Tässä elämäntilanteessa tuppaa asioita osumaan samalle päivälle ja päällekäin.

Omia menoja minulla on sen vuoksi viikonlopuille hyvin minimalistisesti. Tälle vuosipuolikkaalle olin merkinnyt kalenteriin Helsinki City Runin ja kahdet omat voimistelukilpailut sekä muutamat kavereiden synttärikemut. Viime ja tämä alkava kesä ovat  erikoisia, kun suunniteltavana tai hipattavana ei ole yksiäkään kavereiden polttareita. Ehdin nimittäin jo sopeutua neljät polttarit vuodessa tahtiin. 

Kun Kate ja William menivät naimisiin, pidin kavereille prinsessajuhlat. Tämä tarkoitti lähinnä häiden seuraamista kruunut päässä ehkä vähän humaltuen. Nyt lupasin järjestää samalle porukalle vastaavat juhlat, kun Harry ja Meghan avioituvat. Kun ei niitä polttareitakaan nyt ole.

Koska tykkään suunnitella asioita ja kalenteria tarkasti, kyttäsin hovin sivuja ja häistä kertovia uutisia, että minä päivänä häät oikein ovat. Kevät oli lievästi sanottuna epämääräinen ilmaisu.

No lopulta päivämäärä ilmoitettiin. 19.5. Tietenkin sama päivä kuin puolimaraton. Ja tietenkin vihkimisen aikana olisin juoksemassa.

Vihaan kiirettä ja pyrin järjestämään asiat niin, että sen tuntu ei olisi jatkuvasti ilmassa. Siksi mietin hetken, jaksanko yhdistää näitä kahta meininkiä samalle päivälle.

Lopulta valmistelin prinsessajuhat helpon kaavat kautta.

* Tilasin Subwaysta 180cm jättisubin. Sen lisäksi tarjoiltiin kasviksia ja sipsejä. Kaikki käsinsyötäviä kertakäyttölautasilta. Luonto kiittää.

* Juomiksi hankin lonkeroa, jota kaikki yleensä juovat. Mies teki lisäksi mojito-boolia, joka sekin yleensä menee kaikille.

 *Nappasin Tigerista kasan sydän sekä brittiväristä rekvisiittaa, jotka asettelin kämppään perjantai-iltana (tai no yönä).

Sitten painelin seuraavana aamuna puolimaratonin lähtöön.

Jaa mites se meni? 

Varovaisesti. Mulla on ollut onglemia päkiöiden sekä polven kanssa. Lisäksi pitkät lenkin vetävät temppuilevan oikean puolen niskani huonoon asentoon ja siitä on seurannut myöhemmin migreenikohtaus. Yritin juosta siis mahdollisimman hyvässä asennossa. Aina kun lähden tempoilemaan, niin kivut tulevat kehiin. 

Puolimaratonilla ne alkoivat, kun 15km kyltti läheni. Annoin jaloilleni periksi, mutta niskan asentoa pidin viimeiseen asti, sillä migreenikohtaus (joita minulla hyvin harvoin, ehkä kerran kaksi vuodessa, mutta nyt pitkien lenkkien jälkeen useammin) olisi meikäläisen tapauksessa tarkoittanut game overia -sekä maaliin pääsyn, että myös juhlien osalta.

Viimeisten kilometrien aikana säästelin jalkoja ja kävelin muutaman ylämäen, sillä tsekkasin kellosta, että vaikka kävelisin loppumatkan ehtisin maaliin alle kolmen tunnin. Se oli alunperin tavoitteeni. Myöhemmin asetettu tavoitteeni oli selvitä maaliin ilman suurempia vammoja ja niin, että jaksan emännöidä kekkerit.

Maalissa iski väsymys. Lähdimme kahden matkan myös juosseen kaverini kanssa meille ja jalkamme olivat silloin niin kipeitä, että myöhästyimme junasta, sillä emme vaan voineet enää juosta. 

Joten kiirehän juhlien suhteen lopulta tuli. Onneksi paikalle ennättäneet ensimmäiset kaverit auttoivat ja saatiin tarjoilut pystyyn ennen seitsemää.

Itse kemuissa hääkoosteiden seuraaminen jäi vähän toissijaiseksi. Ehdin katsoa vain nopeasti Meghanin puvun (päämekko ei ollut meikäläisestä kummoinen, mutta iltajuhlien asu oikeinkin kaunis) ja että paikalla olivat George Clooney sekä Beckhamit

Sain ystävältä lahjaksi Harryn ja Meghanin häiden virallisen liinan.
Sain ystävältä lahjaksi Harryn ja Meghanin häiden virallisen liinan.

 

Lopulta ilta sujui niinkin rattoisasti, että tajusin aamuviideltä, että en ollut juuri syönyt koko puolimaratonin jälkeen. Juonut kylläkäin pari(kymmentä) drinkkiä. Mutta oli hauskaa, kiitos kaikille <3

Eilisen ihmettelin ihmiskropan taipuvuutta. Toki lihakset ja päkiät ovat kipeät, mutta olin yllättynyt, että olin niinkin virkeä ja toimiva vielä 21 kilometrin juoksun ja aamuviiteen juhlimisen jälkeen. 

 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat