Viikot rullaa ihan hurjalla vauhdilla ja nyt on jo marraskuu. Päiväkodissa lauletaan ja leikitään. Itketään ja nauretaan. Kiistellään palikoista ja opitaan uusia asioita. Syli täynnä pikkulapsia joiden kuivaksi opettelu on vasta aluillaan. Miten jouduinkaan tilanteeseen jossa pyörin piirissä eri satuhahmoiksi pukeutuneiden lasten kanssa ja itsekin muistutan muumihahmoa häntineen?Siksi kai että voin sitten joskus muistella näitä suoraan silmiin katsovia viattomia pikkuihmeitä. Miettiä että mitähän tuostakin loogisesti legoja rakentavasta tytöstä tuli! Tai tuosta jo nyt kohteliaasta ja avuliaasta pojasta? Muistella keskusteluja pienten lasten vanhempien kanssa ja sitä että sain sanottua jokaiselle, vaikka väsyneillekin äideille ja isille, että nauttikaa nyt hyvät ihmiset tästä hetkestä. Palapelin rakentamisesta ja syliin kampeamisesta kun ovat vielä siinä ihan lähellä. 

Onneksi takuuvarmasti saapuva viikonloppu katkaisee vauhdin. Antaa mahdollisuuden tehdä jotain muuta, harrastaa ja kerätä energiaa. Tässä pari viikkoa sitten pääsin toteuttamaan yhden unelmankin. Yllättäen sain mahdollisuuden osallistua Dragonboat eli Lohikäärmevene-kisoihin ja täytyy sanoa että kokemus oli vielä hienompi kuin osasin odottaa. Omaa lempihommaa, nimittäin vesillä oloa ja toimivaa tiimityötä. Tinkimätöntä synkronisointia taitavan kapteenin komennossa. Veneen nousu plaaniin tuntui munaskuissa asti. Ja päinvastoin. Sekin saatiin kokea mitä tiimityölle tapahtuu kun jokainen säätää omaansa, melojen kolistessa ja veneen nykiessä epätasaisesti eteenpäin. Kahden päivän aikana  5x 200 metrin kisasuoritusta ja endorfiinia pitkäksi aikaa.

Ajankulusta puheenollen että niin siinä sitten vierähti kokonainen vuosi. Abu Dhabin 2016 avovesiuinneista tämän päiväisiin. Aikalailla tasan vuosi sitten seurasin Emirates palatsin rannalla, sydän pamppaillen, miehen horisonttiin katoavaa siluettia. Ja tänään adrenaliinitasoa kohotettiin jälleen. Kaikki hyväkuntoisia kisailijoita tottakai mutta osalla vähän enemmän kilometrejä mittarissa.  Kiihkeän startin jälkeen auringon valossa välkehtivä meren pinta häivytti pienen ihmisen jo muutaman sadan metrin jälkeen. Uimahattupäiden joukosta oli enää mahdotonta tunnistaa omaa uimaria. Sitten vain odottelemaan ja tiirailemaan pelastusveneiden rauhallista liikehdintää uimareiden edetessä suorakaiteen muotoisella reitillä. Viimeisten pojujen kohdalta alkoi arvuuttelu rantaan tulevien järjestyksestä ja vajaassa 20 minuutissa tuttu käsiveto ja olemus lähestyikin jo 1000 metrin maaliviivaa. Vieläpä ensimmäisen kymmenikön joukossa. Huippusuoritus!

Huolimatta urheilusta, lähiviikkoina ajatukset ovat tosiaan pyörineet milloin missäkin. Tässä ja tulevaisuudessa. Työssä ja vapaa-ajassa. Oman perheen ympärillä joka edelleen ja toistaiseksi asuttaa kolmea eri maata. Karttoja on tutkittu ja mietitty että missä saataisiin koko porukka saman pöydän äärelle.

Tyttäreni maailmalta siteerasi Muumipappaa sanoin “Elämä on lyhyt mutta maailma on valtava” ja taas sain uutta pontta ajatuksiini. 

Nina

“ Row row row your boat, gently down the stream. Merrily merrily, merrily, merrily, life is but a dream. “

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

 

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat