Kesä oli joskus levotonta aikaa.

Piti kokea mökkijuhannus kaveriporukalla, juhlia lauantaisin (ja perjantaisin) Kaivohuoneella, festareilla ja sunnuntaisin Onnelassa. Arkisin oli edistettävä tulevaa uraa kesätöissä, mutta ehdittävä myös Hietsuun, Uimastadionille, terassille, kaverin isän veneelle, minigolfaamaan ja joka paikkaan kaikkien kanssa, ettei hetkeäkään tästä ainutlaatuisesta elämän kesästämenisi ohi.

Sitten tulee kesiä, jolloin elämän keskipisteenä ovat vuorostaan omat lapset, mökkikyläilyt kaveriperheillä, vaipanvaihdot, pelastusliivit, piltit ja maissinaksut. 

Huvipuistot, korkeasaaret – noiden pienten ihmisten ensimmäiset kesät ja kerrat. 

Heidän elämänsä kesät. 

Kesät jolloin tehdään lapsuusmuistoja.

Kuopukseni täyttää elokuussa viisi, esikoinen 12. Keskimmäinen tammikuussa jo kahdeksan. Viime kesänä nuorinkin alkoi viihtyä yhä enemmän pihassa kavereiden kanssa, esikoiselle ne tuntuvat nyt olevan elinehto. Kesäkuun hellepäivinä vanhimpia lapsia saattoi nähdä päivän aikana vain vilaukselta ruokapöydässä.

Olen onnellinen, kun näen että hekin ovat.

Kiitos kesäkuu 2020.
Kiitos kesäkuu 2020.

Tänä kesänä olen vasta oivaltanut, mistä ohikiitävä melankolinen olotila kesäöinä tulee. Elämän kesät ovat nyt erilaisia. Mutta silti ne ovat yhä vain minun elämän kesiä.

Eikä siihen tarvita jatkuvaa pää jäässä juhlimista vippijuhlissa. Se on sitä, kun saa hellepäivän päätteeksi pulahtaa uimaan vielä viilentävään veteen. Istua kesäyössä terassilla hiljaisuutta kuunnellen. Tai joskus maailmaa parantaen. Ymmärtää luonnon henkeäsalpaava kauneus.

Niin kliseistä kuin se onkin, haukon usein henkeä ja hoen perheelle pyöräretkellä peltojen keskellä; katsokaa nyt miten törkeän kaunista. Maagisen kaunista. Niin kaunista, että en haluaisi luopua tästä kaikesta koskaan. 

Minun elämäni kesästä.

 

 

 

 

 

Kommentit (1)

Natasha Wilson
2/1 | 

I’ve been surfing on the web for more than 3 hours today, yet I never found any stunning article like yours.
It’s alluringly worth it for me. As I would see it, if all web proprietors and bloggers made puzzling substance as you did,
the net will be in a general sense more beneficial than at whatever point in late memory Guestobsessed .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Hae blogista

Blogiarkisto

2020
2018
2017

Kategoriat

Instagram