Kerroin alkuvuonna blogissa, miksi päätin lopettaa laihduttamisen ja olen sen sijaan pyrkinyt pysyvillä muutoksilla pysymään nykyisessä kunnossa ja painossa. Viime vuonna painotin ruuhkavuosiin soveltuvan liikuntamäärän löytymistä. Tämä tarkoittaa minun kohdalla sitä, että liikunta antaa enemmän energiaa kuin vie. 

Kantapään kautta olen oppinut, että kolme liikuntapäivää viikossa on meikäläiselle sopiva määrä. Se vaatii sumplimista ja ennen kaikkea suunnittelua, mutta useimmiten sen saa onnistumaan.

Välillä tulee niitä miestyömatkallalapsetkipeenävuodenkansijuttutekeillä -viikkoja, jolloin pitää vaan hengittää syvään ja hyväksyä, että elämä jatkuu oikeinkin hyvin ilman sen viikon treenejä. Se hyvä puoli tässä on, että lepoviikkoja ei tarvitse rytmittää, kun niitä tulee tässä ihan äitiyden työsuhde-etuna.

Tälle vuodelle lupasin jatkaa maltillista liikkumista, mutta halusin lisätä hieman tavoitteellisuutta treeneihin.

Olen sen verran laiska, että keskenäni teen kyllä kalenteriin merkityn treenin, mutta ilman psyykkaaja tai tavoitetta homma menee välillä turhan kevyeksi. Eikä sekään välillä haittaa, mutta tunnen kyllä, että en ole lähelläkään timanttista kuntoa ja jaksamista.

Minulla on nyt kolme viime vuonna vakiintunutta liikuntamuotoa, jotka esittelen blogissa tässä kevään mittaan isommin.

Palasin syksyllä vanhan harrastukseni tanssillisen voimistelun pariin ja treenaamme nykyään entisten voimistelijoiden kanssa kerran viikossa. Käymme nyt myös kevään aikana muutamissa kilpailuissa.

Juoksua olen harrastanut viime vuosina lähinnä kuntosalin matolla 30-40 minuutin aamuaerobisena ennen fustra-tuntia tai ryhmäliikuntatuntia salillani *Forever Järvenpäässä.Nyt sitten monen vuoden harkinnan jälkeen ilmottauduin eilen puolimaratonille. Vähän jännittää, sillä en ole juossut vuosikausiin edes tuntia putkeen. 

Kolmantena lajina on ollut *fustra.Fustrasta on tullut erityisen tärkeä nyt, kun paluu voimistelun pariin on yrittänyt palauttaa vanhoja asentovirheitä ja juoksu rasittaa kehoa. 

Viime syksystä lähtien fustrassa on myös keskitytty liikkuvuuteen, joka ehkäisee toivottavasti tänäkin keväänä urheiluvammojen syntymistä. Voimaharjoittelu ei tällä hetkellä mahdu harjoituskalenteriin, mutta fustran avulla voin ylläpitää lihaskuntoa turvallisesti. Tälle vuodelle otin liikkuvuuden lisäksi fustrassa tavoitteeksi keskivartalon voiman parantamisen. Fustra-ohjaajani Kimmo lisää vähitellen treeneihin toistoja ja haastavuutta, joten kehitystä on selkeästi jo tapahtunut huimasti viime vuoden aikana.

Juoksutekniikan parantaminen on yksi fustra-tunnin aikana läpi käytävistä harjoituksista. Juoksemme joka fustra-harjoituksen aikana myös matolla ja on hyvä, että joku kiinnittää huomiota asentoon. Kimmon mukaan juoksen teknisesti paremmin, kun vauhti on nopeampaa. Silloin joudun käyttämään niitä fustran vahvistamia syviä lihaksia. Oma hölkyttelyni on noin yleisesti huonoryhtisempää.

Ennen kaikkea fustra on opettanut minulle tapoja pyrkiä pois kehon (minulle luontaisista) virheasennoista.

Kropassa kun tunnetusti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Koska keskivartaloni on ollut huonossa kunnossa, niin lantioni on päässyt heilumaan ja polveni (ja moni muu paikka) on kipeytynyt juostessa.

Nyt kun alavartalo on hippusen vahvempi, saan hallittua paremmin keikkuvaa lantiota ja oikea polveni ei ole kipeytynyt enää niin helposti, kun juoksen lyhyitä matkoja. Saa tosin nähdä, miten käy kun alan juosta maratonharjoittelun myötä pidempiä lenkkejä. 

Toisaalta hyvä lisätavoite tälle vuodelle on vahvistaa keskivartaloa yhdessä juoksukunnon kanssa. Kiinnostavaa nähdä, mitä tämmöselle tavoitteettomalle liikkujalle tapahtuu, kun pitää alkaa taas spurtata ihan tosissaan. Kestääkö polvi? Tai kalenteri? Entä pää? Elämme jännittäviä aikoja.

Miten teidän alkuvuoden liikuntahaasteille kuuluu näin helmikuussa?

*kaupallinen yhteistyö

*lisää tietoa fustrasta täällä

 

Kommentit (1)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat