Kirjoitukset avainsanalla koti

Onneksi olkoon Minni koiraseni, sinä olet nyt lupaamallani eläkkeellä. Viimeinen lentoreissu Suomen ja UAE:n välillä on pelkkä muisto vain. Koiramaiset viestit on käyty jättämässä Amsterdamin lentokentän edessä olevalle nurmelle ja tästä eteenpäin elämä jatkuu omassa viidakon omaisessa puutarhassa. Tärkeimpänä tehtävänä on nyt pysyä valppaana jos kenguruvauvan näköinen rusakko kehtaa pyrkiä pihalle kukkia puputtamaan. Ja tietty kaikki muutkin kodin ohi satunnaisesti liikkuvat autot ja ihmiset kannattaa varmuuden vuoksi haukkua. Jokaisella on tehtävänsä.

No, viikossa on city-rouvan kynnet katkenneet ja pahasti multaantuneet. Miten olinkaan kaivannut juuri omaa pihaa ja taloa jossa tekeminen ei koskaan lopu. Niin freesi, voisi melkein sanoa vauvan vihreä luonto jaksaa hämmästyttää!

Onko kesä ollut aina näin upean värinen?

Viikon aikana olen ehtinyt nuuskia ja aistia eri tavoin kuin koskaan ennen. Meriveden kylmää syleilyä, valkoisia hattarapilviä ja lokkien intensiivistä huutoa jota rakastan, liioittelematta. Yötöntä yötä johon nukahdan ilman mitään vaikeuksia. Onnesta ja kaikesta tekemisestä väsyneenä kai.

Elämässä ja ympärillä tapahtuu nyt paljon. Onneksi saan olla täällä lähellä tärkeitä ihmisiä myös kesäloman jälkeen.

Vähän jo haaveilen syksyisistä sienimetsistä ja karjalanpaistista puolukkahillolla. Omenoita näyttää tulevan paljon ja ne pimenevät illat ja lyhtyjen valot, niitäkin odotan.

On ihan varma että tulen kaipaamaan Abu Dhabia. Sitä ihmeellistä elämää ja arkea jollaisesta en olisi ikinä osannut edes haaveilla. Kaikkea sitä mitä ensimmäisellä kerralla ihmettelin.

Tuhannen ja yhden yön tarinoita Arabianniemen auringon alla.

Mutta tältä erää se on - khalas- , eli valmista tuli.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Menneellä viikolla on sukille ja pitkille housuille ollut käyttöä. Pohjoistuulet pyyhkäisi Lähi-idän yli ja toi luntakin Ras Al Khaimahin vuoristoseuduille. Tuuli viuhui ja vinkui kotoisasti täällä 33.kerroksessa ja koko kaupunki oli tuulispäivien jälkeen huolellisesti kuorrutettu hienolla hiekalla. Viikonloppuisin ehdimme lapsen kanssa yhteisille koirakävelyille ihmettelemään maailman menoa, suunnittelemaan tulevaa ja höpisemään naisten juttuja. Niin myös viime viikonloppuna. Tähdättiin oikein parhaaseen h-hetkeen...kiikareilla tarkastettiin että varmasti päästään myrskyn silmään, tuulen ja hiekan sekaan autiolle rannalle, suunnistamaan heikossa näkyvyydessä. Ihan kuin olisi lumisateessa oltu. Erona vain iholle ja hiuksiin tiukasti tarrautunut mikrohiekka. Koiralle voisin kyllä hankkia lentäjänlasit vaikka hienosti se on oppinut siristämään silmänsä ja puskemaan kohti tuulta koko viisikiloisen ruhonsa voimalla. Kotiin palattuamme urhea pikkuhauva loikkasi samantien sohvalle ja käärityi syvälle viltin sisälle. Syvään huokaisten. Älkää vaan ihan heti viekö minua takaisin ulos!

Appiukkoni on nyt varmasti riemuissaan, sillä miniälle on tarjolla uusi nimike. Housewife termi on pysynyt tiukasti hänen huulilla jo yli vuoden ja hän lausahtaa tuon sanan varmaan joka kerta skypekeskustelujen lomassa yhtä huvittuneena ja ehkä puoliksi myös ylpeänä.

“ Mitäs sille hauswaiffille kuuluu?”. No kuulepas, ihan hyvää kuuluu, mutta nyt saat opetella uuden tittelin, nimittäin sellainen tuli tällä viikolla vastaan erästä nettilomaketta täyttäessäni. Vaihtoehtoina oli valita opiskelija, työnhakija, eläkeläinen, joku muu tai kodintekijä! Siis minä! Tasa-arvoinen nimitys joka sopii sekä naisille että miehille. Minähän olen totta tosiaan kodintekijä! Pesen ja puunaan, kokkaan ja lajittelen. Järjestelen ja sisustan ja mieheni mukaan teen kodin tunnelman. Sytytän siis valot päälle ja katan ruoan ihan ruokapöydälle asti. Ja osallistun tarvittaessa tornin paloharjoituksiin harjoittelemalla rakennuksesta poistumista koira kainalossa.

Ja sen jälkeen voin tehdä asioita jotka olen valinnut tämän hetkiseen arkeeni.

Kuten toissa iltana. Oltiin hauswaiffi tai homemaker porukalla, kumpi nimitys nyt paremmin kenenkin tyyliin sopii, vähän tuulettumassa ja päästelemässä höyryjä. Arkihöyryjä. Melontahöyryjä. Expat höyryjä. UAE höyryjä. Keskiviikko illan ladies night on sopivasti suunniteltu keskelle arkea. Kotirouvan työaika kun alkaa liukuvasti yhdellä sun toisella meistä 5.45 AM puuron keitolla, lounasboxien täytöillä ja koululaisten kuskauksilla.

Linkkinä nuorimmaisen kouluprojekti ja aika kiperä kysymys:

“ What do you love about yourself?”

Kyllä, minäkin taidan pitää hiuksistani. Olen hassu. Tarvittaessa myös tosikko. Hakeudun rohkeasti uusiin tilanteisiin. Mutta ennen kaikkea rakastan sitä mitä olen valinnut tehdä. Ja viime aikojen perusteella voin sanoa että rakastan melomista. Olen niin iloinen että aloitin uuden harrastuksen ja löysin hienon DragonBoat tiimin.

Since I moved to Abu Dhabi I have been more or less struggling with the term “ housewife”! Is that really describing my life? Or could it be a “homemaker” which I found by chance some time ago. Could homemaker describe the state of my mind and being better than housewife? Or should I just leave those words to live their own lives and concentrate on more important things like this simple but spicy question:

“ What do I love about myself?”. Yes my hair. I quess I am funny but serious when needed. I love that I have my family and dear friends. But most of all, I love what I choose to do. Lately I have figured out that I love paddling and the DragonBoat-team I found.

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Samalla tavalla kuin Helsinki tyhjenee juhannuksena, on Abu Dhabi tyhjentynyt viime päivinä. Tätä karmeaa ankeutta ilmentää teinimme, joka vikan koulupäivän jälkeen totesi vähän närkästyneenä että KAIKKI, siis ihan kaikki matkustavat lomalla johonkin paitsi me! Lomille ympäri maailmaa ja kotimaihinsa. Kanadaan, Egyptiin, Kreikkaan, Sri Lankaan, Austraaliaan, Ranskaan, Balille, ZanziBariin, vaikka mihin ja Suomeen!!!. Kukaan muu kuin me ei tunnu haluavan viettää aikaansa aurinkoisessa ja niin tutussa Abu Dhabissa. Hississä ja kampaajallakin keskustelun aiheena on että jäädäänkö tänne vai mihin ollaan menossa. Jopa ihan tuntematon torninaapuri aloitti kohteliaisuuskeskustelun tokaisemalla:

- "Going home for Christmas?"

Uuden vuoden yli jatkuva Winter Holiday tarjoaa monille odotetun koulu-ja työtauon ja mikäs sen helpompaa kuin matkustaa täältä keskeltä karttapalloa ihan minne vaan. Läheltä ja vähän kauempaa löytyy toinen toistaan eksoottisempia kohteita joista voin ihaillen katsella jatkuvalla syötöllä ilmestyviä some-päivityksiä.

Me ollaan täällä ja ihan joutuu vähän muokkaamaan aikanaan Espanjassa opittua mainoslausetta “ Smile you are in Abu Dhabi”. Siis nuorimmaisellemme. Että hymy nyt vaan huulille, ei täällä nyt niin kauheaa ole. Yhtä hyvin me oltais voitu matkustaa lomalle juuri tänne niinkuin monet tekevät.  

No ei kai tässä oikeasti joudu mitään puolustelemaan koska me saadaan meidän vanhin ipana Suomesta tänne. Yli kahdeksi viikoksi äidin lellittäväksi. Voi poikaseni et tiedäkään kuinka sinua täällä odotetaan! Ja melkein saatiin toinenkin muru Uudesta Seelannista, mutta ei sitten kuitenkaan. Nuoren neidin työvelvollisuudet ja lomasuunnitelmat siellä kaukana velvoittavat ja opettavat jälleen kerran äidin sydäntä kaukorakastamisen taitoon. Eli yksi meistä osallistuu perhejouluun skypen kautta. Tänä vuonna. Ensi vuonna on uusi joulu ja sitten on taas toiveita koko potin yhteen keräämisestä. Muuta en tällä hetkellä halua edes ajatella.

Totuus on kuitenkin se että joulu ON täällä ihan niinkuin missä tahansa muuallakin. Minulta on nimittäin kyselty että miten se joulun aika oikein menee siellä arabimaassa?

Kiitos kysymästä, oikein hyvin se menee täällä. Kaupat ja myyntimiehet ovat ihan yhtä innoissaan kaupallisesta joulusta kuin missä päin maailmaa tahansa. Joulukoristeita, valoja, lahjapapereita, rusetteja, kortteja, suklaata, tonttuhattuisia kameleita, joulukalentereita, seimiä, tähtiä, joululauluja, lahjasukkia, kakkuja, keksejä, pipareita, punaista, kultaa, välkettä, hopeaa, sähkönsinistä. Valmiita lahjaideoita, paketteja, pehmosukkia, ruudullisia flanelli yöpukuja, ja kodinkoneitakin rusetoituna löytyy ihan joka mammalle. Ja on niitä oikeita joulukuusiakin jopa meidän ala-kerran kaupassa. Ei tartte ulkomaalaisen potea joulutonta loma-aikaa, siitä on maan kansainvälistyminen pitänyt huolen. Ja kaikilla on hyvä mieli kun samaan aikaan voidaan juhlia sekä kristusta että profeettaa. Sama kaveri vähän eri hommissa.

Minulta on myös kysytty että mitä suomalaisia jouluruokia ajattelin valmistaa, niin kyllähän se pitää olla ainakin itse tehtyä rosollia ja porkkanalaatikkoa. Pipareita tietty. Joulutorttuja on jo kertaalleen paistettu ja glögimaustepussikin saapui meille Suomi-tuliaisena. Ehkä yritän jäljitellä äitini bravuuria, perunalaatikkoa ja tietenkin lohta, kraavia ja kylmäsavua on pöydästä löydyttävä. Mies täällä haikailee alakerran kaupan salaovien taakse neuvottelemaan kinkkukaupoista ja poikamme ehdoton jouluherkku on lihapullat. Ehkä kunnon joululimppu voisi maistua aika hyvältä ja jos kinkkua on tulossa niin faijan tekemä joulusinappi kruunaisi kyllä yönapostelut.

Jouluisen pöytäliinakankaan ostin Dubain Marimekosta ja Ikean jouluvalot tuo skandinaavista iltatunnelmaa. Joulu on mielentila. Joulu on sydämessä. Koti on siellä missä sydän on...ja onhan näitä kauniita hokemia vaikka kuinka monta. Joulun tuo iso-mummi tietokoneen ruudussa ja kaikki muutkin isovanhemmat omilla skype-vuoroillaan.  

Ja sille naapurin rouvalle vastasin kysymykseen:

- "Going home for Christmas?"

- "Oh no...we are staying here. Home is here now !"

Aurinkoa  

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Vuorossa pikkukaupunki elämää. Raikkaan meri-ilman hengittämistä ja kaiken kauniin ja tutun ihastelua. Heti aamusta hipsin paljain jaloin hakemaan lehteä postilaatikosta ja nautiskelen aamukahvit kuistilla. Lueskelen kotimaan uutisia ja tähyilen TV-ohjelmistoa. Illalla voisin katsoa leffan suomenkielisellä tekstityksellä. 

Kotiin on aina ihana tulla. Kaikki on niin helppoa ja yksiselitteistä. Turvallista ja niin selkeää

Jotenkin niin tuttua vaikka hetken aikaa unohdettua. Löydän sisältäni sen “ulkomaalaisen” joka näkee ja kokee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Sen tyypin, jonka mielestä ei todellakaan ole ihan tavallista elellä saaristo Suomessa, saunalta ja savulta tuoksuvassa merenranta kaupungissa. Siellä missä voi kesälläkin kulkea kumisaappaissa, pyöräillä torille ostamaan silakoita ja kääntää kompostia keskellä kaupunkia. Viettää iltaa lähes yöttömässä yössä ja antaa lasten kulkea vapaasti maalla ja merellä. Pestä mattoja matonpesupaikalla ja lainata kirjoja kirjastosta. Ja istua kalliolla.

Täällä voi myös ihastella näitä julmetun nopealla tempolla rehevöityviä pensaita, puita ja kukkapenkkejä. Marjapensaiden keskellä törröttäviä jalavan alkuja ja kasvihuoneessa pesiviä muurahaisia. Syreenit, pionit ja jasmikkeet...kaikki villinä kuin salaisessa puutarhassa. Selvästikin työntekijää odottaen. Siis minua. Kastanjat ja ruusut. Kaikki lajit on tallella ja voimissaan. Ruohonleikkaus ei lopu koskaan ja omenapuiden oksat näyttävät taipuvan vauvaomenoista.Toivottavasti malttavat pysyä puussa mahdollisimman pitkään. Raakileiden noukkiminen ei kyllä yhtään huvittaisi.

Innoissani kiertelen ja kaartelen pihalla, siellä täällä projekteja aloitellen. Mutta aina on myös aikaa heittää tikkaa tai solahtaa riippumaton sisään. Maata selälleen kädet niskan takana ja tuijotella taivaalle kastanjapuiden oksista muodostuneen katoksen katveessa. Pötkötellä lukien tai vain yläpuolella olevien rastaiden räksytystä kuunnellen. Ja toivoen että linnut pitävät päivän murkinat sisällään. Saatan unohtua pihalle koko päiväksi.

Ja helppohan sinne on unohtua, kun siellä sitä ruotimista riittää. Sieltä täältä ja oikeastaan ihan joka kohdasta. Päivä kerrallaan hommat etenevät jossain nurkassa. Kun pääsen loppuun alkaa kaikki alusta. Olen tietoisesti onnellinen omistaessani 50-luvulla suunnitellun pihan jossa kokoajan kukkii. Alkukevään ensimmäisistä lumikelloista aina loka-marraskuun purppuranpunaisiin jättimaksaruohoihin. Jos jotain, niin olen kaivannut multaisten kynnen alusten ja vihertyneiden jalkapohjien putsaamista. Rappusilla istuen illan viimeisenä puhteena.

Ajatuksissani olen tehnyt listan jotta kaikki tärkeimmät tulisi tehtyä. Marjapensaiden siistiminen, kukkapenkkien ja pengerrysten reunaheinikoiden ja ruohotuppojen karsiminen. Pensasaitojen leikkaaminen. Mattojen ja lattioiden pesu. Ikkunoiden pesu. Turhan tavaran karsiminen ja kirpparipöydän varaaminen. Yksinkertaisia ja pieniä asioita. Kodin omia juttuja joita olen näköjään kaivannut enemmän kuin aikaisemmin uskalsin edes myöntää. Juttuja joita ei voi kopioida Abu Dhabin kotiin. Puuhia jotka tekevät meidän kodista meidän kodin täällä pikkukaupungissa. On tietenkin juttuja jotka tekevät kakkoskodin korkealla tornissa.

Molemmissa tarvitaan koko perheen hetkiä. Muuten mikään ei tunnu miltään.

Vastakohtia on helppo luetella.  Mitä siellä on ja täällä ei. Tai sieltä puuttuu ja täältä ei. Liittyen ilmastoon, kasvillisuuteen ja eläimiin. Ihmisiin, uskontoon ja kulttuuriin. Autokantaan ja arkkitehtuuriin. Tervehdykset ja kohteliaisuudet. Aika moni asia on kovin erilaista. Ja tosiaan, vastakkaista. Toisessa on kuumaa ja toisessa kylmää. Hiekkaista ja multaista. Uutta - vanhaa. Modernia - historiallista. Yltiöpäistä ja hillittyä. Yhteisöllistä ja ei niin yhteisöllistä. Kohteliaisuuksia ja murahduksia.

Kaksi maata ja kaksi kotia. Opittuja tapoja ja kansallisidentiteettiä. Vertailu ei sinänsä ole tarpeellista ja oikeastaan tuntuu aika hyödyttömältä.

Mutta sitäkin hyödyllisempää on erilaisuudesta oppiminen. Ja nauttiminen.

Olen itsekin kai vähän sitä sun tätä ja aikamoisen onnellinen siitä.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat