut yhtään mitään. Ehkä vähän budjetissa pysymistä, mutta nautin ja elin hetkessä. Kunnes päivät alkoivat salakavalasti vähenemään ja ymmärsin vetää happea kitusiin vieläkin syvemmin. Vuorten ja merten tuoksua. Niinkuin viimeistä päivää. Aloin tarkkailemaan ympäristöä ja paikkoja erityisellä tavalla. Miten lampaat liikkuvat laumoissa tai pilvet muodostavat pitkiä valkoisia pötköjä. Miten uusi-seelantilaiset taitavat enemmän kuin tavanomaisen small-talkin.

Loppureissusta joutuu toteamaan että muutaman päivän päästä mikään ei olisikaan itsestäänselvää. Että olin viimeistä kertaa juuri sillä rannalla, keräilemässä ja pinoamassa sinne muistoksi jääviä kivipaasia. Yhtäkkiä syötkin viimeistä illallista. Siemailet viimeistä kertaa paikallista viiniä paikalliseen hintaan. Jännität vielä yhden rugby-ottelun TV:n välityksellä. Ennen nukkumaan menoa vielä kerran tarkistat että sähköpatja on varmasti pois päältä.  Sitten onkin jo aika hypätä lentokenttätaksiin ja vastata kuskin ystävälliseen keskusteluun. Kertoa ties monennen kerran lyhyt historiikki tänne asti tulon syistä ja reissun kestosta. Finlandiasta asti totta vie. Otsa kiinni taksin ikkunassa yritin painaa ohikiitävät maisemat tarkasti muistiin. Väreilevän järven pinnan Lumihuippuiset vuoret. Koiran kanssa pyöräilevän miehen. Koulupuvuissa, jopa shortseissa talviaikaan kulkevat lapset. Helikopterin kodikas ääni taivaalla. Aurinko paistoi niin että jouduin siristämään silmiä ja mietin salaa kuinka onnellinen on tuo nainen joka ripustelee pyykkejä tuolla parvekkeella. Onnellisia kaikki kun saavat asua täällä. Viehättävässä alppikaupungissa vuorten ympäröimänä.

Roadtripin jälkeiset päivät Queenstownissa kruunasivat koko reissun. Ihanat päivät ehkä yhdessä kauneimmista kaupungeista joissa olen koskaan käynyt.  Kaupunki joka jäi syvälle sykkyrälle sydämeen. Ihanaksi voimavaraksi ja ajatusten ankkuriksi. “ No worries, no worries at all! ”. Erityisen ystävällistä ja hyväntuulista kansaa, ei voi muuta sanoa. Hyvillä mielin halasin kaupunkiin jäävää lastani, nousin koneeseen ja näppäsin tällä erää viimeisen kuvan tästä maasta. Oranssinpunaisen auringonlaskun, joka sekään ei jättänyt kylmäksi.

Sitten kiepaus kodin kautta seuraavaan. Kuumaan ja kosteaan, lähes 50 asteiseen Abu Dhabiin jossa meneillään oleva Ramadan kuukausi loi ilmoille  juhlavaa tunnelmaa kaikkine hienoine koristeineen ja iftar-illallisineen. Muutama päivä ihania koti-iltoja, asioidenhoitoa, “heippa nähdään kesän jälkeen” treffejä ja uusien pinojen kasaamista. Rakkaat levällään eri aikavyöhykkeillä, totaalisen erilaisissa kulttuureissa. Yksi siellä, toinen tässä ja kolmannen luokse lähdössä. Lähdössä omaan Pohjolan kotiin, jonka pieniä kesäpuuhia on jo suunniteltu. Tarkoituksella siirretty ajatukset seuraavaan.

Onneahan tämä on, sitä ei käy kieltäminen. Vaikka joskus toivoisinkin koko pesueen olevan ihan vähän lähempänä.

Ramadan kareem - Happy Ramadan

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tällä viikolla sain viettää ihanan iltapäivän nuorimman lapseni kansainvälisessä koulussa.Pihanurmelle oli saapunut runsaasti vanhempia ja isovanhempia,mukanaan retkituoleja ja vilttejä. Jokavuotinen International Day alkoi juhlallisesti rehtorin puheella,joka sai varmasti jokaisen paikalla olleen vanhemman vakuuttuneeksi siitä kuinka mahtavassa koulussa lapsellamme on mahdollista kasvaa ja oppia.“Today’s learners are tomorrow’s leaders.” Siinä lause joka kajahti ilmoille ja nosti tunnelmaa vielä entisestään.

Tervetuliaispuheen jälkeen yli 900 oppilaan ja kymmenien eri kansallisuuksien kirjo esiteltiin juhlallisesti lippuparaatissa.Jokainen oppilas sai edustaa omaa maataan, maan lippua ja kansallispukua tai vaatetta kantaen.Oppilaita Algeriasta Walesiin,sekä omalla vuorolla esille kuulutettiin myös “Finland” ja kaksi eri ikäistä,vaaleakutrista tyttöä.Toisella päällään SUOMI- jääkiekkopelipaita ja toisella poskessa maalattuna Suomen lippu.Ei ehkä kaikkein juhlavin asukokonaisuus,mutta reipas ja määrätietoinen askel kummallakin.

Espanjalaisia flamencomekkoja, Kanadan lipulla varustettuja aurinkovarjohattuja, Rion 2016 olympialaislogoja,skottihame,norjalaista riisipuuroa ja mansikkakiisseliä, silkkisiä ja värikkäitä kansallispukuja, olkapäällä istuva haukka,kiwi-mehua,kuppikakkuja,libanonilaisia piirakoita,brasilialaista kahvia,mehupuikkoja,samurai-miekkoja,padoittain eri maiden ruokaa ja korvia hipova puheensorina.Kieliä,aksentteja,vetävää Bond-elokuva musiikkia soittava lapsiorkesteri,tanssiesityksiä ja aurinkoa. Aurinkoa täällä on riittävästi ja helmikuun lämpöä yli 30 astetta. Ihmisiä kaikkialta maailmasta. Yhdessä ilman huolen häivää. Punnitsen mielessäni eri vaihtoehtoja, mutta en ihan heti keksi parempaa kasvuympäristöä omalle 15 vuotiaalle lapselleni, tulevaisuuden tekijällemme.

Tulevaisuutta täällä suunnitellaan ja monella eri tavalla. Arabiemiraatit ilmoittivat jokunen viikko sitten,että maan hallitukseen on nimitetty kolme uutta ministeriä. Salkuissaan nämä naisministerit kantavat sellaisia tehtäviä kuin onnellisuuden, suvaitsevaisuuden ja nuorten asioiden edistäminen.  Uudet virkatehtävät ovat vain pieni palanen isompaa kokonaisuutta saattaa Arabiemiraatit koko maailman parhaaksi paikaksi elää ja olla vuoteen 2020 mennessä. “The new government ministeries of Happiness, Tolerance and Youth Affairs have been created in The United Arab Emirates in year 2016”.

Onnellisuudesta tuli puhe myös ensimmäisellä kampaajakäynnilläni tarmokkaan Ms.Voulan käsittelyssä. Tai oikeastaan koko hänen tiiminsä käsittelyssä,sillä tuon parituntisen aikana jonka vietin Beauty Lounge Boudoir:ssa,minua hoiti viisi yhtä kauniisti laittautunutta ja palvelualtista työntekijää. Viitat, korvasuojapussit ja vaseliinia hiusrajaan . Pitkä ja rentouttava hiusten pesu makuuasennossa,hierovassa nojatuolissa,jonka jälkeen olin luultavasti niin pyörryksissä olevan näköinen että minua talutettiin kaksin puolin takaisin istuma-asentoon ja Ms.Voulan leikkuriin. Halutessani olisin voinut uudistaa kaikki 20 kynttä,hierotuttaa koko kehon ja tankata energiaa sisäisesti. Houkutuksista ja ehdotteluista huolimatta, onnistuin nippanappa pysyttelemään  alkuperäisessä suunnitelmassani hoidattaa vain kuivat latvat ja auringossa kimaltelevan juurikasvun.Kaupanpäällisiksi sain kuitenkin oppitunnin siitä miten harmaiden hiusten tuloa voi yrittää välttää.  Ms.Voulalla oli nimittäin kertomus siitä kuinka hänen äitinsä tuttava oli murheiden takia yhdessä yössä muuttunut brunetista valkohiuksiseksi ja vielä nuorella iällä. “It is a DNA stress Mam! Just think positive!”.

Shoukran. Kiitos. Sehän kelpaa johtoajatukseksi ihan jokaiselle päivälle.

Aurinkoa 

Nina

 

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aloitan blogini kertomalla kuinka minusta täällä ulkomailla tehdään kotirouvaa oikein valtion toimesta. Se ei varmastikaan ole yhtä kiinnostavaa kuin Eurooppaa ravistelevat muuttoaallot, öljyn hinnan aleneminen Lähi-Idässä tai Selänteen Teemun twiittaukset. Eikä varsinkaan yhtä kiinnostavaa kuin jälkikasvumme liikehdinnät kolmella eri mantereella, mutta kerronpa kuitenkin, koska olen "housewife" statuksestani sekä hämilläni että jollain tavalla myös kiinnostunut. Hämilläni, koska en koskaan kuvitellut omaavani sellaista nimikettä ja toisaalta kiinnostunut, koska minulla ei varmastikaan ole oikeaa kuvaa siitä mitä kotirouvat oikeasti tekevät.

Oikeastaan tämä nimike asiahan käynnistyi kohdallani jo vuoden 2015 lopulla kun mieheni kautta sain arvonimen "tohtorinna", joka suomalaisen sivistyssanakirjan mukaan rimmaa hienosti sanojen keisarinna, irtopinna, kuninkaanlinna, laiskanlinna, pilvilinna, pyöränpinna, rovastinna ja ruustinna kanssa. Osa varmaankin osuu kohdilleen ja mitäs siitä sen enempää ellei tohtorilla ole asiaan kommentoitavaa.

Viimeksi eilen keskustelin tästä nimike asiasta suomalaisten naisten joka sunnuntaisilla "rouvakahveilla". Sunnuntaisin siksi, että se on täällä viikon ensimmäinen työpäivä, eli maanantai ja  näillä kahveilla asia tuli puheeksi vilpittömästä aloitteestani johtuen. Kahvittelupaikkana toimi tällä kertaa The One Khalidiya Restaurant, jossa istuimme syvällä muhkeissa nojatuoleissa ja imimme pillillä erittäin herkullista ja voimauttavaa PowerJuicea. Oranssien ja purppuran punaisten juomien värien antajat tulivat mm. porkkanasta ja punajuuresta ja omassa juomassani oli myös runsaasti terveysvaikutuksia omaavaa inkivääriä, joka on lääke lähes mihin vaan kuten flunssaan, vatsavaivoihin ja nivelten hyvinvointiin. Täällä jopa vihannes-ja hedelmämarkkinoiden pakistanilainen kauppias voi toimia terveysvaikuitteisen ruokavalion sanansaattajana, kuten viimekertaisella ZayedPortin VegetableMarketilla saimme todeta."Makes good, buy two" mies osoitti sormellaan tuoretta inkivääriä ja pyöritti toisella kädellä vatsaansa leveästi hymyillen.

Rouvakahvien ihanuus piilee vapaassa keskustelussa, upeissa tapaamispaikoissa ja tällä kertaa myös joululomalla luettujen kirjojen vaihtamisena. Vaihdoin lukemani kirjan (Cunningham:Lumikunigatar) Anilda Ibrahimin kirjoittamaan Punainen Morsian. Tällainen "työsuhde"-etu siis! Kirjojen vaihtaminen ja niistä keskusteleminen. Aivan mahtavaa! Lumikuningatar oli ihan ok ihmissuhde tarinointia,Punaiselta Morsiamelta odotan enemmän.

Tämän kertaisessa tapaamispaikassa, joka näytti olevan emiraattien suosiossa, on herkuttelun lomassa mahdollisuus tehdä myös huonekalu -ja sisustustavara ostoksia. Mitään en ostanut,vaikka hypistelin punaisen ja okran värisiä plyysityynyjä ja kashmir- kuvioisia päiväpeittoja. Jaloillaan seisova kokovartalopeili saattaa myöhemmin löytää tiensä kotiimme, vaikka  peilin oven takaa löytyvälle kymmenien korujen ja arvoesineiden säilytystilalle ei ehkä  juuri nyt ole käyttöä.

Tunnustelevilla kysymyksilläni liittyen ulkomailla asuttujen vuosien määrään, työllistymiseen, puolisoiden työpaikkoihin ja vapaa-ajan viettoon liittyen paljastuin tulokkaaksi, "housewife rookieksi", mutta jokainenhan on joskus ollut lähtöruudussa. Olen iloinen ja jotenkin ylpeä näiden naisten positiivisuudesta ja mutkattomuudesta. Olen heti yksi heistä. Olen mukana verkostossa josta saan tietoa liittyen arjen pyörittämiseen AbuDhabissa (tällä kertaa mm.bussikortin lataaminen, postilokeron vuokraaminen) ja mikä tärkeintä, saan halutessani seuraa aamupäivän tennis harrastukseeni. Ai niin ja  mitä nuo hauskat ja puheliaat rouvat olivat mieltä tuosta minua askaruttavasta termistä? Tämän tutkimuksen perusteella se on ilman muuta arvo, ansaittu ja haluttu sellainen. Puolison työn ja perhe elämän mahdollistajan nimike, itsenäisen  ja erittäin aktiivisen naisen status. Otan sen nyt vastaan, niinkuin alussa kerroin ihan valtionkin toimesta ja sen ymmärtämiseksi joudun vielä kertomaan prosessistani paikalliseksi tai oikeammin virallisen oleskelu luvan ja henkilöllisyystunnuksen omistajaksi.

Sen lisäksi että olen "housewife", olen maassa myös mieheni "sponsoroimana". Mitä tahansa siitä sanasta tuleekaan mieleen, täällä se tarkoittaa sitä että ilman sponsorointia en voisi asettua koko maahan yli 90päiväksi, en kotirouvaksi enkä työntekijäksi. Itselleni tästä seuraa sellainen etu, että sponsorini, eli mieheni on myös vastuussa virallisten papereideni hankinnasta ja se ei olekaan ihan yksinkertainen virastokäynti. Valokuvat, passikopiot, lukuisat paperit, paperien käännökset ja virallistamiset Tukholman UAE:n konsulaatissa hoidettiin Suomesta käsin jo loppu kesästä. Prosessi jatkui UAE:sta  ja yksi vaihe oli saavutettu kun vaaleapunainen lomake kädessäni läpäisin passin tarkastuksen joulukuussa 2015. Maahan saavuttuani sain lomakeeseen leimoja, joilla pystyimme käynnistämään viisumi ja ID:hakemukset. Näitä varten jokainen maahantulija joutuu kuitenkin ensin läpikäymään terveystarkastuksen, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan hoitui sairaalassa vajaassa tunnissa,naisten omalla osastolla. Ystävälliset emiraattihoitajat kutsuivat etunimeltä ja ohjeistivat huoneesta toiseen, haastatteluun, verikokeeseen ja rintakehän röntgenkuvaukseen. Kahden päivän päästä sponsorini nouti sairaalasta nipun uusia virallisia papreita joissa luki "FIT". Vaimo on kunnossa. Hommat etenevät. Huomenna jälleen, ties kuinka monennen kerran sponsorini hoitaa asioitani Immigration Officessa ja sitten ehkä viikko tai pari ja tekstiviesti ilmoittaa paperieni olevan kunnossa.

Ja sitten alkaa ajokortin hankinta ja autolla ajo, mutta se onkin jo oma tarina.

Aurinkoa

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat