Kirjoitukset avainsanalla äiti

Melkein joulukuun puolesta välistä asti elämä on ollut yhtä perhejuhlaa ja arjesta poikkeamista. Ensin oma poikasemme oli täällä ja sitten me nuorimmaisen kanssa Suomessa, omassa kodissa, pikkukaupungissa. Tapaamassa rakasta isomummia, omia vanhempia ja tietenkin anoppilassa nauttimassa hyvää uunilohta, jätskiä ja mansikoita. Ja olihan minulla mahdollisuus tehdä ihan oman alan töitäkin, joka omalta osaltaan kruunasi koko reissun. Suomi reissulta palatessamme nappasimme samalle lennolle myös äitini, lasteni mummin ja mieheni anopin. Viikon lomaretkelle Arabian niemimaalle vähän toisenlaisiin maisemiin. Lomalle Suomesta, talvesta ja omista arkikuvioista. Ja ihmehän se olisi ollut jos äiti ei olisi tykännyt. Olla meidän kanssa paikassa jossa aurinko paistaa ja uimavedet houkuttelevat altaissa ja rannoilla.

Vaikka meidän perheen arkea, niin myös juhlaa tämäkin viikko ja äitini siinä reippaasti mukana. Ihmettelemässä meidän tapaamme elää korkeassa tornissa ja tinkaamassa ostoksien hinnasta bangladesilaisen räpsyripsi miehen kanssa. Ulkoiluttamassa pientä mustaa täydelliseksi city-koiraksi muuntautunutta pinseriä ja kipaista hissillä alakerran kauppakeskuksessa. Pulikoimassa ihanan suolaisessa meressä ja nauttimassa japanilaisesta illallisesta tunnelmallisessa Venetian villagessa. ”Itketteks te molemmat?” kysyi tyttäreni pöyristyneenä kun katsoi meitä kyynelehteviä kikattelijoita punaviinilasin ja herkullisen ruoan ääressä. Minkäs sille mahtaa jos itkuherkkyys on geeneissä.

Arjesta puheenollen, äidin kanssa tuli tietenkin puhe myös täällä olon jatkuvuudesta. Ja arkisesti siitä arjesta siis. Että minkälainen se oma arkeni ylipäätään on? Vaikka eikös sen sanota olevan aika samanlaista joka paikassa, satoi tai paistoi? Paplarit päässä ja aamutossut jalassa lapsen koulueväiden laittoa ja paidan silitystä. Työtä, koulua, harrastuksia ja kodinhoitoa. Aikataulutusta ylipäätään. Vaikka hiekkainen horisontti ja ulkosuomalaisuus antavat siihen tietenkin omat vivahteensa. Mahdollisuuden kerätä simpukoita rannalta vaikka väliaikaisuus on läsnä joka päivä. Jos ei joka päivä niin joka viikko meillä mietitään jatkoa ja käytetään lausetta että “ jos me ollaan täällä vielä ensi vuonna, niin sitten…. ?”

Ollaan tai ei, nyt on nyt ja tämä hetki ja tuntemukset ovat tärkeitä!

Varsinkin nuorimmaisemme, elämän paloa täynnä olevan, isoja sisaruksiaan kaipaavan ja heidän polkujaan innokkaasti tarkkailevan  tyttösen kanssa juttelemme usein siitä kuuluisasta “hetkestä nauttimisesta”. Muruseni, nyt on nyt ja jos joka päivä odotamme vain tulevaa, voimme hukata koko matkan siinä välissä.

Kieltämättä, kyllähän tätä omaa eloa täällä on oikein mielenkiintoista tarkastella ulkopuolisen silmin. Itse asiassa, jonkin aikaa sitten yksi ihanan aito ja lämminsydäminen ystäväni kertoi lukevansa innolla ja pienellä kateudellakin kirjoituksiani ja katselevani kauniita kuviani. Ja tokaisi, kai puoliksi leikillään, että voisinko joskus kirjoittaa ja vilauttaa jotain vähemmän kaunista ja ihanaa. Kenties jotain “mikäsiellämättääjuttuja?” Kiitos palautteesta. Voin yrittää vähän kapinoida, vaikka se ei tulekaan olemaan kovin helppoa. Mistä lie johtuu, mutta helppo toive se ei ole. Ruodin ruodittavaksi tarkoitetut asiat nimittäin pienellä ja intiimillä porukalla. Jos aina silloinkaan. Omat puhinat ja höyryt taidan päästellä taivaan tuuliin koiran kanssa tarpoessa, maisemien vaihtuessa ja niistä huolimatta. Jokainen tyylillään ja tarkoitan sitä todella. Kadehtiminen on turhaa, jokaisella on kuitenkin omat rekensä vedettävänä. Mutta jotain niistä varjopuolista...tämän kaiken rajallisuus varmaankin? Olisi kiva olla niin monessa paikassa yhtä aikaa. Siellä missä minulle kaikista tärkeimmät ihmiset ovat tällä hetkellä, eli yhtä aikaa täällä Lähi-idässä, siellä Pohjolassa ja tuolla kaukana, merten takana Oseaniassa.

Äitini laskeutui juuri Helsinki-Vantaalle. Matka on mennyt varmasti yhteisiä päiviä läpikäydessä. Muistoissa hupsuja juttuja ja meidän arkeen tutustumista. Ihania tuoksuja, ystävällisiä ihmisiä ja maagisia rukouskutsuja. Hänellä on nyt uudet geelikynnet, hennatatuointi ja kaunis päivetys. Ihanien yhdessäolohetkien lisäksi meillä täällä tornissa on pakastin täynnä korvapuusteja. Kaasu-uunissa kikkailtuja, kertaalleen käännettyjäkin herkkukääryleitä. Kyllä äiti keinot keksii!

Nautitaan hetkestä, koska kohta on jo seuraava.

Aurinkoa

Nina

 

She came here with full of happiness and joy! It’s gonna be an exciting trip to a new cooking culture, she planned. Where to find a fresh yeast, rough flour and what about cardamom, does it exist in this part of the world? Oh yes, just ask and you got it! If you get the fresh yeast from a handsome baker, flour from the store downstairs and tell me about the cardamom! Did she really question the existence of a good cardamom? In a promised land of exotic spices? Easily she got them all and followed the reliable recipe from her mobile phone. Marking a lifetime of memories. One more place where my mum has baked delicious cinnamon rolls.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä keväänä olen saanut nauttia äitienpäivistä useammin kuin koskaan. Maaliskuun 8. päivänä sitä toivotettiin Uudesta-Seelannista ja täällä Arabiemiraateissa saman kuun 21. päivä toi kortin ja kukkia. Ja churroja ja nutellaa, ihania pitkulaisia munkin ja vohvelin tapaisia  herkkuja, joita alunperin opin dippaamaan paksussa ja ravitsevassa kaakaossa Espanjan vuosina. Näitä herkkuja sain pitkästä aikaa viime viikonloppuna päättyneillä kymmen päiväisillä “Mother of Nation” festivaaleilla.

Olen varmaan aikaisemminkin maininnut kuinka hienoja tapahtumia täällä Abu Dhabissa osataan järjestää. Tätä tapahtumaa oli suunniteltu ja rakennettu huolella jo viikkoja etukäteen pääkaupungin keskeiselle paikalle, Corniche Beachille. Tapahtuma oli järjestetty maan isän, emiraattien perustajan, Sheikh Zayedin lähimpien vaikuttajanaisten kunniaksi. Äidin ja vaimon, Sheikha Salaman ja Sheikha Fatiman kunniaksi. Ja tietenkin meidän kaikkien naisten ja äitien iloksi.

Täältä löytyivät tuhannen ja yhden yön tarinat! Iltanäytös palmujen suojissa, kaiken ikäisiä ja näköisiä ihmisiä nauttimassa arabialaisen, jo 1700-luvulla kerrotun kansantarinan jännittävistä vaiheista. “Aladdin ja taikalamppu” tarina köyhästä pojasta  ja ilkeästä velhosta, ihmeitä tekevästä vanhasta öljylampusta ja toiveiden luo lennättävästä taikamatosta on yhä kiehtova. Pulassa auttava taikasormus ja rinnalle toiveiden prinsessa, hyvät voittavat ja kaikki elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tarinoilla on voimaa ja äidin sydän on taas pakahtua. Jaloissa pyörii pieniä ihmisiä ja ajatuksissa jo isot omat.

Pienet hetket voivat joskus olla pysäyttäviä. Pieniä poikia askartelemassa värikkäitä perhosia ja kiinnittämässä niitä kokonaiseen perhosmereen. Äitejä ja poikia yhdessä, keskittyneinä, silittämässä ja muotoilemassa lasilevyn päällä kevyesti liikkuvaa okran väristä hiekkaa. Hiekkaa, jota tekee mieli silittää, kosketella, valuttaa sormien välistä, penslata ja saada aikaiseksi toinen toistaan yllättävämpiä kuvioita. Tärkeitä hetkiä.

“ Mothers demonstrate to us how to live a life full of actions that form a pattern of kindness and compassion and open your eyes to the fact that we are all single, but important, part of a great beautiful picture”

                                    - Mother of nation

Askartelua, taideteoksia, seikkailuliikuntaa, musiikkia, ruokailua, käsitöitä ja festivaalien viimeiselle illalle osunut upea auringonlasku. Harlekiini teatteria ja palmujen alla enkelin äänellä laulava naistrubaduuri. Henkilökohtainen esiintyjä suosikkini festivaalien viimeisenä iltana oli ehdottomasti Vandalye, kolmen nuoren miehen trio. Energia ja iloisuus, positiivisuus ja röyhkeys laulaa ja esiintyä niin riipaisevan rockisti. Ja toisaalta niin pehmeästi ja kevyesti. Siihen olisin voinut pysähtyä vaikka koko illaksi. Olikohan poikien äidit yleisössä? Olisi mahtavaa nähdä heidän katseensa ja ajatuksensa poikien hurmatessa yleisönsä. Niinkuin minun poikani hurmaa minut yhä uudestaan ja uudestaan uskomattomalla huumorillaan, viisaudellaan, soitollaan, laulullaan, ilmalennoillaan, volteillaan ja käsittämättömän vahvalla kauneuden tajullaan. Kyky tehdä kanssaihmiset onnelliseksi. Siitä on minun poikani tehty.

Sheikki Zayedin erinomaisuuden, vahvuuden ja hyvyyden kerrotaan periytyneen hänen äidiltään Sheikha Salamalta. Äidin  kasvatus metodeilla  kerrotaan olleen suuri merkitys pojan valoisaan luonteeseen ja avarakatseisuuteen. Ja myöhemmin hänen suuriin tekoihin maansa hyväksi.

“ Mothers constantly usher us to move forward in our lives, never letting us settle for what may seem like the path of least resistance, always pushing us to be the best we can be.”

                                 - Mother of nation

Toukokuun äitienpäivä vielä edessä. Odotettavissa elämän taikalamppuja ja lentäviä mattoja. Kauniita asioita ja suuria tekoja. Elämää helpottava skype ja pieni kitarasoolo kenties. Ja hersyvää naurua ja viihdyttäviä tarinoita. Siitä on minun poikani tehty.

Aurinkoa 

Nina

Kuvat Nora ja Nea Eränpalo

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Koululaisten kahden viikon kevät tauko on ihan paikallaan. Lukuvuoden kaksi jaksoa on käyty ja kolmanteen on nyt hyvä kerätä voimia. Saan viettää tätä lomaa upean 15-vuotiaan nuoren naisen kanssa. Se on mahtavaa. Ja pitää virkeänä. Rima on korkealla, sillä vaikka tiedän olevani maailman ihanin äiti, koulutukseni näyttäisi olevan vielä joiltakin osin pientä hiomista vailla. Saan päivän parhaat vinkit siitä miten minun ei pidä pukeutua (äiti näytät mummolta / äiti näytät liian viralliselta / äiti sun hiukset on liian isot) tai saan apuja miten oikeasti kuuluu lausua englantia tai arabiaa. Ja uskomatonta kyllä, olen kuullut joskus Newtonin painovoimalaista. Siis kuullut, mutta en selvästikään oppinut, sillä tyttäreni esittämä demonstraatio erikokoisten esineiden putoamis nopeudesta ja siitä syntynyt keskustelumme saa päätöksen hänen lauseeseen “ Kysytään vaikka iskältä!”. No onneksi äidin ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, vaikka luulen aika paljon jo oppineeni isompien ipanoiden tohinoissa. Ja sitä paitsi iskä on nyt just Suomessa ja loma kun on, me voidaan tehdä mitä huvittaa. Ja niin me on tehtykin. Juteltu, vietetty rantaelämää, väsytty shoppailureissulla ja silmät ristissä kylkikyljessä kikateltu pöhköille komediasarjoille.

Kevät ja pääsiäinen kuuluvat jotenkin niin sisäsyntyisesti yhteen, että tällä hetkellä ihoani hyväilevä noin 35 asteen lämpö on taitanut pistää juhlapyhästä toiseen intoutuvan ja kokkaavan “minäni” sekaisin. Tänä vuonna meidän ikkunalaudalla ei ole vahdittu mullassa eikä talouspaperissa liotettuja kitukasvuisia rairuohon siemeniä. Isovanhemmilta perittyjä kymmeniä ja kymmeniä pääsiäiskoristeita ei ole myöskään aseteltu pitkin asuntoa. Ei keraamista “hönaa” eikä “tuppenia”. Ei edes keltaisia narsisseja tai pashaa. No rahkapiirakka ja suklaapupu kuitenkin. Tai rahkapiirakkaa muistuttava, kaasu uunissa valmistettu herkku, jonka koostumus tuli  sävellettyä paikallisista tuotteista. Pohjaksi itsetehty murotaikina, tuorejuustoa, fromage blancia ja tuoretta persikkaa. Ihan kelpo piirakka, mutta ei mistään kulmasta kuvauksellinen. Toisin kuin lomaseuralaiseni loihtimat herkkuannokset.

 

Ensi vuonna palaan ihan varmasti perheemme vaalimiin ruoka- ja tapatraditioihin. Näin lupasin ääneen vaikka en tiedä odottaako kukaan tällaista lupausta. Haluaisin niin kovasti pitää kiinni perinteistä, mutta nyt on nyt ja täällä on tällaista. Maassa maan tavalla ei ole ihan tuulesta tempaistu sanonta, vaikka mikään ei estä pitämästä kiinni myös omasta  kulttuuriperinnöstä. Ja tästä aiheesta olemmekin saaneet  kipakoita keskusteluja nuorimmaisemme, rippikouluikäisemme kanssa. Täällä kun kohtaamme uskonnon eri tavalla kuin siellä mistä tulemme. Tässä kulttuurien iloisessa sekamelskassa on mielenkiintoista miettiä omia arvoja ja itselle merkityksellisiä asioita. Kuten tarkkailla toisten tekemiä valintoja  pukeutumiseen ja kohteliaisuuksiin tai vaikkapa liikennekäyttäytymiseen liittyen. Ja siinä viimeisessä sitä ihmettelemistä riittää. Täällä mikään ei nimittäin tunnu riittävän kun kyseessä on auton koko, malli tai lähtönopeus valoista. Joka päivä tuntuu olevan jotkut ajot ja kisailut meneillään.Ja  liikennekäyttäytymisestä puheenollen, en olisi uskonut saavani nuorimmaisesta lapsesta paikallista kartturia ja ajamistani koulivaa kommentaattoria. Nyt  kun olemme ja ajelemme täällä ristiin rastiin kahdestaan miehen lomaillessa Suomessa, saan lapseltani vinkkejä kaistan vaihdosta, ryhmittymisestä ja parkkipaikka ramppia ajettaessa myös napakoita käskyjä paina kaasua reippaammin. Meillä kasvaa uusi Michele Mouton, lapsuuteni rallisankari joka pisti aikanaan monet miehet riviin jos ajotaitoja mitataan. Kysytään vaikka mun iskältä!

Meidän yksi sankari on tänään muuten saapunut Suomeen useamman kuukauden mittaiselta maailmanvalloitus reissultaan ja taas on äiti oppinut monta uutta asiaa. Osaan seurata lentoja reaaliajassa ja 3D:nä. Ja olen löytänyt maailmankartalta sellaisia paikkoja joita en edes tiennyt olevan. Tiedän että Indonesiassa puhutaan bahasaa ja että surffatessa aurinko polttaa hiukset valkoisiks Ja senkin tiedän että en tiedä vielä puoliakaan siitä kaikesta mitä ihanat ipanani tulevat minulle vielä opettamaan. Ja tiedän että he pärjäävät.

Aurinkoa

Nina 

 

Kommentit (2)

maikkimaisa vlogi

Ihan matkakuumetta lykkää lukiessa blogia. Kuvissa ihania herkkuja, pistää haaveilemaan kesästä ja mansikoista! Suomen kevätsateet sulattelevat parhaillaan lumia ja tuovat mukanaan lupauksen kesästä. Hyvää jatkoa sinne helteisiin lomalaisille!

SunTowerLife
Liittynyt28.1.2016

Voi kiitos,kyllä on nautittu lomasta ja ihanaa että Suomessakin on kevät jo pitkällä. 

Aurinkoa ja mansikoita sinulle toivoen Nina

Nina

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat