Kohta on vuosi siitä, kun sain aivoinfarktin

Vaikka palasin sen jälkeen suhteellisen pian työelämään ja lasten kautta normiarkeen, niin tottakai aloin sairausloman jälkeen tarkkailla oireitani ja väsymisiäni tarkemmin. 

Luin myös paljon lisää aiheesta sosiaalinen introverttiys. Olin toki tiedostanut jo aikaisemminkin tuon määritelmän osuvan meikäläisen suhteen nappiin. 

Sosiaalinen introvertti on puhelias ja viihtyy ihmisten seurassa, mutta kohtuudella. Kun mitta täyttyy, introvertti kaivautuu sohvan nurkkaan ja häviää omaan kuplaansa lataamaan akkujaan.

Yllä yksi luonnehdinta, jonka löysin sosiaalisesta introverttiydestä Hidasta elämää -sivustolta.

Eli minusta ihmisten ja läheisten ystävienkin kanssa on kiva viettää aikaa, mutta välillä on päästävä lataamaan akkuja. Tuo sosiaalinen introverttiys ei tietenkään aiheuta kenellekään infarkteja, mutta vaikuttaa eri tavalla väsymiseen ja jaksamiseen. Aloin miettiä arkea kohtauksen jälkeen tuon piirteen kautta tarkemmin.

Työelämässä asia on ratkennut kevytyrittäjänä osin itsestään. Työkeikkojen ja haastattelupäivien välillä viikkoon jää yleensä 1-2 kotikonttoripäivää, jolloin saan ennen lasten paluuta koulusta tehdä töitä omassa rauhassa. Infarktin jälkeen aloin rytmittää näitä koti- ja työpäiviä astetta fiksummin.

Kun lapset oli pienempiä, arjen aikatauluja oli vielä helpompi säädellä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Pienimmän vielä nukkuessa päiväunia oma hetki oli yleensä lauantai-iltapäivänä. Isommat saivat katsoa ohjelmiaan, ja minä yleensä nukuin tai luin. Sunnuntain päiväunien aikaan tein taas rästitöitä. 

Kun päiväunet jäivät ja lapset ovat kasvaneet, meillekin on tullut aika, jolloin vapaa-aikaa ei enää määritä pelkästään perheen omat aikataulut, vaan myös harrastukset ja kaverit. Ja se on mielestäni pelkästään hyvä asia. Että molempia on. 

Mutta toki kaipaan välillä omaa rauhaa, kun talo on täynnä porukkaa. Noin kerran viikossa kiellän vierailut. En pelkästään omien töiden tai jaksamisen takia, vaan ihan siksi, että saisin perheen edes kerran viikossa saman pöydän ääreen, rauhoittaa hetkiä tästä elämästä. 

Töiden tekeminen kotona (varsinkin viikonloppuisin) on nyt siis haastavampaa kuin ennen. Huomaan stressaantuvani ja olen äreämpi. Kesäkuussa, kirjaprojektin loppusuosuoralla, perhe lähti viikonlopuksi pakoon anoppilaan, mutta pidemmän päälle sellainen ei onnistuisi ja tuntuisi vähän kohtuuttomaltakin. 

Kun kesäloma päättyi, mietin, että on pakko keksiä joku ratkaisu sellaisiin työsumiin, joissa töitä on väkisin tehtävä enemmänkin viikonloppuna.

Siksi päädyin yöpymään hotellissa.*

Olen toki hippausreissujen jälkeen jäänyt miehen kanssa muutamia kertoja Helsinkiin hotelliin yöksi muutenkin. Mutta nuo ovat aina olleet jotain niin sanottuja erityistilanteita; synttäreitä, häitä tai muita, jolloin lapsille on sovittu myös hyvissä ajoin hoitaja.  

Mutta. Eikö oma jaksaminen voisi olla muutaman kerran vuodessa erikoistilanne? 

Olin yöpynyt aikaisemmilla niin sanotuilla erikoisvapailla mieheni kanssa Radisson Blu Plaza -hotellissa. 

Ensinnäkin siksi, että se on kätevien yhteyksien äärellä Helsingin juna-aseman vieressä ja oikeasti kävelymatkan päässä mihin tahansa paikkaan ydinkeskustassa. Toiseksi tykkään hotellin ilmapiiristä. 

Keskeisestä sijainnista huolimatta hotelli on sen verran syrjässä, että liikenteen melu ei sinne. Hotellissa on kuitenkin tietyllä tapaa historiallinen, mutta myös modernin kansainvälinen tunnelma. Kun kerran hotellissa yöpyy, niin silloin on kiva larpata olevansa ulkomailla. 

Jättisänky vaan mulle! Ja toki myös mun läppärille..
Jättisänky vaan mulle! Ja toki myös mun läppärille..

Oikeastaan tässä elämäntilanteessa toimivuus ja rauha ovat hotellin tärkeimpiä ominaisuuksia, vaikka ihan unituristina en Plazassa yöpynytkään (siis sellaisen tyyppinä, joka tulee nukkumaan hotelliin mahdollisimman hyvät unet).

Nyt olen ollut Plazassa yötä kolme kertaa* muun muassa Kultaisen Venla -gaalan ja Linnan juhlien jälkeisinä öinä. On ollut luksusta, kun on voinut rauhassa laittautua hotellihuoneessa, hoitaa kiireisimmät työt illan aikana ja jatkaa loput hommat aamupalalla.  

Plazan bisneshuoneeseen kuuluu myös loungen palvelut.

Lähtökohtaisesti lounge kuulostaa aina vähän arvoitukselta; niissä kun voi olla vastassa mitä tahansa suolapähkinöistä pöytiin tarjoiltuun kaviaariin. Plazan lounge yllättikin tasollaan; tarjolla oli tapaksia, kalaa, juustoja ja viiniä sekä paljon erilaisia jälkkäreitä. 

Lounge on myös hyvä etkoilupaikka ja sinne voi vetäytyä syömään myös aamiaisen. 

Minulla oli syksyn aikana yksi poikkeuksellisen raskas kansijuttu tehtävänä ja myös yksi hippaus sovittuna. Yhdistin ne yöpymällä Plazassa. Etkot loungessa, illallinen Plazassa ja sitten yöhön. 

Aamiainen on Plazassa muuten viikonloppuisin 12 saakka, joten sen äärellä on hyvä tehdä töitä tai rentoutua pidempäänkin - tai niiden pitkien unien jälkeen. Olen kaksi kertaa saanut myös myöhäisemmän uloskirjautumisen, joten on ollut kiva palata kotiin, kun työt on tehty ja loppu viikonloppu on niistä hommista vapaata.

Vaikka hotelliyöpyminen yleensä liittyy eritystilainteisiin tai työmatkoihin, ajattelen omaa hotelliyötä satsauksena jaksamiseeni. Hotelliyöpyminen on itse asiassa apu sosiaaliselle introvertille myös sosiaalisen arjen keskellä. Jos illan on ollut hälinässä ja jutellut itsensä puolikuolleeksi, niin on luksusta kirjoitella omassa rauhassa. Silloin jaksaa taas kotona odottavaa toisenlaista sosiaalista arkea. 

Muutaman kerran vuodessa työpöytä voi näyttää tältä.
Muutaman kerran vuodessa työpöytä voi näyttää tältä.

 Aion käyttää hotellimajoitusta myös jatkossa muutaman kerran vuodessa, kun perheen ja työn yhteensovittaminen alkaa näyttää jo kalenteria katsoessa alkavalta katastrofilta. Ja haluaisin tarjota samaa mahdollisuutta myös teille! 

Toimi näin: Seuraa Instagramissa Galawoman-tiliä ja kerro siellä ylläolevan hotellikuvan alla kenen kanssa haluaisit yöpyä Radisson Blu -hotellissa. Kilpailuun voit osallistua myös seuraamalla Facebookissa Sivuraiteilla -sivustoa ja kertoa hotellipostauksen alla kenen kanssa haluaisit oman hotelliyön jakaa. Voittaja saa yöpymisen ja aamiaisen kahdelle Double King -huoneessa valitsemassaan Radisson Blu -ketjun hotellissa Suomessa. Hotellista riippuen majoitukseen sisältyy asiakassaunan ja uima-altaan käyttö. Arvon ja julkaisen voittajan ystävänpäivänä, eli 14.2 perjantaina <3

Lisää tietoa Radisson Blu Plaza -hotellista täällä

*saatu

Kommentit (1)

PäiviS
1/1 | 

Ehdottomasti haluaisin yöpyä aviomiehen kanssa, edelleenkin 34 avioliittovuoden jälkeen. Yksityisyrittäjinä nuo yhteiset hotelliyöt ovat jääneet aika vähiin. Meille hotelliyö olisi luksusta ja lomaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogissa liikutaan kurahousuviidakosta Cheekin kainaloon, tehdään tukka takussa haastatteluita punaisilla matoilla, juodaan liikaa pepsiä ja katsotaan liian myöhään Netflix-sarjoja. Blogi jatkaa usein viihdemailman tapahtumien ja ilmiöiden peilaamista siitä, mihin Me naiset -lehteen toimittamani Radalla-palsta jää.

Ja koitetaan löytää kuulua tasapainoa tämän kaiken välillä.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen yrittäjä-toimittaja-tietokirjailija ja kolmen lapsen äiti, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

INSTAGRAM

galawoman

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram