Kaupallinen yhteistyö Radisson Blu Grand Hotel Tammer

Miehelläni on työ, jossa hän joutuu välillä viettämään pitkiä aikoja ulkomailla. Kerran hän oli Siperiassa puoli vuotta. Siis ihan oikeasti. Siperiassa.

Minulla on työ, jossa joudun tekemään työpäivän jälkeen myös kerran pari viikossa iltakeikkoja, joiden jälkeen kirjoitan. Joskus käyn töissä viikonloppuisin.

Meillä on kolme lasta ja omakotitalo, joka paljastui tottumattomalle omakotitaloasujalle työleiriksi.

Lapsista vanhempi harrastaa neljä kertaa viikossa voimistelua, keskimmäisellä on viikossa yhteensä neljät fudis- ja lätkätreenit. Päälle pelit, turnaukset, kilpailut, talkootyöt ja strassien liimaamiset. 

Nuorin, kaksivuotias, käy kerran viikossa toisen meistä kanssa temppujumpassa. Ymmärrätte varmaan miksi.

Tämä ei ole marttyyrivirsi. Tämä on elämä, jonka me olemme halunneet, ehkä siitä vähän haaveilleetkin. 

Elämämme ei silti ole todellakaan täydellistä. Meillä on liian usein sotkuista ja väsyneinä meillä usein tiuskitaan, riidellään.

Kolmannen lapsen jälkeen olemme tulleet viimeistään (jopa mieheni) sinuiksi sen kanssa, että elämä on tässä vaiheessa aikataulutettava tarkasti, jotta kaikki tapahtuu ja myös vanhemmilla jää palautumiseen joskus aikaa.

On ollut helpottavaa huomata, että jos saamme olla terveinä, niin lähes kaikki asiat elämässä ovat usein organisointikysymyksiä.

Nykyisin siinä missä meillä aikataulutetaan kalenteriin työt, harrastukset kuin vanhempainvartit sekä vihannesten pilkkominen, kalenteriin kirjataan myös parisuhdeaika.

Yleensä se on arkinen ilta, kun lapset ovat menneet nukkumaan, mutta tuona iltana ei tehdä töitä tai siivota, vaan leffaa ja kainalossa köllöttelyä.

Muutaman kerran kaudessa se on yhtä juhlaa ja kuohuvaa, jolloin pyydämme toisilla paikkakunnilla asuvia isovanhempia hyvissä ajoin lapsenvanhdiksi. Niin kuin pääsiäisenä.

Reilu neljä vuotta sitten menimme naimisiin Tampereella, mieheni kotikaupungissa ja kaupungissa, jossa tapasimme. Viralliset hääkuvat otimme hotelli Tammerissa, hotellissa jossa me ja moni vieraista vietti häiden jälkeisen yön (tai mitä siitä aamuneljältä päättyneissä juhlissa oli nyt jäljellä).

Olen suuri Tampere-fani. Lähden mieluummin juhlimaan Tampereelle kuin Pariisin. Usein vietämmekin juuri parisuhdeaikaa ja juhlimme ystävien kanssa juuri siellä.

Pääsiäisenä palasimme rikospaikalle ja varasimme huoneen häähotellistamme Grand Tammerista. 

Tässä miljöössä arjesta pääsi irrottautumaan supernopeasti, kun keittiössä huojuvat tiskit eivät ole näköetäisyydellä: nopea suihku, aamutossut ja hotellin liian suuri kylpytakki ylle.

Tammer on rakennettu vuonna 1929 ja se on Suomen kolmanneksi vanhimpana hotellina museoviraston suojelema kohde. Paikka on onnistuttu entisöimään niin, että 20-luvun henki ja kauniit yksityiskohdat ovat yhä läsnä. Tunnelma rakennuksessa on arvokas, mutta rento. 

Juomme lasin tai kolme skumppaa, kun juttelemme ja ihailemme ikkunasta avautuvaa maisemaa Tammerkoskelle. 

On outoa, että kukaan kolmas osapuoli ei ole vaatimassa huomiota tai pyrkimässä syliin. Hetkelliseen vapauteen kestää hetkisen totutella.

Isoina iltoina arvostan ennen kaikkea helppoutta. Kerroksestamme pääsee suoraan syömään Trattoriaan, jossa syömme dinneriä ennen Antti Tuiskun keikkaa. Yökerhon kautta suuntaamme takaisin keskustassa sijaitsevaan hotelliin.

Ruuhkavuosina lähes mikään ei ole autuaampaa kuin tieto, että saa nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Toki kömmimme myöhäiselle hotellin aamupalalle, jossa nautin ruuan lisäksi ruokasalin tunnelmasta ja kauniista yksityiskohdista.

Tajusimme vasta aamiaisen lopulla, että hääkuvamme on otettu kyseisessä salissa! Ehkäpä joku kuvista otettiin tuolla syvennetyllä ikkunalaudalla, jossa istuimme hetki ennen vihkimistä?

Tammerin aamupalalla tarjoillaan myös mustaa makkaraa. Arvatkaa kumpi on syntyperäisen tamperelaisen aamiaislautanen?
Tammerin aamupalalla tarjoillaan myös mustaa makkaraa. Arvatkaa kumpi on syntyperäisen tamperelaisen aamiaislautanen?

Miniloman kruunasi myöhäinen check out -aika. Seuraava miniloma on onneksi odottamassa kalenterissa arkisempien merkintöjen keskellä.

 

Lisää tietoa ja varaukset Radisson Blu Grand Hotel Tammeriin täältä

Kommentit (2)

neito

Hei!  Itselläni on kaksi lasta, miehelläni ja itselläni on säännöllinen päivätyö ja asumme rivarissa (tosin pienessä sellaisessa, jossa lumihommat, pienet remppahommat ja huollot tehdään itse). Esikoisella on yksi säännöllinen harrastus, kuopus ei halunnut mitään harrastusta (eskarissa), vaikka kävi myös kokeilemassa, koska kuopus kuitenkin liikkuvainen ja tanssivainen, mutta en halunnut pakottaa, kun toinen ei halunnut, vaikka jos vain minä olisin päättänyt, niin olisi yksi harrastus. Me olemme tykänneet ja myös järjestäneet, niin että meillä on mahdollisimman paljon perheen yhteistä tekemistä, ja kaikille mieluista. Syömme arkisin aina yhdessä. 

Itse jäin miettimään, että jääkö teille aikaa tehdä asioita yhdessä perheenä? Oli se sitten syöminen, leffan katsominen, ulkoilu ts. mistä nyt tykkäättekin? Entä onko koskaan viikonloppua, jolloin ei ole suunnitelmia, vaan katsotaan aamulla mitä huvittaisi tehdä? Itselläni nimittäin menisi hermot, jos kaikki päivät olisi aikataulutettuja, itse ainakin tarvitsen niitä päiviä, jolloin ei ole sovittuja juttuja ja voi sitten ihan kaikessa rauhassa katsoa mitä tekee.  Kaksi vuotias ei kyllä omasta mielestä tarvitse harrastusta, perhejumppa on ihan riittävä, jos jotain haluaa. Mut epäilen olevani eri koulukunnan äiti kuin sinä. :) Meillä ei miehen kanssa riittäisi hermot, jos lapset harrastaisivat monta kertaa viikossa, myönnän suoraan etten jaksaisi sitä kuskausrumbaa. 

Teidän aikataulut kuullostavat haastavilta, varsinkin kun ilmeisesti kuskaus vastuu on aika useasti sinun kontollasi, ja sinullakin säännöllisesti iltatöitä. Mä ehkä teidän tapauksessa helpottaisin omaa arkea ostopalveluilla, siivoojaa ja ruokatilaukset kotiin jne. 

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Kiitos vastauksestasi. Se ansaitsee oman postauksen, sillä en saanut vastattua tähän lyhyesti, vaikka muutaman kerran yritin ;)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat