En koskaan tavannut kohuotsikoista tuttua Matti Nykästä.

Sen sijaan tapasin useamman kerran miehen, jolla oli alkuun hieman pälyilevä katse, ja joka vastaili hieman epävarmasti hänelle esitettyihin kysymyksiin. Koska tapasimme harvoin, luottamus hänen kanssa piti rakentaa joka kerta uudelleen.

Miten ja kuka hänet oli kuhunkin tapahtumaan tai tv-ohjelmaan saanut paikalle, oli varmasti joutunut suostuttelemaan hetken. Aina kun tapasin Matti Nykäsen tuntui, kun hän olisi halunnut olla missä muualla tahansa kuin salamavalojen ristitulessa.

Mutta siellä Matti seisoi sinäkin lauantai-päivänä, lastenvaateliikkeen avajaisissa. Yllään vaaleansininen Tommy Hilfigerin neule ja farkut. Matti istui askartelemassa korttia muiden vieraiden tavoin lapsille tarkoitetussa minipöydässä.

Oli ehkä kevät vuonna 2011, olisimmeko tehneet pääsiäiskortteja?

Matti seurusteli tuolloin Susanna Ruotsalaisen kanssa ja tuo taisi olla ainoa tilaisuus, jossa näin heidät yhdessä. He vaikuttivat onnellisilta, sen verran kun kertanäkemältä toisten onnesta mitään voi sanoa.

Tuon jälkeen tapasin Matin ehkä viitisen kertaa, viimeisen kerran Supertähdet-ohjelman pressissä (kuva yllä), jolloin hän oli naimisissa Pian kanssa.

 Tänä aamuna suru-uutinen Matti Nykäsen (1963-2019) poismenosta tavoitti minut varmaan samaan aikaa kuin koko muun Suomen. Jostain syystä en itkenyt, olin vain surullinen. Surullinen samalla tavalla kuin aina sen jälkeen, kun olin tavannut Matti Nykäsen.

Minulle hän oli traaginen hahmo. Herkkä mies, joka tuntui toistelevan hassuja sanontojaan osittain siksi, että niitähän me halusimme kuulla. 

Kaikesta huolimatta Matti Nykänen oli mäkihyppylegenda, jonka kuvia liimailin mummolassa pikkutyttönä leikekirjaani. Valitettavasti hän oli myös alkoholisti, mikä yhdistettynä herkkyyteen ja epätavalliseen elämään teki hänen elämästään traagisen.

Toivon yli kaiken, että hänen viimeinen lentonsa oli mahdollisimman kivuton. Jostain syystä minun piti kuulla äsken tämä. 

Lennä Nykäsen Matti, lennä.

Voimia omaisille suruista suurimpaan.

*Muistoja mäkisankarista täällä.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat