Reilu vuosi sitten kirjoitin siitä, kuinka unelmien koti olikin jatkuva työleiri.

Sitä tämä on yhä, mutta viime vuoden aikana saimme taakkaa hitusen pienemmäksi. Ainakin henkisesti.

Joka keskiviikko meillä kävi nimittäin lapsia (lähinnä kuopusta) leikittämässä Kiia, terveydenhoitajaopiskelija, jonka löysimme kaupunkimme Facebook-ryhmän kautta.

Kun ovikello soi keskiviikkoisin, niin kuopus oli jo asemissa. Leikitään nunalla!

Pyrin pitämään keskiviikko-illan aina, kun mahdollista töistä vapaana.  Kiian ollessa meillä pyrimme hoitamaan asioita, jotka muuten tuppaisivat lisäämään viikon aikana kaaosta. Taittelemaan kuivurista vaatteita kaappeihin, tyhjentämään eteisen sisällön oikeisiin huoneisiin ja pyykkiin. Joskus kuittasin keskiviikkoisin esikoisen kimppakyytivuoron. Lähes aina kun mies ei ollut työmatkalla, toinen meistä kävi kaupassa.

Välillä toki minulle tuli työkeikka, joka oli ihan pakko tehdä, mutta yritin niinä päivinä puuhata tunnin kaksi aamusta. Tällaisina iltoina Kiia oli saattanut siistiä keittiön, haki pienet päiväkodista. Viikkoina, jolloin mies oli työmatkoilla, se tuntui elämää suuremmalta avulta, kun illalla tulin kotiin.

Vaikka joskus Kiian ollessa meillä, oma aikaansaamisaste jäi välillä aiottua pienemmäksi, niin keskiviikon olemassaolo rauhoitti. Ulkoinen kaaos ei pääse tarttumaan sisäisesti, kun tietää, että keskiviikkona voin hoitaa nuo pyykit loppuun. 

Moni ihmetteli, miksi ette hanki vain siivoojaa? Koska emme ole löytäneet hinta-laatusuhteelta tarpeeksi hyvää. Lisäksi (ainakin meidän kokemuksella) siivousfirmojen kanssa toimimisessa on ollut kaikenlaista säätöä. Milloin päivä on muuttunut, siiivojaat ovat vaihtuneet ja kotona työskentelevänä olen joutunut järjestelemään töitä uudelleen.

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan. Kiia valmistui keväällä ammattiin ja aloitti oman alan kesätyöt.

Kesäkuussa olen tuntenut kiiattomuuden jo nahoissani. Eilen yritin siivota, kun muut kuopusta lukuun ottamatta olivat harjoituksissa ja peleissä. Tunnen kuitenkin huonoa omatuntoa kuopuksen padittamisesta tunneiksi. Eilen puhkesi myrsky, joka pelotti kuopusta. Aikaansaamisaste jäi todella vähäiseksi.

Siksi lapsenvahti on hyvä keksintö. Voit rauhassa siivota, ilman, että siitä tarvitsee tuntea päälle vielä huonoa omatuntoa.

Tällä hetkellä mietin jo syksyä. Löytyisiköhän meille Uudenmaan alueelta uutta kiiaa?

Kommentit (6)

Anskuliini

Kiitokset hyvästä vinkistä ja ajatuksia herättävästä postauksesta. Itse painin juuri samojen ongelmien takia, joten lohdullista lukea, että jollakulla on samanlaista ja jopa ratkaisu tilanteeseen.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Yleensä lähes kaikkeen löytyy ratkaisu, jos löytyy vielä voimia ratkaista tilanne :) Tsemppiä sinne.

Vierailija

Täällä lapseton vanhapiika myötätunnolla mukana, ihana lukea minkälaisen hyvän ratkaisun olet löytänyt. 

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat