Kirjoitukset avainsanalla hevoset

En tiedä olenko se minä vai lapseni Nora, mutta kun ensimmäisenä aamuna heräsin kookaburran nauruun oli oikeastaan aikaa vaikea olla nauramatta mukana.

Takana oli 14 tunnin lento kuumasta Abu Dhabista vehreään Brisbaneen, ja mikä parasta, edessä odotti seikkailu Noran ja Johnin kanssa jotka olivat luvanneet ottaa minut hetkeksi heidän arkeensa Wollundri nimiselle farmille New South Walesiin.

Farmilla sain herätä paksujen vällyjen alta ja kuunnella kun John kantoi puita olohuoneeseen. Talvi on tuloillaan ja siksi aamun ensimmäinen tehtävä on sytyttää kamina ja saada lämpöä taloon. Keittää vähän kahvia ja munia. Nora laittoi kaikille kulholliset jogurttia, mysliä ja mansikoita. Hetki tulen äärellä, orientoitumista päivään ja sitten ripeästi hommiin! Parhaani mukaan yritin pysyä isäntäväen vauhdissa, herätä, syödä ja vaihtaa framille sopivan vaatetuksen. Farkut tietenkin. Lämpöisen takin ja hatun suojaamaan porottavalta auringolta. Ja sitten mentiin ennen kuin kello löi aamu 7.

Olin niin rohkea kuin pystyin ja puikkelehdin sähköaitojen yli ja ali ohjeiden mukaisesti. Tuonne astiaan vettä, tuonne heinää. Brax, Socks, Elsa, Susie, Elton, Philip...Toivoin oppivani kuka on kuka ja koulutettavana mihin tarkoitukseen? Polo-, cowboy- tai laukkaratsuksi. Joku on muuten vaan vikuripää ja saamassa oppia miten ihmisten kanssa tulisi olla.

Lapseni tietää jokaisen farmilla olevan hevosen taustan, käyttötarkoituksen ja tulevaisuuden suunnitelmat. Myös oikut, pelot ja pukitukset. Nora on vastuussa nuorten hevosten sisäänajamisesta ja kouluttamisesta. Yhteensä seitsemän ratsastettavaa pitävät kiireisenä ja jos hevosissa ei ole tarpeeksi, 2000 hehtaarin farmilla töitä löytyy ihan jokaiselle päivälle. Yli tuhannen lehmän ja satojen lampaiden kanssa.

Sunnuntaina pakattiin eväät ja lähdettiin piknikille. Matka jylhän maaston läpi ylös vuorille onnistuu sekä ratsain että koville joutuvan pick-upin kyydillä. Maasto on tällä hetkellä poikkeuksellisen kuivaa ja seuraavia sateita odotetaan tulevaksi vasta useamman kuukauden ehkä vasta puolen vuoden päästä. Osoittelin tiuhaan vilistäviä kenguruita ja maistoin myös sen riistalta maistuvaa lihaa, vaikka farmareita niiden olemassaolo ei paljon naurata. Ovat kuulemma kuin rottia jotka lisääntyvät turhan tiheään ja syövät karjalle kuuluvan ravinnon.

Satunnaisena vierailijana saan kuitenkin ihmetellä ja kysyä hassuja kysymyksiä. Nauttia farmin vieraanvaraisuudesta, ja mikä ihaninta, Noran ja Johnin seurasta.

Ihailla pelikaaneja, papukaijoja ja eucalyptus-puita eläinkuoron keskellä. 

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat