Greyn anatomia on jo 14 kautta vanha! Sairaalasarjan 300. jakso nähtiin viime viikolla Amerikassa ja on tänään nähtävillä myös meillä Ruutu + -suoratoistopalvelussa.

Koukutuin itse tähän sarjaan, kun odotin toista lastani. Samaan aikaan isäni oli vakavasti sairas ja kiinnostukseni kaikkia sairauksia kohtaan nousi sfääreihin. Kun valvoin öitä vanhassa lapsuudenkodissani, sarjan osat pyörivät läppärilläni tuotantokaudesta seuraavaan. Kuusi vuotta sitten elettiin aikaa ennen Netflixiä, niin kävin aina edellisen katsottuani hakemassa uuden kauden Iisalmen Citymarketista.

Ihan viimeisiä osia katsoin vielä sinä päivänä, kun lapsivedet olivat jo aamupäivällä menneet.

Greyn anatomia on loistavasti käsikirjoitettu sarja. Lääkärit ja kirurgit ovat inhimillisiä ihmeiden tekijöitä ja sairaalan ihmissuhdesoppa sopivan herkullinen. Hahmojen moniulotteisuudesta kertoo se, että jaksoin katsoa heittämällä sarjaa ensimmäiset kymmenen tuotantokautta.

Jo ennen kuin käsikirjoittajat tappoivat Meredithin puolison Derek Shephardin, homma alkoi kuitenkin tökkiä.

Kun päässä on puuroutunut kokonaan kuka hahmoista on ollut kenenkin kanssa, sarja on pyörinyt liian kauan. Hyvä tv-draama alkaa tuntua tuolloin halvalta saippuaoopperalta. Myös siinä vaiheessa, kun katsojasta tuntuu, että liian monta kirurgia on kuollut tai sairastunut dramaattisesti, alkaa touhussa olla tekohengittämisen makua.

Mikään ei enää yllätä - tai tunnu miltään. 

Välinpitämättömyys on rakkauden päättymisen merkki. Sama pätee suhteessani Greyn anatomiaan. Kolmesta viimeisestä tuotantokaudesta olen katsonut jakson sieltä toisen täältä. En katso sarjaa enää kirurgien ihmissuhdesopan, vaan potilaiden tarinoiden vuoksi. Mutta voisin olla katsomattakin. Usein, jos aikaa on, valitse jotain muuta kuin Greytä.

Olen sarjan kanssa eroprosessivaiheessa.

Parasta mitä tässä erossa voisi tapahtua olisi se, että tuotantotiimi ilmoittaisi sarjan päättymisestä. Haluaisin kuitenkin nähdä, miten ex-rakkailleni kävisi. 

Toivottavasti hyvin.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat